Kansalaisaloite energiatodistuksista jätettiin eduskuntaan
Eduskunta joutuu arvioimaan uudelleen, onko omakotitaloilta myytäessä ja vuokrattaessa vaadittava energiatodistus kohdallaan. Omakotitaloliitto jätti tiistaina 25. maaliskuuta eduskuntaan asiaa koskevan kansalaisaloitteen, jolle saatiin jo viime syksynä vaadittavat 50 000 allekirjoittajaa. Aloitetta tukevat myös lukuisat yhteisöt.
Eduskunta joutuu arvioimaan uudelleen, onko omakotitaloilta myytäessä ja vuokrattaessa vaadittava energiatodistus kohdallaan. Omakotitaloliitto jätti tiistaina 25. maaliskuuta eduskuntaan asiaa koskevan kansalaisaloitteen, jolle saatiin jo viime syksynä vaadittavat 50 000 allekirjoittajaa. Aloitetta tukevat myös lukuisat yhteisöt.
Esityksen tavoitteena on, että energiatodistuksen laadinta yksinkertaistuu ja kustannukset pienenevät. Pientalojen energiatodistus perustuisi mitattuun energiankulutukseen. Sitä kannattaa Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen perusteella yli neljä viidestä kuluttajasta.
Energiatodistus vaaditaan vuonna 1980 tai sen jälkeen rakennetuilta omakotitaloilta myynnin tai vuokrauksen yhteydessä. Vuodesta 2017 alkaen se koskee myös aiemmin rakennettuja omakotitaloja.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Kansalaisaloite energiatodistuksista jätettiin eduskuntaan”
”Pientalojen energiatodistus perustuisi mitattuun energiankulutukseen. Sitä kannattaa Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen perusteella yli neljä viidestä kuluttajasta.”
Minun tekisi mieli kannattaa periaatteessa tuota ajatusta. Tosin ongelmakohtiakin tuohon liittyy, kuten se, että energiatodistusluokkaa voi parantaa esimerkiksi pitämällä taloa viileänä tai lämmittämällä jollain sellaisella energiamuodolla, joka ei mitattuun energiankulutukseen raportoidu. Kakkosasuntona tai vapaa-ajan asuntona käytännössä olleeseen pientaloon kirjautuu hyvin vähän mitattua energiankulutusta verrattuna esimerkiksi ison perheen asuttamaan vastaavaan rakennukseen. Laskennallisen määrityksen voisi ehkä tehdä pientaloissa suositeltavaksi poikkeustilanteita varten.
Energiatodistuksen paras puoli on sen mukana tuleva suositus toimenpiteistä, joilla energiatehokkuutta voisi parantaa. Tämä on hyödylllinen, jos todistuksen laatija osaa tehtävänsä hyvin. Se osa energiatodistuksesta kannattanee säilyttää kaikkiin energiatodistuksiin kuuluvana osana.
Energiatodistuksen suurin heikkous on keinotekoisen E-luvun ottaminen tehokkuusmittariksi. Energiamuotokertoimet sekoittavat laskennalliset energiankulutukset ja vertailut todelliseen mitattuun energiankulutukseen. E-luku on vain luku lukujen joukossa. Todellinen energiankulutus tiedetään ja sitä myös seurataan ja sillä on suora yhteys kustannuksiin. Keinotekoista E-lukua ei kukaan kaipaa kiinteistöhuollossa ja -ylläpidossa.
Etenkin vanhoille rakennuksille niiden epämääräisten ominaisuustietojen takia riittää vallan hyvin todelliseen energiakulutukseen perustuva energiatodistus. On melko turhaa touhua viisastella laskennallisella energiankulutuksella.
Lakeja säätelevälle kansanedustajille on käyttöä vanhasta tuomarinohjeesta ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan”. EU-direktiivejä on lisäksi mahdollisuus soveltaa kansallisista lähtökohdista ja tehdä yksikertaisempia lakeja. On syytä lopettaa ideologinen vedätys energiatehokkuuden nimissä ja purkaa yhdestä ainoasta rakennuksen ominaisuudesta syntyvä byrokratia sekä ottaa laki aitoon uuteen valmisteluun.
Lain käsittelyn yhteydessä ei viesti lainlaatijoille eduskuntaan mennyt perille. Ympäristövaliokunnan käsittelyssäkään ei järjen ääni saanut minkäänlaista vastakaikua ja tässä sitä nyt ollaan. Josko nyt jälkikäteen olisi jo aika kuulla kansan ääntä.