Byggindustrin-lehti: myös miehet jättävät Ruotsissa rakennusalan machokulttuurin vuoksi
Rakennusala Ruotsissa on johtajakriisissä, koska alalle on vaikea rekrytoida naisia. Syyllinen tilanteeseen on machokulttuuri, kertoo Byggindustrin-lehti.
”Eivät ainoastaan naiset jätä alaa vallitsevan kulttuurin vuoksi, vaan myös miehet. Tilanne on luultua pahempi”, Byggchefernan eli rakennusalan johtajien järjestön puheenjohtaja Lars Bergqvist sanoo.
Järjestö kysyi 800 rakennusalalla toimivalta ruotsalaisnaiselta vuonna 2013 käsityksiä alasta. 88 prosenttia vastaajista sanoi, että naisia ja miehiä kohdellaan eri lailla. 64 prosenttia vastaajista katsoi, että alalta valuu pois merkittävää osaamista ”äijäkulttuurin” vuoksi. 33 prosenttia tunsi yhden tai useamman henkilön, jotka ovat jättäneet alan vallalla olevan machokulttuurin vuoksi.
Bergqvist kertoo ällistyneensä tuloksista. ”Ajattelin, etteivät ne ole totta.”
Häntä huolestuttaa johtajien saaminen alalle. 1940-luvulla syntyneiden, jo eläkkeelle jääneiden aukkoakaan ei ole pystytty Ruotsissa täyttämään. 1990-luvun laman vuoksi alalta puuttuu yksi rakentajien sukupolvi, kuten Suomessakin.
Bergqvist puhuu miehisesti sävyttyneestä kulttuurista, jossa on tietty puhetapa, jossa ollaan toisia vastaan ja jossa voi olla myös puhdasta kiusaamista, jonka monet kokevat loukkaavaksi. Hän sanoo, että rakennusalalla on edelleen kuvia vähäpukeisista naisista kampanjoista ja kielloista huolimatta.
Byggindustrin mukaan Bergqvist ei ole yksin huolensa kanssa rakennusalan tulevaisuudesta ja tasa-arvon toteutumisesta alalla. Muun muassa NCC:n konsernijohtaja on puuttunut asiaan.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Byggindustrin-lehti: myös miehet jättävät Ruotsissa rakennusalan machokulttuurin vuoksi”
”Bergqvist puhuu miehisesti sävyttyneestä kulttuurista, jossa on tietty puhetapa, jossa ollaan toisia vastaan ja jossa voi olla myös puhdasta kiusaamista, jonka monet kokevat loukkaavaksi”
Keskenkasvuiset miehet ovat olevinaan niin miestä, mutta sisimmältään ollaan pikkupoikia. Mistä tämä johtuu, sanoisin henkisestä keskenkasvuisuudesta, omaa rikkinäisyys ilmenee tällaisena lapsellisena käytöksenä ja siinä sivussa huonona työn laatuna.
Yritin joskus vuosia sitten viritellä aiheesta keskustelua, mutta turpiin tuli, kuten oheisen kirjoituksen kommentista voi päätellä.
Stop törröttimille
NÄKÖKULMASEPPO MÖLSÄ – 21.02.2008 – 1
Olin pari viikkoa sitten naispuolisen valokuvaajan kanssa työmaakäynnillä. Astuimme vahingossa väärästä ovesta sisään eli miehistön puolelle. ”Onko tämä joku pornoluola?”, valokuvaaja kysyi katsellessaan seinät täyttäviä tyttökalentereita.
Itseäni nuo kuvat eivät vaivanneet, niihin on niin tottunut. Mestareiden puolelle päästyäni vilkaisin kuitenkin, että samoja kuvia sitä oli sielläkin, joskin ehkä hieman väljemmin aseteltuina.
Asia palasi mieleeni seurattuani lehdistössä käytyä keskustelua siitä, onko sopivaa katsoa silmiin vai ”törröttimiin”. En haluaisi olla repimässä kenellekään rakkaita kuvia seinältä, mutta kysyn kuitenkin, minkä viestin ne antavat rakentamisesta.
Rakennusala on muuttunut palvelukulttuuriksi ja ainakin asuntotyömaalla tärkein asiakas on perheen pää eli nainen. Ovatko työmaakopit siinä kunnossa, että mestari voi punastumatta keskustella asiakkaansa kanssa esimerkiksi makuuhuoneen tapeteista tai uuden naistyöntekijän kanssa työsuhteen ehdoista?
Ymmärrän hyvin, että asfalttikoneen kuljettajasta on vitsikästä laittaa koneensa perään liikennemerkki, jonka kuvallisena viestinä on ”parittelu sallittu”, mutta lahjakkaista naisinsinööreistä kilpailevalle yritykselle tuo on huonoa mainosta.
Rakennusalankin on totuttava kilpailuun parhaista työntekijöistä, joista yhä useampi
on nainen. Asennemuutoksen on ulotuttava työmaakulttuurista myös työehtoihin aina
hoitovapaista lähtien. Maalarikurssit esimerkiksi ovat täynnä naisia, mutta työmaille heistä jää vain muutama. Kannattaa kysyä miksi?
Miesten kannattaisi myös miettiä, haluavatko he työkavereikseen jätkämäisiä naisia, jotka ovat täysin parkkiintuneet rasvaisista kuvista ja puheista vai myös niitä naisellisempia. Muutaman vuoden kuluttua tilanne voi olla se, että naispomot kysyvät, millaisten miesten kanssa HE haluavat työskennellä.
Seppo Mölsä
Toimituspäällikkö
Yksi vastaus artikkeliin ”Stop törröttimille”
Työmaan kuningas sanoo:
22.02.2008 klo 13:29
Onhan rakentaminen täynnä kaikenlaisia lieveilmiöitä, esim pimeet duunarit ja kuittikauppiaat. Mutta jotenkin sitä toivoisi, että johtava alan lehti ei viitsisi käyttää energiaa ja aikaa tämmöiseen asiaan. Onko tosiaan niin, että Herrä Mölsä pitää aihetta (tyttö/poikakalenterit)niin vakavana, että siitä pitää oikein lehteen kirjoittaa. Minä en pidä..
Rakennuslehti voisi itsekin miettiä, haluaako ylläpitää tätä kulttuuria. Konkreettisena esimerkkinä lehdessä on mainokset poislukien yleensä 0 – 2 kuvaa naisesta. Miehistä oli noin 15 kuvaa. Pääkirjoitus ja kolumni ovat olleet poikkeuksetta miesten laatimia.
Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin tulla syrjityksi sukupuolen (iän, ihonvärin tms) perusteella. Tyhmäksi haukkuminenkin on huomattavasti reilumpaa. Siihenkin voi yrittää vaikuttaa esim. lukemalla ja ottamalla asioista selvää. Mutta miestä minusta ei tule, vaikka lukisin kuinka monta kirjaa.
Aluksi ajattelin, että pääsen ”porukkaan”, kun tietoni ja osaamiseni lisääntyy ja olen vain itse reipas ja aloitteellinen. Olen nyt takonut päätä seinään neljä vuotta valmistumiseni jälkeen ja alanvaihto on kyllä alkanut käymään mielessä sitä useammin mitä enemmän aikaa kuluu.