Rakentajat voisivat ottaa oppia leikkaussalin tiimityöstä

35-vuotias Antti Peltokorpi astui syksyllä isoihin saappaisiin, sillä Juhani Kiiraksen ja Jouko Kankaisen ura Teknillisen korkeakoulun rakentamistalouden professoreina kesti kolme vuosikymmentä. Rakennusalan ulkopuolelta tulleena Peltokorpi listaa rakentamisen suurimmiksi ongelmiksi laadun ja tuottavuuden heikkoudet. Väitöskirjatyössään hän pystyi parantamaan leikkaussalin toimintaa, ja samaan hän pyrkii nyt rakentamisessakin.

Muutosta korostaa se, että Peltokorven lisäksi myös toinen keväällä nimitetty professori, Olli Seppänen tulee rakennusalan ulkopuolelta. Kauppatieteilijätaustainen Seppänen tuo myös kokemusta Yhdysvalloista, jonne hän on vienyt tuotannonohjauksen osaamistamme ja vastaavasti hän nyt tuo tänne suunnitteluprosessin ohjauksen osaamista.

Apulaisprofessori Antti Peltokorpi oli tuotantotalouden koulutuksestaan huolimatta kiinnostunut jo opiskeluaikana rakentamisesta. Sattuma puuttui kuitenkin peliin. Kun sovittu harjoitustyö YIT:lle kariutui, hän päätyi Töölön sairaalaan tutkimaan keskeneräistä potilasta. Analogia tähän tuli tuotantotalouden käsitteestä keskeneräinen tuotanto.

Väitöskirjassaan hän syventyi leikkaussalin tuotannonohjaukseen.

”Kirurgi on kuin kirvesmies”

Molemmissa asioissa voi nähdä yhtymäkohtia rakentamiseen. Kunnat ovat jättäneet potilaiden lisäksi usein myös rakennukset ”heitteille” eikä kirurgin työ eroa Peltokorven mukaan kovinkaan paljon kirvesmiehen työstä.

Sekä leikkaussalissa että rakennustyömaalla tehdään käsityövaltaista tiimityötä. Tiimissä on monta roolia ja monta ammattilaista, joiden pitää pystyä toimimaan saumattomasti yhteen. Henkilöjohtamisella ja tiimien johtamisella on iso merkitys.

Leikkaussalin tuottavuuden ja toiminnallisuuden lähtökohtana on Peltokorven mukaan se, että työt suunnitellaan ja aikataulutetaan oikein. Kirurgin ja leikkaustiimin aikaa ei pidä haaskata odotteluun.

Leikkaussalissa korostuu tiimityö ja se, että kukin tietää mitä tekee. Lentoliikenteestä tuttua tsekkilistaa käytetään silti varmistamaan laatua, ja laaturekisteriin menevät tiedot mittaavat onnistumista.

Leikkaussalissa asioiden sujuvuutta ja kommunikointia helpottaa se, että ammattilaiset ovat työskennelleet toistensa kanssa pitkään ja sähköiset rekisterit potilastiedoista ovat kunnossa. Rakentamisessa sen sijaan tekijät vaihtuvat usein projektista toiseen eikä yhteistä kokemuspohjaa ole päässyt syntymään. Kommunikointia voi vaikeuttaa kieliongelmat eikä tieto muutenkaan välttämättä kulje kovin hyvin yhdeltä osapuolelta toiselle rakentamisen pitkässä ketjussa.

Kuka?

Rakentamistalouden apulaisprofessori Antti Peltokorpi
Syntynyt 1980
Tekniikan tohtori tuotantotalouden laitokselta
Väitöskirjan aiheena leikkaussalien tuottavuuden parantaminen
Ura: Tutkijana Aallossa 12 vuotta.
Johtaja BIT-tutkimuskeskuksessa (Business, Innovation, Technolgy), jossa on sata tutkijaa kahdessatoista tutkimusryhmässä
Harrastukset: kuntoilu (ensimmäinen maraton syksyllä), lukeminen (erityisesti talous ja historia)
Vaimo ja neljä lasta

Rakentamisessa tuottavuuden ja laadun parantamisen lähtökohtana on tiimityön kehittäminen ja yritysten erikoistuminen, jolloin osaurakat voidaan tilata ne parhaiten hallitsevilta.

”Yleistoimijoiden aika, että tehdään kaikkea kaikille, on ohi”, Peltokorpi ennustaa.

Pientaloja liukuhihnalta?

Rakentamisessa projektit ovat yleensä uniikkeja kokonaisuuksia, joten tuotannonohjauksen painopiste on usein aikataulu- ja kustannusriskien hallinnassa. Peltokorpea kiinnostaisi siksi se, miltä osin rakentamista voisi viedä prosessimaisemmaksi ja teollisemmaksi toiminnaksi, jolloin prosesseja voitaisiin standardisoida niin, että tuottavuus ja laatu paranisivat.

Toyota on tässä ajattelussa pisimmällä valmistamalla liukuhihnalla erittäin edullisia pientaloja. Pientaloteollisuus on Suomessakin ollut Peltokorven mukaan edelläkävijä innovoinnissa ja tuotteiden kehittämisessä.

”Se johtuu varmasti kappalemääräisesti isommista volyymeista, vaikka projektit ja kokonaisuudet ovat pienempiä kuin kerrostalotuotannossa.”

”Pientalokohteet ovat vieneet pisimmälle tiettyjä menetelmiä. ”Minä näen sen mielenkiintoiseksi alueeksi ja ehkä isommat rakentajatkin voisivat siirtää sieltä jotain oppia itselleen.”

Pientalopuolella olisi Peltokorven mukaan edelleen paljon tutkimustarvetta, sillä pienyritysvaltaisella alalla yrityksillä ei ole juurikaan resusseja lähteä mukaan tutkimustoimintaan.

Erikoistuminen parantaisi tuottavuutta

Häntä itseään kiinnostaisi selvittää laajemminkin, onko yritysten fokusoituminen johonkin osatoimitukseen keino parantaa koko alan tuottavuutta. Hyvä esimerkki kehityksestä on kattotyöt, joissa tuottavuus on parantunut huimasti muun muassa teknologian kehittymisen ansiosta.

Valitettavasti tämä osaurakoissa saavutettu tuottavuuden parannus ei ole kuitenkaan vielä näkynyt koko rakentamisessa vaan rakentamisen tuottavuuden kehitys on teollisuuden alojen heikoimpia.

”Näitä tuottavampia osakokonaisuuksia pitäisi pystyä paremmin integroimaan yhteen”, Peltokorpi sanoo.

Rakennusalan erityisongelmaksi hän näkee toimitusketjun pirstaleisuuden ja alihankintojen suuren määrää. ”Siihen auttaisi moduuliajattelu ihan organisaatioidenkin välillä”, hän pohtii.

”Jatkossa rakennus muodostuu entistä enemmän tuotteista eikä paikalla tehtävästä työstä.”

”Tuotantoprosessin johtamisessa on pitkälti kyse siitä, miten saadaan lopputuotteita ja palveluja, joista on asiakkaalle eniten hyötyä”, hän sanoo.
Peltokorven haluaisi tutkia tuotantoprosessin lisäksi myös millaisilla tuote- ja tuotantokonsepteilla yritykset pärjäävät markkinoilla? ”Jos ne pärjäävät, se osoittaa että ne tuovat lisäarvoa tai ovat muita kustannustehokkaampia.”
Häntä kiinnostaa erityisesti yritysten fokusointi tiettyyn liiketoimintamalliin tai tuotantokonseptiin. ”Mitä hyötyä se tuo asiakkaalle ja yritykselle itselleen?”

Myös rakennusliike- ja projektiliiketoiminnassa alkaa olla profiililtaan erilaisia yrityksiä. Jotkin keskittyvät pelkästään palveluliiketoimintaan eli heillä ei ole omaa rakennuttamista tai omarahoitteista tuotantoa. Jotkin keskittyvät projektinjohtoon. Moni nojaa vahvasti asiakkaan suuntaan. Esimerkkinä tästä Peltokorpi mainitsee Firan.

Vaativa asiakas muokkaa markkinoita

Erityisesti palveluun nojaava strategia kiinnostaa tutkimusmielessä Peltokorpea.

”Monet innovaatiot tulevat sitä kautta kun isot rakennuttajat alkavat vaatia tai ottaa käyttöön uusia toimintamalleja. Jos ollaan asiakkaan palvelubisneksessä, niin oma liiketoiminta ei sido pääomia, jolloin voimavarat voidaan keskittää toisenlaiseen toimintaan. Esimerkiksi ei tuoteta pelkästään rakennusta ja tiloja vaan mietitään, miten asiakkaan organisaatio pystyy kehittymään ja kehittämään omia prosessejaan uudelle tasolle tilaratkaisujen kautta.

”Jos mennään riittävän pitkälle asiakkaan tarpeisiin ja prosesseihin, niin tilojenkin tarkoitus on vain tukea jotain ydinprosessia: sairaala hoitaa potilaita, tehdas tuottaa tuotteita ja yliopisto opetusta.”

Rakentamisen kipupisteiden kimppuun

Tuotantotaloudessa on Peltokorven mukaan pitkälti kyse siitä, miten erilaisista resursseista, on ne sitten osaamista, työtä, energiaa, informaatiota tai materiaaleja, saadaan johtamisella ja suunnittelulla lopputuotteita ja palveluja, joilla on käyttäjille ja asiakkaille hyötyä.

Omaksi ydinosaamisekseen hän mainitsee tuotannon ja projektien ohjauksen sekä johtamisen. ”Tuottavuuden ja myös laadun ja vaikuttavuuden parantaminen ovat tässä keskeisistä asioista.”

Nämä molemmat ovat hänen mielestään rakennusalan kipupisteitä. ”Kaiken lisäksi huono laatu johtaa ylimääräiseen työhön ja keskeytyksiin, mikä heikentää tuottavuutta.”

Laatuun vaikuttaa Peltokorven mukaan erityisesti kulttuuri ja kommunikointi.
”Kulttuuriin liittyy paljon asioita, kuten asenne, mutta myös tieto ja tietämys, kun mennään suorittavalle tasolle ja ketjutettuihin hankkeisiin eli tiedetäänkö laatuvaatimukset ja standardit riittävän hyvin.”

Kommunikointi on tärkeää, jotta tieto välittyy oikein rakentamisen koko pitkässä ketjussa, joka alkaa tarpeen kartoituksesta ja päättyy suunnittelun ja rakentamisen kautta ylläpitoon.

”Meillä varmaan helposti hukkuu tietoa eri vaiheissa, mikä johtaa laatuongelmiin ja siihen, että rakennusta ei osata tai voida käyttää siten kuin olisi haluttu.”

Rakentamisen imagoa parannettava yliopistossa

Rakentamista pidetään Peltokorven mukaan konservatiivisena myös yliopistossa, mikä on haitta opiskelijalahjakkuuksista kilpailtaessa. 

”Imagoa pitäisi saada parannettua niin, että rakentaminen miellettäisiin moderniksi ja kansainväliseksi alaksi, jossa on potentiaalia uusille innovaatioille.”

Peltokorpi heittääkin haasteen koodareille: ”Älkää kehittäkö pelkkiä pelejä vaan tulkaa kehittämään rakennustoimialaa. Tämä on kuitenkin varsin ihmisläheinen ja ympäristöläheinen ala.”

Peltokorpi on varma, että digitalisaation merkitys kasvaa rakentamisessakin. ”Esimerkiksi pankkitoimialan digitalisaatio jo mullisti täysin.”

Fyysinen rakentaminen ei muutu hänen mukaansa nopeasti, mutta jo nyt puhutaan tuotteiden 3D-printtauksesta, digitaalisesta valmistuksesta tai älykkäistä tuotteista, joissa osakomponentit itse ohjaavat tuotantoprosessia, milloin niitä pitää tilata, valmistaa ja toimittaa rakennuskohteeseen.

Rakennusprosessin johtamiseen digitalisointi voi tuoda uusia työkaluja.

Itse rakennus voidaan paitsi mallintaa myös siihen sisältyvät tiedot muun muassa käytöstä, suorituskyvystä, energiatehokkuudesta tai vaikkapa ilman laadusta voidaan digitalisoida ja tuoda avoimeksi, jolloin tältä pohjalta voi syntyä uusia palveluja tai optimointikeinoja.

Yritysyhteistyötä syvennetään

”Rakentamistalous ei ole perustiedettä vaan soveltavaa tiedettä. Siksi haluamme tehdä yhteistyötä yritysten kanssa. Minun alallani yritykset on välttämätön laboratorio, jossa tutkitaan asioita. Sitä ei voi tehdä omassa kammiossa, sillä rakennustuotanto tapahtuu prosesseissa, aidoissa olosuhteissa”, Peltokorpi sanoo.

Rakentamisen tuotantotalouden tutkimuksen tavoitteena on hyödyttää yrityksen liiketoimintaa. Parhaassa tapauksessa yrityksessä saadaan kehitettyä toimintamalleja, joista on yleisestikin opittavaa ja tieteellistä arvoa.

Hän sanoo olevansa avoin kaikelle yritysyhteistyölle. ”Käynnistämme parhaillaan Olli Seppäsen kanssa omaa tutkimushanketoimintaamme.”

Aallossa tehdään perustutkimusta rakennusprosesseista ja tutkimuksen kohteena ovat myös toimitilat ja sairaalat. Kampuksien ja yrityspuistojen suunnittelussa korostuu Peltokorven mukaan se, että niiden pitää olla verkostoitumispaikkoja eikä pelkkiä toimitiloja.

Hän itse haluaisi jatkaa sairaaloiden tutkimista varsinkin nyt, kun sairaalarakentaminen on varsinainen buumialue. Hän on pohtinut millaisia integroiduilla tilaratkaisuilla saadaan tehokas ja laadukas sairaalahanke.

Myös digitaalisuuden tuoma lisäarvo rakennuksen koko elinkaarella on tutkittavana samoin kuin BIM:n ja leanin yhdistäminen suunnittelussa. Siinä yliopisto voi tukeutua vierailevan professorin Lauri Koskelan asiantuntemukseen.

Monissa tutkimushankkeissa voidaan Peltokorven mukaan yhdistää hänen kontaktinsa tuotantotalouden laitokseen, samoin kuin Aallon rakentamistekniikan ja BIM:n osaaminen.

Maisteriopinnot alkavat vuoden kuluttua

Kone- ja rakennusinsinööreille yhteinen kandiohjelma on sikäli haastava, että siinä on vain kaksi suoraan rakentamiseen liittyvää kurssia. ”Tärkeää on, että niistä tehdään niin vetovoimaisia, että mahdollisimman moni haluaisi jatkaa maisterivaiheessa rakentamisen opintoja.”

Vuoden päästä alkava uusi maisteriohjelma on englanninkielinen, mutta rakentamistaloudessa keskeinen terminologia opetetaan myös suomeksi.

Kaksivuotinen maisteriohjelma on tiivis, sillä tuleville diplomi-insinööreille pitää pystyä antamaan suunnittelupätevyys. Siksi rakentamistalouden ja tuotantotalouden kursseja on rajallinen määrä.

”Mutta kaikki keskeiset asiat, jotka liittyvät rakennuttamiseen, rakennushankkeiden johtamiseen ja rakentamisen prosesseihin ja tuotannonohjaukseen on tarkoitus tuoda opiskelijoille.”

Diplomityöt on tarkoitus jatkossakin tehdä pääosin yrityksiin. ”Jatkossa kun meillä on entistä enemmän ulkomaisia opiskelijoita ja maisterivaihe on tiivis, tulemme tarjoamaan nykyistä enemmän diplomitöitä myös laitokselta.”

Valtaosa niistä tehdään edelleen suomeksi, mutta Peltokorpi toivoisi englannin käytön lisääntyvät, jotta tutkimusten sisältöä voisi hyödyntää paremmin laitoksen tutkimuksissa ja myös ulkomailla.

Ulkomaalaiset tekevät väitöskirjat

Isoin haaste on Peltokorven mukaan tohtorikoulutus. Shok-ohjelmiin kuuluvan RYM-ohjelman alasajon myötä alalta on entistä vaikeampi löytää monivuotisia tutkimushankkeita, joita väitöskirjojen teko vaatisi. Toisaalta tutkijoistakin on pulaa, sillä rakentamistaloudesta valmistuneille diplomi-insinööreillä on niin hyvä työllisyystilanne, että tutkimustoiminta ei ole heitä kiinnostanut vaan valtaosa tutkijoista on ulkomaalaisia. Heidän osaltaan vuoropuhelu suomalaisyritysten kanssa voi olla vaikeampaa kuin suomalaisilla.

Kansainvälisyyden merkitystä korostetaan Aallossa ja myös Peltokorvelle se on tärkeää, jotta parhaat käytännöt ja uusi tieto leviää globaalisti sekä muualta meille että meiltä muualle.

”Huipputietoa on enemmän Suomen ulkopuolella kuin meillä alan sisällä”, hän muistuttaa.

Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa

5 vastausta artikkeliin “Rakentajat voisivat ottaa oppia leikkaussalin tiimityöstä”

  1. Standardit vaikka ovatkin monessa hyviä, monesti valitettavasti vievät myös innovoinnin ja kokeilut. Kukaan ei todennäköisesti ota vastuuta, kun tämän ajan pullotalot homehtuvat 20 vuoden sisällä ja ihmiset sairastuvat. Laitetoimittajat hykertelevät käsiään sitä mukaa kun uusia teknisiä vaatimuksia tulee lisää ja valtiokin on vain innoissaan, kun saa taas uudet verot laitteista sekä uudesta uudisrakentamisesta. Kansantuote kasvaa paikkoja rikkomalla, vaatimuksia lisäämällä ja velkaa ottamalla. Saa nähdä koska ihmisille alkaa riittää. Jos ilmasto on kerran lämpenemässä, niin miksi lämmöneristevaatimuksia kasvatetaan?

    On tietysti hyvä, että kallis leikkaussali toimii tehokkaasti. Ongelmana vain on, että koska asia hallitaan hyvin ja kirurgit itse valitsevat toimenpiteet, niin leikkausta suositellaan toimenpiteeksi sellaisiinkin tapauksiin, jotka paranisivat helpommin, varmemmin ja halvemmalla muulla tavoin. Tai ainakin kannattaisi kokeilla ensin. Mutta ei haluta suositella kilpailevia menetelmiä tai edes tutkia niitä. Sama pätee rakentamiseen. Tuotetaan sitä mitä osataan tai kuvitellaan osaavan. Kukaan ei lopulta valvo miten hyvä tai kestävä lopputuloksesta tulee tai laskea markkinoille kilpailevia ratkaisuja, jos sen voi estää. Kansantuote kasvaa ja verovirta, se valitettavasti riittää useimmille. Rahalla on liian suuri valta. Se ohittaa ihmisten hyvinvoinnin ja kansantalouden edun. Kuka professoreista uskaltaa uida vastavirtaan ja vaarantaa tutkimusapurahat? Lykkyä tykö?

  2. Peltokorpi listaa rakentamisen suurimmiksi ongelmiksi laadun ja tuottavuuden heikkoudet. Tämä on todella totta. Aliurakoitsijat valitaan halvimman hinnan perusteella, tutkimatta mitä huono laatu aiemmissa projekteissa on maksanut. Jos toimittajat pantaisiin samalle viivalle kokonaishinnan perusteella, olisi tilanne toinen ja jos hyviksi havaittujen toimittajien kanssa alettaisiin hioa yhteistyötä kriteereinä sitoutuminen, luottamus ja halu toimia tiiminä yhteistyössä, kuten leikkaussali esimerkíssä Peltokorpi kuvaa, olisi suuri tuottavuusloikka mahdollinen. Heikki Heiskanen on kirjoittanut aiheesta lisää Linkedin:ssä. Kannattaa lukea.

  3. Kun ei olla saatu edellisiä systeemejä toimimaan, niin nollataan, lähdetään puhtaalta pöydältä ja aletaan digitalisoimaan. Ensi vuonna robotit kehiin. Kyllä diplomi-insinöörejä tarvitaan…. en vaan muista mihin.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi