Vuoden 2016 betonikohun jälkeen varsinkin siltojen betonirakenteista on otettu koekappaleita lujuuden varmistamiseksi. Kuva: Petri Kivinen.

Betonikohun jälkeen olisi jo aika palata normaaliin laadunvalvontaan, sanoo Tapani Mäkikyrö

”Nyt olisi aika palata normaaliin, hyvään laadunvalvontaan vuoden 2016 syksyllä alkaneen poikkeustilan jälkeen”, sanoo betonin lujuusongelmia selvittänyt Tapani Mäkikyrö. Hän pohtisi myös P-lukubetonin käyttöä.

Kirjoittaja(t) Seppo Mölsä
Johtavat rakennusvalvojat eivät niele ehdotusta ihan sellaisenaan, mutta tiettyjä lievennyksiä on jo tullut.

Tämä artikkeli on tarjolla vain Rakennuslehden tilaajille

Olen jo tilaaja

Rekisteröidy

En ole vielä tilaaja

Näitä sisältöjä pääsee tarkastelemaan yli 30 000 päättäjää ja asiantuntijaa. Jäätkö sinä jostain paitsi? Tilaa Rakennuslehti ja digilukuoikeus tästä.

Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa

2 vastausta artikkeliin “Betonikohun jälkeen olisi jo aika palata normaaliin laadunvalvontaan, sanoo Tapani Mäkikyrö”

  1. P-lukubetonissa ongelmat alkaa vesimäärästä, jonka ohjearvoja on muutettukin ehkä neljä kertaa.

  2. Laadunvarmistuksessa ei ole syytä tinkiä standardien mukaisesta tasosta.

    Sen sijaan työmaakoekappaleiden hyötyä on hieman vaikea nähdä.

    Betonin puristuslujuuden valvonnan kantava ajatus on ollut se, että tehtaan laboratoriossa valmistetaan koekappaleet niin hyvin kuin pystytään ja säilytetään optimiolosuhteissa puristamiseen saakka. Näin saadaan selville betonin maksimaalinen lujuuspotentiaali.

    Koska työmaalla ei pystytä valamaan ja tiivistämään todellisia rakenteita samalla tarkkuudella kuin pieniä raudoittamattomia koekappaleita tehtaan labrassa, valmiista rakenteesta mitattuna on normien mukaan riittävää, että valmiissa rakenteessa saavutetaan 85 % tuosta lujuuspotentiaalista. Eli työmaalle on varattu 15 % marginaali työn tarkkuudelle massan maksimilujuuspotentiaaliin nähden,

    Työmaakoekappaleiden valmistaminen on osoittautunut monissa tapauksissa ongelmalliseksi, koska työmailla ei ole välttämättä osaamista ja fasiliteetteja tätä varten. Huonosti valmistetuista työmaakappaleista saadaan huonot lujuustulokset ja ongelma on valmis. Kun tämän lisäksi koekappaleeseen valettu betoni ei edes kuvaa varsinaiseen muottiin valettua betonia kovinkaan tarkoin, on vaikea nähdä työmaakappaleiden hyötyä.

    Työmailla ei ole myöskään mielletty aina sitä, että työmaakoekappaleiden (= SFS-EN 206 mukainen tunnistustestaus) puristuslujuuden perusteella ei voida arvioida rakenteen betonin puristuslujuutta. Jos betonin lujuutta epäillään, lujuus tulee todeta valmiista rakenteesta esim. kimmovasaralla tai ottamalla näytelieriöitä.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi