Hjallis Harkimo kaavaili Pasilaan jylhää ”Leijonatornia”, mutta sitten kaikki meni pieleen

Arkkitehti ja omistajaosakas Antti Nousjoki Ala-arkkitehtitoimistosta aloittaa vastaamisen puhelinhaastatteluun lyhyellä hiljaisuudella ja huokauksella, kun toimittaja mainitsee sanan ”Leijonatorni”.

”Tämä on meille aika tunteikas asia. Ymmärrät varmaan. Mutta voin kertoa sen, minkä asiasta tiedän”, Nousjoki sanoo.

Nousjoki oli yksi toimiston työryhmän jäsenistä, kun Ala-arkkitehdeissa alettiin hahmotella tornitaloa Hartwall-areenan (nyk. Helsinki-halli) yhteyteen Helsingin Pasilassa.

Tarinan alkupiste sijaitsee 2010-luvun taitteessa. Tuolloin Ala:ssa työskennellyt arkkitehti Janne Teräsvirta oli esitellyt Harry ”Hjallis” Harkimolle idean tornitalosta, joka ideointivaiheessa sai nimen Leijonatorni, arvattavastikin Suomen jääkiekkomaajoukkueen lempinimeä mukaillen.

Harkimo tuntui innostuneen. Hän tilasi Ala-arkkitehdeiltä suunnitelman, ja toimistossa koottiin työryhmä hahmottelemaan ”kaksijakoista” tornitaloa sekä keskustelemaan Helsingin kaupungin kaavoittajien kanssa.

Wau-arkkitehtuuria kuin suoraan Moskovan keskustasta

Leijonatorni esiteltiin HS:ssa 2. marraskuuta 2011 havainnekuvan kera. ”Harry Harkimo haluaa rakentaa Pasilaan 120-metrisen Leijonatornin– Torni nousisi maan korkeimmaksi”, otsikossa sanottiin.

Ja hyvältähän se näytti. Ei mikään tasakylkinen laatikko, vaan kaksiosainen wau-arkkitehtuurin suuntaan kallistuva taideteos, kuin suoraan Moskovan keskustasta.

Mutta sitten tapahtui jotain.

”Luonnostelimme rakennusta yhteistyössä Helsingin kaupungin kaavoittajien kanssa . . . Että minkä korkuinen ja minkä näköinen siitä tulisi. Sitten yhtenä päivänä luimme lehdestä, että Hartwall-areena oli myyty venäläisille ja että Jokerit siirtyy KHL:ään”, Nousjoki kertoo.

Uutista luettiin Ala-arkkitehdeissä harmistuneena.

”Luonnos tehtiin [Harry] Harkimolle ennen kuin hallikauppa venäläisten kanssa tuli julkisuuteen. Sitä ennen ei ollut uusista venäläisomistajista ja KHL:stä vielä hajuakaan.”

KHL vei energiat

Antti Nousjoki muistelee, että kaupan jälkeen, noin vuonna 2011–2012 uusien omistajien yhteydenotot Leijonatornin tiimoilta ”Ala-arkkitehtien suuntaan loppuivat kuin seinään”.

”Omistajien fokus siirtyi KHL-liigaan, rakennusprojektista ei kuulunut mitään.”

Nousjoen mukaan arkkitehtitoimistossa oltiin radiohiljaisuudesta oikeastaan huojentuneita.

”Ei siitä (Hartwall-areenasta) silloin niin suoraan ääneen puhuttu, että se on (Vladimir) Putinin rahaa. Mutta kyllä me jo silloin näimme, etteivät siellä ole hyvät voimat taustalla.”

Yhden uusien omistajien yhteydenoton Nousjoki kuitenkin muistaa. Se sijoittui 2010-luvun puolivälin tienoille: ”Ilmeisesti Harkimon työhuoneessa ollut Leijonatornin pienoismalli oli vahingoittunut ja meiltä kysyttiin, haluttaisiinko me korjata se.”

”Samassa yhteydessä muistaakseni kyseltiin, olisiko meillä halukkuutta jatkaa projektia. Mutta yhteydenotto oli hyvin epävirallinen. Siitä ei ole esimerkiksi sähköpostia tallella.”

Kaupunki innostui tornihankkeesta

Helsingin kaupunkikin innostui tornihankkeesta. Sitä pidettiin kaupunkikuvallisesti ja rujon alueen kehittämisen kannalta tervetulleena.

”Hanke oli aikanaan tutkittavana meillä. Nyt se ei ole kylläkään millään tavalla aktiivinen”, arkkitehti Sakari Pulkkinen kaupunkiympäristön toimialan Pasilan kaavoitustiimistä toteaa.

Hakemus asemakaavan muutoksesta ei koskaan ehtinyt silloiseen kaupunkisuunnittelulautakuntaan (nyk. kaupunkiympäristölautakunta).

Ala-arkkitehdeissa ollaan tyytyväisiä, ettei hanke venäläisomistajien kanssa jatkunut. Rakentaminen ja suunnittelutyö ovat jo itsessään raskaita prosesseja, eikä rinnalle kaivata vääntöjä hämärien omistussuhteiden tai rahojen kanssa.

”Suunnitelmassa oli paljon ansioita. Se oli struktuuriltaan ja kaupunkikuvallisesti hyvä ja mielenkiintoinen paikka. Mutta hanke ei mennyt . . . Miten sen nyt sanoisi . . . Sitä oli hauska tehdä niin kauan kuin sitä kesti.”

”Hutaisten tehty” areena

Itse areenaa Nousjoki luonnehtii arkkitehtuuriltaan vähäpätöiseksi ja ”hutaisten tehdyksi”. Mutta muuten alueella on hänen silmissään potentiaalia. Jos tulevaisuus toisi hallille hyväksyttävän omistajan mukanaan, jossakin muodossa kehitystyö voisi jatkua.

”Jollain konstilla halli pitäisi saada takaisin suomalaiseen tai kansainväliseen omistukseen. Sillä olisi symbolistakin merkitystä. Oligarkkien omistuksiahan on ympäri Eurooppaa, ja monenlaisia järjestelyjä on tehty”, Nousjoki sanoo.

”Tällaisilla visioilla on kuitenkin vain tietty elinkaari.”

Ala-arkkitehtien kotisivulla on yhä nähtävillä Leijonatorni-hankkeen esittely. ”Toimeksianto: vuonna 2011. Sijainti: Helsinki. Tilaaja: Harry Harkimo.”

Neljäs kohta on kuitenkin merkitsevin. ”Tilanne: päättynyt.”