Se alkoi keväällä 2008. Asuntoministeri Jan Vapaavuori käynnisti normitalkoot, joilla hän halusi perata normien aiheuttamia kustannusloukkuja ja keventää rakentamisen määräysmaailmaa kokeiluluontoisesti. Sitä varten ympäristöministeriö ryhtyi ottamaan kuntien kaavoituksesta ja rakennusvalvonnoista mittaa kuin sadun hiiri kissasta sille takkia ommellessaan. Ministeriä kiinnosti, miten kokeiluun ilmoittautuneiden kuntien mielestä voisi kaventaa normimaailmaa kustannusten säästämiseksi.
Ministeriön virkamiehet antoivat jo hyvin varhaisessa vaiheessa ymmärtää, että he päättävät viime kädessä, saavatko kunnat kantaa kevennettyjen normien takkia ja jos saavat, missä kohdin on joustoa.
Joulukuussa 2008 Helsingin ja Vantaan rakennusvalvontojen päälliköt epäilivät Rakennuslehdessä, syntyykö kevennettyjen rakentamismääräysten kokeilua. He ehdottivat laajaa kokeilua, jotta siitä saatavat hyödyt olisivat todellisia.
Reilu vuosi sitten valmistui ensimmäinen lakiluonnos kevennettyjen määräysten kokeilusta. Se olisi siirtänyt poikkeuslupien käsittelyn alueellisilta ympäristökeskuksilta Vantaalle, Turulle ja Espoolle. Ministeriö lupasi ottaa jälkikäteen Helsinginkin joukkoon mukaan. Marja-Vantaan asuntoalueella olisi sallittu määrätä keskitettyyn jätteiden putkikeräysjärjestelmään liittyminen ja asuinrakennusten varustaminen sprinklauksella.
Hallituksen äskettäin eduskunnalle tekemä esitys laiksi kevennettyjen rakentamis- ja kaavamääräysten kokeilusta on perin suppea. Ei tullut takkia, mutta tuliko edes lakki?
Turulle laki antaa poikkeamistoimivallan. Yllättävään Espoon, Helsingin ja Vantaan rajaamiseen pois tästä kokeilusta on syynä se, että nämä kunnat saavat oikeuden poikkeamiseen pysyvästi, kun ne tekevät aikanaan yhteisen yleiskaavan maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen sallimana. Tällainen uusi yleiskaava syntyy ehkä kymmenen vuoden päästä. Juuri pääkaupunkiseudulle kokeilu olisi ollut tarpeellisin.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Hiiri se kissalle takkia ompeli”