Näkökulma Irene Kantor Ei kommentteja

Jakamistalous Helsingin kasvun tukena?

PwC julkaisi vuoden alussa työ- ja elinkeinoministeriölle tehdyn selvityksen ”Jakamistalous Suomessa 2016”. Siitä käy ilmi, että jakamistalousmarkkinoiden ostojen kokonaisarvo on Suomessa vielä lapsen kengissä: vuonna 2016 arvo oli sata miljoonaa euroa, mutta vuonna 2020 ostopotentiaalia löytyy 1,3 miljardin euron edestä. Iso osa koostuu joukkorahoituksesta, mutta vertaisliikenne ja autojako muodostavat lähes 30 prosenttia ja kotitalouden ostot pientöineen noin 20 prosenttia jo kolmessa vuodessa.

Jakamistalous ei ole vain AirBnb:tä tai Überiä vaan paljon muutakin. PwC:n selvityksen mukaan jakamistalous voi saavuttaa merkittävän aseman markkinoista, joissa korostuvat palvelujen saavutettavuus, valinnanvapaus ja sosiaalisuus.

Yhteisöpalvelu BlaBlaCarin 40 miljoonaa jäsentä kuljettaa jo 12 miljoonaa matkustajaa 22 maassa joka vuosineljännes – säästäen maapallolta miljoona tonnia hiilidioksidipäästöjä. Samaan aikaan kaupungistuvassa Suomessa on vasta herätty jakamistalouteen, jossa omaansa voi lainata ja toisen omaa käyttää. Tehokkaat asumisneliöt, yhteiset tilat ja yhteiskäyttöiset kulkupelit ovat alkaneet kiinnostaa.

Suomalainen vertaisvuokrauspalvelu Shareit Blox Car mahdollistaa oman tai naapurin auton vuokraamisen markkinoiden palveluaan: ”Jaettu auto on paras auto”. Jakamistalous on jalkautunut kaupunkikortteleihin myös Alepa-pyörien sekä asuintalojen, vuokranantajien ja kaupunkien yhteiskäyttöautojen muodossa.

Erityisesti pääkaupunkiseudulla olemme kiinnostavan kehityksen kynnyksellä. Tuoreen Arvot 360 -tutkimuksen mukaan ”kokeilunhaluiset individualistit” asuvat isoissa kaupungeissa, ovat avarakatseisia ja ajatusmaailmaltaan liberaaleja, ja heitä löytyy kaikista ikäluokista. Lähes neljännes suomalaisista kuuluu tähän joukkoon, ja Helsingissä heitä asuu paljon. Tältä porukalta löytyy intoa kokeilla uusia asioita, kuten yhteiskäyttöisiä tiloja ja jaettuja resursseja.

Jakamistalous-trendi näkyy myös Kojamon mittauksissa: vuokra-asumiseen suhtautuminen on muuttunut myönteisemmäksi, ja vuokra-asuntoon muutetaan yhä useammin omistusasunnosta. Asunnon ja liikennevälineiden vuokraamisesta ja jakamisesta on tullut fiksua käyttäytymistä mukavuudenhaluisille kaupunkilaisille, jotka arvostavat valinnanvapautta.

Esimerkkinä tästä kehityksestä Vantaan Tikkurilaan tulee keväällä 2018 rakenteille Kojamon Lumo Kompakti -talo, jossa asuntojen neliöt on käytetty tehokkaasti ja asumista täydentävät kahvilatyyppinen pesula ja innovatiiviset yhteistilat. Asuntojen eteisestä laajennettua monikäyttötilaa on tarkoitus käyttää esimerkiksi irtaimistovarastona, ja talopesulassa voi pestä pyykit naapurin kanssa kahvitellen.

Teknologian kehittyminen ja kaupungistuminen ovat luoneet edellytykset jakamistalouden loikalle. Kaupunkien päättäjien ratkaistavaksi jää, mikä kaupungin tehtävä on kaupungistumisen helpottamisessa, miten sääntelyä voidaan kehittää tukemaan uusia innovatiivisia palveluita ja miten kaupunkilaisten elämäntapatoiveet otetaan huomioon.

Maailmalla mainetta niittänyt jakamistalouden puolestapuhuja April Rinne usuttaa yrityksiä, järjestöjä ja julkista sektoria ottamaan paikallisia jakamistalouden markkinoita haltuun. Jakamistaloudessa on myös uudenlaisen vertaisluottamuksen ja -turvallisuuden mahdollisuus, jota ei kannata kaupunkia kehitettäessä unohtaa.

Pormestari Jan Vapaavuori on Helsingin kaupunkistrategiaa esitellessään todennut, että ”Helsingin kasvun on oltava ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää”. Olisiko siis jakamistalous yksi uusi mahdollisuus myös Helsingille?

Irene Kantor

Markkinointi- ja viestintäjohtaja, Kojamo oyj
Kaikki kirjoitukset

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia