Onneksi Suomessa ei rakenneta ikonista arkkitehtuuria

Filosofi Pekka Himanen peräänkuulutti ikonista arkkitehtuuria Suomeen puhuessaan rakentajille Tekesin järjestämässä tilaisuudessa viime viikolla. Himasen mukaan Helsingin musiikkitalon kohdalla tällaiselle ikoniselle, koko kaupunkia symboloivalle arkkitehtuurille olisi ollut suuremmat mahdollisuudet kuin mitä siinä toteutui. Himanen on täysin oikeassa siinä, että musiikkitalosta ei rakenneta sellaista maamerkkiä, jonka ulkonäköä tultaisiin ihmettelemään ympäri maailmaa. Mutta hän menee vikaan toivoessaan, että niin olisi. On nimittäin hyvä, että musiikkitaloa rakennetaan sisällön, ei ulkokuoren ehdoilla.

Olen saanut tutustua musiikkitalon suunnitteluun ja rakennustapoihin, käväissyt sen sisätiloissa ja selvitellyt sen rakentamisen kustannuksia. Minulle on jäänyt eri keskusteluista tunne, että taloa suunnitellaan ja rakennetaan huolella nimenomaan sellaiseksi, että se toteuttaa käyttäjien tarpeet; siitä tehdään akustisesti toimiva, laadukas konserttitalo, jossa voi soittaa musiikkia.

Suomalaisilla on maamerkkienkin rakentamisessa järkevä asenne. Edes nousukaudella ei ole pakko suunnitella kaikesta valtavaa, hienoa ja uskomatonta, vaan pyritään rakentamaan järkeviä, toimivia rakennuksia. Ei konserttitalon ole tarkoituskaan olla arkkitehtuurin näyteikkuna, vaan musiikin areena. Jos se toimii tässä tärkeimmässä tarkoituksessaan, se on onnistunut projekti.

Kehotan myös lukijoita tekemään rauhallisen päiväkävelyn pitkin Mannerheimintietä ja vilkaisemaan, miltä montussa tällä hetkellä näyttää. Ei se talo yhtään hassumpi ole, noin ulkoisestikaan.