Rahaa, rahaa, rahaa – Infra paranee vain rahalla

Vaikka Suomi digitalisoituu ja muuttuu kovaa vauhtia palvelu- ja informaatioyhteiskunnaksi ja lopulta digi- ja elämysyhteiskunnaksi, sekä tavarat että ihmiset liikkuvat entisen lailla yhdessä bittien kanssa. Itse asiassa nyt edellytetään entistä nopeampaa ja täsmällisempää liikennettä kuin höyryjunien aikana.

Voidaan aivan perustellusti kysyä: onko meillä pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa? Tähän asti investoinnit ja koko liikennekysymys on hoidettu aluepolitiikan lähtökohdista.

Varsinaiset kuljetustarpeet on unohdettu poliittisten tavoitteiden alle. Myös eri investointien hyötyjen laskenta horjuu ja tuloksia ei käytetä.

Suomessa on laiminlyöty liikenneverkoston kehittäminen vuosikymmenien ajan, verkosto rapistuu koko ajan ja korjausvelka kasvaa. Suuren laman vuosina 1990-luvun alussa Suomen poliittinen johto totesi, ettei meillä tarvita lisää maanteitä ja rautateitä. Suunnittelujänteenä yksi vuosi tai edes vaalikausi on auttamattomasti liian lyhyt: tarvitaan useamman vaalikauden, pitkän aikavälin rahoitusohjelma. Liikenneinvestoinnit on irrotettava valtion vuosibudjetista. Liikennerahasto olisi oiva keino hoitaa investoinnit. VM:n budjettitekniikkaa on muutettava, liikennerahoitus on monen vuoden investointi, ei kertameno.

Vuonna 2008 annetussa liikennepoliittisessa selonteossa linjattiin asioita oikeansuuntaisesti, mutta selonteko on jo unohtunut. Eduskunnan tulisi olla järkevä ja ajaa koko kansakunnan etua muutaman tienpätkän sijaan.

Tavoitteena on oltava liikenteen sujuminen, ilmastotehokkuus sekä nykyajan vaatima nopeus ja täsmällisyys. Seuraaviin kysymyksiin tarvitaan rehellisiä vastauksia: missä nopea ja toimiva junayhteys on käyttökelpoinen, missä tarvitaan lentoliikennettä, miten hoidetaan tavaraliikenne, ovatko kumipyörät ainoa tapa kuljettaa tavaroita, mikä on rautateiden rooli? Tarvitaan aitoa priorisointia.

Liikenneinvestoinnit on tehtävä sinne, missä on liikennettä ja elinkeinoelämän kuljetustarpeita. Muutaman kesäviikonlopun mökkiliikenteen ruuhkan takia ei ole syytä investoida, ellei samalla paranneta yritysten kilpailukykyä.

Rautatiet ovat ainakin osittain sijaiskärsijänä infrapelissä. Rahaa ei ole laitettu raiteisiin, kunnossapitoon, turvajärjestelmiin, kuulutuksiin, jopa junavalinnat tökkivät. Eri yksiköt hoitavat rautatieliikennettä, kansalaisille VR on juna ja sillä siisti. Tiedottamisen kehittämisellä saisi kansalaisten ymmärtämystä: sitä saa, mitä tilaa – tällä rahalla saa tämmöistä liikennöintiä.

Lentokentät ovat suurelta osin hyvässä kunnossa, ne ovat Finnavian ylläpitämiä, eikä VM pääse rokottamaan saatuja tuloja. Jo tämän luulisi olevan hyvä esimerkki siitä, mihin voidaan päästä, jos asiat hoidetaan järkevästi.

Liikenteen verotusta voidaan kehittää järkevästi, mutta verorasitetta ei saa nostaa, jo nyt liikenne tuo rajusti euroja valtion kassaan. Muotisanana on älykäs liikenne: mitä se oikeastaan on, mitä se tarkoittaa? Iskusanoilla ei liikenne parane, tarvitaan toimivaa kovaa infraa.