Moreau Kusunoki Architectes voitti Helsingin Guggenheim arkkitehtuurikilpailun

Helsingin Guggenheim kilpailun voittajaksi on valittu ranskalais-japanilaisen Moreau Kusunoki Architectesin suunnitelma Art in the City.

Kirjoittaja(t) Johanna Aatsalo

Pariisissa sijaitsevan arkkitehtitoimiston voittajaehdokas koostuu useista toisiinsa linkittyvistä paviljongeista sekä korkeasta tornista. Perinteisestä näyttelytilasuunnittelusta hanke poikkeaa sillä, että näyttelytilat sijoittuvat yhteen kerrokseen maan päälle. Rakennusten julkisivuja peittää lasi ja kotimainen hiilikäsitelty puu.

Yhdeksän paviljonkia on ryhmitelty tontille epäsymmetrisesti toisiinsa nähden. Aukiot ja paviljongit ovat toisiinsa yhteydessä. Museo on yhteydessä ympäröivään kaupunkitilaan eri tavoilla. Vieraat pääsevät kulkemaan Tähtitorninmäen puistoon kävelysiltaa pitkin. Meren puolella rantapromenadi yhdistää rakennuksen Eteläsatamaan.

”Suunnitelmassa puun väri oli tummempi kuin uskon lopputuloksen olevan. Minusta rakennus kuin unelmoi olevansa laiva. Se sulautuu ihmisten ja kaupungin liikkeeseen. Poltettu puu tuo siihen omaa fantasiamaailmaa, sillä valo taittuu mielenkiintoisesti hiiltyneen puun pinnasta. Huoneet ovat klassisesti määriteltyjä ja loppuun asti mietittyjä. Konsepti on hyvin joustava ja teknologia on vahvasti läsnä”, palkintolautakunnan puheenjohtaja Mark Wigley kertoo. Wigley on yhdysvaltalaisyliopisto Columbian arkkitehtuurikoulun emeritusdekaani.

Rakennuslehden arkkitehtuuritoimittaja Auri Häkkinen veikkasi jo viime vuoden joulukuussa voittajaehdokkaan oikein.

Hiilikäsitelty julkisivu

Voittanut arkkitehtipariskunta Hiroko Kusunoki ja Nicolas Moreau tekivät suunnitelmissaan rohkean valinnan, sillä heidän kaupunkikuvallisesti maamerkkinä toimiva torni on korkeahko. Ylempään kerrokseen on kaavailtu ravintolaa ja alempiin kerroksiin toimistotiloja. ”Nouseva elementti oli meidän oma valintamme. Mielestämme ilman sitä suunnitelmasta oli puuttunut jotain, sillä taustalla kaupunkikuvassa näkyvät esimerkiksi saksalaisen kirkon torni ja tuomiokirkko toisesta suunnasta katsottuna. Ilman tätä tornia suunnitelma olisi ollut jotenkin tynkä. Tornin kautta uusi museo käy dialogia kaupungin siluetin kanssa ja uskoisin siitä tulevan hyvin suositun”, Nicolas Moreau kertoo.

Ensimmäisen kerran Helsingissä vuonna 2009 vierailleet Kusunoki ja Moreau uskovat rakennuskokonaisuuden herättävän paljon keskustelua. ”Jokainen voi nähdä abstraktissa rakennuksessa oman visionsa. Hiilikäsitelty julkisivumateriaali tuo oman ulottuvuutensa mielikuviin. Rakastamme hiiltynyttä puuta materiaalina. Uskomme sen mahdollisuuksiin, koska Suomessakin on pitkät perinteet puurakentamiseen. Puu on hyvin rehellinen materiaali ja hiilikäsittelyn avulla se kestää vuodenaikojen vaihtelua”, Kusunoki kertoo.

Rakennukseen on suunniteltu puurunko ja sen kahteen suuntaan kaareva katto on suunniteltu tehtäväksi 25 metriä pitkistä kertopuupalkeista.

Göstan suunnittelija mukana

Voittaja-arkkitehtien suomalaisena kumppanina toimi arkkitehti Pekka Pakkanen. Hän teki yhteistyötä myös Mänttään nousseen taidemuseo Göstan arkkitehtuurikilpailun voittaneiden MXSI arkkitehtien kanssa. Mäntässä Pakkanen toimi hankkeen pääsuunnittelijana, mutta Göstan arkkitehtuurin lähtökohdat oli määritelty alkuperäisessä kilpailuehdotuksessa kuten Guggenheim-kilpailussakin.

”Rakennuksessa ei ole mitään erikoisrakenteita tai vaikeuskerrointa. Tottakai siinä on haastavia paikkoja, jotka pitää hyvin suunnitella ja rakentaa, mutta ei mitään sellaista tekemätöntä. Se on sen vahvuuskin, konsepti on hyvin jalat maassa. Tilarakenteen saa  monella tavalla vielä pyöritettyä, jos on tarpeen ja mittakaava on hyvin inhimillinen. Rakentamisen tapa ei ole konstaileva”, Pakkanen sanoo.

Hiilikäsitelty puu on Pakkaselle uusi julkisivumateriaali. ”Se on kiinnostava materiaali, en tiedä vielä miten se ratkaistaan. Senkin voi ottaa kiinnostavana haasteena ja luoda jotain uutta. Sitä pitää tutkia ja selvittää. Pinta on hyvin erikoinen ja sen graafiitinharmaa mattaisuus on kiinnostava ilmiö. Missään muualla maailmassa ei ole tämäntyylistä pintaa vielä valittu.”

Maksalaatikko väärinpäin

Kilpailun tuomaristoon kuuluneen Oulun yliopiston nykyarkkitehtuurin professori Rainer Mahlamäen mukaan finalistiehdokkaiden pudotuspelissä ei ollut yhtä kriteeriä vaan valinta tehtiin lopulta ehdokkaiden puutteiden kautta. Lahdelma & Mahlamäki Arkkitehtien perustaja kertoo arvioinnin toisessa vaiheessa esimerkiksi pöytäliinamaisen ehdokkaan alkaneen muistuttaa väärinpäin käännettyä maksalaatikkokoteloa. ”Sieltä ei nähnyt läpi ulos eivätkä sisätilat olleet rikastuneet. Se oli tilarakenteeltaan köyhä. Läpinäkymätön lasi alkoi käydä sen miinukseksi ja teki rakennuksen sisältäpäin höyrykaappimaiseksi. Sen kuori oli arkkitehtoninen pointti, mutta samalla sen heikkous eikä se pienoismallin perusteella istunut tuohon paikkaan”, Mahlamäki toteaa.

Ehdokas, jossa oli 47 eri huonetta, jäi voitosta näyttelyiden vaihtojen hankaluuden vuoksi. ”Ehdokas perustui erilaisiin tiloihin ja oli sisältäpäin kuin kauppatorin myyntikoju. Sen sisäinen logiikka kuitenkin ontui ja se oli liian köyhä arkkitehtuuriltaan. Arkkitehtuurissa vaatimattomuus on hyve, samoin pelkistäminen, mutta nyt toteutus jätti köyhän ja valjun vaikutelman.”

Kahdesta korkeasta siilomaisesti tilasta koostunut ehdokas oli komein rakennus. ”Toisessa arviointivaiheessa tila oli edelleen liian korkea vaikka sisääntulossa syntyikin wau-efekti. Näyttelylogistiikan kannalta se oli  hankala, koska näyttelyihin pitäisi aina lähteä siilon pohjalta. Siellä ei ollut riittävästi vaakasuuntaisia yhteyksiä yhdistämään siiloja toisiinsa. Lisäksi puu oli liian prominentti, koska taide-esineet tarvitsevat neutraalimman taustan.”

Kymmenen miljoonaa koossa

Guggenheim Helsingin tukisäätiö on kerännyt eri organisaatioilta ja yksityisiltä henkilöiltä tähän mennessä noin kymmenen miljoonan euron verran varoja, joilla säätiö on ehdottanut maksavansa Guggenheimin 30 miljoonan dollarin lisenssimaksun. Säätiön hallituksen puheenjohtaja Ari Lahti uskoo voittajavalinnan helpottavan varojen jatkokeruuta.

”Nyt tiedämme millainen museosta tulee. Reilulla kymmenellä miljoonalla jo kerätyllä eurolla voimme vakuuttaa myös julkisia tahoja hankkeen järkevyydestä ja kiinnostavuudesta. Toivon, että nyt tehdään perusteellinen selvitys, jotta näemme onko tämä hyvä sijoitus vai ei. Päätöksen pitää perustua faktoihin ja katsotaan sitten mitä tiedoista seuraa”, Lahti huomauttaa.

Museohankkeesta ei ole vielä tehty päätöstä Helsingissä. Tammikuussa 2014 kaupunginhallitus hyväksyi arkkitehtuurikilpailun järjestämisen ja Etelärannan tontti varattiin Guggenheim-säätiölle.

Voittajaehdotukseen voi tutustua tarkemmin Guggenheimin Helsingin sivustolla.

Toisen vaiheeseen päässeet kuusi finalistitoimistoa olivat: AGPS Architecture Ltd. (Zürich, Sveitsi ja Los Angeles, Yhdysvallat), Asif Khan Ltd. (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta), Fake Industries Architectural Agonism (New York, Yhdysvallat ja Barcelona, Espanja ja Sydney, Australia), Haas Cook Zemmrich STUDIO2050 (Stuttgart, Saksa), Moreau Kusunoki Architect (Pariisi, Ranska) ja SMAR Architecture Studio (Madrid, Espanja ja Länsi-Australia).

Kilpailuun tuli yhteensä 1 715  ehdotusta 77 eri maasta.

Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa

7 vastausta artikkeliin “Moreau Kusunoki Architectes voitti Helsingin Guggenheim arkkitehtuurikilpailun”

  1. Miksi arkkitehtuurikritiikissä talot aina käyvät dialogia keskenään? Kun lukee arkkitehtien kirjoituksia niin talot suorastaan huutavat toisilleen tai joskus jopa käyttäjilleen. ”Ne suorastaan huutavat ihmisistä ja ehkä elämästäkin vieraantunutta otetta”, luin erään taideprofessorin nopeasti googlaamastani tekstistä.

    Sitäkö tuo kaupungin meteli onkin? Pitäisikö suunnitella taloja, jotka pitävät vähemmän meteliä itsestään?

    Eikö rakennusten sijaan kaupunkilaisten pitäisi käydä dialogia rakennuksista tai edes siitä prosessista, millä kaupunkikuvaamme muutetaan? Nyt tämän tekee amerikanjuutalainen taidemesenaatti, joka haluaa nimensä esiin Helsingin paraatipaikalle, ja helsinkiläiset maksamaan siitä. Miksi helsinkiläisen museon ylipäänsä pitää olla nimetty jonkun ulkomaalaisen mukaan, joka ei ole Suomessa ilmeisesti koskaan käynytkään.

    Keskustakirjaston suunnittelussa sentään kysyttiin kilpailun molemmissa vaiheissa myös kansalaisten eli viulun maksajien mielipidettä ja yllätys yllätys, kansalaiset päätyivät ihan samaan lopputulokseen kuin raatikin. Eli rahvaan joukkoäly ja taidemaku oli ainakin tässä tapauksessa yhtä hyvä ja sivistynyt kuin eliitinkin.

    Sinänsä tuo Majakka on ihan kelvollinen työ. Ainakin verrattuna tuohon nurin käännettyyn maksalaatikkorasiaan, jota Hesari hehkutti varmana voittajana. Majakan se ehti ampua jo alas hankkeena joka korkeudellaan torppaa toteutuksen.

    Itse en olisi huolestunut talon korkeudesta. Päinvastoin. Toivottavasti se niin korkea, että se vihdoin murtaisi Helsingin pyhäksi sinetöidyn silhuetin ja antaisi tilaa rakennusten korottamiselle maan arvokkaimmilla ja halutuimmilla asuntotonteilla. Tällä edellytyksellä Guggiksesta voisi seurata jotain hyvääkin.

    Espanjaan suuntautuvia turistivirtoja se ei kuitenkaan käännä pohjoiseen, sillä ei saksalaisetkaan Espanjaan mene Bilbaon Guggenheimin tai vielä järjettömämmän Sevillan Parasolin vaan auringon vuoksi. Espanjalaiset kaupungit käyvät ökyhankkeillaan (ja EU-rahoilla) keskenään veristä taistoa siitä, mihin kaupunkiin ne nuo turistivirrat saavat käännettyä. Siihen kisaan Helsingillä ei ole osaa eikä arpaa on sillä Guggenheim tai ei.

  2. Onnea voittajille ja Pekka Pakkaselle. Pekka on tehnyt suuren työn Göstan hankkeessa ja uskon, että mikäli voittanutta ehdotusta ruvetaan viemään eteenpäin niin hän osaa viedä suunnittelua suomalaisittain oikeeseen suuntaan. Ehdotus on hyvä ja mielenkiintoa herättävä ja kuten Göstassa voittanutta suunnitelmaa ei muutettu oleellisesti eli ns. ”halvennettu” ja samaa toivon tässäkin hankkeessa, ettei käy niin kuin Musiikkitalossa!

  3. Tarkennuksena juttuun: Gösta -museo suunniteltiin yhteistyössä kilpailun voittaneiden MXSI arkkitehtien kanssa. Toimin hankkeessa pääsuunnittelijana mutta arkkitehtuurin lähtökohdat oli määritelty alkuperäisessä kilpailuehdotuksessa samalla tavalla kuin Moreau Kusunoki arkkitehtien ensimmäistä kierrokselta jatkoon valitussa ehdotuksessakin. Terv. Pekka Pakkanen, Huttunen-Lipasti-Pakkanen arkkitehdit

  4. Ei tuo hiilikäsitelty puu nyt ihan ainutlaatuista ole. Japanissa hiilikäsiteltyjä lautoja käytetään paljon (tyypillisesti 2 cm paksut laudat hiillostetaan sentin vahvuudelta). Suomessa aidanseipäitä on hiillytetty kestämään kosteassa maassa pidempään. Ja Euroopassakin on ainakin yksi hiilikäsitellystä puusta tehty julkisivu: Ruotsalainen arkkitehti Gert Windgårdh suunnitteli Pohjois-Saksaan, Warenin kaupunkiin Müritzeum-nimisen museon, jonka julkisivu on hiiltyneistä lehtikuusilaudoista tehty. Museo valmistui 2007.

  5. Kuvan perusteella rakennusrykelmä vaikuttaa hyvin kalliilta huoltaa ja ylläpitää. Valmistumisen jälkeen saadaan seuraavat 10 vuotta paikata vuotoja ja uudelleensuunnitella ongelmakohtia. Rakennusalan ihmisenä pidän tätä hyvin tervetulleena työllistäjänä. Toivottavasti vain löytyy riittävästi parkkitilaa, ettei tarttisi laittaa pakua kokoajan oven eteen keräämään sakkolappuja.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi