Rakennustuote Seppo Mölsä 11 kommenttia

Betoniteollisuus uskoo puukerrostalorakentamiseen

Jos puukerrostalorakentamisen edistäminen on ollut kuin narulla työntämistä, niin miksi betoniteollisuus on jo neljännesvuosisadan verran nostanut sen päävihollisekseen? Tässä muutamia syitä.

Amerikassa puukerrostalot tehdään taivasalla, meillä teltan sisällä.

”Vaikka Suomi on valinnut paikkansa markkinatalousmaana, myös meillä on nähtävissä merkkejä siitä, että yhteiskunta ei halua antaa kilpailun toimia. Löytyy toimijoita, jotka ovat valmiit tukemaan heikomman kilpailukyvyn omaavia tuotteita esimerkiksi antamalla niille säädöksissä perusteetonta kilpailuetua tai peräti paikoin kieltämällä kilpailukykyisempien ja halutumpien vaihtoehtojen käyttämisen. Näkymä on hieman pidemmälle katsoen ankea. Olemme
turmion tiellä, jos on edullisempaa lobata kuin kehittää ja kilpailla”, kirjoitti Betoniteollisuus ry:n toimitusjohtaja Jussi Mattila jäsentiedotteen pääkirjoituksessa 22.6.2017.

Finnbuild-messuilla hän vielä  uutena yliopistosta tulleena järjestöjohtajana vakuutti, että vastakkainasettelun aika on ohi.

Mattilan turhautumisen voi tavallaan ymmärtää, sillä jokainen Betoniteollisuuden järjestöjohtaja on 1990-luvun alusta lähtien joutunut käymään oman mutapaininsa puuta vastaan. Siinä ei ole auttanut mitään se, että järjestöjohtajat ovat vannoneet moneen otteeseen, että tuo toisen materiaalin moittiminen loppuu ja jatkossa keskitytään oman materiaalin kehittämiseen. Uudet johtajat ovat joutuneet heti isäntien puhutteluun siitä, mitä asioita on syytä pitää esillä.

Puurakentamisen edistäminen ollut narulla työntämistä

Puurakentamisen edistäminen on jatkunut pitkään. Jo pian sen jälkeen, kun VTT sai betoniteollisuuden BES:n valmiiksi 1970-luvun alussa, nostettiin sen painopisteeksi puurakentaminen. Tulosta syntyi kuitenkin niin hitaasti, että kun Tekes perustettiin vuonna 1983, sen rakennusteknologian jaoksen päälliköksi nimitettiin puuurakentamista tutkinut Erkki K.M. Leppävuori.

Hän piti puun rakentamisjärjestelmän kehittämistä mekaanisen metsäteollisuuden tärkeimpänä tehtävänä. TKK:ssa puurakentaminen ei hänen mukaansa ollut kiinnostanut opiskelijoita edes sen vertaa, että puurakenteiden erikoiskurssia olisi pystytty järjestämään.

”Samaan aikaan kun teräs- ja betonipuoli kehittävät rakentamisjärjestelmiä yhdessä rakentajien kanssa, puupuoli katsoo syrjästä”, Leppävuori totesi.

Metsäteollisuutta puurakentamisen kaltainen kotimainen näpertely ei kiinnostanut, koska raha tuli vientiin menevistä massatuotteista. Vasta tänään tilanne on muuttunut, sillä jotta metsäteollisuus voisi ostaa sellupuuta metsistä, pitää sen samalla tarjota metsänomistajalle hyvä hinta tukkipuusta. Ilman sitä puukauppa ei käy.

1990-luvun alussa puurakentamisen teknologiaohjelman läpimurto oli, kun VTT:n Palolaboratoriossa puurungon kestävyys täytti hyvin tunnin palonkestovaatimuksen. Sen pohjalta käynnistyi suunnittelu kolmekerroksinen puutalon rakentamiseksi Helsingin Viikkiin vuonna 1995. Talo onnistui, mutta tuli rakentajalle tappiolliseksi kuten monet sitä seuranneet kohteetkin.

Lähes kaikki isot rakentajat kävivät kokeilemassa puurakentamista, mutta kukaan ei onnistunut tekemään siitä liiketoimintaa. Oppia käytiin hakemassa niin Amerikasta kuin Ruotsistakin, mutta Suomeen puukerrostalorakentaminen ei juurtunut.

”Emme rakenna puusta tai betonista, vaan rahasta”, tiivisti Palmbergin toimitusjohtaja Risto Bono rakentajien näkemykset puurakentamisesta.

Takaiskuista huolimatta puukerrostaloille kaavailtiin jopa vientimahdollisuuksia. VTT:n tutkimus kertoi, että puulla on heikko maine Keski-Euroopassa, koska rakennukset tehdään siellä betonista, joka toisin kuin puu koetaan kestäväksi materiaaliksi. Ympäristöarvojen nousun arvioitiin kuitenkin lisäävän puun suosiota.

Mutapaini alkoi 90-luvun alussa

Betoniteollisuus valjasti jo 1990-luvulla parhaat asiantuntijavoimansa orastavaa puukerrostalorakentamista vastaan.

”Koemme parhaillaan suurta rakentamisen mediatapahtumaa. Puun käyttö rakentamisessa on yhtäkkiä havaittu lähes kansalliseksi kysymykseksi ja puun käyttöä esitetään lisättäväksi kaikessa rakentamisessa käyttökohteesta riippumatta”, kirjoitti TKK:n betonitekniikan professori Vesa Penttala.

Hänen mielestään väitteet puun ekologisuudesta eivät perustuneet tutkimustietoihin.

”Kummankin hiilidioksiditase on nolla pitkällä aikavälillä. Puun ekologinen imago rapistuu samaa tahtia kun puun maalipinnoitteetkin, jotka on valmistettu pääosin fossiilisista hiilivedyistä.”

Puukerrostalojen hän uskoi unohtuvan yhtä nopeasti kuin 1990-luvun taitteen terästalotkin. ”Puurakenteiden välipohjat ovat kevyitä ja värähtelevät niin, että rivakka huoneessa kulkeminen saa levysoittimen neulan hyppimään uraltaan.”

Vuonna 1994 rakennusneuvos Eero Väänänen jätti ministeri Mikko Pesälälle mietinnön puurakentamisen edistämisestä rakentamisessa. Keskustalaiselle, metsänomistajia lähellä olevalle ministerille ajatus oli mieleen. Hän ilmoitti valtioneuvoston ottavan sen pikaisesti käsittelyyn. Hän perusteli sitä Tekesin silloisen teknologiajohtaja Veli-Pekka Saarnivaaran näkemyksillä puurakentamisen viennin tärkeydellä erityisesti Saksaan. Tuo oli luonnollisesti vain Tekesin tutkimusrahoituksiin vaadittu keppihevonen.

VTT:n johtoon siirtynyt Erkki Leppävuori sanoi VTT:n olevan valmis ottamaan kehittämisvastuuta puurakentamisesta. Kehittämistä riittikin sillä arkkitehti Unto Siikanen kirjoitti vuonna 1994, että Suomen maine puumaana perustuu pelkästään puun myyntiin raaka-aineeksi muille.

”Puun luontaisia ominaisuuksia tai kauneutta ei osata käyttää hyväksi. Esteettinen leikittely puulla ja puurakenteilla on Suomessa varsin harvinaista. Olemme puurakentamisen kehitysmaa, jolla on erittäin paljon opittavaa Keski-Euroopasta. Puun järkevää käyttöä rajoittavat palomääräykset tulee muuttaa vastaamaan keskieurooppalaista käytäntöä, sillä tuskin suomalainen puu on Suomessa sen palavampaa kuin ulkomaillakaan.”

Teräsrakentamisessakin kunnostautunut Leppävuori toivoi, että julkisuudessa käytävä mutapaini materiaalien välillä loppuisi. Esimerkkinä hän otti myös ne kirjoitukset, jossa kaikki rakentamisen virheet pantiin betonin syyksi.

Leppävuoren kehotukseen ei tartuttu vaan parin viikon päästä Lohja Ruduksen valmisbetonitoiminnan johtaja Rauno Vaulamo julisti: ”Puuta on ehdotettu liian tunnepitoisesti asuinkerrostalojen runkorakenteeksi. Ilman kriittistä asennetta aiheutetaan taas Suomen rakentamisessa todella vakavia ongelmia. Puu ei ole ratkaisu asuinkerrostalojen ongelmiin. Päinvastoin puu tuo mukanaan uusia, ratkaisemattomia ongelmia.”

Myös Paavo Lipposen hallituksen hallitusohjelmaan otettiin puurakentamisen ja sitä tukevan ekologisen rakentamisen edistäminen ja vuonna 1996 alkoi hallituksen tukema Puun vuosi -kampanja.

Muutos oli kuitenkin niin hidas, että Tekesin Veli-Pekka Saarnivaara vertasi puurakentamisen edistämistä narulla työntämiseen. Rakennuslehti kirjoitti siitä puupäiden puuhasteluna, johon jokainen hallitus näytti sitoutuvan puurakentamisen edistäjiensä kautta.

Läpimurto edessä?

Puukerrostaloja on syntynyt metsäyhtiöiden ja kuntien tonttipolitiikan tuella, mutta ei omaehtoisesti.

Eräänlaisena kynnyskysymyksenä on pidetty sitä, että grynderit alkaisivat rakentaa puusta asuinkerrostaloja. Vantaalla hienoinen läpilyönti tässä suhteessa onkin jo tapahtumassa, kun sekä Skanskan BoKlok että Reposen ja Eken vapaarahoitteisille puukerrostaloille löytyi tontit. Toinen asia on, olisiko niitä löytynyt noin helposti ilman puuta eli edistettiinkö puulla jälleen kerran tontin saamista.

Ruotsissakaan puukerrostalorakentaminen ei ole enää kasvanut yhden vuoden ”tilastoharhan” jälkeen. Piteåssa toimiva Lindbäcks on kuitenkin myynyt tehtaansa kapasiteetin vuosiksi eteenpäin. Nyt sen tuomassa konseptinsa eli puukerrostalomoduulinsa myös Suomeen ilmeisesti lisenssivalmistuksen kautta.

Toinen kiinnostava yritys on itävaltalainen Binderholz, joka osti Vapon sahat ja Lieksasta liimapuuvalmistajan. Yritys pohtii Suomessa CLT- tai LWL-valmistusta, vaikka tärkein syy Suomeen tulolle olikin raaka-aineen saanti Itävallan tehtaille.

Myös Stora Enso pohtii CLT-tehtaan perustamista, mutta ei Suomeen vaan Ruotsiin olemassa olevan tehtaan kylkeen. Maailmalla CLT- tehtaita perustetaan kovaa tahtia, mikä kertoo kiinnostuksesta puukerrostalorakentamiseen.

Puukerrostalorakentamisen edistäjät ovat joskus itsekin turhautuneet työhönsä. Markku Karjalainen sanoi vuonna 2012, että jos puukerrostalorakentamisen läpimurtoa ei tapahdu nyt, niin sitä ei tapahdu koko hänen elinaikanaan. ”Sitten voimme tunnustaa, että tämä on surkea ala emmekä saa asioita eteenpäin.”

Sipilän hallituksen nimittämä puurakentamisen edistäjää Petri Heinoa luulisi lohduttavan se, että ainakin betoniteollisuus uskoo puurakentamisen mahdollisuuksiin. Se on jo neljännesvuosisadan ajan pitänyt kilpailijaansa hyvin esillä. Teräksestä kukaan ei ole enää vuosikymmeniin puhunut mitään vaikka 1980-luvulla se oli betonin kovin haastaja.

Keskustelu artikkelista: 11 kommenttia

  • Mikko Isotalo

    Hauska otsikko Rakennuslehdeltä. Mutta väärä.

    Tunnen itse hieman betoniteollisuuden toimintaa ja sisäpiirin tietona voin kertoa, että oikeasti betoniteollisuus ei usko puukerrostalorakentamiseen ja varsinkaan sen kilpailukykyyn rehellisessä kisassa.

    Sen sijaan betoniteollisuus on huolissaan puurakentamisen perusteettomasta suosimisesta poliittisilla keinoilla. Usealla puolueella on intohimoja edistää puurakentamista, eri syistä johtuen. Betoniteollisuus ei usko matalan laatutason puurakentamisen kilpailukykyyn Suomessa, eikä varsinkaan sen pönkittämiseen keksityillä vientiargumenteilla – Eurooppaan tai Venäjälle on melko turhaa lähteä viemään köyhälistön rakentamistapana tunnettua puukerrostalorakentamista, kun kivirakentamisen turvallisuus ja laadukkuus on asiakkaiden edellytys asunnoilleen.

    Betoniteollisuus toivottaa puukerrostalorakentamisen tervetulleeksi markkinaan kisaamaan rehellisesti ilman kaavoitusdopingia, pakkomääräyksiä tai veronmaksajan kukkarolle käyviä tukiaisia. Rehellinen kilpailu piristää kaikkia ja pakottaa kehittymään. Mutta rakentamisen laatua heikentävälle politikoinnille on sanottava jyrkkä Ei.

    Mikko Isotalo
    Toimitusjohtaja, Lujabetoni Oy

    Vastaa
    • ”Betoniteollisuus toivottaa puukerrostalorakentamisen tervetulleeksi markkinaan kisaamaan rehellisesti ilman kaavoitusdopingia, pakkomääräyksiä tai veronmaksajan kukkarolle käyviä tukiaisia. Rehellinen kilpailu piristää kaikkia ja pakottaa kehittymään. Mutta rakentamisen laatua heikentävälle politikoinnille on sanottava jyrkkä Ei.”

      Allekirjoitan tuon lainauksena olevan täysin. Vapaa kilpailu kunniaan ja toivottavasti tästä saadaan kaiken kattavaa, myös rakentamisen osalta

      Vastaa
  • Ihmishenkien menetystä ei voi perustella taloudellisuudella tai ympäristöystävällisyydellä. Lontoon järkyttävän kerrostalonpalon jälkeen on alettu kiinnittää enemmän huomiota julkisivun palavuuteen. Asuinkerrostaloissa vaadittu sprinkaus lienee tarpeen laajentaa myös puisiin pientaloihin sen sijaan , että sitä arvostellaan taloudellisiin syihin vedoten. Ympäristönäkökulma otetaan huomattavasti tehokkaammin huomioon jatkokehittämällä energiatehokasta kivi- ja teräsrakentamista kuin materiaalivalinnoin. Materiaalien osalta mahdollinen subventio on syytä kohdistaa tasapuolisesti kaikkeen rakentamiseen – riskit halliten. Ja erityisenä riskinä on tällöin homeen tmv. terveyteen vaikuttavan kasvuston ilmeneminen. Ihminen ensin, materia vasta sitten!

    Vastaa
    • ”Asuinkerrostaloissa vaadittu sprinkaus lienee tarpeen laajentaa myös puisiin pientaloihin…” Niin…puukerrostaloissa vaadittava sprinklaus tulisi vaatia myös betonikerrostaloilta. Lontoon betonikerrostalon palo osoitti, että talo palaa ”soihtuna”, vaikka siinä ei olisi käytetty puuta yhtään. Vuoden 2018 määräyksiin ei näytä tulevan vaatimuksia betoniasuinkerrostalojen sprinklaukselle. Tässä suhteessa määräykset suosivat jatkossakin betonia. Onko tämä sitä poliittista ohjailua??

      Vastaa
      • Sielläkin roihusivat palavat julkisivumateriaalit, sellaiset pitäisi kieltää rakentamisesta!

        Vastaa
  • Jussi Mattila

    Hieman yllättävä tulkinta kannanotostani.

    Teräsrakentamisen osalta jutussa osutaan oikeaan. Millekään ”valitukselle” teräksen suhteen ei ole aihetta, koska kisa käydään kovana mutta reiluna, lähinnä toki liiketila-, maatalous-, teollisuus- ja varastorakentamisessa.

    Vastaa
  • Keksin 80-luvun alkupuolella mainostoimistossani visualisoidun iskulauseen SBK:lle: ”Parasta pysyä betonissa”. Olen edelleen samaa mieltä. Betoni ei pala eikä natise.

    Vastaa
  • Puinen betoniteräs

    Kuuluuko kaikki kunnia BES:stä VTT:lle?

    Vastaa
  • Tässä puurakentamisessa ei nyt ole otettu lainkaan huomioon sitä elinkaareen liittyvää asiaa, että kivitalon remontointi on aivan helvetillistä, miten urakoitsijan puutalossa ei tarvitse kuin kaivaa rautakanget ja sorkkaraudat esiin, ja näiden käyttöön löytyy myös prekaaria työvoimaa. Kaikkein hulluimmat väittävät, että puurakentaminen ei olisi ekologista.

    Vastaa
    • Vesivahinkoja tapahtuu kaikissa runkorakenteissa. Kuinkahan puukerrostalo korjataan jos kantavissa rakenteissa on pitkälle päässyt lahovaurio ?
      Betonitalossa vastaava korjaus on suhteellisen helppo. Poistetaan kaikki materiaalit kantavaan runkoon asti. Mihin asti puutalossa puretaan ?

      Vastaa
      • Lapsellinenoptimisti

        Kyllä kengittämällä hirsitaloja on korjattu aina, suojaamattoman puun arvioitu kestoikä meren rannalla on alle 15 vuotta ja maalatulla hyvällä rakennuspaikalla 50 vuotta. Puurakennuksen helppo purkutyö on nimenomaan osa sen ekologisuutta. Et ottanut huomioon, että puurakennus on koottu soiroista, kyllä niitä voi uusia. Puutönön voi purkaa itse, mutta pienenkin kivitalon purattaminen maksaa helposti 10 te. Yleensä puutalon julkisivulaudoituksesta tulee ruma auringossa, puustahan ei tehdä perustusta milloinkaan, ja lahosta päästään yleensä purkamalla alakerran lattia, väittämäsi kantavien puurakenteiden vaikeasta korjattavuudesta on hieman virheellinen, koska ne ovat lähes aina lahon ulottumattomissa seinäverhousten sisällä purujen seassa, missä ilman vaihtuvuutta on todella vaikea estää. Katon purkaminen ja uusiminenkin on helppoa, vuotavan katon tapauksessakin turmeltuvat lattiat. Tuntuu, ettet ole mikään RKM.

        Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia