Työturvallisuuspäällikkö Ville Vatanen peräänkuuluttaa asennemuutosta.

Välinpitämättömyys työturvallisuusasioissa jurppii Lujatalon Ville Vatasta

Työturvallisuuspäällikkö Ville Vatanen peräänkuuluttaa asennemuutosta.

Kirjoittaja(t) Dakota Lavento

”Aivan liian usein tehdään kuten on totuttu aina ennenkin tekemään: nopeimmalla, mutta vaarallisella tavalla esimerkiksi huolimattomasti asennetuilta tikapuilta, vinolta pukilta tai vaikka kaivon kannen päällä kurottamalla”, hän pahoittelee.

Asenteiden lisäksi työturvallisuuspuutteiden takaa paljastuu ongelmia työnjohdossa, mutta ennen muuta kustannus- ja aikataulupaineiden aiheuttama alituinen kiire tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus kaikilla rakennustyömailla.

Asenteisiin vaikuttaminen on pitkä prosessi eikä sitä kukaan väitä helpoksi. Vatanen sanoo, että työturvallisuuspäällikkönä on Lujatalossa kuitenkin mukava työskennellä, sillä työturvallisuuden kehittämiseen yrityksessä suhtaudutaan kunnianhimoisesti.

Ville Vatanen. Kuva: Lujatalo

Tavoitteena pyöreä nolla

Tavoitteena on nollatapaturmataso. Vatasen mukaan Lujatalo on jo nyt alan kärkiyrityksiä.

”Oma henkilöstömme osaa työskennellä turvallisesti. Tällä hetkellä työtapaturmista suurin osa tapahtuu ali- ja sivu-urakoitsijoiden työntekijöille.”

Tosin yhteistyökumppaneiden työturvallisuuteen on hankalinta vaikuttaa – ainakin nopeasti.

”On meillä firmassa toki selkeät menettelytavat näidenkin tilanteiden kohdalle. Puutteet työmaalla huomioidaan ja asioista keskustellaan välittömästi. Tarvittaessa joko riskejä aiheuttava työntekijä tai koko yritys poistetaan Lujan työmailta. Pienten yritysten työturvallisuuskulttuuri laahaa vielä melkoisesti perässä.”

Lujatalossa pyritään muutenkin työskentelemään vain sellaisten yhteistyökumppaneiden kanssa, joilla asenne on kohdallaan myös työturvallisuuden suhteen. Tilanne tarkistetaan omasta referenssipankista.

Nuoret suhtautuvat usein iäkkäämpiä vakavammin

Työmaiden työturvallisuuden parantumiseen Vatanen suhtautuu positiivisesti, sillä hänkin on havainnut nuoremman sukupolven suhtautuvan asioihin usein vanhempaa vakavammin.

Ville Vatanen

  • 26 vuotta, asuu Espoossa
  • Rakennusmestari, Tampereen ammattikorkeakoulu, 2015
  • Työturvallisuuspäällikkö, Lujatalo, 10/2017-
  • Työnjohtaja, Lujatalo, 01/2017-10/2017
  • Työnjohtaja, Tampereen kaupunki 10/2015-01/2017
  • Erilaisia tehtäviä rakennusalalta niin vasara kuin kynäkin kädessä, Huittisten Ryhmärakentajat vuosina 2007-10/2015
  • Harrastukset: kehonrakennus, kamppailu-urheilu, maraton, metsästys

”Ehkä vanhemmat ammattilaiset luottavat liikaa kokemukseen ja rautaiseen ammattitaitoonsa, vaikka käytettävissä on jo usein parempia ja ennen kaikkea turvallisempia menetelmiä työvaiheiden valmiiksi saattamiseksi.”

Hyvällä työnjohdolla moniin tunnistettuihin vaarakohtiin voidaan puuttua jo ennakolta. Tietysti myös erilaiset uudet keksinnöt ja työmailla käytettävät apuvälineet parantavat ergonomiaa ja työturvallisuutta.

Eniten Vatasta jurppii välinpitämätön suhtautuminen omaan ja työkaverin työturvallisuuteen. Se on asennevamma joka olisi helppo korjata. Ehkäpä jokainen ammattirakentaja voisi tehdä uudenvuodenlupauksen ja tarkistaa asian omalta kohdaltaan.

Kun koko rakennusalan työturvallisuuskulttuuri on huipussaan, minäkin voin jättää nämä hommat ja keskittyä enemmän harrastuksiini”, Vatanen huomauttaa.

Juttua muokattu klo 14.15, otsikko vaihdettu

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Välinpitämättömyys työturvallisuusasioissa jurppii Lujatalon Ville Vatasta”

  1. Asennemuutoksen pitäisi lähteä yläpäästä. Monilla työmailla työsuojelu on teatteria jolla pompotetaan erityisesti aliurakoitsijoita. Aliurakoitsijoilla on eri säännöt kuin pääurakoitsijan omilla työntekijöillä.
    Pääurakoitsijat ei puutu vakaviin työsuojelupuutteisiin jos siitä aiheutuu heille kulua. Hyvänä esimerķkimä turvaköysien kiinnityspisteet. Kiinnityspisteiden osoittaaminen ja tarvittaessa suunnittelu kuuluu mielestäni pääurakoitsijalle.
    Kerron kaksi esimerkkiä todellisesta elämästä työmailla jossa pääurakoitsija oli pörssiyhtiö (kaksi eri yhtiötä).
    – työntekijäni sai muikkarin turvavaljaiden puuttumisesta. Kysyimme mihin valjat voi kiinnittää ? vastauksena oli ettei sillä ole väliä , mutta valjaat pitää olla.

    – toisen pörssiyhtiön perehdytysmateriaalissa lukee seuraavaa: ”ANKKUROINTIPISTE, Kiinnityspisteen liitosköydelle tulee olla varmennettu ja kestää vähintäin 12kN kuormitusta. Ankkurointipisteet voivat sijaita esimerkiksi I-palkissa , rakennustelineessä tai muussa kiinteässä / rakenteellisessa kohdassa.”
    Tämäkö on riittävä ohje työntekijöille ? Väitän että 80% työntekijöistä ei tiedä mitä kN tarkoittaa. Ohjeen mukaan köyden voi kiinittää esim. pyörillä olevaan alumiinitelineeseen.

    Hyvää ja turvallista Uutta vuotta kaikille !

  2. Rkm puhuu täyttä asiaa. Isojen rakennusyhtiöiden työturvallisuusvastaavat retostelevat ja kehuvat kuinka heillä itsellä on asiat kunnosssa, aliurakoitsijoilla ei. Eihän isoilla yhtiöillä ole nykyään työmailla ole omia rakennustyöntekijöitä kuin muutama kpl.Suurin osa työmaan työntekijöistä on aliurakoitsijoiden henkilökuntaa. Voi olla ettei suurellakaan työmaalla ole pääurakoitsialta kuin1-3 kpl omia rakentajia. Saattaa jopa työsuojeluvaltuutettu olla aliurakoitsijan tai vuokravirman henkilö.

  3. No nythän Luja voi näyttää esimerkkiä, kuinka elementtikuorman/fakin purussa ylätasolla oleva mies kiinnitetään ja mihin. Mutta ei se näytä. Eivätkä muutkaan elementtitehtaat/rakentajat. Keinot sinänsä löytyisivät. Eivät nämä kuopiolaiset ole yhtään edellä muita työsuojelussa. Savolaisten puheista on olemassa monta osuvaa kaskuakin: kun savolainen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle.

  4. Jäädään koko rakennusala kotiin harratamaan niin ei satu yhtään tapaturmaa…

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi