Työelämä Suunnittelu Uutiset Timo Sormunen 3 kommenttia

Vahasen Ahti Rantonen harmittelee rakentamisen laatuongelmia – ”Asioita tehdään mieluummin vanhoilla tavoilla”

Vahanen Suunnittelupalveluiden toimitusjohtaja sanoo, että alan luottamuksen palauttamisessa joudutaan aina aloittamaan alusta.

Ahti Rantosella on takanaan pitkä ja monipuolinen ura rakennusalalla. Kuva: Liisa Takala

Rantonen sanoo, että uusi pesti osui ajallisesti oikeaan saumaan. Pitkän ja ansiokkaan suunnittelija- ja yrittäjäuran tehnyt Rantonen napattiin Vahaselle Swecon yksikönjohtajan paikalta.

Vuonna 2012 Swecolle myyty Finnmap Consulting oli saatu jo sulautetuksi osaksi isompaa konsernia, ja Rantosen mieli oli jo alkanut askaroida uusien haasteiden parissa.

Vahasella toimeksianto oli selkeä. Nopeasti kasvaneeseen ja kansainvälistyneeseen mutta viime vuosina hieman parasta teräänsä menettäneeseen suunnittelutaloon oli saatava nopeasti uutta draivia.

”Onhan tässä pantu tosiaan tuulemaan. Sisäisiä siiloja on purettu ja suunnittelijoita on rekrytoitu kolmannes lisää. Se alkaa myös näkyä.”

Vahasen yli 60-vuotias historia ja hyvä työnantajamaine ovat olleet henkilöstön palkkaamisessa iso apu, mutta Rantosen nimityksen myötä myös monia alan ”isoja kaloja” on tarttunut pyydyksiin.

”Alalla valiteltua työntekijäpulaa ei ole meillä näkynyt. Kesätyöntekijöitäkin palkkaamme enemmän kuin vuosiin”, Rantonen kertoo.

Katse kaupunkisuunnitteluun

Rantosen oma työura alkoi jo 1980-luvulla, ja vuosien varrelle mahtuu monia tunnettuja uudis- ja peruskorjauskohteita.

Ahti Rantonen

  • Syntynyt 1961 Kiuruvedellä
  • Asuu Helsingin Vuosaaressa vaimonsa kanssa
  • Rakennusinsinööri ja ikiteekkari
  • Toimitusjohtaja, Vahanen oy, 2017–, Vahanen Suunnittelupalvelut oy, 2018–
  • Yksikönjohtaja, Sweco, 2013–2017
  • Laatujohtaja, FMC Group/Finnmap Consulting, 2008–2012
  • Osastopäällikkö, Finnmap Consulting, 1993–2007
  • Projekti-insinööri, Finnmap, 1990–1993
  • Projekti-insinööri, Konsulttikolmio, 1983–1990
  • Harrastaa golfia ja kesäpaikan kunnostusta

Vahasen kivijalkana hän pitää jatkossakin korjausrakentamista ja sen edustavina esimerkkeinä Eteläranta 10:n, Dipolin ja Pääpostin peruskorjauksia. Painopistettä kuitenkin siirretään hieman suurempiin kokonaisuuksiin eli hybridikortteleihin tai useamman talon muodostamiin yhteisöihin.

”Kaupunkisuunnittelu ja uudenlaiset asuinkorttelit ovat jatkossa entistä selkeämmin ydinosaamistamme. Esimerkiksi tästä kelpaa vaikkapa Helsingin Munkkiniemeen valmistuva Kaatuneiden Muistosäätiön Lopinkulma-kortteli. Siinä vanhaa kiinteistökantaa täydennetään uudella lisärakennuksella ja -kerroksella ja kahden kerrostalon väliin saadaan umpikortteli.”

Laatukompurointi vaivana

Rantonen on harmissaan siitä, ettei rakennusala tunnu pääsevän millään irti laatuongelmista, vaikka niiden eteen on tehty määrätietoista työtä jo vuosikymmeniä.

Kiusallisinta on Rantosen mielestä se, että aina kun prosessien ja toimintatapojen on vakuutettu – ja usein myös uskottu – olevan kunnossa, pulpahtaa esiin uusia ja odottamattomia takaiskuja. Samalla alan maineenrakennuksessa ja luottamuksen palauttamisessa joudutaan aina aloittamaan alusta.

Yhtenä esimerkkinä Rantonen mainitsee viime vuonna esiin nousseet betoniongelmat. Syy löytyi lopulta lisäaineistuksista ja valmistusprosesseista, mutta samalla paljastui myös jotain alan yleisistä toimintatavoista.

”Säädökset ja ohjeet noiden betonipulmien välttämiseksi oli annettu jo vuosia sitten. Niitä ei kuitenkaan noudatettu riittävän tarkasti ja aukottomasti. Ja tätä samaa vaivaa on edelleen koko toimialalla. Säädöksiä tulkitaan ja asioita tehdään mieluummin vanhoilla ja aikanaan toimivina pidetyillä tavoilla.”

Tiedonkulussa riittää petrattavaa

Osasyynä laatupulmiin on myös rakennusalan eri osaajien siiloutuminen ja tökkivä tiedonkulku. Big Room -ideologia toki tuo hankkeen eri osapuolet säännöllisesti saman pöydän ääreen, mutta viestinnässä olisi silti edelleen petrattavaa. Suunnittelijat ja käytännön tekijät ovat Rantosen mukaan henkisesti liian kaukana toisistaan, eikä tieto kulje riittävän mutkattomasti ja ajantasaisesti.

Toinen arveluttava piirre liittyy sopimuksiin. Ennen ne kaivettiin kumppanusten kanssa esiin vasta sitten, kun vastaan tuli jotain ongelmia. Nyt sopimuksiin kirjataan amerikkalaiseen tyyliin jo etukäteen koko prosessin kulku sekä kaikki mahdolliset riskit, pykälät ja sanktiot.

”Pahimmillaan ne alkavat ohjata koko rakennusprojektia ja projektissa menetetään positiivinen ja innovatiivinen ote. Minusta tämä ei ole hyvä suunta.”

Keskustelu artikkelista: 3 kommenttia

  • Härmäläinen sulkeutuneisuus ja kyräily yhdistettynä kaikki riskit kattaviin sopimuksiin on rakentamisen Molotovin cocktail.

    Vastaa
  • Laitetaanvähänimeäalle

    Vastuunjako on varmaan ihan hyvä tuntea ennen tanssiinkutsua, jos meinaa projektitoiminnassa ylipäänsä olla, sillä se rakennuttaja-tilaaja voi jotenkin yrittää laittaa urakointia kuosiin.

    Vastaa
  • Matti Alander

    Täsmälleen samaa mieltä, uudistuminen on rakennusalalla valitettavan hidasta. Tietoa on paljon, mutta ei kulje eteenpäin.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia