Ruotsin kansallismuseo Tukholman vanhasta kaupungista nähtynä. Kuva: Markku Rainer Peltonen

Ruotsin kansallismuseon peruskorjaus oli yli sadan miljoonan euron saneerausprojekti

Preussilaisen arkkitehdin Friedrich August Stülerin suunnittelema ja vuonna 1866 avattu Ruotsin kansallismuseo on vuosina 2014–2018 käynyt läpi ensimmäisen suuremman peruskorjauksen historiansa aikana.

Kansallismuseo sijaitsee veden äärellä Tukholman Blasienholmin niemen kärjessä. Lahden toisella puolella muutaman sadan metrin päässä sijaitsevat Gamla Stan, vanhakaupunki, ja kuninkaanlinna. [fact-box align=”right”

Tärkein esikuva kansallismuseon perustamiselle Tukholmaan oli aikanaan Pariisin Louvre, joka oli jo vuonna 1789 Ranskan suuren vallankumouksen aikana muutettu kuninkaallisesta palatsista taidemuseoksi. Toinen esimerkki oli Lontoossa vuonna 1832 valmistunut National Gallery.

Peruskorjauksen suunnittelusta vastasi arkkitehti Gert Wingårdh, joka halusi tuoda museon sisälle raikkaan ilman ja lisää valoa.

Kansallismuseota hallitsee ja hoitaa Ruotsin valtion kiinteistölaitos, Sveriges fastighetsverk SFV. 115 miljoonaa euroa maksanutta peruskorjausprojektia johti Cecilia Brännvall SFV:stä. Peruskorjaus oli SFV:lle nykyajan suurin rakennusprojekti.

”Peruskorjaus oli erittäin laaja projekti. Se sisälsi moninaiset maatyöt, kaiken tekniikan vaihtamisen ja asennustyöt, uuden logistiikan, ravintolan ja kaikki uudet mahdollisuudet, jotta taideteokset saataisiin entistä paremmin näytteille”, Brännvall kertoo.

Museo on pinta-alaltaan noin 20000 neliömetriä.

”Rakennukseen on tarvittu 1,3 miljoonaa työtuntia, ja yhteensä 3000 henkeä on työskennellyt projektia varten”, Brännvall kuvaa hankkeen laajuutta.

Talotekniikka vaativin osuus

Vaikein osa museon peruskorjauksessa on ollut uuden ja ajanmukaisen talotekniikan sijoittaminen rakennukseen niin, ettei se häiritsisi muita toimintoja ja että se olisi näkymättömissä museokävijöiltä.

Teknisten tilojen sijoittamisen vuoksi peruskorjauksessa jouduttiin purkamaan lähinnä perustuksien rakenteita ja räjäyttämään alla olevaa kalliota noin 3000 tonnia. On laskettu, että uusi tekniikka museota varten tarvitsi tilaa saman verran kuin 35:ssä Tukholman kaupungin linja-autossa on tilavuutta.

Jotta tekniikkahuoneet saatiin sijoitettua rakennukseen, jouduttiin muun muassa nostamaan pohjoisen valopihan lattiaa 1,75 metrillä.

Julkisivut huonossa kunnossa

Museon ensimmäisestä kerroksesta on peruskorjauksessa tehty kohtaamispaikka, jossa on myös ravintola. Ylimmät kerrokset ovat näyttelytiloja varten. Kellarikerrokseen on tehty ajanmukaiset saniteettitilat. Siellä on nyt näkyvillä rakennuksen alkuperäiset tiilirakenteet ja -holvit.

Museon julkisivut on alkujaan tehty erilaisista ruotsalaisista kalkkikivistä, jotka ovat ajan kuluessa haurastuneet huomattavasti. Jo rapautuneita kiviä on vaihdettu ja julkisivujen korkokuvia ja veistoksia on jouduttu korjaamaan tai tekemään ne osittain kokonaan uudestaan.

Valon saaminen rakennuksen sisälle oli museon peruskorjauksen yksi tärkeimmistä päämääristä. Siksi aikaisemmin umpeen muurattuja ikkunoita on avattu peräti 331 kappaletta uudelleen.

Näin on saatu myös museon sisältä päin parempi kosketus lähiympäristöön ja veteen. Uudet ikkunat on varustettu uv-säteilyä vähentävillä laseilla taideteosten suojelemiseksi.

Samoin molempien valopihojen lasikatokset on uudistettu luonnonvalon saamiseksi paremmin sisätiloihin. Lasien kannattamiseksi on rakennettu uudet teräsrakenteet. Samalla on pystytty parantamaan myös valopihojen akustiikkaa.

Museorakennuksen ehkä vaikuttavimman osan, tilavan portaikon, seiniä koristavat maalaukset on restauroitu. Tunnetuin maalaus on taiteilija Carl Larssonin tekemä teos Kustaa Vaasan saapuminen Tukholmaan vuonna 1523. Myös tämän freskon väritys on saanut paremman ja voimakkaamman hohdon.

Uusi kävijämagneetti

Peruskorjattu kansallismuseo on jo Tukholman uusi kävijämagneetti. Museon jatkuvasti kasvavien ihmisvirtojen järjestäminen ja ohjaaminen rakennuksen sisällä on ollut yksi suuri ongelma jo ennen peruskorjausta.

1900-luvulla museoon aiottiin asentaa liukuportaat, jotta museokävijät saataisiin kuljetettua sujuvammin kerroksesta toiseen.

Peruskorjausprojektin aikana ruotsalainen hissiyhtiö ITK, joka on osa Motum-konsernia, asensi tai modernisoi yhteensä 13 hissiä. Näyttävimmät ovat eteläisessä valopihassa sijaitsevat kolme hissiä. Niistä yhdellä voidaan kuljettaa esimerkiksi taideteoksia tai siihen mahtuu kerrallaan jopa 97 henkeä, kun kantavuuskapasiteetti on jopa 7300 kiloa.

Juuri hissien toiminnalla on ratkaiseva merkitys museon kävijämäärien nostamisessa.

”Ennen peruskorjausta vuosikävijämäärä oli 350000–400000 vuodessa. Tällä hetkellä kävijöitä on 5000–7000 päivässä. Jos tämä jatkuu, vuodessa tulee olemaan kävijöitä 1,5–1,8 miljoonaa”, kansallismuseon uusi johtaja Susanna Pettersson kertoo.

Ruotsin peruskorjattu kansallismuseo avattiin 13. lokakuuta. Avajaistilaisuudessa olivat läsnä muun muassa Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, kuningatar Silvia ja kruununprinsessa Victoria.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Ruotsin kansallismuseon peruskorjaus oli yli sadan miljoonan euron saneerausprojekti”

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi