Äänisuunnittelu luo tunnelman uudistuneeseen Urheilumuseoon
Äänisuunnittelija Aki Päivärinne ei keksi yhtäkään urheilulajia, johon ääni ei liittyisi olennaisesti. Se tarjosikin Granlundin suunnittelijalle kutkuttavan lähtökohdan tunnelman luomiseksi uudistuneeseen Urheilumuseoon Helsingin Olympiastadionilla.
Museossa yhdistyy maailmanluokan äänitekniikka ja insinööritaito. Elokuvateattereissa nautitaan äänestä usein 5.1.- tai 7.1.-kanavaisen äänijärjestelmän avulla, Urheilumuseossa käytössä on kymmenen kanavan järjestelmä yhtä tilaa kohden.
”Museossa on käytössä ainutlaatuisen laaja objektipohjainen ääniformaatti. Kehämäisesti asetettujen kaiuttimien avulla voimme sijoittaa erilaisia äänitilanteita eri puolille tilaa. Suunnittelussa pyrittiin välttämään liian päällekäyvää, huvipuistomaista tunnelmaa”, Päivärinne kertoo.
Museossa on uusinta tekniikkaa edustavat ip-pohjaiset kaiuttimet, jotka saavat virran ja äänisignaalin cat-kaapelin kautta.
Äänielämyksiä koetaan museossa kohdistetusti ja tarkasti. Ne alkavat jo museon tuulikaapista, jossa kävijää viritellään Tiina Lillakin vuonna 1983 heittämän maailmanmestaruuden arvoisen keihäskaaren ja stadionin yleisön reaktioiden avulla.
Toisaalla katse ja kuulo kohdistuvat Lasse Virénin kultamitalijuoksuun Münchenin olympialaisissa.
”Sekuntikellon ääni vihjaa mielenkiintoisesti museokävijän alitajuntaan ja yhdistyy esimerkiksi Virénin kultajuoksuihin. Toisaalla suksien ääni ladulla vie kävijän talviurheilun tunnelmaan tai kenkien äänet parketilla koripallo-otteluun.”
Erikoistehosteiden seinä
Museon näyttävimpiin osiin kuuluu yli 12 metriä pitkä seinä, jossa näytetään videotaiteilija Janne Aholan näyttävää projisointia urheilun sankaruudesta. Valkokangasmaalilla maalattu seinä saa teoksen näyttämään kolmiulotteiselta.
”Teoksen verhomainen muoto ja sitä kantavat äänet ovat osa tilallista ja taiteellista kokonaisuutta. Olen saanut kuin veistää tilaan uudenlaista sisältöä”, Päivärinne kertoo.
Museon perusäänenä kuuluu tietyillä alueilla Helsingin olympialaisiin sävelletty alkuperäinen olympiahymni, jonka saksofonistinakin esiintynyt Päivärinne on pidentänyt 16-kertaiseksi ja säätänyt museon sointumaailmaan.
Museon kehitysjohtaja Kaisa Laitisen mukaan äänisuunnittelu on ollut erittäin tarkkaa.
”Kakofonian välttämiseksi eri museoalueiden äänet on sävelletty samaan sävellajiin, jotta ne eivät riitele keskenään ja aiheuta kakofoniaa”, Laitinen kertoo.
Ei vain yhden lajin museo
Suomen jännittävimmäksi museoksi itsensä brändännyt Urheilumuseo on kansainvälisestikin katsottuna ainutlaatuinen museo, sillä sinne on koottu Suomen koko urheiluidentiteetti yhden ja saman katon alle. Yleensä urheilumuseot maailmalla keskittyvät vain yhteen lajiin.
”Urheilulla ja liikunnalla on rakennettu hyvin vahvasti suomalaista identiteettiä. Täällä on tarjolla koko sen kirjo. Näen, että meillä on merkityksellinen rooli edistää suomalaista urheilukulttuuria, sillä urheilun brändi tarvitsee jatkuvaa kehittämistä. Me emme katso vain menneisyyteen vaan myös eteenpäin. Tavoitteenamme on olla Suomen uudistumiskykyisin kulttuurilaitos”, Suomen Urheilumuseosäätiön uusi johtaja Jukka-Pekka Vuori kertoo.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Äänisuunnittelu luo tunnelman uudistuneeseen Urheilumuseoon”