1970-luvulla rakennettujen kerrostalojen parvekkeissa piilee salakavala ongelma
Kaikki Suomeen aikanaan rakennetut ja osa jo saneeratuistakin sadoista tuhansista parvekkeista tulee ennen pitkää taas korjattavaksi. Ketkä ovat jo alkujaan kunnostaneet ne huolella, pääsevät jatkossa helpolla, mutta osassa kohteita odottaa epämiellyttävä yllätys: niissä käytetty pinnoite sisältää asbestia.
Rakentamisen huippuvuosina 1970-luvulla rakennettiin vuosittain jopa 70 000 asuntoa, ja koko vuosikymmenen aikana rakennettiinkin yhteensä ennätykselliset noin 12 500 kerrostaloa. Rakennustapa oli kaikissa hyvin samankaltainen: pääosa taloista rakennettiin betonielementeistä.
Tämä artikkeli on tilaajille
Kirjaudu sisään
Tilaa printtinä, diginä, yksin tai ryhmässä
Valitse teille sopivin tapa pysyä tiedon tasalla.
Tutustu Rakennuslehteen digininä: 1 kk / 0 €.
Kaikki Rakennuslehden tieto kuukaudeksi käyttöösi ilman sitoumuksia, ole hyvä!
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “1970-luvulla rakennettujen kerrostalojen parvekkeissa piilee salakavala ongelma”
70-luvulla parvekelaatat hitsattiin yleisen tavan mukaan rakennuksen kerrostason runkoon kiinni 12 mm pyöröteräksellä, joka oli ns. patarautaa. Hitsarit eivät olleet välttämättä luokkahitsareita. Pitäisikö näistä kiinnityksistä olla myös huolissaan ja luokitella ne salakavaliksi ongelmiksi?
Kainalojutussa kerrotaan, että ryhmäkorjausidea kehitettiin Maunulassa 2007. Ei pidä paikkaansa. Tuota ajankohtaa reilusti aikaisemmin Vantaan Martinlaaksossa tehtiin julkisivu- ja parvekekorjaus kolmen taloyhtiön yhteensä kuudelle rakennukselle vuonna 1995. kotikaupunkipolut.fi/martinlaakso_kaupunkipolut.pdf.
Asuntoja niissä on yhteensä 288 kpl. Projekti oli nimeltään ERTASA. Kolme vierekkäistä taloyhtiötä, jotka oli rakennettu samoilla piirustuksilla 1969-1970 päättivät tehdä julkisivujen ja parvekkeiden korjaukset yhteishankkeena. Kyseessä oli siis jo silloin selvä Suomen ensimmäinen ryhmärakennushanke, jolla nimellä sitä ei vielä silloin kutsuttu. Vantaan kaupunki käynnisti samaan aikaan yhteistyössä paikallisen alueellisen huoltoyhtiön kanssa ASKE projektin (1995-1999), jota tuki Valtion Asuntorahasto. Hankkeessa kehitettiin Martinlaakson aluetta. ERTSA hankkeen taloyhtiöt saivat korjausavustusta valtiolta 10 % kokonaiskustannuksista. Yhteishanke oli kustannuksiltaan edullinen koska: keskitetyt rakenteiden kuntotutkimukset, samat suunnittelijat, isompi laina kilpailutettavana, yhdet työmaan perustamiskustannukset, yhdenmukaiset suunnitelmat, vai yksi pääurakoitsija, telinekierto, suuret materiaalihankinnat halvemmalla, työmaahaitat korttelissa vain alle yhden vuoden jne…jne…
Seuraavana vuonna oli Kivenlahdessa samanlainen projekti, jossa otettiin mallia ERTASAsta. Korjauskohteena oli eri yhtiöiden 14 kerrostaloa. Myöhemmin lähivuosina oli Ympäristöministeriön KORRA projekti, jossa esiteltiin VTTn kehittämä (?) urakointimalli ryhmärakentaminen. Ei ollut sekään uusi menetelmä, mutta vanha keksintö sai nimen.