Asuntokeskustelussa pahastutaan herkästi

Asunnoista on käyty viime kuukausina vilkasta keskustelua. Katseet ovat kääntyneet koteihin, kun korona-aika on pakottanut useat meistä etätöihin ja samojen seinien sisälle aamusta yöhön. Keskustelua on lietsonut etenkin uusien asuntojen suunnittelu. Juuri ennen koronakriisiä ja sen aikanakin kasvukeskusten markkinoille on valmistunut runsaasti pieniä asuntoja, jotka ovat menneet sijoittajien omistukseen ja vuokrakäyttöön.

Keskustelussa asiantuntijat – yleensä arkkitehtitaustaiset – ovat pitäneet uusia yksiöitä ja kaksioita lähtökohtaisesti liian pieninä. Rakennuttajia ja rakennusyhtiöitä on syytetty asumismukavuuden karsimisesta ja lyhytnäköisestä voiton maksimoimisesta. Viesti on ollut, että näin ei ole hyvä asua, mutta markkinat pakottavat esimerkiksi nuoret aikuiset asumaan ahtaasti ja epämukavasti.

Pakko tai ei, vuokra-asunnot ovat kuitenkin löytäneet edelleen mukavasti vuokralaisia. Vuokra-asuntomarkkina on myös moninaisempi kuin keskustelusta voisi päätellä. Vuokralaisilla on edelleen varaa valita, minkä kokoiseen asuntoon muuttaa. Esimerkiksi asuntoja välittävien hakupalvelujen sivuilla oli tämän viikon alussa tarjolla yli 7000 yksiötä ja kaksiota pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi noin 900 euron kuukausivuokralla näyttäisi saavan tilaa vajaasta 20 neliöstä runsaaseen 60 neliöön. Kyse on siitä, missä ja miten haluaa asua.

Eri asia sitten on, onko esimerkiksi 900 euron vuokra kohtuullinen ja paisuttaako nykyinen hintataso lisää ja lisää asumisen tukia.

Asuntorakentaminen on mielenkiintoinen sekoitus sääntelyä ja markkinaehtoisuutta, yksityistä ja julkista tekemistä. Siksikin keskustelu asunnoista on erinomaisen hyvä asia. Toivottavasti myös rakennusala on aktiivisesti mukana kertomassa, miksi tietynlaisia asuntoja rakennetaan ja mitkä esimerkiksi suunnittelijoiden ja rakennusyhtiön roolit ovat asuntorakentamisen ketjussa.

Ja keskustelussa kannattaa myös huomata, että moni pienessä asunnossa asuva haluaa asua juuri sen kokoisessa asunnossa. Toisen puolesta ei kannata kovaäänisesti pahastua, jos valinta on toisen oma.