On ihanaa tulla aamulla töihin Rakennuslehden toimitukseen Sörnäisten Kurviin. Ilmassa tuoksuu tuore kahvi ja… Hei, mikä kumma täällä löyhkää? Huoneeni haisee viemäriltä! Olenko se minä? Onko joku piilottanut potan työpöytäni alle?
Ongelma ei ratkea muuten kuin soittamalla huoltomiehet tutkimaan. Viikkoja siihen menee ja kymmeniä syitä epäillään. Lopulta ongelma paikantuu 12-kerroksisen tornimme katolle.
Olen nyt ottanut missiokseni selvittää, kuka neropatti lvi-suunnittelija keksi, että korvaus-
ilmaputki ja viemärin tuuletusputki asennetaan katolle vierekkäin siten, että tuulella vessatuoksut kulkeutuvat ilmanvaihtohormiin. Epäilen, että monessa muussakin vähän vanhemmassa toimistossa henkilökunta ihmettelee ”tuoreita tuulahduksia”. Meilläkin syytettiin pitkään wc-tilojen helposti kuivuvia vesilukkoja.
Johtavatko hajujäljet samalla sylttytehtaalle, joka tuotti Nokian vesijärjestelmän suunnittelijan? Ajatteliko joku, että näin säästetään muutama markka vai eikö vain jaksettu miettiä mitä suunnitellaan? Kun tuore ilma sekoittuu vähemmän tuoreeseen, on henkisesti kyse samasta asiasta kuin kakkaveden juomisessa. Nenäni kertoo, että alakerran toimistoissa joku on syönyt lounaaksi chili con carnea.
Toimituksemme lvi-ekspertti sanoi, että ongelma olisi helposti korjattavissa jatkamalla ilmanvaihtohormia parilla metrillä. Silloin sen suuaukko ei osuisi tuulessakaan vaaravyöhykkeelle. Ehkäpä joku olisi voinut jo toimiston suunnitteluvaiheessa miettiä, josko näiden kahden putken asentaminen vierekkäin voi joissain olosuhteissa aiheuttaa ”ennalta arvaamattomia” ongelmia. Tornissa on majaillut pari isoa pääkonttoria ennen meitä, mutta ehkä niiden väki piti vain luonnollisena, että Kallios-
sa haisee – tai sitten ne muuttivat pois juuri sen takia.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Haisevat terveiset Hämeentieltä”