Nykyisin puhutaan paljon älykkäästä rakentamisesta, mutta tästä huolimatta tällaisia taloja ei näytä syntyvän. Monesti ajatellaan, että talo on sitä älykkäämpi, mitä enemmän siihen saadaan sovitettua monimutkaista teknologiaa. Ihmisen näkökulmasta katsoen tilanne on kuitenkin täysin päinvastainen – tavoitteena pitäisi olla käytön yksinkertaisuus.
Yksi keskeinen tekijä nykytilanteen taustalla on taloteknisten järjestelmien suuri määrä ja voimakas siiloutuminen. Kehitystyö on vahvasti teknologiavetoista ja tavoitteena on lähinnä kilpailla muita samanlaisia järjestelmiä vastaan. Tällaisessa ajattelussa unohtuu helposti, että talossa toimiminen vaatii useiden järjestelmien jatkuvaa käyttöä, jolloin talon älykkyyden mittari ei suinkaan ole yhden yksittäisen järjestelmän suorituskyky, vaan kaikkien järjestelmien kyky toimia yhdessä.
Otetaan esimerkiksi rakennuksessa liikkuminen ja kuvitellaan itsemme talon ulko-ovelle. Ensimmäinen tehtävä on päästä taloon sisälle. Käytämme kulunvalvontajärjestelmää, joka tunnistaa meidät ja avaa oven. Seuraavaksi haluamme löytää tiettyyn paikkaan rakennuksen sisällä ja matkalla käytämme hissejä ja liukuportaita ja todennäköisesti myös kulunvalvontajärjestelmää useammankin kerran. Matkalla saatamme tarvita opastusta ja muuta informaatiota. Lopulta löydämme perille oikeaan neuvotteluhuoneeseen ja alamme etsiä valokatkaisijaa.
Edellä kuvattu esimerkki on meille kaikille arkipäiväinen, mutta vaatii siitä huolimatta useiden talojärjestelmien käyttöä. Tyypillisesti ne on kaikki suunniteltu irrallisina, eikä yhteistoimintaan ole juurikaan panostettu. Tässä onkin erinomainen mahdollisuus parantaa rakennusten käyttäjäkokemusta. Riittää, kun omaksumme käyttäjälähtöisen suunnittelun ja sovitamme teknologian käyttäjien tarpeisiin – ei päinvastoin.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Käyttäjä unohtuu rakennusten suunnittelussa”
Hyviä kommentteja.
Tiloissa ja rakennuksissa kokonaisvaltainen käyttäjäkokemus ei kuulu oikein kenenkään suunnittelualaan, vaan kuten blogissa mainittiin vastuu hajaantuu.
Meidän suunnittelijoiden pitää tietysti katsoa peiliin ja kehittää omaa palvelutarjontaamme.
Ratkaisu ei varmaankaan löydy tekniikan karsimisesta vaan paremmasta integraatiosta ja ehdottomasti myös paremmista käyttöliittymistä.
Kyllähän talotekniikka on ainakin kunnostautunut kryptisillä, tuote- ja järjestelmäkohtaisesti vaihtelevilla käyttöliittymillä. Seniorit osaavat kyllä käyttää iPadiä, mutta lämpötilansäätö on jo vaikeampaa.
Puhe talojen ja asuntojen älykkyydestä on surkuhupaisaa. Edes sen vertaa asuntoihin ei ole saatu älyä, että asukkaita voitaisiin veloittaa heidän energiankulutuksestaan, siis sekä sähkön, lämmityksen ja lämpimän veden käytöstä asuntokohtaisesti lämmitystavasta riippumatta. Nyt tuo taitaa onnistua vain sähkölämmityksellä – eli suosikaamme siis sitä ihan ekologisistakin syistä, vai?
Tämä pieni innovaatio saisi ihmiset tarkkailemaan mihin eurot kuluvat ja sitten käytös voisi muuttua energiaa säästävämmäksi. Esimerkiksi kun kesällä panee jäähdytyksen päälle, niin mittarin pitäisi heti alkaa näkyvästi kertoa haaskatuista euroista. Se olisi hyödyllistä älyä.
Nimenomaan tekniikkaa karsimalla palautetaan käyttäjien päätäntävalta ja kyky. Tämä merkitsee esimerkiksi passiivitason vaippaa, yksinkertaista talotekniikkaa yksinkertaisin paino- ja kiertonupein sekä tilojen varustelua käyttäjän ja lompakon sallimin kodin ja konttorin konein. Välikäsineiden kokos on sittenkin pienennettävä.