Saton loft-kohteesta tuli eräänlainen nousukauden antikliimaksipiste, jossa yhdistyivät aikatauluongelmat, tekijäpula ja kustannustason nousu. Kysymyksiä herättää miksi Sato otti vaativalle työmaalle pienen yrityksen, joka oli tehnyt pääosin perustusurakointia. Arctic Teamin mielestä Sato laiminlöi kohteen valvonnan täysin ja yrittää nyt kaataa kaiken vastuun pienyrittäjän niskaan.
Olisiko Arctic Teamin pitänyt ymmärtää vetäytyä hankkeesta viimeistään ongelmallisen runkourakan jälkeen? Joka tapauksessa surullista kuultavaa on pienyrittäjän tarina. Sotkussa ovat omat ja perheen rahat, perään satelee fyysisiä uhkauksia virolaisilta vuokratyöfirmoilta, joilta on myös maksut saamatta.
Surullinen on myös asunnonostajan asema, kun omasta kodista joutuu muuttamaan muutaman kuukauden jälkeen määrättömäksi ajaksi. Heihin nähden Satolla on yksiselitteinen vastuu. Mutta voiko senkään jälkeen olla täysin varma, että kaikki virheet on korjattu vai ponnahtaako niitä vielä vuosien päästä esiin?
Voi myös kysyä onko näitä nousukiidon hedelmiä muuallakin ja jos niin kuinka paljon?
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Loftista tuli nousukauden muistomerkki”
Mihin tässä uutisoinnissa jäi Swecon roolin kommentointi? Sehän tässä on projektin johdosta vastannut ja valinnut