Tekoälykoulutuksiin kannattaa vaatia laatua

Tekoälyn käyttöönotto etenee nopeasti. Samalla ympärillä tapahtuu jotain kiinnostavaa ja hieman ristiriitaista.

Yrityksiltä odotetaan, että ne hyödyntävät tekoälyä, tehostavat toimintaansa ja löytävät uusia tapoja tehdä työtä. Mutta samaan aikaan tekoälyn näkyvä käyttö herättää yhä enemmän ärtymystä ja epäluuloa.

Olen alkanut pohtia tätä paljon sekä omissa koulutuksissani että seuratessani aktiivisesti sosiaalisen median tekoälykeskustelua.

Vielä muutama vuosi sitten tekoälyn käyttäminen kertoi helposti edelläkävijyydestä ja uteliaisuudesta. Nyt sama asia voidaan tulkita myös aivan toisin.

Jos tekoälyn käyttö näyttää geneeriseltä, laiskalta tai liian näkyvästi automatisoidulta, ihmiset voivat kokea, että yritys säästää väärässä paikassa, menettää oman äänensä tai siirtää vastuuta koneelle. Olen nähnyt keskusteluissa myös voimakasta kritiikkiä ja boikottipuhetta organisaatioita kohtaan, joiden tekoälyn käyttö on koettu vääränlaiseksi.

Tämä tekee tekoälyn käytöstä yllättävän vaativaa tasapainoilua.

Tuoreessa Kriisiviestintä 2026 -tutkimuksessani tekoäly näyttäytyi samanaikaisesti hyödyllisenä työkaluna ja uutena riskien lähteenä. Se voi auttaa seurannassa, analyysissä, tiivistämisessä ja tilannekuvan muodostamisessa. Samalla se tuo uusia kysymyksiä aitoudesta, tiedon laadusta ja vastuusta. Tutkimuksessa nousi esiin myös kysymys siitä, mitä organisaation näkyvä tekoälysisältö kertoo. Mikä on aitoa, kenen ääni kuuluu ja kuka lopulta ottaa vastuun?

Ajattelen, että juuri tässä kohtaa tekoälykoulutusten laatu ratkaisee paljon.

Hyvä koulutus ei voi olla vain teknistä opastusta siihen, miten kielimallista saadaan mahdollisimman nopeasti hyvä vastaus.

Sen pitäisi auttaa ymmärtämään myös sitä, missä tekoälyn käyttö tukee organisaation tavoitteita ja arvoja ja missä se voi alkaa heikentää luottamusta.

Rakennusalalla tämä korostuu. Luottamus rakentuu laadusta, turvallisuudesta, ennakoitavuudesta ja vastuullisuudesta. Jos tekoälyä käytetään tavalla, joka näyttää oikomiselta tai heikentää asiantuntijuuden vaikutelmaa, kyse ei ole enää vain teknologiasta.

Kyse on siitä, millaisen kuvan yritys antaa itsestään asiakkaille, kumppaneille ja henkilöstölle.

Siksi tekoälykouluttajan pitäisi ymmärtää muutakin kuin työkalut.

Hänen pitäisi ymmärtää muuttuvaa arvoympäristöä ja pystyä auttamaan organisaatiota peilaamaan tekoälyn käyttöä omiin arvoihinsa, vastuullisuuslinjauksiinsa sekä tekoälypolitiikkaansa tai muihin yhteisiin pelisääntöihin.

Sama käyttötapa ei sovi kaikille organisaatioille. Eikä kaikki teknisesti mahdollinen ole välttämättä järkevää tehdä.

Ehkä tärkeämpi kysymys onkin: Miltä tekoälyn käyttö näyttää niiden ihmisten silmissä, joiden luottamuksesta olemme riippuvaisia?

Samoilla työkaluilla voidaan vahvistaa asiantuntijuutta, vapauttaa aikaa ja parantaa työn laatua. Mutta niillä voidaan myös tehdä organisaation toiminnasta geneeristä, etäistä ja epäuskottavaa.

Ero syntyy tavasta käyttää niitä.

Siksi nyt kannattaa vaatia tekoälykoulutuksilta laatua. Ei vain siksi, että ihmiset oppivat käyttämään teknologiaa paremmin, vaan siksi, että he oppivat käyttämään sitä tavalla, joka sopii organisaation arvoihin, vahvistaa luottamusta ja pitää vastuun ihmisellä.