Selvitys: Perinteinen kaukolämpö oli kustannustehokkain lämmitystapa

Selvityksessä tutkittiin kaukolämmön ja vaihtoehtoisten lämmitysjärjestelmien taloudellisuutta ja hiilijalanjälkeä Koukkurannan asemakaava-alueella sekä rakennusten energiatehokkuuden paranemisen vaikutusta kaukolämmön kilpailukykyyn.

Kaukolämpö kustannustehokkain koko alueella

Perinteinen kaukolämpö osoittautui kustannustehokkaimmaksi ratkaisuksi koko Koukkurannan alueella. Erityisesti kerrostalo- ja rivitalovaltaisella alueella kaukolämpö oli selvästi kustannustehokkain ratkaisu.

Kevyt kaukolämpö, joka perustuu matalampaan lämpötilaan ja muoviputkilla toteutettuun lämpöverkkoon, osoittautui lähes yhtä kustannustehokkaaksi ratkaisuksi kuin perinteinen kaukolämpö. Kevyen kaukolämmön jakeluverkon kustannukset ovat hieman perinteistä kaukolämpöä alhaisemmat, mutta suuremmat verkostohäviöt, lämmönvaihdininvestointi sekä pumppaus-, huolto- ja kunnossapitokustannukset nostavat sen kokonaiskustannukset perinteistä kaukolämpöä korkeammaksi.

Korttelikohtainen maalämpöratkaisu osoittautui kaukolämpöä kalliimmaksi vaihtoehdoksi kaikilla alueilla. Syynä tähän oli maalämmön korkeat pääomakustannukset. Tehdyt herkkyystarkastelut osoittivat, että maalämmön saaminen kilpailukykyiseksi edellyttäisi noin 25–30 prosenttia peruslaskelmia alhaisempia porauskustannuksia. Lisäksi maalämmön kannattavuutta voisi parantaa mitoittamalla järjestelmä kattamaan noin 80 prosenttia huipputehosta ja tuottamaan huipputeho sähkökattiloilla. Omakotitalokohtainen maalämpöjärjestelmä on pientalovaltaisella alueella kilpailukykyinen lämmitystapa, etenkin jos se toteutetaan osatehomitoituksella ja laskennassa huomioidaan investoinnille myönnettävät tuet ja verohelpotukset.

Sähkölämmityksen soveltuvuutta tarkasteltiin ainoastaan passiivienergia- ja lähes nollaenergiataloissa. Kustannustarkastelussa, jossa ei huomioitu lämmönjakojärjestelmän kustannuksia, sähkölämmitys oli kaikissa tapauksissa kaikkein kallein ratkaisu. Toisaalta mikäli asiaa tarkastellaan asiakasnäkökulmasta ja huomioidaan tarkastelussa se, ettei sähkölämmitetyssä talossa tarvitse investoida vesikiertoiseen lämmönjakojärjestelmään, on sähkölämmitys kilpailukykyinen ratkaisu etenkin passiivienergiatalossa.

Selvityksen perusteella alueen maankäytön tehokkuus vaikuttaa energian kulutuksen lisäksi lämmitysjärjestelmän kustannuksiin. Mitä tiiviimmin alue on kaavoitettu, sitä alhaisempaan lämmön keskihintaan ja energian ominaiskulutukseen päästään niin kauko- kuin maalämmössä.

Maalämmöllä pienin hiilijalanjälki

Kustannustehokkuuden lisäksi selvityksessä verrattiin eri lämmitysjärjestelmien hiilijalanjälkeä. Maalämmön hiilijalanjälki on pienin, jos käytetään sähkölle keskimääräistä päästökerrointa. Maalämmön käytön lisääntyminen lisää sähkön tuotantoa ja erityisesti hiililauhdevoimalaitosten käyttö lisääntyy. Hiililauhteen päästökertoimilla laskettuun maalämpöön verrattuna kaukolämmön hiilijalanjälki on pienin.

Lämmitysjärjestelmää suurempi vaikutus hiilijalanjälkeen on kuitenkin rakennusten energiatehokkuudella. Energiatehokas rakentaminen on myös varmempi tapa pienentää hiilijalanjälkeä. Lämmitystapojen hiilijalanjälki riippuu vahvasti niiden päästökertoimista, joiden määrittäminen ei ole yksiselitteistä.

Selvityksen Koukkurannan lämpöenergiaratkaisuista olivat tilanneet ECO2-hanke, Vuores-projekti ja Tampereen Kaukolämpö Oy.

Selvityksen loppuraportti löytyy kokonaisuudessaan tästä.