Kokeile kuukausi maksutta

Pohjola Rakennuksen Metsälä arvostelee asuntopolitiikkaa

Pohjola Rakennuksen konsernijohtaja Juha Metsälä kritisoi nykyhallituksen asuntopolitiikkaa Helsingissä pidetyssä asuntoseminaarissa.

Juha Metsälä

Metsälän mukaan asuntomarkkinoita ei ole pystytty vakauttamaan valtion tukitoimin yhtään aiempaa paremmin, vaikka hallitus niin lupasikin.

”Asuntomarkkinoita voitaisiin tehostaa monin keinoin, jotka eivät edes aiheuta lisää kustannuksia valtiolle ja kunnille. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen lisääminen on jäänyt tavoitteestaan. Oman ensi asunnon hankintaa ei ole helpotettu millään tavalla, päinvastoin. Asumisoikeuden vapauttaminen onneksi monipuolisti asumista. Sen sijaan kiinteistöveron korotus on lisännyt asumiskustannuksia”, Metsälä toteaa.

Hän muistuttaa, että kaupungistuminen jatkuu vahvana Suomessa.

”Suomen kaupungistuminen on noin 15 prosenttia Ruotsia ja Tanskaa jäljessä. Meillä yli 500 000 ihmistä tulee muuttamaan kaupunkeihin ja he tarvitsevat asuntoja. Se on mahtava tilaisuus koko rakennusalalle.”

”Tuotetaan vääränlaisia asuntoja”

Metsälä perää Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aralle vahvempaa roolia ympäristöministeriön tuella ja valvomana. Aran pitäisi hänen mukaansa ottaa vastuuta koko kaupunkikehityksestä, johon olennaisena osana liittyy myös infrarakentaminen.

Metsälän mukaan asumisen arvomuutos on täyttä totta Suomessa.

”Kuitenkin sekä maamme poliittiset päättäjät että rakennusalan muut toimijat sivuuttavat asumisen uudet vaatimukset lähes tyystin. Esimerkiksi nykyisen hallituksen asuntopolitiikalle ei voi antaa kuin välttävän arvosanan”, Metsälä toteaa.

”Rakennus- ja kiinteistöalan on herättävä Ruususen unestaan. Kaikkien on ymmärrettävä, että rakennusala on nykyisin ennen kaikkea palveluala. Olemme tulleet tilanteeseen, jossa asunnot eivät käykään kaupaksi. Suurin syy on se, että ei kuunnella asiakasta, vaan tuotetaan vääränlaisia asuntoja. Toimitilojen rakentamisessa oikean suuntainen korjausliike on jo tehty”, Metsälä sanoi.

Nuorten ja seniorien asuminen huolena

Metsälä on erityisesti huolissaan nuorten ja senioreiden asumisesta.

”Nuorten asuntotilanne varsinkin kasvukeskuksissa on usein hankala, koska nuorilla ei ole varaa asua itsenäisesti. Pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa pitää lisätä nopeasti. Nuorten elämänpolut ovat aiempaa yksilöllisempiä, joten asumiseenkin tarvitaan vaihtoehtoja”, Metsälä sanoo.

”Kotona asumista ei saa ratkaista asukkaan ikä, vaan hänen fyysinen ja henkinen kuntonsa. Seniori-ihmisen vaihtoehto asumiseen oman kodin jälkeen on usein palvelutalo. Kuitenkin seniorien omatoiminen asuminen on tärkeää sekä hänelle itselleen että yhteiskunnalle ja kansantaloudelle. Miksi päättäjät eivät ota tosissaan tätä haastetta vastaan”, Metsälä pohtii.

”Monia päätöksiä perustellaan rahalla. Niin voitaisiin tehdä myös senioriasumisen vaihtoehtojen toteuttamisessa. Kaupungit ja kunnat säästäisivät melkoisesti, jos turvattaisiin ikääntyville ihmisille mahdollisuus asua kotona”, Metsälä muistuttaa.

Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa

5 vastausta artikkeliin “Pohjola Rakennuksen Metsälä arvostelee asuntopolitiikkaa”

  1. Kohtuuhintaiset asunnot ovat minun mielestäni vähän samantapainen asia kuin kohtuuhintaiset autotkin tai vaatteetkin. Eli ne ovat yleensä kuluneempia ja ikääntyneempiä vaihtoehtoja, eli käytettyjä tuotteita, joita ostetaan jälkimarkkinoilta. Uudistuotannolla ei talouden normaalien periaatteiden mukaan edullisimpia vaihtoehtoja kaipaaville tuotteita tuoteta. Senioreille tarvitaan uudistuotantoa. Niille, jotka haluavat esim. vanhoja, vähän kunnostettuja, mutta kuitenkin sisäilmaltaan terveellisiä ja edullisia asumiskohteita, pitäisi olla tarjolla riittävästi sellaisia. Ymmärtääkseni monessa sellaisessa kaupungissa, jossa on paljon edullista asuntotarjontaa, on kysyntää enemmän nimenomaan sitä heikkokuntoisempaa tai esim. sijainniltaan ongelmallisempaa tarjontaa.

    Itse olen alkanut miettiä sitä, onko siinä mitään järkeä, että ensin valtio tukee asuntotuotantoa, sitten verotuetut opiskelijasäätiöt vuokraavat asuntoja opiskelijoille ja sitten valtio maksaa joko opintotukena tai yleisenä asumistukena tai muuna tukena merkittävän osan vielä asunnon vuokrastakin. Olisiko yhteiskunnalle sittenkin kannattavampaa, jos moni varsinkin samassa kaupungissa opiskeleva nuori aikuinen asuisi hiukan pidempään vanhempiensa luona? Nyt vanhaan kotiin jää usein tyhjä huone odottelemaan nuorta aikuista, ja nuorilla aikuisilla on siis tavallaan kaksi asuntoa. Kesätyöaikaan asuntoja saattaa olla nuorella aikuisella jopa kolme (yksi vanhempien luona, yksi opiskelupaikan lähellä ja kolmas työpaikan lähellä).

    Saattaisi olla niin, että asuntopula loppuisi tai ainakin vähenisi monesta kaupungista asumisen tukiin liittyvillä uudistuksilla. Esim. opintotukea voisi uudistaa niin, että kotona asuva opiskelija saisi yhtä isot tuet kuin itsenäisesti asuva opiskelija. Tällöin opiskelija voisi valita, missä asuu, ja miten rahat käyttää. Kaikki eivät haluaisi kuluttaa saamiaan rahoja vuokran maksamiseen oman asunnon olemassaolosta, jos tarjolla olisi myös halvempi vaihtoehto. Opiskelukaupungeista vapautuisi todennäköisesti opintotukea uudistamalla tuhansia asuntoja.

    Mutta tuollaisia uudistuksia ei Suomessa voi kovin helposti käytännössä toteuttaa, koska sosiaalista tukipolitiikkaa käsitellään eri kategoriassa kuin maankäyttöä ja rakentamista, vaikka näillä asioilla on ihan suora yhteys toisiinsa ja vaikka lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että esim. asumistuilla on suora yhteys asuntojen kysyntään ja hintaan.

    1. Kannattaa muistaa, että kohtuuhintainen asunto ei tarkoita ainoastaan Ara-tuotantoa vaan asuntoa, johon keski- ja pienituloisella on varaa. Kohtuuhintaisuutta ei saavuteta vain tukia lisäämällä vaan puuttumalla ympäristöministeriön ja kuntien kaavoittajien kustannuksia nostaviin määräyksiin. Jokaista niistä on perusteltu sillä, että niiden kustannusmerkitys on vähäinen, mutta yhdessä niistä on tullut valtava puro, kuten joskus Rakennuslehdessä kirjoitin esimerkkinä Helsingin Jätkäsaareen rakennettava talo verrattuna vastaavaan maakuntakaupungin taloon. Toistaiseksi vasta pysäköintimääräysten osalta poliitikot ovat heränneet, mutta energiamääräyksissä olemme jo sillä tiellä, että varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolelle esimerkiksi 1970-luvun asuinkerrosaloja kannattaa mieluummin purkaa kuin lähteä uusien määräysten pakottamana korjaamaan ylikalliisti.

      Rakentamisen kustannukset ovat laskeneet, mutta uusien asuntojen kustannuksissa tai hinnassa tämä ei näy, koska se ei tunnu olevan kenenkään rakentamisketjussa mukana olevan etu, ei edes kunnan. Päinvastoin esimerkiksi Vantaalla kaupungin oma käsitys kohtuuhintaisen asunnon hintatasosta on koko ajan noussut, mikä näkyy sitten vaadittavassa tontin hinnassa.

      Kohtuuhintaisista asunnoista on pulaa lähinnä vain pääkaupunkiseudulla. Se, että asumistukien määrä on jyrkässä kasvussa kertoo osaltaan pääkaupunkiseudulle suuntautuvan muuttoliikkeen voimakkuudesta. Valtaosa kasvua on ulkomaalaisperäistä joko ulkomailta tai Suomen sisältä.

      Varsinkin ne ulkomaalaiset, joiden asunnon maksaa yhteiskunta, hakeutuvat Suomen kalleimmille asuntomarkkinoille ja vievät siten ison osan muutenkin niukasta kohtuuhintaisten asuntojemme varannosta. Heille asunnon hinnalle ei ole merkitystä.

      Asuntomarkkinoita voisi muuttaa radikaalisti, jos otettaisiin käyttöön Osmo Soininvaaran lanseeraama perustulo-käsite.

      Perustulo on sosiaaliturvajärjestelmän malli, jossa kaikille kansalaisille maksetaan säännöllisesti ja ehdoitta rahaa toimeentuloa varten. Syyperustainen sosiaaliturva on kokonaan tai osittain korvattu, jolloin perustulo on vastikkeetonta ja verotonta, eikä sen määrä vähene tulojen noustessa. Tulojen kasvaessa perustulosta saatu hyöty peritään takaisin verotuksen kautta.

      Kun perustulo sisältäisi jo asumistuenkin, niin perustulon saaja miettisi tarkkaan, missä hänen kannattaisi asua. Ei kai kukaan haluaisi, että koko tulo menisi asuntoon, jos jo tunnin ajomatkan päässä Helsingistä asuminen maksaa huomattavasti vähemmän. Tällöin Helsingin kohtuuhintaisia asuntoja alkaisi vapautua täällä työssä käyvälle aktiiviväestölle (ovat ne sitten vaikkapa suomalaisia tai virolaisia rakennusmiehiä) ja asuntojen hintakin laskisi, koska silloin hinta määräytyisi asunnontarvitsijan osto- tai vuokranmaksukyvyn mukaan eikä sen perusteella miten tukia jaetaan.

  2. Suomessa ei ole asuntopulaa, missään muualla kuin Helsingin rautatiestä 1,5 km säteellä. Sinne pitäisi saada asuntotuotannosta ylitarjontaa, niin maan asunto-ongelmat olisi ratkaistu. 50 000 uutta asuntoa sille seudulle, niin ongelmat poistuu. Pilvenpiirtäjät käyttöön ja neliöhinnat 3000€ rakennusoikeuden ylitarjonnalla.

  3. Jokainen uusi asuntoministeri vannoo aloittaessaan, että hän käynnistää kohtuuhintaisen asuntotuotannon. Sama hokema on nyt kaikkien puolueiden vaaliohjelmissa ja poliitikkojen puheissa. Vilpittömyyttä on vaikea uskoa, kun toisella kädellä kasvatetaan poliittisin ja virkamiespäätöksin rakentamisen kustannuksia. Verot ja veroluontoiset maksut ovat jo yli puolet asunnon hinnasta. Asuntoministerien johdolla laaditut rakentamis- ja etenkin energiatehokkuusmääräykset ovat korkoa korolle lisänneet rakentamisen hintaa kymmenessä vuodessa 20-30 prosenttia. Takaisinmaksuaika ja rakentamisen laadun paraneminen on näissä lisäyksissä uskon varassa. Olisiko nyt vihdoinkin puolueettoman tahon syytä tutkia päätösten vaikutus ja kustannusrakenne perin pohjin. Ympäristöministeriö on asianosainen – ei puolueeton.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat