VTT on selvittänyt, kuinka paljon Suomessa tulee jatkossa rakentaa asuntoja ja minne. Vuotuinen kokonaistarve on jatkossa keskimäärin 30 000 uutta asuntoa, mikä on hieman enemmän kuin viime vuosien arvioitu tarve ja toteutunut tuotanto. VTT:n erikoistutkija Terttu Vainion mukaan merkittävin ero aiempaan nähden on asuntotarpeen yhä voimakkaampi keskittyminen suurimmille kaupunkiseuduille.
Neljäntoista suurimman kaupunkiseudun osuus asuntotuotannosta on noussut jo lähes 90 prosenttiin kaikista valmistuneista uusista asunnoista. Se kasvaa entisestään, mikäli kaupungistuminen jatkuu samalla kehitysuralla kuin nyt on toteutunut.
Tutkimuksen lähtökohtana on Tilastokeskuksen syksyllä 2015 julkaisema väestöennuste. Asuntotuotantotarpeen arvioinnissa väestö on sijoitettu eri alueille joko seutukohtaisen ennusteen mukaisesti tai olettaen väestön keskittyvän suurimmille kaupunkiseuduille samaa vauhtia kuin vuosina 2010–2014 tapahtui. Molemmissa vaihtoehdoissa suurten kaupunkiseutujen osuus sekä väestöstä että uusista asunnoista kasvaa ja muu Manner-Suomi menettää asukkaitaan.
”Kaupungistumismallissa asuntojen kokonaistarve on selvästi suurempi, koska kasvavien kaupunkiseutujen mittava väestönlisäys edellyttää niiden kasvattavan voimallisesti myös asuntotarjontaansa. Tällöin entistä isompi osa nykyisistä asunnoista sijaitsee ikään kuin väärissä paikoissa. Taantuvan kehityksen mallissa olemassa oleva asuntokanta sen sijaan vastaa paremmin tarvetta. Uutta tuotantoa tarvittaisiin vuosittain keskimäärin 25 000 asuntoa vuoteen 2040 ulottuvalla ajanjaksolla”, Vainio selventää.
Maahanmuutto voi vauhdittaa kehitystä
Väestöennusteessa on arvioitu nettomaahanmuuton pysyttelevän viime vuosien tasolla. Siinä ei ole otettu huomioon viime syksynä alkanutta turvapaikanhakijoiden määrän kasvua. Maahanmuuton kiihtyminen voi nostaa uusien asuntojen kokonaistarpeen yli 800 000 asuntoon.
Osan maahanmuuton synnyttämästä asuntotarpeesta voi täyttää ottamalla käyttöön tyhjinä olevia asuntoja. Paine kohdistuu kuitenkin etupäässä kasvukeskuksiin, jonne valtaosa maahanmuuttajista ennen pitkää hakeutuu.
Tutkimus on työkalu kehitykseen varautumiseksi
Tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtajana toiminut pääekonomisti Sami Pakarinen Rakennusteollisuus RT:stä korostaa, että edessä on huomattava yhteiskunnallinen haaste. Esimerkiksi Helsingin seutu tarvitsee 50 prosenttia, Tampereen seutu 40 ja Oulun seutu peräti 54 prosenttia lisää asuntoja niiden tämänhetkiseen asuntokantaan nähden. Tämä on otettava huomioon muun muassa kaavoituksessa ja investoinneissa joukkoliikenteeseen, jotta asuntopula ei muodostu koko talouskasvun tulpaksi.
”Aluerakenteen muutos on myös mahdollisuus, sillä se ylläpitää uudisrakentamista. Asuntotarpeen tyydyttämisessä kyse on kaikkiaan lähes 200 miljardin euron urakasta seuraavien 25 vuoden aikana. Työmääränä se tarkoittaa samaa kuin kaikki Suomen työlliset työllistettäisiin yli vuoden ajaksi”, Pakarinen laskee.
”Vaikka asuinrakentaminen painottuu suurimmille kaupunkiseuduille, näiden ulkopuolellakin sitä pitävät jossain määrin yllä ihmisten asumistarpeiden muutokset, kun esimerkiksi pienille esteettömille asunnoille on kysyntää väestön ikääntymisen vuoksi. Muuttotappioalueilla rahoitus voi kuitenkin muodostua ongelmaksi pankkien kiristyvän riskienhallinnan ja vakuusvaatimusten vuoksi. Korjausrakentaminen jakautuu eri alueille tasaisemmin”, Pakarinen toteaa.
VTT:n Asuntotuotantotarve 2040 –tutkimuksen ovat tilanneet ympäristöministeriö, Rakennusteollisuus RT, Suunnittelu- ja konsultointiryitykset SKOL, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Kuntarahoitus ja Suomen Hypoteekkiyhdistys.
Tutkimuksessa on käytetty laskentamallia, joka ottaa huomioon asuntokysyntään vaikuttavat tekijät, eli väestökehityksen, maan sisäisen muuttoliikkeen ja perhekoon muutokset, sekä asuntotarjonnan, jossa on mukana olemassa oleva rakennuskanta, varauma eli tyhjät asunnot, poistuma ja asuntojen sijoittuminen suhteessa kysyntään.
Tutkimuksessa on tehty seutukohtainen tarkastelu neljäntoista suurimman kaupunkiseudun osalta. Näiden joukkoon kuuluvat Helsingin metropolialue, Tampereen, Turun ja Oulun seudut sekä kymmenen keskisuurta kaupunkiseutua, joiden väestö on noin 100 000 asukasta tai enemmän.
Tutkimus on tarkoitettu työkaluksi asuntorakentamisen ennakointiin sekä valtiolle ja kunnille yhdyskuntarakenteen kehittämistä varten.
VTT teki edellisen ennusteen asuntotuotantotarpeesta vuonna 2011, jolloin se pohjautui vuoden 2009 väestöennusteeseen.
Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa
10 vastausta artikkeliin “VTT: Asuntotarve keskittyy suurimmille kaupunkiseuduille”
”ohjausryhmän puheenjohtajana toiminut pääekonomisti Sami Pakarinen Rakennusteollisuus RT” Tällähän olisi jo voinut ennustaa tutkimuksen lopputuloksen. Rakennusteollisuus petaa itselleen lisää rakentamista.
”Asuntotuotantotarpeen arvioinnissa väestö on sijoitettu eri alueille joko seutukohtaisen ennusteen mukaisesti tai olettaen väestön keskittyvän suurimmille kaupunkiseuduille samaa vauhtia kuin vuosina 2010–2014 tapahtui”.
Näin käy, jos edelleen tuetaan toimintojen ja väestön keskittämistä ja vaikeutetaan ja kielletään rakentamista haja-asutusalueilla. Jatkuva kaupungistuminen on suurin syypää maailman ongelmiin ja kaukana ekologisuudesta. Tarvitsemme vaihtoehtoja, jotta tulevaisuutemme ei olisi vain yhden kortin varassa. Erilaisia vaihtoehtoja asua ja toimia on mietittävä ja kehitettävä ajoissa. Niistä voi tulle meille jopa kilpailuetu. Nyt tuntuu että mennään vain rakentajien ja sijoittajien bisnes edellä tässä yhden totuuden maassa.
Pakolaiskriisiä luullaan taivaan lahjaksi kiinteistösijoittajille ja rakentajille. Todellisuudessa tätä on suunniteltu jo vuosia. Ja hinta tulee olemaan…?
Olisi perin kummallista, jos Suomessa voitaisiin valita ihan erilainen kehityssuunta kuin koko muussa maailmassa. Poisluettuna 80-luvun Kampotsa.
Vastasitpa hyvin. Täällä nimenomaan on valittu sama kehityssuunta, mikä on ollut vallalla muualla jo pitkään. Kun muualla aletaan hajasijoittaa, niin me olemme taas auttamattomasti myöhässä. Oleellinen kysymyshän oli, että nimenomaan kokeillaan erilaisia malleja, eikä vain valita yhtä ja samaa, kaiken keskittämistä, jota sitten tuetaan kaikilla tasoilla ja unohdetaan muu. Olemme jo nähneet mihin se johtaa. Kaipaammeko sitä vielä lisää. Tiedoksi, on vain yksi maapallo kokeilla näitä ja rajat alkaa jo tulla vastaan. Jopa YK:ssa on todettu, että pienet perhetilat on lopulta tehokkain tapa turvata ravinnon tuotanto.
Onko Ruotsi sullottu muutamaan kaupunkiin?
Ei ole. Palvelut toimivat ja löytyvät myös niiltä pieniltä paikkakunnilta ja jopa kylistä.
He eivät suostu asumaan ylihintaisissa neukkukuutioissa. Kuulukoo tähän uuteen strategiaan ja ennusteeseen myös kaiken teollisuuden, tai se mitä siitä on jäljellä, siirtäminen asustusen keskelle?
Lähipiirissä seuraavan sukupolven nuoret, jotka ovat jatko-opintojensa alussa tai loppumetreillä eivät edes harkitse jäävänsä Suomeen. Hedän maailma ei rajoitu lähimpään maakuntaan tai edes koko eurooppaan, koska verkostojen luonti on alkanut jo vaihaisessa teini-iässä.
He ovat ymmärtäneet ettei heille ole järkevää investoida edes omaan asuntoon täällä. Tosin nykyhinnoillahan ei edes kannata rakentaa edes uutta omakotitaloa, koska lopputuotteen hinta on kalliimpi kuin markkina-arvo.
Ajatelkaa että nämä alle parikymppisetkinnauravat kotimaisten uutisten kauhistelulle esimerkiksi siitä, kuinka ruotsalaiset ottavat pitkiä asuntolainoja.
He ymmärtävät sen mitä täällä ei haluta ymmärtää tai sallia. Suomessa ei ole tulevaisuutta. On mukavampaa asua väljäst ja antaa sen Suburbanin kasin laulaa työmatkalla vaikka E85:n voimalla ja nauttia elämästä, maassa jossa on tulevaisuus ja mahdollosuuksia. Kanada on jo tehokkaasti ja pitkään imenyt ja houkutellut opiskelijoita sekä osaavia jo valmistuneita nuoria muuttamaan maahan.
Kun saavumme vuoteen 2020 ja yhdistämme leikatut asuntolainojen korkojen vähennysoikeuden ja kiristyvät energiatehokkuusvaatimukset olemme varmaan pisteessä jossa rakentamisen vauhti hyytyy lopultakin ja sosialisointi kierros alkaa jälleen kerran.
Näin meillä ohjataan lapsia. kaikki lihoiksi ja pois täältä
Ihan vaan tiedoksi, että Ruotsissa suurempi osa väestöstä asuu kaupungeissa kuin Suomessa.
Ruotsissa kaupungeissa asuu 85 prosenttia asukkaista, kun Suomessa kaupungeissa asuvien asukkaiden osuus on 84 prosenttia. Singaporessa kaupungistumisaste on 100 prosenttia. Muuttoliike sekä Ruotsissa että Suomessa on nykyisin pääasiassa kaupunkien välistä ja kaupunkien sisäistä, ja yhä vähenevässä määrin kaupunkien ulkopuolelta kaupunkeihin suuntautuvaa. Kaupungistuminen maaseudulta kaupunkeihin jatkuu, mutta koska kaupunkien ulkopuolella asuvia on enää niin vähän, kaupungistumisen etenemisvauhti on Suomessa nykyisin yhden prosenttiyksikön verran vuosikymmenessä.
Menossa ei Suomessa oleva muuttoliike ei siis enää ole kaupungistumiskehitystä sellaisena kuin mitä se oli silloin kun väestö siirtyi maaseudulta kaupunkeihin, vaan nyt on menossa kehityskulku, jossa osa kaupungeista kasvaa ja osa kaupungeista kutistuu. Vastaava kehitys on menossa ympäri Eurooppaa. Suuntien kääntymiset ovat ympäri maailmaa olevien esimerkkien valossa kuitenkin mahdollisia, eli kutistuvista kaupungeista voi tulla vuosikymmenen päästä kasvavia, ja nykyisin kasvavista kaupungeista vastaavasti osa voi jossain kohtaa muuttua kutistuviksi. Yksityisten toimien lisäksi julkiset investoinnit ovat yksi merkittävä tekijä sen kannalta, mitkä kaupungeista kasvavat (näissä on usein paljon menossa olevia julkisia investointeja) ja mitkä kutistuvat (näihin julkisia investointeja tehdään yleensä varsin vähän).
Suomessa elintarvikkeiden, energian ja raaka-aineiden tuotanto tapahtuu käytännössä kokonaan haja-asutusalueilla. Tulevaisuudessa, kun täälläkin ymmärretään kotimaisen raaka-aineen ja energiantuotannon potentiaali, asian merkitys vain korostuu. Toimivaa infraa tarvitaan jatkossa siis yhtälailla siellä kuin kehä III:n sisällä. Jos ihmiset sullotaan kaupunkeihin, paine haja-asutusalueiden ja pienten kuntien/kaupunkien infran rapauttaiselle kasvaa. Sitten voidaankin alkaa ihmetellä sitä, millä suomalaisen talouden perustaa pidetään yllä, kun matkat ratikalla oopperaa katsomaan ei yhteiskuntaa pyöritä.
Lähes miljoonan uuden asunnon ja niiden tarvitsemien katujen ja kunnalistekniikan rakentaminen toki työllistää, mutta lisääntyykö suomalaisten hyvinvointi, kun vanha jää tarpeettomaksi ja uutta rakennetaan toisaalle, entistä kalliimmille alueille?
Sikäli on ihmeellistä, että juuri Kepu (ja Loikkanen) halusi hajottaa TVH:n ja liikelaitostaa ja hajottaa Tielaitoksen, joka siihen asti oli taannut vakaan ja turvallisen leivän monelle pienelle paikkakunnalle.
Kokoomuksen liikenneministeri lopulta totesi, että kyse ei siitä että Tienpidon ja Tielaitoksen yksityistäminen tekisi tienpidon halvemmaksi, vaan ideologiasta, koska Suomessa tienpito oli jo Euroopan, jos ei maailman halvinta. Samalla kuitenkin tuhottiin alan osaaminen ja arvot, tehtiin ulkomaisten konsulttifirmojen mellastuskentäksi ja saatiin kiihdytettyä maaseudun autioitumista. Jälkikäteen kukaan ei kysele kannattiko ja mitä tuo kaikki maksoi. Pikkupaikkakunnat eivät sitä ole toipuneet. Nyt sitten puoliväkisin yritetään ajaa joitakin toimintoja takaisin.
Puolueiden tehtävänä onkin ilmeisesti vain kerätä itselleen ja kavereilleen rahaa, olivat he sitten urakoitsijoita tai kiinteistösijoittajia. Samalla lisätä kansalaisten kustannuksia maksimaalisesti, jotta velkaa tarvitaan lisää ja pankit voivat hyvin. Herra, anna meidän poliitikollemme lisää ymmärrystä ja meille kansalaisille pitkämielisyyttä, jotta emme heitä lynkkaisi.
Mitä järkeä änkeä tänne Stadiin kaikkien. En tajuu. Turku, paljon parempi kaupunki. Porvoo, ihan loistava (muuttaisin ite sinne). Johtuuko tää kaikki vain lentokentästä? Mukavampi mennä Thaimaaseen, jos pääsee taksilla omalta kotiovelta kentälle? Siitäkö tää johtuu? Ei voi johtua ainakaan työpaikoista, koska ei niitä täälläkään ole.
Itsestäänselvyyksien selvittämisestä maksamme itsemme kipeäksi. Mitä järkeä koko selvityksessä?