Analyytikko Lehdon selviytymisestä: Yritys tarvitsee jopa 60 miljoonan euron oman pääoman rahoituksen selviytyäkseen
Lehdon nykyinen polku johtaa maksukyvyttömyyteen, jos mitään ei tapahdu, sanoo Olli Koponen Inderes TV:ssä.
Inderesin analyytikko Olli Koposen mukaan Lehto tarvitsee 50–60 miljoonan euron oman pääoman rahoituksen kattaakseen lähivuosien tappiot ja käynnistääkseen uusia hankkeita.Koponen kommentoi asiaa Inderes TV:ssä.
Tämä artikkeli on tilaajille
Kirjaudu sisään
Tilaa printtinä, diginä, yksin tai ryhmässä
Valitse teille sopivin tapa pysyä tiedon tasalla.
Tutustu nyt 3 kk: printti+digi 0 €
Kaikki Rakennuslehden tieto käyttöösi kesän yli ilman sitoumuksia, ole hyvä!
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Analyytikko Lehdon selviytymisestä: Yritys tarvitsee jopa 60 miljoonan euron oman pääoman rahoituksen selviytyäkseen”
Taitaa koittaa talousohjattu konkurssi.
Rakennuslehden kannattaisi kysyä joltakin rakentajalta kannattaako näitä Inderesin rakennusalan raportteja ottaa kovin vakavasti.
Inderesin raportit esimerkiksi Lehdosta olivat pitkään ylioptimistisia ja sijoittajia suositeltiin ostamaan sitä vielä siinä vaiheessa, kun osa pääomistajista pisti yhtiötä lihoiksi. Mutta sitten usko Lehdon johdon tulosnäkymiin pikku hiljaa romahti, kun lähes jokaista osavuosikatsausta edelsi negatiivinen tulosvaroitus, ja Lehtoa nimittää sarjapettäjäksi. Inderes ei ollut ainoa, joka erehtyi Lehdon suhteen. Rakentamisen huippusuhdanteessa sen teollista mallia jopa ihailtiin yleisesti rakennusalan sisälläkin. Itse kirjoitin, että malli toimii hyvin nousukaudella, mutta on raskas ja riskialtis laskun alkaessa.
Lemminkäisen suhteen Inderes oli parhaiten hereillä ja alkoi ensimmäisenä nähdä sumutuksen läpi. Kirjoitin Jukka Kivisen Lemminkäisestä tehdyn kirjan ”Lemminkäisen harharetket” esittelytekstissä näin:
”Vuosien 2008–2014 aikana Lemminkäisessä tapahtuneen valtavan mullistuksen yhteydessä tapahtuneet suorat rahalliset, rakenteelliset, ansaintakykyyn ja osaamispääomaan vaikuttavat menetykset ovat enemmän kuin kukaan olisi pystynyt kuvittelemaan. Hämmästyttävää on se, että kaikki tapahtui sekä vuositulosten että yleisesti käytettyjen tunnuslukujen näyttäessä koko ajan siedettäviä lukuja lukuun ottamatta jättitappiota 2013. Esimerkiksi konkurssitunnuslukuja laskemalla yritys ei näyttänyt olevan vaaravyöhykkeellä.
Harhakuva saatiin aikaan monenlaisilla tempuilla, joita ensimmäinen oli varallisuuden myynti. Ensin myytiin kattoliiketoiminta ja sitten rakennusmateriaalit. Lemminkäisen osien myynneistä saatiin kirjanpidollista voittoa, jolla voitiin kaunistella tulosta.
Yhtiö löysi todelliseksi hokkus-pokkus-keinokseen hybridilainat. Hybridilaina oli kuin kani hatussa, jolla muutettiin velat saataviksi. Hybridilainan nostolla voidaan maksaa velkoja pois ja lisäksi se luetaan omaan pääomaan. Se on siis tuplavaikutteinen lääke. Itse asiassa tripla, sillä korkokuluja ei tarvitse kierrättää tuloslaskelman kautta vaan ne menevät – ”pufff” -suoraan taseesta. Ainoa haitallinen sivuvaikutus on tolkuton korko, Lemminkäisen 70+70 miljoonan euron lainoista ensimmäisen korko oli 10 prosenttia vuodessa ja toisen 8,75 prosenttia.
Hybridilainoilla saatiin kaunisteltua yhtiön tunnuslukua niin, ettei yhtiö olisi joutunut rahoittajien holhoukseen rahoitusehtojen eli kovenanttien rikkoutuessa.
Hämmästyttävää oli, että tilintarkastajat eivät viheltäneet peliä poikki. Analyytikotkin nukkuivat. Inderes oli ensimmäinen, joka näki savuverhon läpi. Helmikuussa 2014 se kertoi raportissaan, miten tulos oli saatu aikaiseksi ja mikä oli todellinen kannattavuus.”