Jukka Maja tuntee uimahallien ongelmat – ”Meillä on kauhea määrä työvirheitä, mutta virheitä myös itse rakennusprosessissa”

3 vastausta artikkeliin “Jukka Maja tuntee uimahallien ongelmat – ”Meillä on kauhea määrä työvirheitä, mutta virheitä myös itse rakennusprosessissa””

1. Kiinnostukseni uimahallien laatoitusongelmiin heräsi joulukuussa, kun sattumalta kuulin Hämeenlinnan uimahallin peruskorjauksen takuutöissä paljastuneista virheistä. Itse riita ei sinänsä kiinnostanut vaan aggressiivisen veden mahdollinen osuus laattojen irtoamiseen. Teinkin sitten jutun aggressiivisen veden vaikutuksesta laatoituksessa käytettävien saumausaineiden ja kiinnityslaastien sementtien ”liukenemiseen”. Se on lähes yhtä mystinen ilmiö kuin alkadikiviainesreaktio, jollaista ei oppikirjojen mukaan pitänyt Suomessa edes olla mahdollinen. Laboratorio-olosuhteissa sitä onkin vaikea saada aikaan, mutta ainakin Espoon Tapiolan ja Tampereen Kalevan uintikeskuksessa se yllätti vakavuudellaan.

   Suomen kokenein uimahalliasiantuntija Jukka Maja valisti minua, että niin kiinnostavia kuin nuo kaksi ilmiötä ovatkin, niin paljon useammin uimahallin vikojen syyt löytyvät itse tekemisestä. Vanhoissa halleissa käytettiin erinomaisiksi osoittautuneita Pukkilan kuivapuristettuja laattoja, jotka kiinnitettiin ihan perussementtilaasteilla. Niiden pinta on ehkä hieman kulunut, mutta ne ovat pysyneet hyvin kiinni ja korjattavaa on Majan mukaan ollut lähinnä vain saumoissa.

   Uusissa uimahalleissa laatat sen sijaan saattavat irrota jo ennen kuin vettä on laskettu altaaseen. Laattojen kiinnittämistä ei selvästikään hallita uima-altaissa. Tilanne muuttuu vielä vaikeammaksi höyrysaunoissa ja porealtaissa, joissa tyypillisesti käytettävä lasimosaiikki ei ime yhtään vettä. Se pitäisi liimata kiinni epoksilla. Sama koskee Majan mukaan laattoja, joiden vedenimukyky on luokkaa 0,1.

   Uimahalleihin ei ole olemassa sertifioituja laatoitusjärjestelmiä vaan tuotteiden soveltuvuus ja yhteensopivuus perustuvat suunnittelijan kokemuspohjaiseen tietoon. Maja ihmettelee, miksi suunnittelija ei saa nimetä hyväksi tietämiään tuotteita julkisissa hankinnoissa.

   ”Suunnitteluvaiheessa saatetaan määritellä korkealaatuisia tuotteita, mutta rakennusvaiheessa kustannussäästöpäätökset saattavat johtaa siihen, että käytetään sopimattomia materiaaleja”, Mapein tekninen johtaja Hassan Raad kertoi.

   Materiaalivalmistajien tuotekortteihin on tullut jo monta sivuja varoituksia ja ehtoja vastuiden välttämiseksi, siltä varalta, jos niiden tuotteita on käytetty väärissä paikoissa ja olosuhteissa.

   Lista julkisuudessa esillä olleista uimahallien ongelmista on pitkä, mutta todellisuus on vielä karmeampi. Julkisuuteen nousseiden kunnallisten uimahallien lisäksi Suomessa on Majan mukaan paljon yksityisiä kylpylöitä, joiden ongelmista vaietaan.

   Joissakin julkisissakin kohteissa ongelmien selvittely on määrätty salaiseksi, jotta julkisuus ei vaikuttaisi vaikeassa riidassa päätöksentekoon. Itselläni oli vaikeuksia tehdä juttua Hämeenlinnan ongelmista, koska tilaaja kielsi osapuolia kertomasta mitään toimittajalle ja lisäksi kielsi myös antamasta medialle kuvia vaurioista. Tein jutun vasta, kun tilaaja oli laatinut ongelmista lyhyen tiedotteen. Jonkun muun asia on seurata, kuinka laajoiksi vauriot osoittautuvat, mikä ne lopulta aiheutti ja kuka maksaa laskun.

2. Suomessa on toteutettu altaita kyllä kaksoiskiinnityksellä, eikä se ole ongelmia poistanut. Yleensäkin kuivapuristettu laatta irtoaa ”puhtaana” kun se irrotetaan, koska laasti antaa periksi heikoimmasta tartunnasta. Jos se tarttuu kovemmin laattaan kuin alustaan, silloin lopputulos on toisin päin. Kaksoiskiinnitystä on myös testattu vetolujuuden mittauksilla, eikä tulokset ole muuttuneet juuri parempaan suuntaan. Isot laatat ovat toinen juttu, niiden tartunta on vaikeampi saada ilman kaksoiskiinnitystä. Mielestäni Maja on oikeassa kylläkin tuossa vähäisen imukyvyn omaavien laattojen tartunnasta, mutta kaksoiskiinnitys ei paranna sitä, jos sama peittävyys laastilla saadaan ilman. Aggressiivinen vesi voi olla ihan validi ongelma, joka on aiheuttanut varmasti osan niistä, mutta suurimmat ongelmat lienee aiheutuvat alustan liikkumisesta. Joka varmasti on nyt vähenemään päin, koska altaat eristetään nykyään ja eriste tarjoaa silloituskykyä.
   Tuollaiset pölyjen pyyhkiminen laattojen taustasta eivät ole kyllä työmaalla toteutettavia tehtäviä. Tällaisia tuotteita ei yksin kertaisesti tulisi käyttää ollenkaan tai laattojen toimittaja ilmoittaa ko. ominaisuuden, jotta siihen osataan varautua.

   Jokainen alalla toimiva tietää, mikä on rakentamisen aikataulutuksen trendi tällä hetkellä.
   Suunnitteluvaiheessa aletaan laatimaan työmaalle aikatauluja Ratu-menekeillä ja kuvitellaan niiden olevan samaa luokkaa allaslaatoituaten kanssa.
   Totuus paljastuu urakkakilpailussa ja -neuvotteluissa, tämän jälkeen urakka onkin kilpailua aikaa vastaan sakkojen pelossa.

   Tuossa jutun yhteydessä olevat esimerkit ovat mielestäni hieman raflaavia, koska ne ovat kuitenkin irti kontekstistä, eikä siinä kerrota taustaa.

   Esim. Kajaanissa pääaltaan pääty painui 100mm jo ennen laatoituksia ja maaperää injektoitiin tämän jälkeen viikkotolkulla. Altaan pintalaatta piikattiin kopon betonin vuoksi myös ennen laatoituksia ja pinta jouduttiin oikomaan käytännössä raakavaletun pinnan päälle.
   Kaikki piti luonnollisesti onnistua alkuperäisessä aikataulussa. Näiden ongelmien jälkeen voi vain miettiä miten nuo betonivalut ovat onnistuneet.
   Kajaanissa epäiltiin jo alunperin paikan soveltuvuutta uimahallilla rakenteille joen rannassa.

3. Oletusarvoisesti urakoitsija ei kyllä määritä tuotetta mitä käytetään, vaan rakennuttaja ohjaa ja suunnittelija määrittää.
   Jos suunnittelija tietää mitä tuotetta käytetään, ja hankintalaki ohjaa asiaa ettei voida määrittää käytettävää tuoteperhettä -> Voi määrittää tekniset speksit?

   Haisee todella ammattitaidottomalta rakennuttamiselta ja valvonnalta vaikka ei urakoitsijoissakaan aina kehumista ole.