Kokeile kuukausi maksutta

Hyvä sisäilma ei synny siiloajattelulla

Tietoa kirjoittajasta Seppo Mölsä
Erikoistoimittaja, seppo.molsa@rakennuslehti.fi, Twitter: @SeppoMls
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Rakennuslehden nettisivulla julkaistu talotekniikka-asiantuntijoiden kysymys-vastaus-kommentointi herätti ajatuksia siitä, onko rakennusala todella noin siiloutunut ja onko juuri siinä yksi syy siihen, että sisäilmaongelmia ei ole yli kolmessakymmenessä vuodessakaan saatu kuntoon.

Ilmanvaihdon ja energiatehokkuuden mustamaalauskampanja sai vastineen

Tässä muutama poiminta vastauksista:

1. koneellinen ilmanvaihto ei levitä epäpuhtauksia sisäilmaan, JOS rakenteissa ei ole vaurioita.
2. ongelman TODELLINEN syy ovat rakenteissa olevat epäpuhtaudet, ei ilmanvaihto.
3. OIKEIN tasapainotettu koneellinen ilmanvaihto ei aiheuta haitallisia paine-eroja.

Nuo lauseet kertovat millaisissa siiloissa rakennusala on. Rakennus sen sijaan on kokonaisuus, jossa kaikkien osien pitää toimia sekä erikseen että yhdessä.

1970-luvun energiansäästöhuumassa tehtiin se virhe, että kun lisättiin eristemääriä, ei samalla parannettu ilmanvaihtoa. Tänään kun eristemääriä lisätään entisestään jopa korjattaviin kohteisiin, pitää parantaa samalla myös rakenteiden tiiviyttä.
Rakennuksista tulee eristämisen ja iv-tekniikan lisäämisen myötä samalla entistä vikaherkempiä, mihin vastineen ensimmäinen ja toinen lause viittaavat. Sama puhtausvaatimus koskee toki myös ilmanvaihtokanavia. Kolmas lause kertoo siitä, että ilmanvaihdon säätöjen pitää olla kunnossa. Se koskee muutakin kuin paine-eroja.

Laboratoriomaailmassa kaikki saadaan toimimaan hienosti, mutta rakentamisen reaalimaailmassa tehdään virheitä, on tehty aina ja tehdään tulevaisuudessakin. Siksi rakennusten on oltava vikasietoisia, sillä tavallisen kansalaisen passiivitalohankkeessa VTT ei ole vieressä ohjaamassa suunnittelua ja valvomassa rakenteiden tiivistyksiä sekä säätöautomatiikan toimivuuttta.

Energiamääräysten kiristyksiä valmisteltaessa ympäristöministeriössä vakuuteltiin, että sisäilmaongelmia ei tule, kunhan vaan suunnitellaan ja rakennetaan aiempaa laadukkaammin. Tällaisten toiveiden varaan sisäilman laatua eli ihmisten terveyttä ei voi jättää.

Rakentamisessa tapahtuu aina virheitä jopa ammattilaisille. Tiiviys on hyvä esimerkki tästä. Tiiviin rakennuksen tekeminen tai rakennuksen korjaaminen ei pitäisi olla mitään rakettitiedettä, vaan yksinkertaista ohjeiden noudattamista tyyliin puhdista alusta kunnolla äläkä jätä teippiin ryppyjä. Silti homma ei näytä onnistuvan takuuvarmasti edes parhailta ammattilaisilta.

Rakennuslehdessä on juttu siitä, kuinka Suomen parhaat korjausrakentamisen suunnittelutoimistot ja Suomen parhaat tilaajat Helsingin kaupungilla ja Vantaalla ovat yrittäneet saada homekorjattuja kouluja, päiväkoteja ja sairaaloita tiiviiksi, jotta rakenteisiin mahdollisesti jääneet mikrobit eivät pääsisi sisäilmaan esimerkiksi koneellisen ilmanvaihdon imiessä niitä rakenteista. Tulokset ovat surullista luettavaa. Epäonnistuneita korjauksia on kymmenittäin. Mitä takeita meillä on, että omakotirakentajat ja -korjaajat onnistuisivat sen paremmin omissa tiivistyksissään?

Ympäristöministeriössä järjestetyssä Green Building Councilin tilaisuudessa ympäristöministeriön Teppo Lehtinen toisti tuota mantraa, että satsataan hyvään suunnitteluun ja tehdään käyttökokeet ennen kuin talo otetaan käyttöön. ”Työkalut on olemassa”, hän vakuutti.

Tosin hänkin myönsi heti, että reaalielämässä käy usein toisin. Paskavedet eivät ole mennekkään viemäriin asennusvirheiden vuoksi, vaikka kukaan ei halua reklamaatioita eikä tee tahallaan sutta.

Talotekniikan säätöjäkään ei saada kuntoon.
”Jo 1990-luvulla Saksassa oli itsesäätävää taloautomatiikkaa eli anturit säätivät. Nyt säätöön voi mennä vuosia.”

Kiinteistöpäällikkö Sari Hilden, Helsingin kaupungin tilakeskuksesta toi esiin toiveiden ja vaatimusten ristiriitaisuudet ja niiden näkymisen käytännössä muutamien esimerkkien kautta.

1950-luvun koulun korjaamisessa vaatimuksena oli kosteusvaurioiden korjaaminen, lämpötalouden parantaminen ja hyvä sisäilma.

Mitä saatiin: käyttäjät vallittivat että ikkunoissa on paljon lämpövuotoja, vaikka ne oli kunnostettu ja tiivistetty urakkasuunnitelmien mukaisesti. Yläaulan ilma oli tunkkainen, sillä suojelusyistä ilmanvaihtoa ei voitu parantaa. Liikuntasaliin tuo koneellinen ilmanvaihto oli saatu, mutta se aiheutti liian kuivan sisäilman, minkä seurauksena parkettilattia kuivui säleille ja purkukuntoon. Kosteusvaurioita talossa oli edelleen.

Ja miten kävi energinsäästötavoitteille, joita remontin ja uuden talotekniikan luvattiin tuovan: sähkön kulutus lisääntyi 50 % ja lämmön kulutus kasvoi 15 %.

Toisessa koulussa remontin yhteydessä kaksi koulua yhdistettiin niin, että oppilasmäärä kasvoi. Ratkaisuksi haettiin tarpeen mukaista ilmanvaihtoa hiilidiosidisäätimillä.

Mitä saatiin: Käyttäjät ovat valittaneeet kaksi vuotta. Ilmanvaihto ei toimi. Sen yleisenä ongelmana on alipaine ja viemärin haju. Kotitalousluokassa ilmanvaihto puolestaan on riittämätön ja huuvat opettajan mukaan täysin turhia.

Lämmityskään ei toimi: joissakin tiloissa on liian kuumaa ja joissakin tiloissa palelee ja osa pattereista ei lämpene. Jälkimmäiseen löytyi vuosien valituksen jälkeen syykin: putkiurakoitsija oli kytkenyt patterit väärin. Kylpyhuoneissa hanojakin oli irti, mikä kertoo kaiken putkityön laadusta.

Miten kävi energiansäästötavoitteille: lämmönkulutus ei kasvanut, mutta sähkön kulutus kasvoi 60 %.

Hildenin yleiskommentti näistä hankkeista oli, että tarpeen mukaisen ilmanvaihdon säätö ja toiminta on jatkuva murhe. ”Projekteihin pitäisi saada saattohoitoa. Muuten ei saada tyytyväisiä käyttäjiä.”

Tilaisuudessa puhui myös Suomen yliopistokiinteistöjen johtava asiantuntija Mervi Huhtelin. Hän pisti asiat hyvin tärkeysjärjestykseen. Hankkeissa pitäisi mennä ihminen eikä säästöt edellä. Suomen yliopistokiinteistöjen isossa kiinteistökannassa jo yksi vakava sisäilmaongelma vie mennessään kymmenen vuoden energiansäästöt.

Caverionin kaupallinen johtaja Ville Tamminen totesi, etttä käyttöönottovaihe on rakennusalalla laadun kompastuskivenä. Siihen ei löydy yhtä syyllistä vaan koko toimia-ala luistaa. Kuka esimerkiksi ottaa kokonaisvastuun talotekniikan toimimattomuudesta? Järjestelmässä voi olla kymmeniä antureita mittaamassa hiilidioksidia. Jos järjestelmä ei toimi kunnolla, niin onko virheistä vastuussa automaatiosuunnittelija vai kuka, hän kysyi. Tammisen mukaan käytännössä kaikki luistavat vastuusta näissä pilkotuissa toimituksissa.

Tohtoreiden vastineen viesti, että talotekniikkapuolella kaikki sujuu kuin Strömsössä, on noiden esimerkkien valossa aika kaukana todellisuudesta.

Rakentamisessa olisi turvallisempaa lähteä liikkeelle Murhpyn laista ja varautua siihen, että joku kuitenkin töppää joko rakennus- tai talotekniikassa jossakin vaiheessa.

Rakennukset on suunniteltava vikasietoisiksi kokonaisuuksiksi eli niiden toimivuus ei voi olla kiinni yhdestä anturista ja rakenteiden kuivana pysyminen sähköjen jatkuvasta päällä pitämisestä tai siitä, että muovikalvo seinässä pysyy ehjänä seuraavat sata vuotta eikä kukaan tulevista käyttäjistä vahingossakaan lyö siihen taululle reikää.

Vastineessa kuitattiin tanskalaisten tapa suosia painvoimaista ilmanvaihtoa kouluissa sillä, että Tanskassa ikkunatuuletus on meitä helpompaa, koska talvet ovat Suomea leudommat. Ehkä eivät kuitenkaan kovin pitkään, sillä ilmastonmuutoksen myötä ilmastomme tanskalaistuu kovaa vauhtia ja samalla valitettavasti myös monet kosteusriskit lisääntyvät.

Mitä itse ikkunatuuletukseen tulee, niin lainaan TKK:n LVI-laboratorion tutkimusta. Sillä on jo ikää jo yhtä paljon kuin tuolla Teppo Lehtisenkin vertailulla, mutta kovat faktathan eivät vanhene:

– Innokkaimmat LVI-miehet ovat tuomassa koneellista ilmastointia myös asuntoihin. Ilmastointilaitteiden myyntiä tämä ainakin lisäisi. Halvempi vaihtoehto on asunnon tuuletus tuuletusikkunan kautta, todettiin TKK:n LVI-tekniikan laitoksetn raportissa Tuuletuskäyttäytyminen ja sen vaikutus sisäilmaan. TKK:n mukaan ikkuntatuuletus ei juurikaan lisää energiahukkaa ja oikein toteutettuna se on energiataloudellisesti edullisempi kuin pelkkä poistoilmanvaihto.

”On monia tilanteita, joissa koneellinen ilmanvaihto ei kykene vastaamaan tilapäisen ilmanvaihdon lisätarpeeseen. Tämä koskee esimerkiksi ruoanlaittoa ja suihkussa käyntiä. Oikeaoppinen, korkea ja kapea tuuletusikkuna aiheuttaa niin voimakkaan ilmavirtauksen huoneessa, että tuuletus voidaan hoitaa nopeasti”, raportti toteaa.

Sisäilmaongelma on rakentamista pisimpään vaivannut laatuongelma. Minulla on tulossa tästä aiheesta laajempi juttu osana Rakennuslehden 50-vuotishistoriikkia. Siinä lähteenä ovat Rakennuslehden arkistot.

Rakennuslehti uutisoi ensimmäisen kerran ilmiöstä nimeltä homeongelma vuonna 1982. Kovin ripeästi tuota ongelmaa ei siis ole laitettu kuntoon.

Tuo historiakatsaus kertoo myös miksi koneellisella ilmanvaihdollla on niin huono maine vanhassa rakennuskannassa. Itsekin olen vasta nyt päässyt moderniin toimistorakennukseen, jossa ilmanvaihdon ja ilmastoinnin toimimattomuudesta ei valiteta jatkuvasti. Edellisissä taloissa talotekniiikan asiantuntijakirjoittajamme jaksoivat aina muistuttaa, että vika ei ole koneellisen ilmanvaihdon vaan TOIMIMATTOMAN sellaisen. Ikkunoiden auki pitäminen ja valitettavasti myös silmätippojen käyttö tuli heillekin tutuksi, kun silmiin alkoi tulla samoja oireita ilman kuivuuden takia kuin tuolle koulun parketille. Tuo on suomalaisen sisäilman erityispiirre, johon ulkomaiset asiantuntijatkin ovat kiinnittäneet huomiota.

Tässä muutama poiminta vuosikymmenten takaa liittyen näihin sisäilma- ja ilmanvaihtoasioihin:

Kuopion yliopiston yhdyskuntahygienian laitos tutki kolmea erilaista ilmanvaihtojärjestelmää. Tulos oli, että asukkaat kokivat koneellisen ilmanvaihdon repivänä. Lisäksi he kokivat ulkoilman puhtaammaksi kuin putken kautta tulevan, vaikka todellisuudessa näin ei olisi ollutkaan. Koneeellinen tulo ja poisto osoittautui kuitenkin parhaaksi bakteerien poistossa. Tutkijoiden johtopäätös oli, että rakentamismääräysten ohjetta ilman vaihtumisesta tulisi laskea eli kerroin pitäisi laskea 0,5:stä 0,2:een, jolloin ilmanvaihto ei olisi niin repivää. Ympäristöministeriön kiinnostus jatkotutkimuksen on ollut kuitenkin laimeaa ja sisäilmatutkimuksessakin pääosa rahasta on mennyt tekniikan hallinnan tutkimiseen, mutta vain vähäinen osa terveysvaikutusten tutkimiseen.

Tuon tutkimuksen aikoihin 1980-luvun puolivälissä lanseerattiin käsite sairaan talon syndrooma. Se tarkoitti moderneissa toimistotaloissa todettuja sisäilmaongelmia. ”Huonosti hoidettu ilmanvaihtojärjestelmä aiheuttaa suurimman osa ilman epäpuhtauksista”, todettiin Healthy Building kongressissa.

Lämmöntalteenotolla varustetut ilmanvaihtokoneet syntyivät 1970-luvulla maksimoimaan energian hyväksikäyttöä. Päätavoite, hyvä sisäilman laatu, jäi silloin kuitenkin toteutumatta.

1980-luvulla julkaistu tutkimus LTO-koneista paljasti, että sisäilman laatu on heikkoa ja huolto ja puhdistus on vaikeaa sekä epäkäytännöllistä Kojeiden käyttöaste oli olematon, vain 5-20 prosenttia, vedon ja jäätymisen vuoksi. Energian säästön nimissä tai häiritsevän kovan melun takia koneita pysäyteltiin yöksi. Bakteerikunnan kasvu ja kondenssivesi aiheuttivat ongelmia.

Tätä artikkelia on kommentoitu 16 kertaa

16 vastausta artikkeliin “Hyvä sisäilma ei synny siiloajattelulla”

  1. Hyvä artikkeli. Kiinteistön teknisten järjestelmien vastaanottoon ja huoltoon sekä ylläpitoon tulee satsata huomattavasti nykyistä enemmän koulutuksessa ja käytännön talotekniikan ylläpidossa.

    1. Keisarilla ei ole vaatteita. Holmölässä Suomessa revitään hengitys ilma alipaineella rakenteista ja rakenteisiin. Asetus ja laki opettaa insinöörit tähän. Korvausilma kanava vedottomasti poistamaan alipaine on liian yksinkertainen vastaus hölmölään
      Näin estettäisiin myös tulisijan kautta noki hormista vuotava korvaus ilma. Mitä informaatiokanavaa käytettäsiiin tämän asian oikaisuun?

      T Vesa Hintsala, korjausrakennusohjaaja

  2. Seppo osuu naulan kantaan todetessaan useassakin kohdassa, että rakenteiden tulisi olla huomattavasti nykyistä vikasietoisempia. Vikasietoisuus on rakentamisessa kuitenkin harvoin kuultu argumentti. Sitä ei muuten tunne edes wordin oikeinkirjoituksen tarkistus, ainakaan minun koneessani.

    Miten rakenteet sitten saadaan vikasietoisiksi? Seuraavassa muutamia konkreettisia keinoja:
    1) Käytetään mahdollisimman hyvin kosteutta kestäviä materiaaleja, kaikissa rakenteissa, ja aivan erityisesti märkätiloissa.
    2) Rakennetaan julkisivut yksityiskohtineen myrskysateenpitäviksi. Kevyillä verhouksilla toteutetuissa julkisivuissa hyvä periaate on, että julkisivu toimii kosteusteknisesti silti, vaikka koko varsinainen julkisivupinta kuorittaisiin vuodeksi pois.
    3) Vesikattoon rakennetaan kunnon räystäs
    4) Luovutaan kokonaan epämäärisistä kalvoihin perustuvista ratkaisuista rakenteiden ilmanpitävyyden aikaansaamiseksi, eli toteutetaan ilmanpitävyys levymäisillä rakennusmateriaaleilla ja niiden hallitusti ilmanpitävällä saumauksella. Siten on mahdollisuus onnistua myös hankalien kohtien kuten läpivientien ja välipohjien kohdilla.
    5) Käytetään erityisesti kaikissa maanvastaisissa rakenteissa sekä betoni- ja muissakin kivirakenteissa mahdollsimman vesihöyryavoimia pintakäsittelyjä, jotka päästävät rakenteeseen mahdollisesti jääneen/joutuneen kosteuden poistumaan haittaa aiheuttamatta.

    Tätä listaa voisi vielä jatkaakin, mutta nuo viisi taitavat kuitenkin kattaa hyvin 80/20-säännön mukaan olleelliset asiat.

  3. Siiloajattelusta olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, mutten ilmanvaihdosta.

    Onneksi konkarit alalta poistuvat luonnollisesti ja pääsemme eteenpäin 1980-luvun tutkimuksiin, painovoimaiseen ilmanvaihtoon ja LTO-koneisiin jämähtäneistä. Eipä ole nykyiset koneet enää samasta puusta veistetty kuin aikoinaan vaan huoltotilaa, hiljaisuutta ja toimivuutta on täysin toisella tavalla.

    Nuorempi ikäluokka ei enää tyydy haisevaan ja tunkkaisen kosteaan sisäilmaan. Jos on pääosan työvuosista tehty aikana jolloin sisällä toimistoissa sai tupakoida sisällä, on raitis, hapekas ja kuiva sisäilma aikalailla muutos entiseen ja näkökulman painovoimaisesta ilmanvaihdosta tuuletusikkunoineen ymmärtää olevan haikailu entiseen manuaalisempaan elämänmenoon ilman ATK:ta ja sähköposteja.

  4. Asiaa puhutaan tässä Sepon kirjoituksessa

    Vikasietoisuus ehdottomasti , eli jos ei osaa säätöjä tehdä oikein rakenteiden ei saa vaurioitua.
    Automatiikka ohjaavaksi, käskeväksi, ei insinööritiedettä maallikoille ohjauskekukseen kotiin vaan ohje mitä nappia painat ja paljonko asetat lämpötilaksi ja mitä se vaikuttaa jne,
    Uskompa että aika harva meistä osaa oikein asentaa IV kojeen säädöt talon sisällä. Ja kesällä ja talvlla säädöt ovat erilaiset
    Enemmän itseohjautuvaa automatiikkaa, se on täysin mahdollista suoraan kosteudesta ja lämpötilasta hakevana.
    Käytetään Suomessa saatavaa maasiivista puuta rakenteissa, CLT, massiivi hirsi jne, ne ovat vikasietoisia materiaaleja joista voidaan rakentaa tiivistä rakennetta ( ei aina tarvita edes höyrysulkuja)
    Kosteuden siirtymisen mahdollistaminen rakenteisiin ja sieltä pois pelastaisi monilta harmeilta, Kosteus on ongelman ydinaiheuttaja josta alkaa homeen kasvu etenemään.
    Jos ajatellaan elinkaarta esim 50 vuotta, väitän että ei yhdessäkään kohteessa säädöt ole kohdillaan edes puolta tuosta ajasta johtuen ihmisten vaihtuvuudesta kohteen huollossa jne. Mikä avuksi?
    Harvaa teknistä asiaa voidaan yksinkertaistaa,mutta tässä sellaisen paikka nyt olis. Laitetaan digitekniikka ohjaamaan enemmän ja itseohjautuvasti, ja niihin laitteisiinkin sellainen vikasietoisuus että jos esim. Sähköt katkeaa, laite ei muuta asetuksia, vaan käyttö jatkuu painovoimaisin keinoin fysiikan lakien mukaan.

  5. ”Oikeaoppinen, korkea ja kapea tuuletusikkuna aiheuttaa niin voimakkaan ilmavirtauksen huoneessa, että tuuletus voidaan hoitaa nopeasti” ja vähän ennen tätä kohtaa pitkä sepostus, miten teoria ja käytäntö eivät kohtaa.

    Pitääkö ikkuna olla lattiasta kattoon vai miten? Ainakaan itse en ole yhdessäkään x3M ikkunassa tällaista huomannut tapahtuvan. Ilma ei joko a) vaihdu tai b) vaihtuu niin hitaasti, että ennen tulee jo kylmää.

    Tämä älytön (ja älypuhelimeton) väittely voidaan lopettaa vain siten, että jokainen huone varustetaan huonekohtaisella ilmanvaihdolla. Jokainen voi sitten itse päättää käyttääkö sitä, hengittääkö paskaa vai tuulettaa ikkunan kautta. Ihan omien preferenssien perusteella. Tällöin kukaan ei voi myöskään valittaa sisäilmaongelmasta, vedosta, kylmästä, kuumasta, tunkkaisuudesta tai rahanmenosta, koska on itse siihen syypää.

    Miksi autot muuten voivat toimia kokonaisuutena, mutta rakennus ei? En mä ainakaan halua ajaa autolla, jossa jarrut ei toimi, mutta muutoin on ihan loistopeli.

    Ihan järkikin (Suomi rakastaa järkeä ja tolkkua) sanoo, että rakennus on kokonaisuus, vaikka kuinka yrittää sitä rakennusvaiheessa ja sen jälkeen paloitella. Rakennuksen osat suunnitellaan juuri tätä kyseistä rakennusta varten käyttäjän tarpeiden ja toiveiden mukaan. Suunnittelussa yksi rakenneratkaisu vaikuttaa kaikkiin muihinkin. Vain sisustus on talon muista rakenteista riippumaton, ainakin melkein. Ei voi ajatella, että osat toimisivat toisistaan riippumatta tai ilman toisiaan.

    Vikasieto on tärkeä ominaisuus, mutta tuntuu aika järjettömältä asentaa taloon jotain, mitä ilmankin pärjää. Rakennusalallahan (lue TTY:llä) vikasieto tarkoittaa sitä, että jonkin osan vaurioiduttua, rakennus toimii, eikä kukaan huomaa vauriota. Jos vaurio huomataan ja siitä on haittaa, se tulee korjata eli rakennus ei tällöin siedä vikoja. En tajua tätä ollenkaan, järjetöntä.

    Suomessa vikaa sietävä rakennus johtaa siihen, että mitään ei korjata. Jos vesikatto vuotaa, mutta yläpohja ei siitä ole moksiskaan, niin ei sitä vesikaton vuotoa tulla koskaan korjaamaan (aina on rahat lopussa tai parempia käyttökohtia). Jos suunnitellaan rakennus, joka kestää vesikaton vuodot, niin miksi pitää edes tehdä vesikatto? Ok. Kyse on tietenkin siitä, että yläpohja kestää tiettyyn pisteeseen asti vesikattovuotoja. Eli katto korjataan, kun tietty piste on ylitetty. Ja mikähän tässä kuviossa on muuttunut? Tietty piste on vain siirtynyt pidemmälle. Piste saadaan, kun TTY:n tutkija on määrittänyt laskentamalliinsa kuinka paljon kosteutta saa 10 vuoden aikana tulla vesikattovuodosta ennen kuin yläpohjaan syntyy teoriassa näkyvää mikrobikasvustoa. Vuotomäärää muuttamalla rakennus joko sietää vikoja tai ei.

    Mitä enemmän näitä juttuja lukee, sitä typerämmäksi tulee. Jengi kärjistää tahallaan asiat äärimäisyyksiin, jotta toinen puoli provosoituisi. Loppupelissä kyse on rahasta. Kaikki haluaa rahaa, mutta kukaan ei halua käyttää sitä mihinkään, varsinkaan taloihin.

    Kukaan ei ole väärässä, mutta kukaan ei ole oikeassakaan. Keskustelu velloo ja verenpaine nousee 🙂

  6. Vikasietoisuudesta hoh hohille: Kyllä vikasietoisuus tarkoittaa myös sitä, että aivan pienistä virheistä ei tule ongelmia ensinkään. Toiseksi, vikasietoisia rakenteita ei tarvitse heti purkaa ensimmäisen vesivuodon jälkeen, vaan niitä voidaan korjata esim. kuivaamalla.

  7. MISSÄ VIIPYY KTO?
    Kiitokset Sepolle hyvästä jutusta.
    Tässä haluan kiinnittää huomiota yhteen jutussa mainittuun seikkaan, eli sisäilman kuivuuteen talviaikaan. Tähän ongelmaan rakentamismääräykset ja muut ohjeet eivät Suomessa ole osanneet puuttua, vaikka juuri meillä kylmästä ja kuivasta talvi-ilmasta johtuen asia olisi tärkeä. Katso Talotekniikka-lehdessä 2012 ollut artikelini http://energiatyhmyrit.real.fi/2012/08/kuiva-sisailma-on-haitaksi-ja-tuhlaa.html.
    Siitä ote seuraavassa: Jos sisäilman kosteudesta ei huolehdita, niin talvella huoneilman suhteellinen kosteus putoaa Suomessa tasolle 10-20%; uusien määräysten mukaisella koneellisella ilmanvaihdolla kovalla pakkasella reilusti alle 10%. Liian alhainen RH aiheuttaa monia ongelmia, joista seuraavassa: ihon, huulien, silmien ja limakalvojen (nenä, kurkku etc) kuivuminen / altistuminen vilustumis- ja allergiasairauksiin (yskä, nuha, flunssa, astma etc) / äänen käheys / paleleminen / lämmitysenergian turha kulutus / bakteerit ja virukset / edestakaisesta diffuusiosta johtuvat VOC-emissiot / uudet kuivanlämpimän ilmanalan syöpäläiset hyökkäävät uusiin asuntoihin (lutikka, vyöturkiskuoriainen, ruskea koirapunkki etc) / parkettien ravistuminen ja puuesineiden säröily / staattinen sähköisyys / myös kotieläimet ja kodin viherkasvit kärsivät.
    Vain Suomessa koneellinen ilmanvaihto on pakollinen ja ilman vaatimusta kosteuden palauttamisesta sisäilmaan. Niinpä vain Suomessa kiinalaiset kaapit halkeilevat.

    Rakentamismääräyksiä (D2; D3, D5) tulisikin tarkistaa seuraavasti:
    (1) Sisäilman suht. kosteuden ohjearvo, asunnot ja toimistot: RH=30-60%
    (2) vaatimus: kosteuden talteenotto – KTO >45%.

  8. Sisäilma tulisi epäilemättä terveellisemmäksi, jos kosteus palautettaisiin tai ilmaa kostutettaisiin. Valtaosa erilaisilla muovikalvoilla ja papereilla tiivistetyistä taloista vain on niin hataria, että ne eivät kestä kostutusta. Rakenteisiin päätyy lämmityskaudella niin paljon kosteutta, että syntyy vähintään home- ellei jopa lahovaurioita.

  9. Ottamatta kantaa – nyt – sisäilman laadun saatavuuteen tai pysyvyyteen meillä on tosi paljon asioita, jotka talonpidossa pitää olla ”tolkussaan”. Ihmisten kannalta suhteellisen kosteuden arvot eivät saisi pitkäaikaisesti alittaa eikä ylittää tiettyjä arvoja. Eri ihmisillä ja eri kuntotilanteissa nämä arvot eroavat, mutta eivät suuruusluokaltaan. On huomattava Olavin viittaamat näkökohdat.

    Rakennusten kannalta rakennuksen käytöstä ja huollosta vastaavien on osattava toimia sisäilmaston ”Bermudan kolmiossa”: lämpötila, suhteellinen kosteus ja ilman liikkeet (ilmanvaihto). Jos tässä hairahdutaan kondenssisiltojen (tapana sanoa kylmäsilloiksi tai valistuneemmin lämpösilloiksi) pinnoissa kastepistelämpötilan alapuolelle ilman ilmavirtausten apua, saamme tuohon pintaan kosteutta. Ja kas: esimerkiksi kondenssisiltojen (mm. kantava lämpöä siirtävä betoni-, teräs-, jopa puupalkki) ollessa vaikkapa verholaudan takana varmuudella siellä on pölyä, eli homeen muodostus alkaa.

    Suomen eniten myyty päärakennusmateriaali (jos LVISA-metallit unohdetaan) on puu. Puu elää erittäin voimakkaasti suhteellisen kosteuden vaihteluiden mukaan. Puulajeilla on eroa. Osaammeko laittaa esimerkiksi lattialaudat ja -parketit niin, että jalkalistan alle jää puun elämistä/turpoamista varten tilaa. Osaammeko vai emme? Tiedän tapauksia, että ei ole osattu. Oli ollut muutama sopivan kuiva kesä eikä ”ansa” ollut lauennut, mutta sitten eräänä kesänä tulivat superkosteat viikot: koko olohuoneen lattia meni aalloille.

    Olavin esiin ottama kuivuus teki turmaa 1980-luvun lopun jopa viikkojen huippupakkasilla (- 30 C … -40 C) erään kaupungin urheiluhallissa talolle ja ihmisille eikä vain hengitykselle. Lautalattia kuivui tikuille muutamasta kohtaa RH:n ollessa jotain 10 %, ja vei salissa pelanneen nuorukaisen sairaalaan. Käytöstä vastaavan tai hänen esimiehensä olisi pitänyt ymmärtää vaikka alkeellisesti kostuttaa hallia tai sen lattiaa.

    Vielä tämän saarnan alkupuolelle. Koulujen energiansäästössä pitkin Suomea on tiputettu öiksi, viikonlopuiksi, joulu-, talvi- ja pääsiäislomiksi lämpötilaa ja ilmanvaihtoa. Koneellinen iv on heikentynyt savupiippuvaikutukseksi. Eli on saatu kondenssia sinne tänne ja edelleen hometta. Ilmavirtausten suunnat ovat muuttuneet…

    Kuntien valtuustoihin, jotka omaavat ylimmän päätösvallan ja vastuun kunnissaan, pitää saada ymmärrys ja vastuu kiinteistönpidosta. Eikä niin että valtuustot havahtuvat median kautta kuntiensa homeongelmiin. Eli ovat supermyöhässä. Valtuutetut syyttelevät vaikka peiliin pitää katsoa…

    Rakennuksissa on edettävä sairaanhoidon sijasta terveydenhoitoon eli kuivaketjuun. Hometta ei synny ilman kosteutta. Onko tämä niin vaikeaa?

    1. Ongelma taisi alkaa jo 50-luvulla kun sallittiin kellareissa asuminen.

      Mielestäni joku muukin asia on mennyt pieleen kuin rakentaminen.

      Lainsäädäntömme periaatteessa hyvä mutta.. Hallintolaista poistettiin taannoin kohta jossa olisi määritelty kuka voi asettaa viranomaisen kuultavaksi.

      Samoin kouluja koskien ”ei ole olemassa minkäänlaista laillisuusvalvontaa” sivistystoimialaa koskien.

      Em. hallintolakiasia oli jo kertaalleen Eduskunnan Oikeusasiamiehelläkin mutta siinä taidettiin silloin todeta ettei auktoriteetteja ole tarpeen muuttaa.

      Tätä voisi kysyä esim. emer. prof Lars Erikssonilta.

      Asia on vähän samankaltainen kuin rakentamisessa tapahtuvat virheet. Tiettyjä asioita pitää tapahtua tietyssä järjestyksessä että pahin toteutuu.

      Jos olisin jostain syystä päätynyt sähköalalle ja olisin jostain syystä iso herra tässä Rakennuslehdessä uutisoidulla ABB:llä joka aikoo rakentaa invertterikoelaitoksen – tulisi se ”ilman muuta” sijoittaa keskiseen Suomeen Elenian verkkoalueelle… Voidaan sitten katsoa miten rakennus toimii jos on toimiakseen.

      Tulee sitä testiä vikasietoisuudesta kun on niitä vikoja vähän siellä sun täällä. Sitten yritetään parsia rakennus kasaan ”oikeilla” menetelmillä. Tai halvimmalla mahdollisella. Mikä vaan mieleen tulee kulloisellakin hetkellä.

      Lopputulosta olisi mielenkiintoista vertailla kahden ääripään välillä.

      Saattaisin jopa vuokrata maa-alueen laitokselle.

  10. Hyviä kirjoituksia. Rakennusten kosteusfysiikan täydellinen hallinta varsinkin elävissä puutaloissa on varsin vaikeaa. Jo 1970-ehdotin -ehkä puoliksi leikilläni – että rakennukset tulisi tehdä pakkashuone-elementeistä, eli pelti kahta puolen ja umpisolueristys välissä. Uskooko joku ihan oikeasti, että teippitiivisteiden varassa oleva höyrysulku toimii seuraavat 50 v?
    Koneellinen ilmanvaihto on saatu erinomaisesti toimimaan jo aikoja sitten, jos aikuiset ovat olleet asialla = ei uskota joulupukkiin, joka toisi ilmaisia lahjoja. Halvimmalla hinnalla saa amatöörikamaa. Aika moni ymmärtää sen rautakaupassa, mutta jokin ALE-ostokiihko valtaa ostettaessa monimutkaista kokonaisvaltaista tuotetta nimeltään rakennus. Vikaa on myös myyjissä laatua ei osata konkretisoida eikä osa alan toimijoista edes ymmärräkään, mitä laatu tarkoittaa.

  11. Tässä on paljon asiaa. Pohdin itsekin jatkuvasti tuota vikasietoisuutta, sellaista, joka toimisi koko rakennuksen elinkaaren ajan. Kyllä yksiaineisuus on siinä aika valttia. Vanhan umpitiilitalon hienous on siinä, että muurari ei pystynyt tekemäänkään sellaisia virheitä, jotka olisivat vaarantaneet rakenteen kosteusteknisen toiminnan.

    Yksi esimerkki, miten taloja voisi tehdä, on arkkitehtien Baumschlager ja Eberle Itävallan Lustenaussa sunnittelema toimistotalo 2226. 72 settiä paksut tiiliseinät, kahdesta tiilikerroksesta, joista ulompi on erityisen hyvin eristävä. Ei lämmityslaitetta, ei koneellista ilmanvaihtoa, ei viilennystä. Ilmanvaihto tapahtuu tuuletusikkunoilla, mutta niitä ohjataan koneellisesti hiilidioksidimittareilla, sillä jos ihminen unohtaisi ikkunan yöksi auki, rakennus pääsisi kylmenemään sen verran, että sisäiset lämpökuormat tarvitsisivat kaksi päivää, ennen kuin tavallinen sisälämpötila palautuisi. Ikkunan avaaminen käsin on kyllä edelleen mahdollista, mutta silloinkin kone pane sen kiinni kymmenen minuutin kuluttua. Voisi tietysti kysyä, onko tämä nyt sitä vikasietoisuutta, mutta eihän tuo kylmä ole rakenteille vaarallista, ainoastaan epämukavaa, ja juuri siksi sitä tuuletusikkunaa ohjataan koneellisesti. Voi vain kuvitella, millaiset säästöt saa aikaan kerrostalossa, jossa ei tarvita lämmitystä ja ilmanvaihtoputkistoa. Sillä jo pystyttää sitä kaksinkertaista ulkoseinää.

    Kaikkea rakentamista ei kuitenkaan pysty saman tien toteuttamaan näin. Höyrynsulku on arkipäivää vielä pitkään. Sen toiminnan varmistamiseksi paras ase on blower-door-testi, jolla löydetään vuotopaikat. Kun testi tehdään rakennusaikana, jolloin kaikkiin rakenteisiin päästään vielä käsiksi, voidaan virheet korjata ajoissa. Tämä vaatii tietenkin myös sitä, että höyrynsulku ei ole saman tien kipsilevyn takana ja taulun kiinnityksen ulottuvissa, mutta sinne se ei kuulu senkään takia, että jokainen pistorasia ja katkaisija läpäisisi silloin höyrynsulun.

    Lisäksi on niin, että yksiaineisuus toimii seinärakenteessa vielä suhteellisen helposti, mutta ylä- ja alapohjat eivät olleet edes muinaissuomalaisten savupirteissä yksiaineisia, vaan siellä oli eristettä ja sen myötä kerroksellisuuden tuomaa kosteusriskiä. Myös tuossa edellä esitetyssä toimistotalossa on katolla 30-40 senttiä XPS-eristettä…

  12. Meillä nyt hieman ongelmia tuon tunkkaisen ilman kanssa. En halausi myöntää että on hometta, koska koira ei löytänyt mitään. Mutta kun painovoimainen ilmastointi on ja tasakattoinen talo eikä kanavia oikein saa katolle, niin pitäisi kyllä alkaa mietimään tosissaa sitä remonttia. Täällä kun paljon sisäilma-asinatuntijoita, niin mitä mieltä olette kun imanvaihtoremontin suunnittelija meille suositteli painovoimaisen ilmanvaihdon tehostamiseen tällaisia Freshin ilmanvaihtokoneita. Ilmanvaihtoremontissa on kuitenkin tavallisella koneella aika isot rakenteelliset ongelmat. Tässä vielä kuulemma se hyvä että pysyisi aikalailla tasapainossa paineet.

  13. Freshin ”ilmanvaihtokoneet” vaikuttavat sellaisilta, ettei niitä oikein voi verrata keskusilmastointikoneisiin, ehkä niitä voi verrata tuloilmaikkunoihin ja raitisilmaräppänöihin, missä joku hilavitkutin vaihtaa lämpöä. Määräykset tuskin vieläkään antavat käyttää niitä kuin vähemmässä määrin.

  14. Käyttöönottovaiheen tahmeus johtuu siitä, että jokainen toimija pyrkii alittamaan riman tässä trendissä, mikä on täysin vastakkainen eli viranomaisvaatimukset ovat laajentuneet ja kiristyneet viimeisen 10 vuoden ajan. Talotekniikalla on vielä riesanaan energialaitokset, jos Suomeen vaihdettaisiin tällä kellon lyömällä Ruotsin rakennusmääräykset, maanantaina olisi kiva mennä työmaalle..

    Caverionin kaupallinen johtaja Ville Tamminen totesi, etttä käyttöönottovaihe on rakennusalalla laadun kompastuskivenä.

Vastaa käyttäjälle -nomi Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat

Seppo Mölsähttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/seppo-molsa/