Europarlamentaarikot joutuvat ottamaan kantaa rakentamisen säätelyyn

EU tekee valtavasti rakentamiseen ja ympäristöön liittyviä päätöksiä, jotka tulevat sitten kansalliseen lainsäädäntöön. Energia-asiat ja rakennustuoteasetus ovat olleet viime vuosina näistä merkittävimmät. Kysyimme eurovaaliehdokkailta Sampo Terholta, Oras Tynkkyseltä, Sirpa Pietikäiseltä, Antti Kaikkoselta ja Kaarin Taipaleelta heidän kantojaan rakentamiseen liittyvään sääntelyyn ja siihen mitkä asiat nousevat esiin ensi kaudella.

Vastauksissa silmiin pistää se, ettei kukaan ole noteerannut EU:n eri elimien tekemää päällekkäistä työtä, joka syö komission resursseja. Ympäristöministeriömme on viestittänyt komissiolle, että mitään kaksoissääntelyä ja merkittävää päällekkäisyyttä ei tule sallia.

Päällekkäisyyttä näyttävät jatkavan komission energiapääosasto ja ympäristöpääosasto sekä EU parlamentin sisämarkkinavaliokunta, jonka alla rakennussektori on. Tämän valiokunnan (IMCO) varapuheenjohtaja on kokoomuksen Sirpa Pietikäinen.

Komission energiapääosasto on valmistelemassa ecodesign -regulaatiota muutamille rakennustuotteille, joille on jo samoja asioita määrittävä harmonisoitu tuotestandardi. Ristiriitaista lainsäädäntöä syntyy ilman lisäarvoa.

Komission ympäristöpääosasto puolestaan työntää eteenpäin ympäristöselosteiden kanssa päällekkäistä rakennustuotteiden hiilijalanjälkimittaria, vaikka komission rakennussektori kannattaa ympäristöselosteita.

Rakennustuoteasetus avaa markkinoita

Kysyettäessä mitkä ovat lähivuosina merkittävimmät rakentamiseen liittyvät EU:n linjaukset ja Suomen kanta niihin nousevat vastauksissa esille ympäristösäätely ja varsin detaljitason asiat, joihin asiantuntijat nostaisivat myös lämmöneristeisiin, tulisijoihin, oviin ja ikkunoihin liittyvät, lähiaikoina tiukentuvat säädökset.

Ehdottomasti kuitenkin EU:n agendalla tärkeimpiä asioita ovat parlamentin ja neuvoston käsittelyyn tuleva rakennustuoteasetuksen uusiminen.

”Sisämarkkinoiden syntymisen kannalta vanha asetushan on ollut lähinnä fiasko. Se aiheuttaa työläitä päätösprosesseja, jolloin päätöksiä ei yksinkertaisesti synny. Komissiolla ei myöskään ole osaamista eikä resursseja ohjata jäsenvaltioiden erilaisia tulkintoja yhteneviksi. Eduksi olisi, jos parlamenttikin vaatii pikaista korjausta tähän”, kritisoivat sisäpiiriläiset.

Energiansäästön painopiste korjaamisessa

Energiakysymykset ovat myös lähivuosien top-aiheita. Uudisrakentamiseen ei kuitenkaan uusia energiatehokkuuden vaatimuksia tulisi säätää. Jo nollaenergiatason saavuttaminen tulee olemaan haastavaa ja tietoa ei vielä ole – ei voi olla – siitä, miten rakennukset tulevat käyttäytymään etenkin rakennusfysiikan kannalta.
Kaikki oleelliset merkittävästi rakennuksen energiatehokkuuden vaikuttavat erityisominaisuudet, kuten ikkunoiden lämmönsiirto, on riittävästi huomioitu rakennustuoteasetuksessa.

Rakennustuotteita rakentamisen välituotteina ja osana rakennusta ei tule sisällyttää ekosuunnittelu- ja energiamerkintädirektiivien soveltamisalaan. Jos niiden täytäntöönpanotoimenpiteet ulotettaisiin koskemaan rakennustuotteita, luotaisiin päällekkäisiä toimenpiteitä jo olemassa olevien lisäksi. Näin syntyisi tarpeettomia kustannuksia sekä rakennusalalle ylimääräistä taakkaa.

Vastauksissa esille otettu cleantec on hyvä, mutta parlamentissa raskas hanke. Harvat mepit tajuavat, mitä kaikkea cleantech pitää sisällään. Rakennussektorin on kyllä tuotava omia ”cleantec”-ratkaisuja esille, olivatpa kuinka simppeleitä tahansa.

Vasemmistoliiton ehdokas ei ehtinyt vastata perjantaihin mennessä. Hänen vastauksensa voimme liittää myöhemmin juttuun. Muut ehdokkaat voivat halutessaan laittaa omat näkemyksensä kommenttina juttuun.

Kysymykset
A.
Onko EU:n vaikutus Suomen rakentamiseen ja rakentamismääräyksiin mielestäsi hyvä/oikea ja miten sitä tulisi muuttaa?
B.  Mitkä ovat meppien päätettäväksi (vuosina 2014 – 2019) tulevat rakentamiseen liittyvät merkittävimmät EU:n määräykset/linjaukset ja mikä niiden sisältö/vaikutus Suomen kannalta pitäisi olla?

Sampo Terho, europarlamentaarikko, tutkija, FM
(Perussuomalainen)

A. Suomen ilmasto asettaa rakennusten energiatehokkuudelle hyvin erilaisia vaatimuksia kuin esimerkiksi Etelä-Euroopan maille. Olisikin hyvä, että myös jatkossa EU:ssa noudatettaisiin mahdollisimman pitkälle menevää jäsenvaltiokohtaista päätäntävaltaa rakennettua ympäristöä koskevissa kysymyksissä.
B. Uskoisin tärkeimpien painopisteiden liittyvän sisämarkkinoihin (esimerkiksi rakennustuotteiden standardit), energiatehokkuuteen ja työntekijöiden terveyteen (esim. suojeleminen asbestialtistukselta).
Suuret suuntaviivat voidaan määrittää EU-tasolla, mutta menetelmät jätettävä jäsenvaltioiden päätettäväksi.

Oras Tynkkynen, kansanedustaja, YTM
(Vihreä)
A. Unioni on vauhdittanut matalaenergiarakentamista ja energiatehokasta korjausrakentamista. Energiatehokkaammat rakennukset merkitsevät parempaa vaihtotasetta, vähemmän päästöjä, pienempää riippuvuutta Venäjästä ja alempaa lämmityslaskua. Rakennusten energiatehokkuuden parantamista tulee jatkaa, mutta joustavuudessa voi olla parantamisen varaa mm. energiatodistuksissa.
B. Tärkeintä on asettaa kunnianhimoinen ja sitova energiatehokkuustavoite vuodelle 2030. Se ohjaa myös uudis- ja korjausrakentamista energiatehokkaampaan suuntaan.

Antti Kaikkonen, kansanedustaja, VTK
(Keskusta)
A. Säädösten tarkoitus on usein hillitä rakentamisesta aiheutuvia päästöjä. Periaate on hyvä ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta. Emme kuitenkaan saa itse tulkita direktiivejä tarpeettoman tiukasti, kuten esim. energiatodistusasiassa on käynyt.
B. Lähiajan asioita ovat todennäköisesti kestävään kehitykseen liittyvät asiat, kuten energiatehokkuus, hiilijalanjäljen pienentäminen rakentamisessa ja asumisessa, vanhojen rakennusosien ja -tarvikkeiden nykyistä tehokkaampi kierrättäminen, clean tech -asiat sekä liikenteen, asumisen ja maankäytön parempi yhteensovittaminen.

Sirpa Pietikäinen, europarlamentaarikko, KTM
(Kokoomus)
A. On. Yhtenäiset raamit jättävät runsaasti kansallista liikkumatilaa. EU-tason energiatehokkuustavoitteiden työllisyysvaikutukset ovat huomattavat. Myös rakennusmateriaalien vaatimukset hyödyntävät yrityksiä, jotka pystyvät kilpailemaan laadulla EU:ssa.
B. Komissio tarkastelee tänä vuonna jäsenmaiden edistymistä energiatehokkuusdirektiivin ja peruskorjaustavoitteen suhteen ja voi esittää esimerkiksi sitovaa energiatehokkuustavoitetta vuodelle 2030.
Direktiivi, joka velvoittaa lähes nollaenergia rakennuksiin 2020 lähtien, uudistunee jo 2017. Sitovat tavoitteet ovat Suomen ja rakennussektorimme etu. Säästöpotentiaali ovat huimia ja energiatehokkuuden parantaminen 80 %:lla vuoteen 2050 loisi Eurooppaan kaksi miljoonaa työpaikkaa.

Kaarin Taipale, kaupunkitutkija, tekniikan tohtori, arkkitehti
(Sosialidemokraatti)
A. Rakentamisen prosessin energiankulutusta koskevat määräykset pitää nähdä laajemmassa yhteydessä. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) on painottanut, että teollisuussektoreista juuri rakennusalalla on helpointa ja halvinta saada suurimmat CO2-päästövähennykset. Olemassa olevan rakennuskannan energiatalouden parantaminen on suurin mahdollisuus.
B. Kaupungit, energiapolitiikka ja ICT-innovaatiot pysyvät asialistalla. Nostaisin esille tutkimuksen rahoituksen ja sisältöraamituksen, jossa voidaan painottaa rakennusalalle tärkeitä kysymyksiä. – Olen itse nyt komission asiantuntijaryhmässä arvioimassa kolmivuotista hanketta, jossa tutkitaan, miten ICT parhaiten tukee rakennusalan pk-yrityksiä.