Joensuu yrittää parantaa rakentamisen laatua korvaamalla konsultteja omilla työntekijöillä

”Valtaosa kohteista on mennyt konsulttien valvottaviksi. Vedämme teknisellä puolella ulkoistuksia takaisin ja otamme talonrakentamisesta huolehtivia henkilöitä omalle palkkalistallemme. Siihen on myös poliittinen tahto”, Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen sanoo.

Kaupungin oma rakennustoiminta lopetettiin jo vuosikymmeniä sitten. Myös rakennushankkeiden valvonta on ulkoistettu, mutta nyt kaupunki on palkannut ensimmäisen oman valvojan, Joensuun tilakeskuksen johtaja Timo Korhonen kertoo.

”Seuraamme kiinnostuneina, mikä vaikutus omavalvonnalla on rakennuttamiemme kohteiden valvontaan. Sen perusteella mietimme tulevina vuosina, palkataanko valvojia lisää”, Korhonen sanoo.

Konsulteilta valvontapalveluja on Korhosen mukaan ostettu vuosittain muutaman henkilötyövuoden verran. Ulkopuolisen valvojan saaminen on välillä hankalaa, joten tästäkin syystä omavalvonnan lisäämiseen on hänen mukaansa tarvetta. Omilla henkilöillä halutaan myös panostaa työmaavalvontaan ja varmistaa työn laatua.

”Pyrimme myös lisäämään tietoamme valvonnasta, jotta osaamme ohjeistaa valvontaa tekeviä konsultteja haluamastamme laatutasosta.”

Raju lisäys investoinneissa

Joensuun kaupungin talonrakennusinvestoinnit ovat kasvaneet seitsemässä vuodessa yli kolminkertaisiksi, 25 miljoonaan euroon vuodessa. Tämän vuosikymmenen loppu mennään Korhosen ­arvion mukaan 25–27 miljoonan euron vuositahtia. Siksi rakennuttamisen resursseja aiotaan lisätä ensi vuoden alussa kasvattamalla tilakeskuksen rakennuttamisen kahden henkilön organisaatiota yhdellä henkilöllä.

”Konsultteja on käytetty jonkin verran pienten hankkeiden rakennuttamiseen, mutta pääsääntöisesti investointihankkeissa on kaupungin oma projektipäällikkö. Resurssien lisäämisen ohella haemme omavalvonnalla ja omalla rakennuttamisorganisaatiolla laadun nostamista ja ennen kaikkea laadun varmistamista”, Korhonen sanoo.

”Tämä tahti ei saa jatkua”

Aikaisemmin valtio subventoi tuntuvasti kuntien rakennuttamia tiloja. Valtiolta saattoi saada tukea rakennuskustannuksiin 70 prosenttia, joten kiinteistöjen kalleutta ei havaittu ja sorruttiin välinpitämättömyyteen. Rakennukset eivät kestä aina edes laskennallisten poistojen aikaa.

Nyt valtion tuella ei ole Karjalaisen mukaan oleellista merkitystä, ja kunta joutuu vastaamaan itse kiinteistöstään. Tämä osaltaan ohjaa kuntia miettimään, miten rakennuttamisella ja valvonnalla pystytään tekemään mahdollisimman laadukkaita rakennuksia.

Joensuu panostaa myös hankesuunnitelmavaiheeseen Karjalaisen mukaan aikaisempaa enemmän. Hänen mukaansa kaupungin sisällä on keskusteltu, pyritäänkö nyt liiankin korkeaan laatuun vai pitäisikö tasoksi mitoittaa rakennusten terveellisyys ja turvallisuus. Korhosen mukaan laatutasoa enemmän keskustellaan tilatehokkuudesta.

Joensuukin on saanut oman osansa sisäilma- ja homeongelmista. Yllätyksinä putkahtelevat kohteet laittavat pitkän aikavälin suunnitelmat uusiksi. ”Olemme ajatelleet, ettei tämä tahti saa jatkua tulevaisuudessa. Siksi lisäämme omia resursseja”, Karjalainen sanoo.

Korhosen mukaan sisäilmaongelmat ovat pääsääntöisesti vanhassa kiinteistökannassa, joten henkilömäärän kasvattamisella ei varsinaisesti vastata home- ja sisäilmaongelmiin.

Paljon purkukohteita

Kaupungin kiinteistöt on ”salkutettu” suojeltaviin, kunnossapidettäviin ja purettaviin rakennuksiin. Asenne on muuttunut purkamista suosivaksi, sillä sisäilmakohteita ei saada välttämättä korjaamallakaan kelvollisiksi.

”Rakennusten purkamiseen on menty yhä enemmän. Suuri osa rakennuskannastamme on 1970-luvulta, ja tiedämme hyvin sen ajan rakennusten tekniset ongelmat ja riskirakenteet, aika on vienyt niistä rakennuksista ohi”, Korhonen sanoo.

”Suureksi nouseva korjausaste ja tekniikan lisäämisen sekä rakennusten uudistamisen tarve tekevät taloudellisista yhtälöistä kannattamattomia. Kaikkia riskejäkään ei saada korjauskohteissa poistettua, joten tällaiset rakennukset on järkevää purkaa ja korvata uusilla.”