Yhdysvaltojen puukerrostalovaltainen asuntokanta on erityisen arka kosteusvaurioille.

Homeongelma ei ole vain suomalainen ilmiö

Suomessa on kiinnostuttu mikrobeista, muualla myös tehokkaista korjauskeinoista.

Kirjoittaja(t) Esko Kukkonen

Homeongelmaan on havahduttu eri maissa hieman eri tahtiin. Suomessa ja Ruotsissa se huomattiin jo 1980-luvun alussa. Islannissa tietoisuus heräsi vasta kahdeksan vuotta sitten, ja tänään home on uutisissa lähes joka viikko.

Yhdysvalloissa homeongelma ei ole enää samalla tavalla kuuma uutinen kuin aiemmin. Aiheeseen liittyvät oikeustapauksetkin ovat vähentyneet. Tanskassa homeongelmista raportoidaan aiempaa enemmän, mutta se voi johtua myös siitä, että ihmisten tietoisuus on lisääntynyt.

Home on ongelma muuallakin

”Homeongelmat eivät ole alkuunkaan Suomen yksinoikeus”, sanoo rakennusmikrobiologi, filosofian tohtori Miia Pitkäranta Vahaselta.

”Perusasetelma on sama kaikissa maissa: liialliselle kosteudelle alttiit rakenteet mikrobivaurioituvat ja korjaamattomat vauriot aiheuttavat terveyshaittaa tilankäyttäjille.”

Maissa, joissa on samat realiteetit ilmaston suhteen, on samanlaisia ongelmia kuin Suomessa. Esimerkiksi Norjassa maanpaineseinissä on vastaavia rakenneratkaisuja ja vaurioita kuin Suomessa, Pohjois-Amerikassa kevytrakenteiset parakkikoulut ovat usein mikrobivaurioituneita, ja Islannissa vuotavat, säärasitetut ulkoseinät kärsivät vaurioista ja tilankäyttäjät sairastelevat.

Rakentamisen laadusta nämä erot eivät johdu, sillä EU:n vuonna 2007 julkaisema selvitys kosteusongelmien yleisyydestä kertoi, että Suomi ja muut Pohjoismaat sekä Saksa ja Itävalta ovat tässä suhteessa parhaiden maiden joukossa. Eniten ongelmia oli Puolassa, Kyproksella, Romaniassa ja Baltian maissa.

Jonkin verran eroja voi syntyä käytetyistä rakentamistekniikoista, koneellisen ilmanvaihdon suosiosta ja materiaaleista.

Myös tohtori Aino Nevalaisen mukaan home-ongelmia ja homeen aiheuttamia oireita on muuallakin kuin Suomessa. Erityisesti Britanniassa ja USA:ssa ne ovat yleisempiä kuin meillä. Heillä on myös enemmän astmaa ja allergiaa. Siitä on tieteellistä näyttöä, samoin siitä, että kosteusvauriot liittyvät hengitystieoireisiin.

”Tropiikin maissa, joissa on lämmintä ja kosteaa, perinteinen rakentaminen on perustunut yksinkertaisiin ratkaisuihin, vaikka sielläkin kosteus- ja homeongelmat ovat tuiki tavallisia. Leveät räystäät, hyvä tuuletus ja paaluille rakentaminen auttavat heillä näihin ongelmiin.”

Suomessa ja Ruotsissa ongelma on noussut

Ilmastovyöhykkeestä riippumatta putkivuodot, sisäilman kosteuden tiivistyminen vesiputkien ja ilmanvaihtokanavien pintaan ja kylpyhuoneiden vuotavat vedeneristeet ovat tavanomaisia sisäilmaongelmien aiheuttajia.

Käytännön kuntotutkimuksia tekevien ulkomaisten kollegoiden kanssa käydyt keskustelut osoittavat Pitkärannan mukaan sen, että kansallinen keskustelu oireista, altistumisesta ja sen välttämisestä, yksilöllisestä herkkyydestä jne. on myös hyvin samantyyppistä monessa maassa.

Suomi, Ruotsi ja USA erottuvat kuitenkin joukosta siinä, että aiheeseen on tartuttu niin tutkimuspuolella kuin julkisessa keskustelussa paljon aiemmin kuin useimmissa muissa maissa.

Mikrobien metsästyksen sijaan paluu juurille

Suomi on ollut sisäilmatutkimusten edelläkävijä 1990-luvulta lähtien. Niin Suomessa kuin maailmallakin tutkijoiden yhtenä missiona on ollut kehittää mittausmenetelmää, jolla rakennuksen homeongelma ja terveyshaitta voitaisiin osoittaa objektiivisesti.

Tällä hetkellä maailmalla vaikuttaisi olevan trendinä paluu rakennuksen aistinvaraiseen ja kosteustekniseen tarkasteluun erilaisten sisäilmamittausten sijaan.

Esimerkiksi USA:ssa on käsittelyssä ASHRAE:n suositus, jossa esitetään, että rakennuksen terveysriski ja korjaustarve voidaan todeta pelkän aistinvaraisen ja kosteusmittauksiin perustuvan kosteus- ja hometarkastelun perusteella eivätkä mikrobimittaukset tai muut testit altisteen osoittamiseksi sisäilmasta ole tarpeen.

Konferenssin annista Pitkäranta nostaa esiin kiinnostavana esimerkkinä Google-yhtiön omissa kiinteistöissään käyttämän sisäilmamonitorointimallin, jonka oleellinen osa on vuosittainen kiinteistökierros ja kosteusvaurioviitteiden ja muun muassa vesikaton kunnon tarkastelu. ”Hyvin tavallisia perusjuttuja siis, joita ei voida korvata millään sisäilmamittauksilla.”

Pitkäranta mainitsee myös Indoor Air -lehdessä julkaistavan katsausartikkelin, jossa osoitetaan aistinvaraisten havaintojen vahva korrelaatio sisäilmaoireiden kanssa.

Tätä artikkelia on kommentoitu 13 kertaa

13 vastausta artikkeliin “Homeongelma ei ole vain suomalainen ilmiö”

  1. Hometta on siis muidenkin kuin suomalaisten korvien välissä. Uusi Duodecimn tekemä Käypä hoito -suositus osoittaa, että kosteusvaurioita on vaikea osoittaa juuri minkään sairauden suoraksi syyksi. Juuri tässä asiassa luulisi kansainvälisen tutkimustiedon vaihdon auttavan.

    1. Varovasti tuon ”hometta korvien välissä” -termin kanssa. Vaikka kirjoittaja sitä ei tässä tarkoitakaan, tuolla termillä on syyllistetty ja syyllistetään niin suuri joukko herkemmin oirehtivia ihmisiä. Yksilöiden väliset herkkyyserot ovat valtavia ja tätä ei meillä (tasapäisten kulttuurissa) oikein vielä käsitetä.

  2. Mikä aiheuttaa mikrobi/homesienien syntymisen? MIten sen voi ehkäistä niin vanhoissa kuin uusissa taloissa (ja miksi uusissa taloissa niitä syntyy?). Jotain outoa tässä on, näin kuluttajan näkökulmasta.

  3. Tämänkin kyseenalaistajia löytyy, mutta eiköhän se ole niin, että kuivassa materiaalit säilyvät homeettomina, mutta jos/kun tulee kosteutta, eloperäiset materiaalit alkavat ensin homehtua ja sitten lahota.

    Jotkut tosiaan väittävät, että kuivatkin materiaalit homehtuvat, mutta itse en sitä kyllä usko. Kuiva leipäkin säilyy homeettomana forever, mutta tuore (=kostea) vain hyvin rajallisen ajan.

    Mitä tulee homehtumisen syihin, vastikään Rakennuslehdenkin julkaisema VTT:n ja TAMK:in tutkimus kertoo paljon. Sen mukaan asuntojen kosteusvaurioit keskittyvät lähinnä omakotitaloihin.

    1. Vielä julkaisemattoman tutkimuksen mukaan betoniteollisuus on toimittanut betonilaatuja myös omakotitaloihin.

      1. Jussihan kirjoitti jo, että onneksi pääosa homekerrostaloista on betonitaloja. Miettikääpä, jos näin ei olisi. Rakennuslehdessä julkaistussa maakohtaisessa homevertailussa Pohjois-Amerikka näytti aika huolestuttavalta kosteusongelmien määrillä mitattuna. Siellä betonitalojen osuus on pieni. Itse paikalliseen rakentamiseen joskus tutustuneena panin merkille, että julkisivun tuuletukselle pannaan siellä isompi merkitys kuin palokatkoille. Varmaan ihan syystä.

  4. Mutta tuulettamattomuus ja rakenteiden ympäripullottaminen sitä ovat. Idioottipäättäjät ”energiatehokkuuksineen” tekivät taloista myrkkyloukkuja.

  5. Mielenkiintoinen ja valaiseva artikkeli aiheeseen, josta on käyty monet ihmettelevät vertailukeskustelut ulkomaisten ystävien ja tuttavien kanssa: ”Miksi ongelma on niin suuri juuri Suomessa?! Miten vaikkapa Venetsiassa, eikö ole mikrobiongelmia sisäilmassa?! Tai muissa vastaavan ilmastovyöhykkeen maissa?! jne…”

    Olisi todella mielenkiintoista nähdä kansainvälisiä vertailutietoja
    – homevauriokorjausmääristä
    – korjausinvestointimääristä
    – mikrobialtistusperäisestä sairastavuudesta
    – sisäilman laadun tutkimusmääristä
    – sisäilman laadun toimenpideohjeistuksista
    – oikeustapausten määristä
    jne.

    Mikä on Iso Kuva ja miten Suomi siinä sijoittuu?

    Mutta kuten artikkelin kirjoittaja toisaalla toteaakin, jossain päin ajatellaan, että tärkeämpää kuin se, minkä rotuinen mikrobi ongelman aiheuttaa, on se, miten terveysongelma ratkaistaan. Siinä on järkeä.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi