Rakentaminen Susanna Reinboth / HS 3 kommenttia

Johtavalle rakennustarkastajalle sakkoja Laukaan maneesiturmasta

Vaasan hovioikeus on tuominnut johtavan rakennustarkastajan sakkoihin Laukaan maneesiturmasta.

Helmikuussa 2013 tapahtuneessa turmassa kuoli ratsastajatyttö. Neljä muuta ratsastajaa sai vakavia vammoja.

Hovioikeuden mukaan rakennustarkastaja ei ollut vastuussa ratsastajien kuolemasta tai vammautumisesta. Syytteet kuolemantuottamuksesta ja neljästä vammantuottamuksesta hylättiin.

Sen sijaan rakennustarkastaja oli laiminlyönyt velvollisuutensa selvittää kunnan alueella olevat riskirakennukset sen jälkeen, kun ympäristöministeriö oli varoittanut onnettomuusriskistä. Nainen sai tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta 30 päiväsakkoa eli yhteensä 1 140 euroa sakkoa.

Keski-Suomen käräjäoikeus oli hylännyt kaikki syytteet.

Hovioikeuden mukaan nimenomaan rakennusvalvonnan olisi pitänyt etsiä riskirakennukset ja informoida niiden omistajia riskistä. Mikään muu taho ei olisi voinut tätä tehdä, hovioikeus totesi.

Ympäristöministeriöstä tuli asiasta pari viestiä keväällä ja kesällä 2010. Ensimmäinen koski Järvenpäässä sijainneen urheiluhallin katon romahtamista. Toinen liittyi ratsastusmaneesin sortumiseen Liedossa.

Liedon halli oli samantyyppinen Isola-nimellä toimitettu halli kuin Laukaan maneesi.

Ympäristöministeriön ilmoituksen mukaan vastaavia halleja oli Suomessa useita ja niiden omistajien pitäisi saada tieto turvallisuuspuutteista.

Rakennustarkastaja myönsi saaneensa viestit. Hän kuitenkin vetosi siihen, ettei niissä määrätty tai kehotettu ryhtymään mihinkään toimenpiteisiin. Hän käsitti, että media oli jo kertonut riskistä laajasti.

Hovioikeuden mukaan julkisuudessa kerrotut tiedot aiemmin tapahtuneista hallien kattojen romahtamisista eivät olleet niin kattavia, että omistaja olisi tällä perusteella tiennyt, että juuri hänen hallinsa on romahtamisvaarassa.

”Liedon maneesin romahtamisesta oli lehdistön välityksellä tullut julkisuuteen asiaa koskeva yleisluontoinen tieto, mutta ratkaiseva informaatio eli hallin suunnittelijan nimi oli jäänyt puuttumaan”, hovioikeus totesi.

Laukaan maneesin omistaja kertoi kuulleensa Liedon turmasta muttei ei tiennyt, että maneesi oli samanlainen kuin hänen omansa.

Hovioikeuden mukaan rakennustarkastaja menetteli huolimattomasti, kun hän ei alkanut selvittää riskihalleja. Aikaa olisi ollut, sillä Laukaan turma sattui kaksi ja puoli vuotta ympäristöministeriön varoituksen jälkeen.

”[Rakennustarkastajan] menettely eli onnettomuusuhkailmoituksiin reagoimatta jättäminen on osaltaan mahdollistanut Laukaan maneesin romahtamisen”, hovioikeus lausui.

Hovioikeus huomautti, että rakennusvalvonta alkoi selvitellä asiaa vasta Laukaan maneesin katon romahtamisen jälkeen. Selvittely olisi ollut mahdollista jo ennen romahtamista.

Rangaistusta mitatessaan oikeus otti huomioon, että nainen oli ehtinyt olla johtavana rakennustarkastajana vasta alle vuoden.

Katon romahtaminen johtui suunnitteluun ja rakentamiseen liittyvistä puutteista, hovioikeus totesi. Sen takia ratsastajien kuolemalla ja vammautumisella ei ollut syy-yhteyttä rakennustarkastajan laiminlyöntiin.

Keskustelu artikkelista: 3 kommenttia

  • Voisiko alan ammattilehti taustoittaa tarkemmin tuomion perusteluja. Minkä pykälien pohjalta päädyttiin tähän
    ”Hovioikeuden mukaan nimenomaan rakennusvalvonnan olisi pitänyt etsiä riskirakennukset ja informoida niiden omistajia riskistä. Mikään muu taho ei olisi voinut tätä tehdä, hovioikeus totesi.”

    Ei tekisi pahaa käyttää KO:ssa.

    Vastaa
    • Seppo Mölsä

      ”Liedon maneesin romahtamisesta oli lehdistön välityksellä tullut julkisuuteen asiaa koskeva yleisluontoinen tieto, mutta ratkaiseva informaatio eli hallin suunnittelijan nimi oli jäänyt puuttumaan”, hovioikeus totesi.

      Samanlaista tiedon panttausta esiintyi Isola-hallien osalta alusta saakka. Kun ensimmäinen halli sortui vuonna 1999, ympäristöministeriö teetti siitä teräsrakenneyhdistyksen kanssa kyllä selvityksen, mutta esimerkiksi Rakennuslehdelle toimitetuissa papereissa hallin suunnittelijan nimi oli ministeriön juristien vaatimuksesta poistettu. Juristit pelkäsivät vastuita siitä, että suunnittelija suuttuisi.

      Ministeriö, eli rakennusvalvontojen ylin valvoja, ei silloin eikä myöhemminkään tiedottanut Isola-hallien ensimmäisistä ongelmista niiden omistajille tai kuntien rakennusvalvojille. Siksi tuo tapahtumaketju jäi myöhemmin näkemättä jopa onnettomuustutkintakeskukselta.

      Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia