Koulutus ja tutkimus Jarmo Panula / HS Ei kommentteja

Suomessa ei ole lähiöongelmaa, mutta tutkija on huolissaan niiden tulevaisuudesta

Lähiössä asuvien kokemus oman asuinalueensa rauhallisuudesta on vain hieman huonompi kuin muiden kerrostaloalueiden asukkailla, selviää Helsingin yliopistossa lauantaina tarkastetusta Teemu Kemppaisen väitöstutkimuksesta.

Hervanta on yksi Suomen kuuluisimmista lähiöistä.

Kemppainen tutki väitöskirjassaan 71 suomalaista lähiötä ympäri Suomea. Lähiössä asuvien turvattomuuden kokemuksia ja havaintoja häiriöistä verrattiin pientaloalueilla ja muilla kerrostaloalueilla asuvien kokemuksiin omasta asuinalueestaan.

Tutkimuksen mukaan Suomessa ei ole yleistä lähiöongelmaa. Mielikuva vuokra-asuntovaltaisten alueiden rauhattomuudesta pitää kuitenkin paikkaansa. Lähiöt eroavat merkittävästi toisistaan.

”Mitä enemmän lähiöissä on erityisesti kaupungin vuokra-asuntoja, sitä enemmän niissä havaitaan sosiaalisia häiriöitä. Huono-osaisuus on yhteydessä häiriöihin”, Kemppainen kertoo.

Tutkimuksessa selvitettiin esimerkiksi, kokevatko asukkaat oman asuinalueensa turvalliseksi liikkuessaan siellä yksin viikonloppuiltaisin. Myös esimerkiksi uhkaavasta käytöksestä, julkisesta juopottelusta ja vandalismista kerättiin havaintoja.

Väitöstutkimus keskittyi erityisesti 1960- ja 1970-luvulla rakennettuihin lähiöihin. Kyselylomakkeeseen perustunut aineisto oli kattava, sillä tutkimus tehtiin yli 8000 vastauksen perusteella.

Tutkimustulokset antavat tukea Helsingissä jo 1960-luvulta alkaen harjoitetulle sosiaalisen sekoittamisen politiikalle, jolla samoille asuinalueille pyritään saamaan taloudellisesti ja sosiaalisesti erilaisia asukkaita.

”Monissa muissa maissa alueiden eriarvoistumisen ongelmiin on herätty vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on päässyt kehittymään jo aika pitkälle. Helsinki on ottanut jo varhain melko johdonmukaisia askeleita.”

Kemppaisen mukaan noudatettu politiikka syntyi Herttoniemen Siilitien 1950-luvun levottomuuksien seurauksena. Siilitien asuinalueen asukkaista lähes puolet oli tuolloin alle 21-vuotiaita.

Helsingissä turvattomuuden tunteelle altistavat tutkimuksen mukaan huono-osaisuus, järjestyshäiriöiden määrä, asuminen metro- tai juna-aseman läheisyydessä sekä kunnallinen vuokra-asunto kerrostalossa.

Huono maine on tiukassa

Lähiöiden huono maine on Kemppaisen mukaan tiukassa. Syyt sille ovat syntyneet jo vuosikymmeniä sitten.

Maaseudulta kaupunkiin muuttaneet kokivat olonsa lähiöissä tukalaksi: heidän oli vaikea sopeutua muuttuneeseen ympäristöön. Myös kantakaupungista lähiöön muuttaneet saattoivat kokea lähiön kolkoksi asuinympäristöksi.

”Sosioekonominen puoli tuli vasta myöhemmin. Vasta laman jälkeen lähiöt alkoivat kärsiä, kun työttömyys jäi korkealle.”

”Vuosituhannen vaihteessa myös maahanmuutto kanavoitui vuokra-asuntopohjan takia pitkälti jo huono-osaistuville alueille.”

Tuoreen Helsingin kaupungin julkaiseman tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun lähiöissä asuvien sosioekonominen asema on heikentynyt 1990-luvulta lähtien. Kemppainen kertoo olevansa hieman huolissaan lähiöiden tulevaisuudesta.

Jos samalle alueelle kasautuu kotoperäistä osattomuuden tunnetta ja kriisien vuoksi kotimaastaan paenneita maahanmuuttajia, Kemppaisen mukaan on riskinä, että alueelle syntyy jännitteitä.

Kantasuomalaiset huono-osaiset voivat kokea maahanmuuttajat uhkana. Maahanmuuttajaväestölle taas syntyy huonot olosuhteet kotoutumiseen. ”Se mihin se taas voi johtaa, nähdään pahimmillaan näistä radikalisoitumisuutisista.”

Kemppainen pelkää, että jos eriarvoistuminen jatkuu nykyistä tahtia vielä 10–15 vuotta, yhteiskunnan ulkopuolisuutta kokevien määrä Suomessa kasvaa. Nykyisellä talouspolitiikalla tilanne ei hänen tulkintansa mukaan parane.

Hän toivoo, että Suomi pitäisi kiinni instituutioidensa luotettavuudesta. Poliisin tai vartijan törkeä kohtelu voi katkaista lopullisesti yksilön luottamuksen yhteiskuntaan. ”Suomessa luottamus poliisiin on onneksi vielä varsin hyvä.”

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia