Kiinteistöt Suvi Vihavainen / HS 4 kommenttia

Asuinalueet eriarvoistuvat yhä voimakkaammin

Köyhät ja rikkaat sekä suomalais- ja ulkomaalaissyntyiset keskittyvät asumaan yhä useammin eri alueille Suomen suurimmilla kaupunkiseuduilla.

Tämä selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) viime viikolla julkaistusta tutkimuksesta, jossa vertailtiin alueiden eriytymistä eli segregaatiota Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Tutkimus kuuluu kaupungistumista selvittävään Urmi-hankkeeseen.

Asuinalueiden välinen eriytyminen on voimistunut näillä seuduilla 2000-luvulla. Eniten sitä on tapahtunut tulotason perusteella Turun ja Tampereen seuduilla, joissa näkyy niin kutsuttu Nurmijärvi-ilmiö: suurituloiset ovat keskittyneet aikaisempaa enemmän ympäryskuntiin.

Pieni- ja suurituloiset sijoittuvat aiempaa useammin eri kaupunginosiin myös Turun ja Tampereen sisällä.

”Helsingissä taantuman alkamisen jälkeen kehyskuntiin ei ole lähdetty enää niin usein”, kertoo tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen THL:stä.

Helsingin ominaispiirteenä on kuitenkin se, että erityisesti suurituloiset keskittyvät omille asuinalueilleen.

Eriytyminen voimakkainta Turussa

Tulotason mukaiseen eriytymiseen saattaa Kauppisen mukaan vaikuttaa esimerkiksi vuokrien nousu: jos asuminen kallistuu tuloja nopeammin, pienituloisilla on vähemmän varaa valita, minne muuttaa.

Etninen eriytyminen on voimakkainta Turun seudulla. Siellä ulkomaalais- ja suomalaissyntyiset asuvat enemmän erillään kuin Helsingissä ja Tampereella.

Pienituloiset ulkomaalaissyntyiset asuvat Turussa yleisemmin köyhillä alueilla kuin pienituloiset suomalaissyntyiset. Helsingissä tällaista eroa ei Kauppisen mukaan juuri näy.

Turun ja Helsingin seudun eroa selittää se, että Helsingissä on taisteltu pitkään alueellista eriytymistä vastaan. Helsingin seudulla on pyritty tasapainoiseen aluekehitykseen ja suunniteltu uusille asuinalueille eri kokoisia vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasuntoja.

”Helsinki ja Tampere ovat olleet Turkua nopeammin kasvavia seutuja, joten niitä on helpompi muokata rakentamalla. Turussa tähän on ollut vähemmän pelivaraa”, Kauppinen sanoo.

Turussa maahanmuuttajataustainen väestö on keskittynyt selkeimmin kolmeen lähiöön, jossa on ollut vanhastaan paljon kaupungin vuokra-asuntoja. Näitä lähiöitä ovat Varissuo, Lauste ja Halinen.

”Ilmiöön ei kiinnitetty hirveästi huomiota ennen kuin se oli olemassa. Senkään jälkeen ei ole tehty asioita, jotka olisivat muuttaneet tilannetta”, sanoo kaupunkitutkimuksen tutkimusjohtaja Sampo Ruoppila Turun yliopistosta.

Myös Ruoppilan mukaan segregaatiokehityksen jatkumiseen on vaikuttanut se, ettei Turussa ole ollut asuntopulaa. Uusia vuokra-asuntoja on rakennettu paljon vähemmän kuin Helsingissä, joten niitä ei ole voitu sirotella uusille alueille.

Kaikki maahanmuuttajat eivät asu julkisissa vuokra-asunnoissa, vaan myös yksityisissä vuokra-asunnoissa ja omistusasunnoissa, Ruoppila huomauttaa. Samoihin lähiöihin ohjaa kuitenkin asuntojen hinta ja tottumus: ihmiset muuttavat helposti saman alueen sisällä.

Puuttumisen keinot maksavat liikaa

Ruoppilan mukaan eriytymiskehitystä on vaikea kääntää, vaikka siitä on kannettu jonkin verran huolta. Puuttumisen keinot ovat kalliita.

”Se vaatisi, että pienituloiselle väestölle rakennettaisiin aktiivisesti asuntoja ympäri kaupunkia ja harjoitettaisiin tätä kautta sosiaalista sekoittamista. Siihen ei ole haluttu tässä tilanteessa lähteä.”

Asuinalueiden eriytyminen johtuu paitsi kaupunkisuunnittelusta ja asuntopolitiikasta, myös tuloerojen kehityksestä ja työttömyydestä. Myös koulujen ominaisuuksilla voi olla merkitystä lapsiperheiden muuttoliikkeeseen.

Jos eriytyminen vahvistuu, siitä voi Kauppisen mukaan olla haittaa yhteiskunnan eheydelle. Erityisesti sillä on merkitystä lasten kohdalla, jos pieni- ja suurituloisten ja suomalais- ja ulkomaalaissyntyisten perheiden lapset käyvät eri kouluissa ja päiväkodeissa.

”Parempiosaisten kannalta kyse voi olla solidaarisuudesta ja ymmärryksestä huonompiosaisia kohtaan. On ehkä helpompi olla välittämättä sellaisista, joihin ei ole minkäänlaista kosketusta”, Kauppinen sanoo.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on näyttöä siitä, että lapsuuden asuinalueella on merkitystä sille, miten pitkälle elämässä pääsee.

”Huonompiosaisten näkökulmasta kantaisin huolta siitä, millaisia vaikutteita, sosiaalisia suhteita ja tukea he kouluaikana saavat. Sillä voi olla myöhempään elämään merkitystä”, Kauppinen sanoo.

Keskustelu artikkelista: 4 kommenttia

  • Ei voi mitään

    Ja tuloksena on ’gated community’. Maapallon populaatio on kaksinkertaistunut kahden sukupolven aikana. Se on ikävä fakta ihmisen (homo sapiens) lyhyessä, noin 100 000 vuoden, historiassa.

    Vastaa
  • Sitä enemmän tätä tapahtuu mitä valtio/verottaja tätä suosii (ek) yritykset ottavat töihin/antavat urakoita alihintaan eikä kukaan oikeasti valvo palkkoja…kaikki puhuu vaan eettisistä säännöistä
    Suureen ääneen mutta kukaan ei niitä noudata kun vaan saa halvalla tehtyä…täällä maksetaan minipalkkaa mut rajan takaa sit työntekijät maksaa palkasta provikat työnantajalleen…ett keinot on monet t.eläkeläinen

    Vastaa
  • Jutussa viitattu ilmiö siitä, että Tampereella ja Turussa ”suurituloiset ovat viime vuosina keskittyneet aikaisempaa enemmän ympäryskuntiin” taitaa kytkeytyä osin kunnallisverotukseen. Suurituloinen väki on ainakin menneisyydessä hankkinut asuntoja Nurmijärveltä ja muista pääkaupunkiseudun ympäristökunnista erityisesti silloin kun kunnallisverokannan ero pääkaupunkiseudun suurimpiin kaupunkeihin tai Kauniaisiin nähden on riittävän pieni. Nurmijärven kunnallisvero oli 2000-luvun alkupuolella monena vuonna noin 2,25 prosenttiyksikköä Kauniaisten vastaavaa korkeampi. Sitten kunnallisveron ero paisui 3 prosenttiyksikköön, joka oli erona jo niin suuri, että osa suurituloisemmista arvioi kannattavammaksi olla kirjoilla muualla. Vuonna 2017 Kauniainen nosti kunnallisveroaan, ja veroero on nyt 2,5 prosenttia Nurmijärven ja Kauniaisten kesken. Veroero on yhä kuitenkin huomattava. Turun ja Tampereen seudulla ei ole näin valtavaa veroeroa eri kuntien kesken, joka ohjaisi suurituloisempien asuinpaikkavalintojen sijoittumista, ja niissä ympäristökunnissa on paremmin tarjolla myös esimerkiksi omakotitalotontteja (ja ilman asumisvuosi- tai tulotietoihin liittyviä ehtoja).

    Vastaa
  • Mitenköhän ihmeessä tässä nyt näin on päässyt käymään? Asuinalueiden eriytyminen ja ihmisten taipumus valita itse itselleen omasta mielestään sopivin asuinpaikka on tuttu ilmiö joka puolelta maailmaa, mutta onneksi Helsingilläkin on virkamiehiä, tutkimuspäälliköitä ja epäilemättä myös niin lautakuntia kuin työryhmiäkin pohtimassa, miten pystyttäisiin vaikeuttamaan – nay estämään – tämä ihmisten halu äänestää lompakollaan omasta asumisestaan.

    Kerrassaan karmeen lista.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia