Kokeile kuukausi maksutta

Professori Kimmo Lapintie kritisoi kapeaa kaupungistumisajattelua – ihmisellä voi olla monta asuinpaikkaa ja identiteettiä

Kimmo Lapintie arvioi, että koronapandemia muuttaa ihmisten suhtautumista kaupungistumiseen. Jo nyt moni asuu kahdessa kodissa, joista toinen on kaupungissa ja toinen maalla ja töitä voi tehdä myös etänä.

Professori Kimmo Lapintie asuu kahdessa paikassa, kolme päivää Helsingissä ja neljä päivää Korppoossa. Hän arvioi, että tällainen monipaikkaisuus yleistyy ja muuttaa näkemystä kaupungistumisesta. Kuva: Jukka Gröndahl / HS

Aalto-yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori Kimmo Lapintie on arkkitehdin koulutuksensa lisäksi valmistunut filosofian tohtoriksi. Tämä näkyy tarkkuusvaatimuksena argumentaatiossa.

Hän on keskittynyt tutkimuksissaan muun muassa suunnitteluargumentaatioon, siis siihen, miten virkamiehet ja poliitikot perustelevat kaupunkien rakentamista.

Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 2018 hän piti isona ongelmana sitä, että Helsingin yleiskaavaa ajettiin läpi asiantuntijavoimin lakaisemalla vasta-argumentit maton alle. Vuosia erilaisia liikennesuunnitelmia oli perusteltu matka-ajoilla, mutta yhtäkkiä niillä ei ollutkaan enää väliä. Bulevardeja markkinoitiin kasautumiseduilla ja päästövähennyksillä ilman, että väitteitä olisi kunnolla perusteltu.

Julkinen kaupungistumiskeskustelu perustuu hänestä nyt lähinnä kasvun ja pakkautumisen metaforiin, vaikka kyse on paljon moniulotteisemmasta asiasta.

”Metaforat kuluvat helposti käytössä ja muuttuvat kliseiksi, mutta jotain niiden alkuperäisestä merkityksestä jää salakavalasti jäljelle. Niinpä kasvu on mielestämme hyvä asia ja tuottaa hedelmiä, kun taas kuihtuminen ja kuoleminen ovat huonoja asioita, joita tulee välttää.”

Monipaikkaisuus haastaa suunnittelun

”Vaikka tiedämme tilastojen vääristävän sitä, miten ihmiset oikeasti asuvat ja elävät, yritämme yhä ymmärtää kaupungistumista niiden avulla”, hän ihmettelee.

”Olin aiemmin hiukan uskovaisempi tiiviin kaupungin paradigmaan (yleisesti hyväksyttyyn teoriaan). Argumentit sen puolesta tuntuivat silloin nykyistä vahvemmilta. Olen alkanut tutkijana hakea tiivistämiseen liittyviä vaikeita ongelmia, jotta päästäisiin siihen liittyvistä naiiveista ajatuksista.”

Hän pitää tärkeänä ottaa monipaikkaisuus mukaan kaupunkien ja kuntien strategiseen suunnitteluun.

Monipaikkaisuus tarkoittaa säännöllistä asumista ja tai työskentelyä useassa paikassa.

”Todellisuus on ihan toisenlainen kuin fiktiivinen todellisuus, joka on hallinnollinen ja perustuu väestörekisteritilastoihin, joiden mukaan kansalainen asuu tai työskentelee yhdessä paikassa ja palveluja on rakennettu sen mukaan. Elämä on entistä enemmän monipaikkaista. Jos se näkyisi tilastoista, kaupungistumisesta saataisiin erilainen kuva.”

Jo päättynyt Aalto-yliopiston johtama Bemine-hanke tutki monipaikkaisuutta. Hanke oli osa Suomen Akatemian Kaupungistuva yhteiskunta -ohjelmaa.

”Asumisen ja työn monipaikkaisuus haastavat suunnittelun, joka perinteisesti on lähtenyt siitä, että ihmisen toimintaympäristö ja identiteetti rakentuvat pienen maantieteellisen elinpiirin varaan”, Lapintie, Mina di Marino ja Johanna Lilius kirjoittivat.

He jatkavat nyt monipaikkaisuuden tutkimista.

Monipaikkainen lähestymistapa poikkeaa viimeaikaiseen kaupungistumiskeskusteluun nousseesta, paikkakeskeisestä 15 minuutin kaupungista, jossa tarvittavat palvelut olisivat kävely- tai pyörämatkan päässä.

”Nykyinen kotimme on Paraisten Korppoossa. Normaalitilanteessa asun viikoittain kolme päivää Helsingissä työasunnossa ja neljä päivää Korppoossa. Olen nauttinut monipaikkaisuudesta. Ihmiset eivät ole joko urbaaneja tai ei-urbaaneja.”

Koronapandemia vähensi liikkumista

”Yritämme etsiä paikkoja, vaikka kaupunki on ennen kaikkea liikettä. Kaupungit ovat solmukohtia tässä liikkeessä, saavutettavuuskimppuja, jotka ulottavat lonkeronsa yhä kauemmas. Tämä on oivallettava myös ymmärtääkseen monipaikkaisuuden osana kaupungistumista”, Lapintie kirjoitti toukokuussa Mahdolliset kaupungit -blogissaan.

Hän sanoo, että pandemiatilanne on korostanut ihmisten nykyistä liikkumiseen perustuvaa elämää. Kaupungissa liikutaan ja kohdataan.

”Koronapandemian aikana kaupungistuminen on kääntynyt itseään vastaan, kun liikkuminen on ollut rajoitettua.”

Nyt keskustellaan liikaa äärinäkökulmista

Lapintie pitää puheita kaupungistumisesta vastakohtana maalle muuttamiselle kaikuina menneestä maailmasta. Sama koskee puheita ”mökeistä”, kun näiden kakkosasuntojen laatutaso nousee kaiken aikaa. Hän arvioi, että kaupungistumisesta keskustellaan nyt äärinäkökulmien välillä.

Hän puhuisi kaupunkien vetovoiman sijaan pitovoimasta. Käsitteen on luonut Jyväskylän yliopiston emeritusprofessori Hannu Tervo. Hänen tilastollisen tarkastelunsa mukaan isoilla kaupungeilla on enemmän pitovoimaa kuin pienillä kaupungeilla. Pitovoima on sitä parempi, mitä pienempää on lähtömuutto kaupungista.

Hän on kiinnittänyt huomiota siihen, että viime vuosina asuntorakentaminen on painottunut kerrostalojen rakentamiseen. Samalla asunnoista on tullut entistä pienempiä. Tähän on hänen mukaansa vaikuttanut sekä markkinavoimat että isot kaupungit itse.

Asuinkerrostalorakentamisen buumi alkoi vuonna 2015 ja painottui aiempaa pienempien asuntojen rakentamiseen kasvukeskusten kerrostaloihin.
Vapaarahoitteinen asuntorakentaminen on keskittynyt viimeiset viisi vuotta Helsingin seudulle. Sama koskee vuokra-asuntoja.

”Keskustelu tietyistä laatunormeista luopumisesta asuntohintojen halpenemiseksi on höpöpuhetta. Pienissä asunnoissa on huonoa pohjasuunnittelua ja runkosyvyys on suuri.”

Hän viittaa Arkkitehtiuutisissa olleeseen Jyrki Tarpion kirjoitukseen, jossa verrattiin asuntopohjia Helsingissä vuonna 1951 ja Tampereella ja Oulussa vuonna 2020. Uusissa taloissa tavoitteena on ollut saada sijoitettua mahdollisimman monta asuntoa yhteen porrashuoneeseen ja myös virittää runkosyvyys tilaohjelman sallimaan maksimiin.

”Jos vertaa nykyrakentamista 1950-luvulla rakennettuihin kaksioihin, huomaa kuinka toimivia jälkimmäiset ovat”, Lapintie sanoo.

”Hätäisyys synnyttää ongelmia. Pitäisi suunnitella 100 vuodeksi eteenpäin.”

Hän ottaa varovaisesti kantaa myös keskusteluun siitä, mitä koronapandemia ja etätyön lisääntyminen tarkoittavat kaupunkisuunnittelulle.

”Koronapandemian vaikutuksista kaupungistumiseen tehdään varmaan jossain vaiheessa tutkimuksia eri puolilla maailmaa. Liikkuvuustutkimuksia on jo olemassa. Uskoisin, että kaupungistumisessa tapahtuu muutosta, mutta tässä vaiheessa on ennenaikaista sanoa siitä tarkemmin. Uskon, että asuminen ja työnteko monimuotoistuvat. Tulee hybridiasumista ja -työskentelyä.”

Lisätty 8.6. graafit asuntorakentamisen kerrostalovaltaisuuden kasvusta ja painottumisesta Helsingin seudulle viimeisen viiden vuoden aikana.

Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa

5 vastausta artikkeliin “Professori Kimmo Lapintie kritisoi kapeaa kaupungistumisajattelua – ihmisellä voi olla monta asuinpaikkaa ja identiteettiä”

  1. Kimmon ajatukset yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelusta ovat muuttuneet jatkuvasti enemmän minusta tuntuu ajatteluksi.

    Monipaikkaisuus on luksusta suurimmalle osalle ihmisiä. Kaupunkisuunnittelussa on juurikin tapahtunut paradigmamuutos autokeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Mitään muutahan hän ei oikeastaan argumentoinut. B

    Ad hominiemina voisin sanoa, että en tiedä mikä Kimmon ideaalikuva kaupungista on. Hänen teksteistään huokuu vanhoille ajattelioille tyypillinen ennen oli kaikki paremmin ja muutos on pahasta ajatusvankila. Ehkä hän asuu Viikot tilavassa jugend kaksiossa ja viikonloput mökillä. Ehkä hän asuu autoriippuvaisesti omakotitalossa Espoossa. Joka tapauksessa hänen ajattelustaan puuttuu täysin analyyttinen puolueettomuus ja Tieteellisen istituution edustajille sitä ei pitäisi antaa anteeksi. En tiedä miksi Kimmo saa vielä Heiveröisen ja nalkuttava äänensä kuuluviin

    1. Nalkuttavaa? Heiveröistä? Pikemminkin erittäin hyvin perusteltua vasta-argumentointia. Mutta sehän ei tietenkään edustamaasi viherideologisen ahdasmieliseen, tasapäistävään ja ehdotonta yksimielisyyttä ja mukautuvuutta janoavaan kaanoniin sovi, ja siitä sitten tuo henkilöönkäyvyytesikin. Kas kun omien vasta-argumenttien puutteessa ei oikein muutakaan voi!

  2. Ensinmäisestä kommentista saamme malliesimerkin väkisin kaupungistajasta (vahva veikkaus viheräänestäjästä). Minkäänlaisia haja-asutus tai maaseutuasumisen puolestapuhujia ei suvaita tässä kyseisessä yhteisössä näköjään. Kaikki kaupunkiin, autot kerätään kehä 3 rajalla pois ja neuvosto…. anteeksi valtio pitää verotuksella huolen, että mihinkään sieltä jonkin kolmikirjaimisen tahon rakenennuttamasta ihanneasuinlähiöstä ei ole varaa poistua. (Huom kolmikirjaimiset yksityiset tai yleishyödylliset tahot eivät yleensä tuota omakotitaloja)

  3. Mökkien laatutason nousuhuomio lienee totta. Monessa pienessä kunnassa tasokkain asuntotarjonta kulkee vapaa-ajanasuntojen nimellä. Siellä on ympärivuotisesta asuttavia taloja, joista voi löytyä enemmän automaatiota kuin kunnan vakituisesta asuntokannasta, joissa on isompia tontteja ympärillä kuin vakituiseen asumiskäyttöön luvitetuissa asunnoissa, ja joissa energiatehokkuuskin voi olla paremmalla tasolla kuin kunnan vakituiseen asumiskäyttöön luvitetussa vanhassa asuntokannassa. Hirveän vähän on pitkään tiedetty siitä, missä ja miten ihmiset aikaansa viettävät. Kännykkäoperaattorien keräämät mobiililiittymien sijaintidatat ovat avanneet 2000-luvulla siihen liittyen paljon uutta tietoa, ja muuttaneet aika paljon kuvaa ihmisten asumisesta ja elämisestä.

    Monipaikkaisuus näyttää olevan arkea ehkä jopa suurimmalle osalle ihmisistä. Sillä ei ole sen kysymyksen kannalta edes väliä, kenen nurkissa osa vuodesta vietetään: onko kyse omista tiloista, onko kyse vuokratusta majapaikasta, vai kenties jonkun tutun luona oleilusta, mutta aika moni viettää vuoden aikana nykyään öitä muualla kuin vain yhdessä rakennuksessa. Se vaihtelee, kuinka monta yötä vakituisesta asunnosta vuoden aikana ihmiset ovat poissa, mutta suhteellisen harvassa vanhusväestön ja pysyvästi laitoshoidossa olevien ulkopuolella ovat sellaiset ihmiset, jotka vaikkapa yöpyisivät ympäri vuoden vain yksipaikkaisesti, ja laitoshoidossa olevistakin monet ovat laitoshoidossa vain osan vuodesta, eläen myös tavallaan monipaikkaisesti.

  4. >on hänen mukaansa vaikuttanut sekä markkinavoimat että isot kaupungit

    Niin ja hajahuomiona vielä, että tämähän olisi siis oikeakielisesti pitänyt kirjoittaa muotoon ”OVAT hänen mukaansa VAIKUTTANEET” jne. Miksi nykysenttarit eivät osaa enää käyttää edes monikkomuotoja oikein?

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat