Helsingin yliopiston päärakennuksen perusparannus on Vuoden Työmaa 2020

Vuodesta 1986 järjestetty Suomen parhaan rakennustyömaan valinta päätyi tänä vuonna YIT:n voittoon. Se on mukana allianssissa joka perusparantaa Helsingin yliopiston Engelin aikaista päärakennusta.

Helsingin yliopiston päärakennuksen korjaajilla on juhlittavaa, vaikka työ on vasta puolivälissä. Kuva Juha Helttunen.

Tänä vuonna raati valitsi kymmenestä ehdokkaasta kuusi parasta finaaliin lähempään tarkasteluun. Erityisen ilahtunut raati oli siitä, että mukana oli kolme arvorakennusten korjaushanketta, Helsingin yliopiston päärakennuksen (YIT), Merikasarmin (NCC) ja Helsingin kauppakorkeakoulun (Fira) perusparannukset. Vertailu erityisesti näiden kolmen hankkeen välillä oli mielenkiintoista.

Kolme finaalin uudisrakennushankettakin, SRV:n Supercellille tekemä puurakenteinen toimistorakennus Helsingin Jätkäsaareen, Hartelan rakentama jättimäinen Majakkasairaala Turkuun ja Skankan Posivalle tekemä ydinjätteiden Kapselointilaitos ovat huippukohteita kosteudenhallinnan ja käyttäjänäkökulman huomioimisen, sairaalateknisen vaativuuden tai ydinvoimarakentamisen eritysvaatimusten suhteen.

Raadin mukaan kumppanuuden ja yhteistyön merkitys on korostunut kaikissa näissä finaaliin valituissa hankkeissa. Selkeästi tämä käy ilmi suunnittelun ohjauksessa, johon urakoitsijat tuovat oman osaamisensa, ja jotkut ovat mukana jo erittäin aikaisessa vaiheessa tuoden päätöksentekoon useita varteenotettavia näkökulmia ja vaihtoehtoja. Suunnitelmia on voitu aidosti kehittää, eikä suunnittelijoille ole ollut vastenmielistä suunnitelmien muuttaminen.

Rakennusalalla on vihdoin ymmärretty osaamisen jakamisen merkitys. Yhteistoiminta on kykyä liittää oma osaaminen toisen osaamiseen. Näissä asioissa kilpailukohteet ovat erinomaisia esimerkkejä.

YIT voitti kumppaneidensa kanssa

YIT saa raadilta kiitosta erinomaisesta projektinhallinnasta, jonka ansiosta 1800-luvun arvotalon perusparannus on edennyt sovitussa aikataulussa ja budjetissa. Vaiheittaisen luovutuksen ensimmäinen ajankohta oli jopa kuukauden laaditusta aikataulusta edellä.

YIT:n vastaava työnjohtaja Kai Vendelin ja konservoinnin sekä pintakäsittelyn työnjohtaja Taina Laeslehto päärakennuksen juhlasalissa. Taustalla kipsimarmoripylväät joiden päällä kapiteelit jotka ovat arvokkaimpia yksittäisiä osia rakennuksessa. Kuva Jussi Helttunen.

Helsingin yliopiston päärakennuksen Engelin suunnittelema Senaatintorin puoleinen osa valmistui vuonna 1832. Arkkitehti J. S. Sirenin suunnittelema laajennus valmistui vuonna 1937. Sirén vastasi myös vanhan osan sodan jälkeisten korjaustöiden suunnittelusta. Arkkitehti Ola Laiho vastasi 1990-luvulla tehdyistä korjauksista. Ajallista kerrostuneisuutta riittää siten korjattavassa rakennuksessa.

Näin vaativassa korjaushankkeessa tulee aina yllätyksiä, joihin on reagoitava nopeasti. YIT on selvästikin tehnyt paljon ohjaustoimenpiteitä ja muuttanut tarvittaessa tuotantoratkaisuja. Olennaista onnistumisessa on myös se, että asioita on pohdittu yhdessä, perustelee raati valintaansa.

Kohteen menestyksen yksi avaintekijä on valittu toteutusmuoto, allianssi, johon Helsingin yliopisto valitsi kumppaneikseen YIT:n ja Jeskanen-Repo-Teränne Arkkitehdit. Helsingin yliopistolla on pitkä perinne rakennuttajana, joka vie omalla tutkimuksellisella otteellaan rakentamista eteenpäin.

YIT:n tiimillä on kokemusta yhdessä tehdyistä vaativista korjaushankkeista, kuten Eduskuntatalon korjaamisesta.

Arkkitehti Timo Jeskanen puolestaan on perehtynyt hyvin siihen, mikä arvorakennuksen monissa ajallisissa kerroksissa on säilyttämisen arvoista ja miten vanha rakennus saadaan muutettua toiminnallisesti moderniksi niin, että sen alkuperäinen henki säilyy.

”Suunnittelun ohjaus on jatkuva prosessi”, hän sanoo.

”Kaikesta tehdään suunnitelmat eikä sovita, että katsotaan työmaalla, miten tehdään. Kaikki täytyy tämän tyyppisessä rakennuksessa olla kontrolloidusti suunniteltu, mutta suunnitelmien jatkuva peilaus ja palautteen saaminen niihin käydään yhdessä urakoitsijoiden ja käyttäjien ja tilaajan kanssa läpi.”

Arkkitehti Timo Jeskanen on tutkinut tarkkaan mitä kaikkea rakennuksessa pitää säilyttää. Jopa vanhat värit on selvitetty.

Yliopiston päärakennuksen perusparannukseen myös rakennesuunnittelija valittiin hänen kokemuksen pohjalta. Tällaisessa hankkeessa kaikesta ennakkosuunnittelusta huolimatta tulee aina yllätyksiä, joihin tarvitaan nopeasti rakennesuunnittelijan kanta.

Erikoisurakoitsijatkin kumppaneita

YIT:n toimitusjohtaja Kari Kauniskangas sanoi torstaina 22.10. palkitsemistilaisuudessa, että allianssimalli on kasvattanut selvästi suosiotaan vaativissa korjaushankkeissa. Niihin se sopii hänen mukaansa mainiosti, koska siinä ei ole vastakkainasettelua tilaajan ja rakentajien välillä ja pitkän kehitysvaiheen aikana suunnitelmia voidaan yhdessä kehittää taloudellisemmiksi.

”Allianssimalli motivoi selvästi tekemistä työmaalla.”

Allianssimallissa uutta on se, että kumppanuutta syvennettiin myös erikoisurakoitsijoiden suuntaan. Talotekniikka-, purku-, julkisivu-, tasoite- ja maalausurakoitsijat ovat mukana kumppanuussopimuksilla. Kolmella talotekniikkaurakoitsijalla on yhteiset tavoitteet, eli bonusta tulee vain, kun kaikki onnistuvat. Tällä on haettu me-henkeä, eli urakoitsijat katsovat myös kumppaneidensa perään.

Kiinteistöjohtaja Jaana Ihalainen Helsingin yliopistolta sanoi, että erikoisurakoitsijoiden kiinnostus kumppanuuteen oli hyvä ja vain muutama kieltätyi kokeilusta.

”Moniin projektinjohtotyömaihin verrattuna tällä työmaalla meidät on otettu aidosti mukaan kumppaneiksi. Sitä kautta olemme päässeet vaikuttamaan suunnitelmiin ja toteutustapoihin jo aikaisessa vaiheessa”, sanoo tekninen johtaja Mikko Huovilainen sähkötöistä vastaavasta PKS Talotekniikasta.

Hän kertoo, että keskustelu esimerkiksi av-tekniikasta oli välillä kiivasta ja tunteet nousivat pintaan.

”On painotettu euroa, teknistä sisältöä, toteutustasoa ja ulkonäköä. Jokaisella osapuolella on ollut eri näkemys, ja loppujen lopuksi on aina kohtuullisuus löydetty.”

Projektijohtaja Elisabet Örlund, työmaapäällikkö Kai Vendelin ja konservointityönjohtaja Taina Laeslehto ovat olleet yhdessä korjaamassa useita arvorakennuksia.

”Kun sama tiimi on voinut työskennellä yhdessä eri työmailla, tämä on luonut perustaa myös sille, että on saatu muodostetuksi toimivia kumppanuuksia”, Örlund sanoo.

Talotekniikka tulee valtavasti lisää

Ilmamäärävaatimukset ovat kasvaneet merkittävästi edellisen, 1990-luvulla tehdyn peruskorjausurakan jälkeen. Apua putkien ja kanavien sijoitteluun on tarjonnut kohteesta tehty tietomalli. Se auttaa myös tulevia peruskorjaajia, sillä kaikki nyt asennettu tekniikka ja kaikki toteutetut rakenteet on viety malliin.

Sinne on merkitty myös vanhojen lattiakivien paikat ja erikseen ne kivet, joiden kohdalla saumaus- ja kiinnityslaasti on jätetty tarkoituksellisen kevyeksi.

Museaaliset kivet jotka tulevat yliopiston päärakennuksen 3. kerroksessa tehdyn sähkötekniikan reitityksen päälle. Kuva Jussi Helttunen.

”Ideana on, että myöhempi talotekniikan ylläpito tai jopa vaihto olisi kivien helpon irrotettavuuden ansiosta mahdollisimman helppoa”, Vendelin kertoo.

Suojeltavaa sekä näkyvissä että piilossa

Ylliopiston päärakennus on tiukasti suojeltu.  Erityisen arvokkaita ovat sisääntuloaula eli vestibyyli sekä juhlasali kateedereineen. Kaikki rakennuksessa pidettävät veistokset kunnostetaan, samoin juhlasalin kipsimarmoripintaiset tiilipilarit.

”Esimerkiksi pääportaikon alla on suojeltava, lähes 200-vuotias kiviladosrakenne”, kertoo Helsingin yliopiston kampusarkkitehti Ulla Seppä.

Paljon enemmän suojeltavaa on kuitenkin rakennuksen sisällä.

”Huippuosaajia kipsimarmoripintojen konservointiin on Suomessa vain muutamia. Tällä työmaalla on poikkeuksellisen paljon tarvetta tälle osaamiselle”, konservointityönjohtaja Taina Laeslehto kertoo.

Interiöörikonservaattori Katja Oksanen Konservointiliike Patina Oy:stä puhdistaa Hermestä. Taustalla esinekonservaattori Marja-Liisa Halonen samasta firmasta. Kuva Jussi Helttunen.

Suojeltavien pintojen, rakenteiden ja esineiden suuri määrä on vaikuttanut erityisesti taloteknisiin ratkaisuihin: tekniikkaa ei saisi jäädä turhaan näkyviin. Kantavia rakenteita on kuitenkin pakko lävistää siellä, missä se lujuusopin näkökulmasta on mahdollista.

”Esimerkiksi Aleksanterinkadun puoleisten aulan kantavien palkkien kapasiteetti ei olisi riittänyt, mikäli talotekniikan kannalta järkevät läpiviennit olisi toteutettu”, kohteen rakennesuunnittelija Joni Sundström Insinööritoimisto Konstrusta kertoo.

Vanhoja menetelmiä ja nopeita ratkaisuja

Sundströmin tiivis mukanaolo on Elisabet Örlundin mukaan ollut erittäin arvokasta, koska työmaalla on kaikesta ennakkosuunnittelusta huolimatta säännöllisesti tilanteita, joissa on otettava nopeasti kantaa myös rakennetekniikkaan. Suunnittelija on ollut aina tarvittaessa paikan päällä.

Yliopiston remontin työmaan projektijohtaja Elisabet Orlund YIT:ltä. Kuva Jussi Helttunen.

”Aina kun on löytynyt jotain sellaista yllättävää, johon tarvitaan rakennesuunnittelijan näkemystä, suunnitelmat ovat tulleet viivytyksettä. Tämä on yksi osatekijä siinä, että olemme saaneet pidetyksi aikataulut hallinnassa”, Örlund sanoo.

Näkemystä on tarvittu esimerkiksi rakenteiden vahvistamistarpeen arvioimiseen ja määrittämiseen.

”Vanhoja säilyneitä mitoitusaineistoja tutkiessani huomioni kiinnittyi erilaiseen mitoitusmenetelmään. Sallittujen jännitysten menetelmä oli tosin käytössä 1970-luvulle asti, mutta esimerkiksi vanhojen tiilirakenteiden mitoittamiseksi piti perehtyä siihen, miten ennen vanhaan oli laskettu”, Joni Sundström kertoo.

Tahtituotanto sujuvoittaa sisätöitä

Tahtituotanto otettiin päärakennuksen sisävalmistustöihin tilaajan toivomuksesta. Konservointitöitä se ei koske.

Haasteena on se, että toistuvia tiloja on vähän. Siksi työmaalla ei ole käytössä tahtituotantoa sanan ”perinteisessä” merkityksessä. Tahtituotannon sijaan keskiössä on töiden sujuvoittaminen ja luotettavat lupaukset.

Päivän tahtia käsitellään joka perjantai urakoitsijoiden kanssa. Kyse on seuraavan viikon työvaiheiden ennakkosuunnittelusta. Last plannerin laputus on toiminut, vaikka koronasta on aiheutunut haittaa tapaamisiin. Teamsissä yhteinen aikataulusuunnittelu ei toimi hyvin.

Tahtiajattelua kehitetään edelleen kattavammaksi etenkin useamman viikon huomioimisella. Allianssi on kuitenkin sopinut mittariksi viikon onnistumisprosentin.

Olennaista on viikkosuunnittelun tahtiajattelu, vaikka koko hankkeen tuotantojunatkin on suunniteltu.

Raadin mukaan on erinomaista, että työnsuunnittelua tehdään jatkuvasti, asioita pohditaan yhdessä ja tarvittaessa tehdään ohjaustoimenpiteitä ja muutetaan tuotantoratkaisuja. Tuotannonhallinnassa keskeisintä ei ole suunnitelma ja miltä se näyttää tai miksi sitä kutsutaan, vaan kaiken a ja o on ennakkosuunnittelu. Siten voidaan reagoida nopeasti vaativassa korjaushankkeessa väistämättä eteen tuleviin ennakoimattomiin tilanteisiin.

Juttua on täydennetty 20.10. pidetyn palkittemisilaisuuden jälkeeen

Koronapandemia antoi oman mausteensa palkitsemistilaisuuteen. Arkkitehti Timo Jeskanen, kiinteistöjohtaja Jaana Ihalainen ja toimitusjohtaja Kari Kauniskangas kävivät hakemassa kunniakirjat kolmen allianssiosapuolen edustajina.

Päärakennuksen korjaajat

Helsingin yliopiston päärakennuksen perusparannus, 1. vaihe, arvo 40 miljoonaa euroa. Toteutusaikataulu: 2019–2021. Rakennuksen valmistumisvuosi 1832, alkuperäinen arkkitehti C. L. Engel. J. S. Sirén suunnitteli 1930-luvun laajennuksen ja sodan jälkeisen korjauksen.

Allianssi: YIT, Jeskanen-Repo-Teränne, Helsingin yliopiston rahastot

Rakennuttajatoimisto HTJ, Indepro, Insinööritoimisto Konstru, Granlund, Insinööritoimisto Tauno Nissinen, IdeaStructura

LVI Tasacon, Assemblin, PKS Talotekniikka, Veljekset Lehtinen Maalausliike, Tardec Länsi, Vanalinna Ehitus

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Helsingin yliopiston päärakennuksen perusparannus on Vuoden Työmaa 2020”

Jätä kommentti