Suunnittelu on yhteistoiminnallisen rakentamisen pullonkaula

Rakennusalan perinteinen suunnitteluprosessi ei tue rakentamisen tuottavuuden parantamista, kirjoittaa Visonin projektipäällikkö Veera Muukkonen diplomityössään.

Veera Muukkonen teki diplomityön suunnittelunohjauksesta.

Kiinteistö- ja rakennushankkeissa on saavutettu parempia tuloksia uusilla integroivilla toteutusmuodoilla ja lean-rakentamisen periaatteilla. Yhteistoiminnasta ja lean-rakentamisesta saadut kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että rakennusalan perinteinen suunnitteluprosessi ei tue rakentamisen tuottavuuden parantamista.

Yhteistoiminnallisissa allianssihankkeissa hanketta on jaoteltu kehitys-, toteutus- ja jälkivastuuvaiheisiin, joista kehitysvaiheessa allianssi sopii yhdessä suunnitelmien tarkkuustason, kuten ehdotus-, yleis- tai toteutussuunnitelmat. Diplomityö rajattiin koskemaan suunnittelua ennen toteutussuunnittelua, sillä toteutussuunnitteluvaiheessa ja toteutusvaiheessa rakentamisen aikataulu alkaa ohjaamaan vahvemmin suunnitteluprosessia.

Rakennushankkeiden suunnittelussa syntyy hukkaa eikä opittu tapa suunnitella tue kunnolla hankkeiden tehokasta läpivientiä. Rakennushankkeissa ei ole vaadittu kykyä suunnitella suunnitteluprosessia.

Rakennushankkeiden suunnitelmat laaditaan tyypillisesti mahdollisimman pitkälle valmiiksi, vaikka suunnittelun tulisi palvella hankkeen tavoitteiden toteuttamista ja kehittämistä, kustannusarvion laatimista sekä tuotannon suunnittelua ja toteuttamista. Etenkin toteutussuunnittelun tulisi toimia imuohjatusti ja juuri oikeaan tarpeeseen (JOT).

Suuri osa rakennushankkeen hukasta syntyy jo hankesuunnitteluvaiheessa, jonka laatiminen usein perustuu pääosin arkkitehdin luomaan näkemykseen kiinteistön asemasta ja arkkitehtuurista sekä tilojen käytöstä huomioimatta riittävästi sen teknisiä ratkaisuja, toteutustapaa ja kustannusohjausta. Suunnittelussa syntyy negatiivista iteraatiota, eli hukkaa, kun suunnitelmia joudutaan ensin odottamaan ja sen jälkeen korjaamaan. Suunnittelun haasteina ovat erityisesti sen eri osapuolten vuorovaikutus, osaamisen ja resurssien hyödyntäminen sekä yhteisen tilannekuvan hallinta.

Suunnitteluprosessi suunniteltava yhdessä tavoitteiden kautta

Suunnitteluprosessin haasteeksi on tunnistettu suunnitteluprosessin suunnittelutarve. Prosessi tulisi suunnitella yhdessä: määrittää ensiksi hankkeen suunnittelun etapit (milestone) ja sen jälkeen sen keskeiset tehtävämoduulit, joiden avulla suunnittelutyö voidaan loogisesti aikatauluttaa. Etapeissa tehdään suunnittelun jatkamista koskevat päätökset ja käsitellään sen etenemiseen vaikuttavia tekijöitä, kuten esim. kustannusten hallintaa. Etapit voidaan jakaa hallinnollisiin (esim. tilaajan päätöksenteko) ja suunnittelun etenemiseen liittyviin etappeihin (esim. suunnitelmaratkaisut). Tyypillisiä tehtävämoduuleja ovat esimerkiksi tila- ja rakenneratkaisut, julkisivuratkaisut ja mallihuonesuunnittelu.

Suunnitteluprosessin virtauttamisessa ja ohjaamisessa tulisi keskittyä suunnittelun toimijoiden integrointiin, lean-ajatteluun ja jatkuvaan parantamiseen sekä prosessin virtaukseen ja ketteryyteen. Hankkeita käynnistettäessä tulisi ensiksi tunnistaa niissä tarvittavat keskeiset osapuolet ja määritellä käytettävät prosessit ja työmenetelmät sekä laatia suunnitelma näiden integroimiseksi ja käyttöön ottamiseksi.

Yhtenä jatkotutkimusaiheena on mahdollinen myös tahtituotannon ja ketterän kehittämisen soveltamisen tutkiminen suunnitteluprosessissa alkuvaiheista koko hankkeen suunnittelun ajan, sen yhdistämistä toteutuksen tahtituotantoon.

Suunnitteluprosessin kehittäminen perustuu Veera Muukkosen Oulun yliopiston tuotantotalouden koulutusohjelmassa tekemään diplomityöhön ”Suunnitteluprosessin virtaus ja ohjaus yhteistoiminnallisissa rakennushankkeissa”.

Diplomityön rahoittajana on toiminut Vison Oy ja sen ohjaajina professori Harri Haapasalo ja Visonin liiketoimintajohtaja Miika Ronkainen.

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 14 kertaa

14 vastausta artikkeliin “Suunnittelu on yhteistoiminnallisen rakentamisen pullonkaula”

  1. Prosessien kehittäjien unelma on löytää pullonkaula. Sitä avartamalla koko prosessi toimii taas tehokkaammin, kunnes seuraava pullonkaula löytyy. Kun suunnittelu on saatu ”avarrettua”, mikä mahtaa olla seuraavana? Tutkimukseen kannattaa perehtyä, erityisesti kohtaan 5.2., jossa tutkimuksen rajoitteet on hyvin kuvattu. Jatkotyötä tarvitaan.

    1. Hankesuunnittelun hukka muodostuu vaihtoehtojen tutkimisesta. Hukkaa siis kaikki vaihtoehdot joita ei toteuteta. Toteuttamalla kaikki tutkitut vaihtoehdot vaikka päällekkäin = ei hukkaa suunnittelussa 🙂

  2. Pohtia myös voidaan, paljonko näissä Allianssihankkeissa jää pääurakoitsijalle mahdollisuus ohjata ratkaisuja omalta kannalta edullisempaan suuntaan. Itse en osta ajatusta allianssin toimivuudesta tilaajan/rakennuttajan kannalta tavanomaisten rakennushankkeiden osalta. Allianssille on kyllä paikkansa, mutta niitä hankkeita on Suomessa muutama hassu vuosittain.

    Olen ollut lukuisissa hankkeissa mukana, joissa on haettu pääurakoitsijan mukaan ottamisella lisäarvoa suunnitteluvaiheeseen. Jokainen on poikkeuksetta johtanut halvempien ja monesti laaduttomampien materiaalien metsästykseen, vuosisopimusten hyödyntämiseen sekä pelaamiseen rakenneratkaisuilla. Tästä jäänyt voitto lämmittää poikkeuksetta eniten pääurakoitsijaa ja heidän aliurakoitsijoitaan. Lopputulos on joka ikinen kerta ollut kokonaisuutta ajatellen lähtöajatusta laaduttomampi.

    Ajatus yhteistoiminnallisuudesta on toki hyvä, kehitettävää on kuitenkin vielä paljon. Sitä ennen vanha käytäntö on vielä varsin käyttökelpoinen ja toimiva tavanomaisissa rakennushankkeissa.

  3. Tätä ongelmaa ei olisi, mikäli kaikki hankkeiden osapuolet olisivat oikeasti mukana hyvällä ammattitaidolla ja aidolla halulla toimia yhdessä parhaan lopputuloksen saamiseksi. Projekteissa, joissa nuo asiat ovat kunnossa päästään maaliin riippumatta hankkeen muodosta.

    Näissä ehdotuksissa paistaa se, että tämä valmistuva DI ei ole työskennellyt pienemmissä tai keskisuurissa yrityksissä, joissa toimihenkilöitä ei yksinkertaisesti voi heittää tekemään ilmaista kehitystyötä hankkeisiin, joista joudutaan kilpailemaan myöhemmin.

    Mikäli jokin toimija haluaisi oikeasti kehittää koko rakentamisen tuotantoketjun suunnittelusta toteutukseen, niin se hankkisi omistukseensa koko ketjun kaikki kriittiset osat.

    Näin on Suomessa tehnyt Lehto ja onnistumisia, sekä epäonnistumisia on tullut. Mielenkiintoista nähdä saako Lehto tulevaisuudessa tuotettua asuntoja tehokkaammin kuin perinteistä mallia käyttävät. Heillä on tähän kaikki mahdollisuudet.

    1. No paljon huonompaa esimerkkiä kuin Lehto ei voi nostaa näissä merkeissä. Lehto edustaa juuri sitä toimintaa, mitä rakennusalalle ei pitäisi päästää. Se näkyy tälläkin palstalla. Kommentointi Lehdon toiminnasta näyttää toki olevan railakasta, mutta tuskin sitä aivan aiheetta tehdään. Jos olen oikein ymmärtänyt, laaja mielipide on, että Lehdon hankkeet tarvitsisivat tupla konsultoinnin ja valvonnan, meno on niin talousohjattua.

      1. Lehto on ainoa toimija, jolla on mahdollisuus saada kokonaissynergiaetuja, mikäli osaavat rakentaa palettinsa oikein. Pirstaloittamalla kenttä on vaikeampaa saada samanlaista konsortiota kasaan, ellei halua käyttää kunnolla rahaa. Tässäkään tapauksessa halvalla ei valitettavasti saa hyvää. Harvoinpa ne tilaajat miettivät suunnittelijoita ja urakoitsijoita valitessaan että sillä hinnan erotuksella on oikeasti merkitystä.

        1. Veikkaan, että julistus ja markkinointi on Lehdon osalta toistaiseksi loppuun käytetty ainakin näissä rakentamisen merkeissä. Tulokset puhuvat sen puolesta, että puhumalla homma ei hoitunut maaliin asti. Se jäi enemmän siihen rahan keräämisen vaiheeseen, joka toki palvelee omistajakuntaa, mutta ei asiakasta.

  4. Toimituksen postilaatikkoon tuli tällainen viesti, joka sopisi hyvin tähän kommentttiosioon:

    ”Olisi ehkä syytä ottaa kantaa myös taloudellisiin seikkoihin. Ongelma on siinä että joko suunnittelijat joutuvat tekemään paljon suunnittelua omaan piikkiin, koska joutuvat iteroimaan ja arvailemaan myöhemmin päätettäviä asioita tai ”milestonien” sisältöä. Tai urakoitsijat joutuvat osallistumaan ja oikeasti tekemään hankkeen toteutussuunnittelua jo suunnitteluvaiheessa, tällöin urakoitsijat joudutaan alustavasti kilpailuttamaan jo hankesuunnitteluvaiheessa. Millä perusteella valitaan toteuttaja? Vai palkataanko erillinen toteutussuunnittelija, jolloin ollaan taas ongelmissa.

    Ideaalitilanteessahan hankkeen toteuttajat olisivat osallisena suunnitteluvaiheessa, mutta kuka aikoo maksaa tästä mukana olosta ekstraa? Todellisuudessahan tuo luultavasti pienentäisi kustannuksia ja vähentäisi rakennusaikaisia muutoksia, ongelmaksi muodostuu väitteen todistaminen. Mielestäni parempi ratkaisu olisi se että kaikki osapuolet keskittyisivät hankkeen toteutusmuodosta riippumatta aidosti avoimeen yhteistyöhön ja oman ammattitaitonsa parantamiseen. Nykyään focus on liikaa lisätöiden nyhtämisessä ja tyhmän-henkilön esittämisessä.”

  5. Yleensä tällaisissa tutkiekmissa hyvin vähän otetaan huomioon viranomaisten hysteeristä käsienpuhkihankaamista ja vastuunpakoilua, mikä tekee suunnittelusta, sitä mitä se nyt on.

  6. Usein aletaan mennä mönkään jo hankesuunnitteluvaiheessa, sillä budjetti ja hankesuunnitelman tavoitteet harvoin kohtaavat. Tietysti mikäli budjetti on rajaton, kannattaa suunnitella perinteisellä menetelmällä mökki valmiiksi kaikkine tavoitteineen ja sitten tarjousten perusteella todeta, että maksoi enemmän kuin ajateltiin, mutta menköön. Usein vaan tuossa vaiheessa joudutaan toteamaan, etteihän rahat tähän riitä ja suunnitellaanpas uudestaan tai osaoptimoidaan (närpitään pintamateriaaleja ja taloteknisiä järjestelmiä sun muuta), jolloin päädytään heikompi laatuiseen lopputuotteeseen. Ja joka tapauksessa hukkaa syntyy, sillä uudelleen suunnittelun kustannukset ovat edelleen pois lopputuotteen laadusta.

    Olisiko järkevämpää arvioida kriittisesti tarvittavien asiantuntijoiden (kustannustietoisten) kanssa hankesuunnitelman ja budjetin suhdetta (todeta joskus jopa lähtökohtaisesti, että tavoitteet ja budjetti eivät ole linjassa -> jompaa kumpaa on korjattava), suunnitella kustannusohjatusti tavoitteet huomioiden jolloin joskus voitaisiin lopussa päästä lisäämään, ainaisen karsimisen sijaan, sitä minkä koetaan tuottavan eniten arvoa sijoitettavalle rahalle.

    1. Näin on hyvä tehdä, jos rakennuttajalla ei ole juurikaan kokemusta rakennuttamisesta, esimerkiksi hiljattain valmistunut diplomi-insinööri tai vastaava kokematon henkilö.

      On myös kokeiltu hankkeita, jossa pääurakoitsija on mukana ja kustannustietoa olisi kaiken lupauksen mukaan pitänyt toimessa mukana olla. Kun suunnittelu on edennyt melko likelle toteutussuunnitelmatasoa ja lasketaan ns. sopimushintaa, budjetti on pamahtanut ennätyksellisen paljon pitkäksi. Eli karsintakierros on ollut edessä. Sitten alkaa pulkkitavarahanke tai vaihtoehtoisesti hanke heitetään roskikseen.

      Kyllä rakennuttamisenkin puolella käytetään ulkopuolista kustannuslaskentaa tarvittaessa, se vastaa tarpeeseen yhtä hyvin kuin yhteistoimintaan kiinnitetty pääurakoitsija. Todellinen hinta kuitenkin saadaan vasta kun toteutussuunnitelmat ovat valmiina.

      Isompi ongelma on se. että henkilöillä, ovat ne sitten rakennuttajan tai pääurakoitsijan toimessa, ei ole kokonaiskäsitystä tai edes käsitystä siitä miten hankkeet ohjataan budjettiin, tai vaihtoehtoisesti, onko budjetti riittävä tavoitteeseen nähden. Tämä on se ammattitaito joka tulee vuosien oikealla työkokemuksella. Yleinen luulo rekrytoinneissa tuntuu nykyään olevan se, että tuoreelta diplomi-insinööriltä kyllä onnistuu, ei vaan tahdo onnistua, aina vanhemmaltakaan.

  7. Allianssikaan ei pysty ihmeisiin suunnittelun tehostajana, ja suunnitteluvaiheita ei tulee tehostaa liikaa hankkeissa, jotka vaikuttavat omaa tonttia laajemmin ympäristöönsä. Lisäksi on huomioitava, että allianssien kokoaminen ja sen toiminnan organisointi ja pystyttäminen vie oman aikansa, jota ei tule alimitoittaa.

    Laajoissa infrahankkeissa suunnittelua on vaikea tehostaa, koska hankkeet liittyvät ja vaikuttavat kiinteästi viereisiin alueisiin ja lähiympäristöön – hanketta ei voi irrottaa näistä eikö suunnitella vain toimenpidealueen sisällä. Lisäksi monessa tapauksessa aiempien suunnitteluvaiheiden alustavat tarkastelut, selvitykset ja suunnitelmat on tehty pieniltä osa-alueilta (esimerkkinä raidehankkeiden edellytyksenä olevat maankäyttösuunnitelmat ja niiden liikennesuunnitelmat). Hyvän lopputuloksen kannalta on tärkeää selvittää vaikutukset oikealla laajudella sekä tehdä ensimmäinen suunnittelukierros niin, että suunnitelmapaloista kootaan kokonaisuus ensimmäisen kerran yhteen. Tällöin on parempi käsitys kokonaisuudesta, kehittämistarpeista, riskeistä, toteutuskelpoisuudesta ja alustavasta kustannustasosta. On myös huomattava, että hankkeisiin sisältyy riskejä, joiden aikatauluja ei aina voi hallita (esim kaavavalitukset ja tietyt luvitukset). Lisäksi on huomioitava, että isot infrahankkeet allianssimuotoisinakin edellyttävät kohtalaisen paljon vuorovaikutusta ja työpanoksia allianssien ulkopuolisilta, kuten kaupungin eri palvelujen virkamiehiltä, koska hankkeet toteutuvat keskellä rakennettua ympäristöä ja vaikuttavat alueella asuvien, työskentevien ja liikkuvien oloihin pitkään.

  8. Eräs ison rakennuttajaorganisaation rakennuttajapäällikkö totesi tässä taannoin allianssista, että olisi hyvä palata perinteiseen kokonaisurakkahankintoihin, kun kustannukset ovat karanneet täysin käsistä.

  9. Hankesuunnittelun hukka muodostuu vaihtoehtojen tutkimisesta. Hukkaa siis kaikki vaihtoehdot joita ei toteuteta. Toteuttamalla kaikki tutkitut vaihtoehdot vaikka päällekkäin = ei hukkaa suunnittelussa 🙂

Vastaa käyttäjälle Elmer Fudd Peruuta vastaus