Asiantuntija: Näitä muutoksia rakennusosien uudelleenkäyttö meiltä vaatii

Rakennusosien uudelleenkäytöstä keskustellaan monissa pöydissä – ja niin pitääkin. Ympäristötrendit ovat tuoneet painetta myös käytännön hankkeisiin: purkuhankkeissa tehdään uudelleenkäyttöselvityksiä ja monissa peruskorjauskohteissa hyödynnetään jo kertaalleen käytettyjä rakennusosia.

Uusi rakentamislaki vauhdittaa omalta osaltaan uudelleenkäyttöä: pykälät edellyttävät vähähiilisiä ratkaisuja rakentamisessa. Juna on siis liikkeellä, joskin olemme vasta matkan alkutaipaleella. Edessämme on haasteita, mutta ne ovat nähtävissä ja taklattavissa.

Tarvitaan markkinapaikka

Käytettyjä rakennusosia hyödyntävissä rakennushankkeissa tarvitaan hyvissä ajoin tieto siitä, että työmaalla on tavaraa asennuksien alkaessa. Tehtävänämme onkin luoda markkinapaikka, josta hanke saa vaivatta selville, mitä rakennusosia on tarjolla ja missä laajuudessa, jotta oikea-aikainen toimitus on varmaa. Monissa yrityksissä on kyllä intoa edistää asiaa, mutta todellisen markkinapaikan puuttuminen näyttäytyy melkoisena uudelleenkäytön esteenä.

Muissa Pohjoismaissa asiaa on lähdetty ratkomaan tekemällä varastoja irrotetuille rakennusosille. Vaihtoehto toki tuokin, mutta luontevampaa olisi ennakoida purkuun tulevien rakennusten uudelleenkäyttökelpoisten rakennusosien kokonaisuutta tietotekniikkapohjaisesti luomalla tietokanta tulevien purku- ja peruskorjaushankkeiden materiaaleista.

Tietomallejakin voitaisiin hyödyntää materiaalien digitaalisessa varastoinnissa, mutta se edellyttäisi mallipohjaisen inventointiprosessin kehittämistä, koska mallintaminen nykyisillä menetelmillä on liian hankalaa pelkästään uudelleenkäyttöä ajatellen. Tarvitsemme siis automaatiota avuksemme.

Kelpoisuudessa pitää luottaa asiantuntijoihin

Kelpoisuuden osoittaminen näyttäytyy uudelleenkäytössä usein mörkönä, joka viskoo kapuloita rattaisiin ja vaimentaa siten toimeen ryhtymisen intoa. Pelko on turhaa, sillä kelpoisuuden osoittaminen on haasteista helpoin, kunhan vain luotetaan asiantuntijoiden osaamiseen ja rakennusvalvonta pitäytyy roolissaan ja varmistaa, että hankkeilla on riittävä osaaminen.

Kelpoisuuden osoittamiseen on tulossa myös uusia työkaluja, kun Uuraket-hankkeessa tuotettu opas kelpoisuuden osoittamisen käytännöistä julkaistaan kesäkuussa 2025.

Kelpoisuuden osoittaminen on toki teknisesti monisyinen asia, joka edellyttää ymmärrystä materiaalien pitkäaikaiskäyttäytymisestä, ominaisuuksista, kuormitusolosuhteista ja monista rakennusfysikaalisista ilmiöistä. Kelpoisuuden osoittamiseen voidaan käyttää myös erilaisia tutkimuksia ja testejä, mutta riskinä on, että liiallisilla tai liian aikaisin tehdyillä tutkimuksilla sammutetaankin orastava uudelleenkäytön liekki.

Kelpoisuuden osoittamisessa oleellisinta on luottaa asiantuntijoiden osaamiseen ja heidän arvostelukykyynsä. Ominaisuuksien selvittämistarpeita voi myös vähentää valitsemalla käyttökohteet siten, että kuormitukset ovat aiempaa vähäisemmät.

Rakennusvalvonnan tehtäväksi jää varmistaa hankkeen riittävä kelpoisuusosaaminen ja se, että prosessi on kunnossa. Tutkimusmenetelmiin tai -määriin rakennusvalvonnan ei ole tarpeen puuttua. Kun tarkastellaan rakennusosien olennaisia ominaisuuksia, rakennuspaikkakohtainen lausunto on toimiva kelpoisuuden osoittamisen keino.

Kustannuksia on saatava alas

Uudelleenkäyttö kulkee vielä lapsenkengissä ja on siksi kustannuksiltaan toistaiseksi kallista. Tämä on luonnollista – olemmehan hioneet uusien materiaalien valmistusprosesseja satoja vuosia. Harjaantumattomuudesta johtuva korkea kustannustaso ei kuitenkaan saa olla esteenä tärkeän asian edistämiselle.

Kustannuskysymystä on tartuttava kuin härkää sarvista: pitää selvittää, miten materiaalien ehjänä irrottaminen, logistiikka ja asentaminen saadaan tehtyä mahdollisimman tehokkaasti ja edullisesti. Markkinoilla on onneksi otettu ilahduttavia kehitysaskeleita esimerkiksi ontelolaattojen ehjänä irrottamistekniikoissa.

Lisää osaamista ja uskallusta

Liian usein rakennusosa tuomitaan purettavaksi sen uudelleenkäyttömahdollisuuksia tarkemmin pohtimatta: taustalta löytyy usein epävarmuutta ja tietämättömyyttä materiaalien ominaisuuksista ja pitkäaikaiskestävyydestä. Joskus saattaa käydä niin, että hankkeessa ei edes huomata nostaa esille materiaalien uudelleenkäyttömahdollisuutta.

Tässä onkin meille konsulteille peiliin katsomisen paikka: tehtäväksemme jää kuntotutkijoiden ja suunnittelijoiden kouluttaminen niin, että he osaavat ja uskaltavat hyödyntää käytettyjen rakennusosien ominaisuuksia oikeassa paikassa ja kertoa uudelleenkäyttöpotentiaalista tilaajille.

Tavoitteet on syytä asettaa hankkeen alkuvaiheessa, sillä uudelleenkäytön edistäminen hankkeen myöhemmissä vaiheissa ei todennäköisesti onnistu. Tavoitteiden löytäminen ei ole kovin vaikeaa, koska monissa hankkeissa uudelleenkäyttöä tehdään jo nyt ja käytännön kokemusta alkaa myös olla. Hyvä perussääntö on, että jokaisessa hankkeessa on uudelleenkäyttömahdollisuuksia.

Nykyaikaiset yhteistoiminnalliset toteutusmuodot antavat oivan mahdollisuuden tavoitteiden pohtimiselle ja asettamiselle kehitysvaiheessa esimerkiksi avaintulosalueiden mittareiden muodossa. Valistunut tilaaja voi toki asettaa tavoitteita omaehtoisestikin. On ollut hienoa huomata, että osa tilaajista on ottanut uudelleenkäytön ja siihen liittyvät innovatiiviset ratkaisuehdotukset osaksi kilpailuttamiskriteereitä.

Nyt tarvitaan kohteita

Rakennusosien luovuttajakohteita on tiedossa lukuisia, ja tavaraa olisi putkessa, jos sille vain löytyisi käyttäjiä. Jotta saamme korkin avattua, tarvitaan kohteita, jotka ovat valmiita hyödyntämään käytettyjä rakennusosia.

Tämä edellyttää aktiivisuutta hankkeen alussa, kunnianhimoa tilaajalta ja ajattelutavan muutosta suunnittelijoilta. Toimitusketju muuttuu kyllä perässä.

Rakennusosien käyttäminen uudelleen on oiva mahdollisuus edistää vähähiilistä rakentamista ja luonnonvarojen säilyttämistä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä vastuullinen toiminta voisi olla käytännössä.

Uudelleenkäyttö on teoriatasolla kohtalaisen helppo hahmottaa, mutta käytännössä sitä on vielä vaikea edistää. Kaikki lähtee kuitenkin tahtotilasta ja tavoitteista, minkä lisäksi tarvitaan ripaus luovaa hulluutta!

Kirjoittaja on suunnittelutoimisto Ideastructuran perustaja ja toimitusjohtaja.