Työmaakilpailun 40-vuotishistoriaa: Hakan konkurssiuhka kiritti Sörkan rakentajat työmaakilpailun voittoon

Seppo Kivilaaksolla ja Ari Partasella ei ole koskaan ollut niin pakottavaa kiirettä kuin vuonna 1992-1994. Sörnaistenkatu 1:n toimistotalo Helsingissä piti saada valmiiksi ennen Hakan konkurssia. Kivilaakso toimi hankkeessa Suomen Yhdyspankin rakennuttajakonsulttina ja Partanen Hakan työpäällikkönä.

Tekemisen meininki oli työmaalla niin hyvä, että Rakennuslehden asiantuntijaraati palkitsi sen vuoden 1993 parhaana työmaana, vaikka silloin ei vielä tiedetty miten loppukirissä käy. Valitsimme sen nyt myös työmaakilpailun 40-vuotisjuhlavuoden mallikohteeksi. Valintaan vaikutti rakentamisen innovatiivisuuden, korkean laatutason ja esimerkillisen työturvallisuuden lisäksi myös itse talon tarina.

Rakennuslehden erilliseen juhlajulkaisuun pääset tästä.

Hylätylle teurastamatontille suunniteltiin 1990-luvun alkuun jatkuneen nousukauden huumassa kaksi lasiaulaa sisältävä huippulaadukas koppikonttori yhdelle isolle käyttäjälle. Työelämän tarpeiden muuttuessa talo näivettyi kuitenkin 2000-luvulla puolityhjäksi väistötilaksi. Onnistuneen peruskorjauksen avulla se on nyt vironnut henkiin ja on kymmenien yritysten elämää sykkivä kohtaamispaikka.

Haka oli suojelijoita nopeampi

Sörnaisissa oli ollut teurastamo- ja lihanjalostustoimintaa 1930-luvulta lähtien, mutta 1980-luvun lopulla alkoi olla selvää, että voimakkaasti kasvava kaupunki tarvitsi alueen muuhun käyttöön. Haka osti OK-Lihan eli entisen Karjakunnan tyhjilleen jääneen teurastamon ja purki sen vuonna 1989.

Lue lisää Helsingin puretuista taloista

”Rakennusta yritettiin hakea suojeltavaksi, mutta me kerettiin purkaa se”, Ari Partanen sanoo.

Kaupunki oli toivonut, että vähintäänkin talon punatiilinen tiilijulkisivu olisi säilytetty. Kun tämä ei ollut enää mahdollista, arkkitehti Markku Valjento huomioi historiallisen miljöön suunnittelemalla taloon tiilijulkisivun. Se toteutettiin sitten elementtiratkaisuna. Jotta sata metriä pitkän julkisivun tiililaattaelementit eivät pistäisi häiritsevästi silmään, Valjento vaati, että elementtien välinen sauma ei saa olla tiililaattojen saumaa leveämpi.

SYP:n piti hakea poikkeuslupa siitä, että talon voi rakentaa toimistokäyttöön. Tähän kaupunki suostui sillä ehdolla, että tilat suunnitellaan niin muuntojoustaviksi, että ne voidaan tarvittaessa muuttaa pienteollisuustiloiksi.

Seppo Kivilaakso sanoo, että muuntojoustavuus palveli hyvin myös toimistokäyttöä ja toi vain noin prosentin lisähintaa, kun se otettiin jo suunnitteluvaiheessa huomioon. Muuntojoustavuus koski myös talotekniikka, mikä toi vapautta väliseinien sijoittelulle tai niiden poistamisellekin.

Pankkitoiminnan luonteen vuoksi avokonttorimalli ei ollut mahdollinen. Vain ylimpään kerrokseen suunniteltiin kaksi avotilaa. Neuvottelutilat sijoitettiin rakennuksen pohjakerrokseen, mikä osoittautui kestäväksi ratkaisuksi.

Projektinjohtomallin pilotti

SYP ja Haka pääsivät sopimukseen tontin arvosta, mutta eivät rakentamisen hinnasta. Siksi rakentamaan ryhdyttiin laskutyöpohjalta yhteistoimintamallilla niin sanotulla Open book -periaatteella. Tällä nykyistä projektinjohtourakointia muistuttavalla mallilla talo saatiin tehtyä selvästi Hakan tarjoamaa hintaa edullisemmin.

Haka ja SYP valitsivat yhdessä suunnittelijat, toimittajat ja alaurakoitsijat. Yhteistyö oli muutenkin saumatonta. Partanen ja Kivilaakso eivät muista yhtään riitaa.

Hakalla oli vielä 1990-luvun alussa paljon omia alaurakointiyksiköitä. Näille annettiin mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuun, mutta suljetut tarjouskuoret Kivilaakso ja Partanen avasivat yhdessä.

Erona tämän päivän rakentamiseen oli se, että työmaalla oli myös Hakan omia työntekijöitä mm. mitta- ja remonttimiehinä.

”He pitivät homman kasassa verrattuna nykyiseen tilanteeseen, että kaikki teetetään ulkomaisilla alaurakoitsijoilla, joista osa painaa töitä iltaisin ja viikonloppuisin kenenkään valvomatta”, Partanen sanoo.

Isoimmat hankinnat, kuten teräspalkeista ja -pilareista sekä ontelolaatoista koottu runko tilattiin tuoteosakauppoina. Siinä toimittaja vastasi sekä valmisosasuunnittelusta, valmistuksesta että asennuksesta.

Laskusuhdanne painoi kustannuksia alas, mutta se myös karsi tarjoajia. Varsinkin rakennustuoteteollisuudessa oli ehditty tehdä jo kapasiteetin leikkauksia ja tehtaiden sulkemisia.

Vauhti kiihtyi loppua kohden

Suunnittelua ja rakentamista tehtiin limittäin ja suunnitteluun saatiin lisää nopeutta hyödyntämällä CAD:ä, mikä oli silloin vielä uutta rakentamisessa.

Rakennustyö vaiheistettiin neljään lohkoon. Kun viimeisessä lohkossa tehtiin vielä perustustöitä, oli ensimmäisessä lohkossa käynnissä jo sisustusvaihe. Rakennustöiden valmiusastetta seurattiin viikoittain edistymäseurantaohjelmalla. Lohkottamisen ansiosta rakentamisaika lyheni puolella vuodella.

”Kun oli ensimmäisessä lohkossa opittu tekemään oikein, niin seuraavissa lohkoissa työ sujui juohevasti”, Kivilaakso muistelee.

Töiden edetessä Hakan taloudelliset vaikeudet syvenivät.  Vuoden 1993 tappioksi ilmoitettiin miljardi markkaa, minkä johdosta rahoittajat SYP:n johdolla ottivat vuoden 1994 alussa yhtiön haltuunsa.

Partanen sanoo, että vaikka Hakan vaikeudet tiedettiin, niin silti konkurssi yllätti. Se tapahtui vain kahta viikkoa ennen talon luovutusta, maaliskuussa 1994. Sen vuoksi kaikki alaurakoitsijat eivät saaneet viimeistä maksueräänsä. Erityisesti tästä kärsivät loppuvaiheen töitä tehneet teleurakoitsijat.

SYP:lle konkurssi maksoi 450 miljoonaa markkaa, sillä se oli ollut Hakan suurin rahoittaja.

Talo oli kuitenkin jo valmis ja virheetön. ”Olimme koko ajan tähdentäneet omalle porukallemme, että työt tehdään kerralla valmiiksi”, Partanen sanoo. Tähän myös päästiin.

Pankilla oli kovat laatuvaatimukset

SYP:n korkeiden laatutavoitteisen vuoksi kohteessa käytettiin laatusuunnitelmia, mallirakenteita ja yksityiskohtaisia vastaanottomenettelyjä. Mallihuoneita oli käytetty ennenkin, mutta uutta Sörnaisissa oli, että ensimmäiset mallihuoneet tehtiin jo suunnitteluvaiheessa viereisen teurastamoalueen tiloihin.

”Parannettavaa oli aluksi paljonkin, sillä suunnittelijat eivät aluksi osanneet huomioida asioita rakentamisen näkökulmasta. Mallihuone auttoi tässä”, Kivilaakso sanoo.

Seuraavat mallihuoneet tehtiin rakenteilla olevaan kiinteistöön. Alaurakoitsijat vietiin niihin katsomaan, mitä tilaaja heiltä edellyttää.

Rakentamisessa apuna oli Hakan edistyksellinen laatujärjestelmä. Valmetista Hakan toimitusjohtajaksi tullut Pertti Naulapää oli yrittänyt laajoilla sisäisillä koulutuksilla nostaa rakennusliikkeen laatutason samalle tasolle mitä se oli teollisuudessa. Ristiriidat yhtiön johdossa olivat kuitenkin niin isot, että kaikki eivät tähän tavoitteeseen sitoutuneet.

Naulapää lähti Hakasta vuonna 1992. Syykin oli selvä. Rahaa oli mennyt liikaa Ruotsin valloitukseen samaan aikaan kun vaikeudet Suomessa kasvoivat. Lopputulos kansainvälistymispyrkimyksistä oli se, että sen sijaan, että Haka olisi päässyt Ruotsin, ruotsalaiset rakennusyritykset ryntäsivät Suomen, Skanska jopa Hakan entisen johtajien suosiollisella avustuksella.

Työturvallisuuden mallikohde

Sörnaisten työmaalla hyvää laatua ja työturvallisuutta sekä sujuvaa tekemistä auttoi se, että työmaa pidettiin poikkeuksellisen siistinä. Työmaakilpailun raadin jäsen Markku Marjamäki Uudenmaan työsuojelupiiristä kuvasi työmaan siistiä ilmettä shokeeraavaksi. ”Runkotyövaiheessa olevaa kohdetta ei tahtonut tunnistaa rakennustyömaaksi.”

Iso ansio tästä kuului vastaavan mestarin Tenho Kaasalaisen asennekasvatukselle. Tuekseen hän sai Hakan ja Uudenmaan työsuojelupiirin kehittämän työturvallisuuden TR-mittarin, jonka pilottikohteena työmaa toimi.

Partanen kertoo, että TR-mittaukseen kuului joka viikko työnjohdon yhdessä työtekijöiden edustajan kanssa tekemä työturvallisuuskierros, jossa merkittiin ylös puutteet. ”Seuraavan viikon tarkastukseen mennessä ne piti olla korjattuna.”

Kun TR-mittari otettiin Hakan hyvien kokemusten siivittämänä käyttöön muidenkin rakennusliikkeiden työmailla, pystyivät työmaat ja yritykset mittaamaan ja vertailemaan työturvallisuutta. Kun TR-mittarin lukemilla alettiin kilpaillakin, nousi työturvallisuuden taso huimasti koko Suomessa.

Lue lisää: Rakennustyömaat ovat 50 vuodessa muuttuneet sotatantereista siisteiksi ja monikansallisiksi työpaikoiksi

Innovatiivisia ratkaisuja

Kivilaakso listaa työmaan ansioiksi myös monet innovaatiot. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee huoneiden kattoihin suunnitellut jäähdytyspalkit. Niistä pidettiin innovaatiokilpailu kolmelle tarjoajalle. Yksikään tuotteista ei läpäissyt tehtyjä savutestejä. Ne päästivät ilmaa vain palkin päistä muun palkin ollessa lähes tarpeeton.

”Haltonin palkki oli lähimpänä tavoiteltua, joten se otettiin jatkokehittelyn kohteeksi. Halton oli varmaankin kiitollinen tälle projektille, sillä he saivat siinä kehitettyä itselleen huipputuotteen.”

Arkkitehtisuunnittelukin oli luovaa. Markku Valjento sai mahdutettua taloon maksimimäärän toimistotilaa sijoittamalla rakennuksen keskelle lasikattoisen ja lasiseinäisen valopihan. Näin toimistohuoneisiin saatiin valoa sekä kadun puolelta että kahden lasiaulan kautta.

Ratkaisu oli sen verran uusi, että aulojen palomitoitus tehtiin VTT:n avustuksella toiminnallisena. Se oli siihen aikaan uutta Suomessa. Toiminnallisen palomitoituksen ansiosta lasikatteiden ja sisäpihan seinärakenteiden palosuojausta voitiin merkittävästi keventää.

Valjento toi julkisivuun modernia ilmettä näyttävillä erkkereillä. Rakentajia niiden sijoittelu epäilytti. Ne sijaitsevat kerrostasoihin nähden niin, että puolet niiden korkeudesta (alaosa) sijaitsee alemman kerroksen puolivälistä ylöspäin ja puolet niiden korkeudesta (yläosa) sijaitsee ylemmän kerroksen puolivälistä alaspäin.

Rakentajat ehdottivat erkkereiden siirtämistä joko puoli kerrosta ylös- tai alaspäin, jotta olisi vältytty kosteustekniikan kannata turha vaativilta rakenteilta. Kun tätä pidettiin kaupunkikuvallisesti ei toivottuna, niin rakentajat kehittivät ratkaisut, joilla erkkereiden vedenvuotoriskit saatiin eliminoitua.

Pankitkin jäivät laman jalkoihin

Isoimpiin murheisiinsa pankit ja Hyppönen olivat osin itsekin syypäitä. Hyppönen oli vielä lokakuussa 1992 Helsingin Sanomissa kehottanut rakennusliikkeitä painamaan kaasua.

”Rakennusliikkeiden ei pitäisi tuijottaa myymättömien asuntojen varastoon vaan niiden pitäisi kiireesti ryhtyä rakentamaan pieniä ja keskisuuria kovan rahan asuntoja. Ne loppuvat markkinoilta ihan kohta.”

Juuri tuon huonompaa neuvoa pankinjohtaja ei olisi voinut antaa. Rakennuslehti oli uutisoinut jo syksyllä 1990 asuntojen alennusmyynnin alkaneen. Silloin myymättömiä valmiita asuntoja oli rakentajien käsissä jo 9000 ja lisää kertyi koko ajan, sillä aloitusmäärät olivat yhä korkeat.

Jo ennen kuin Hyppönen pääsi muuttamaan Sörnaisiin, oli Polar velkasaneerauksessa, Haka konkurssissa ja joukko muitakin rakennusliikkeitä oli kaatumassa valtavine asunto- ja kiinteistövarastoineen pankkien syliin. Kiinteistöjen arvot romahtivat.

Pankit eivät kestäneet jättimäistä luottotappioiden kasvua. Ne järjestelivät ongelmakiinteistöjään erilaisiin roskapankkeihin. Tunnetuin niistä oli Arsenal, joka hallitsi jo toukokuussa 1994 peräti 11,5 miljardin markan arvoista kiinteistökantaa.

Vuonna 1995 loppui myös Yhdyspankin tarina, kun se yhdistettiin KOP:n kanssa Meritaksi. Siitä alkoi raju pankkikonttoriverkoston saneeraus. Lähes 300 konttoria suljettiin kahden vuoden sisällä. Kun tämä siivoustyö oli valmis, tuli ruotsalainen Nordbanken järjestelemään pankkitoiminnot Nordean nimen alle.

Talosta tuli virastojen väistötila

Kun Sörnaistenkatu tyhjeni pankkitoiminnasta, osoittautui talo 2000-luvulla sopivaksi väistötilaksi monille julkisille toimijoille, joiden omia tiloja peruskorjattiin. Talon etuna pidettiin sitä, että pankki oli rakennuttanut tilat huipputurvallisiksi ja muuntojoustaviksi.

Vuosina 2005-2006 taloon majoittui opetusministeriö. Myöhemmin talo oli pitkään Helsingin kaupungin käytössä. Esimerkiksi rakennusvalvontavirasto toimi siellä ennen muuttoaan vuonna 2020 valmistuneeseen Kaupunkiympäristötaloon. Markkinaoikeus oli talossa vuosina 2021-2022.

Kun Ilmarinen ja ruotsalainen eläkevakuutusyhtiö AMF Tjänstepension perustivat vuonna 2015 kiinteistösijoitusyhtiö Antiloopin, siirtyi Sörkan talo monien muiden Ilmarisen kiinteistöjen ohella sille.

Antiloopista on tullut yksi suurimmista toimistokiinteistöihin sijoittajista pääkaupunkiseudulla 1,4 miljardin euron kiinteistöportfoliollaan. Se on suurin kiinteistösijoittaja Hakaniemi-Sörnainen alueella ja Ruoholahdessa. Nämä ydinkeskustaa lähellä olevat alueet valittiin, koska niissä nähtiin suurimmat kehittämismahdollisuudet.

”Olemme pääsääntöisesti sijoittaneet kiinteistöihin, jotka vaativat uuden elämän”, toimitusjohtaja Tuomas Sahi sanoo.

Antilooppi luo tiloihin uutta elämää

Markkinat ovat Antiloopin Sahin mukaan muuttuneet koko ajan siihen suuntaan, että tilantarve pienenee, vuokrasopimusajat lyhenevät ja laatuvaatimukset kasvavat.

”Pääkaupunkiseudulla tilantarve kohdistuu 70 prosenttisesti alle 500 neliömetrin suuruisiin tiloihin. Edes pörssiyritykset eivät aina tarvitse koko taloa käyttöönsä.”

Toimistojen käyttötarkoituskin on tekniikan kehittymisen ja etätyön yleistymisen myötä muuttunut.

”Periaatteessa ihmiset ja yritykset eivät enää tarvitse toimistoja työntekemiseen, mutta meidän tehtävämme on saada ihmiset haluamaan toimistolle. Toimistosta on tullut kasvavassa määrin ihmisten kohtaamispaikka, jotta työt saataisiin tehtyä yhdessä paremmin.”

Vertailukohdaksi Sahi ottaa kauppakeskukset. Ihmiset eivät enää tarvitse kauppoja hankkiakseen ostoksensa. Siksi kauppakeskuksista on tullut elämyskeskuksia. Toimistotaloissa pitää samalla tavalla panostaa houkuttelevuuden lisäämiseen.

Antiloopin liikeideana on muokata paitsi toimistorakennuksen myös koko alueen vetovoimaa tuomalla sinne monipuolisia palveluja. Antiloopin kiinteistöt Ruoholahdessa, Hakaniemessä ja Sörnaisissa ovat Sahin mielestä siten houkuttelevuudeltaan ihan toista kuin Vantaan pellolla seisovat toimistorivistöt.

Sörnaistenkadun muodonmuutos

Vanhanaikaiselle yhden käyttäjän suurelle, suljetulle koppikonttorille ei ollut Sörnaisissa enää kysyntää, joten kiinteistö piti saada virkoamaan muokkaamalla se hyviä palveluja tarjoavaksi monikäyttäjätoimistoksi. Sahi sanoo, että talo oli muuntojoustavuutensa vuoksi kohtuullisen helppo peruskorjata uuteen käyttöön. Siitä hän antaa tunnustusta talon rakentajille ja suunnittelijoille. Monessa muussa vanhassa kiinteistössä isojen muutosten tekeminen on joko mahdotonta tai liian kallista.

Talo peruskorjattiin vaiheittain. U-H Rakennus vastasi vuonna 2021 muun muassa ykköskerroksen muutostöistä ja Tammisalon Korjausrakentaminen vuonna 2024 kakkoskerron Pooliksi-kutsutun pientoimisto- ja kokoustila-alueen töistä.

Näkyvimmät muutokset tehtiin talon aulatilaan, joka avattiin uudistetuilla sisäänkäynneillä julkiseksi tilaksi, jonka ravintolaa ja kahvilaa voi kuka tahansa käyttää. Aulan värimaailma muuttui täysin. Vaaleanharmaata väriä on enää katon rajassa olevissa ääneneristyslevyissä. Muuten tila on tumma.

Poolin yhteiskäyttöisestä tilasta yritykset voivat joustavasti vuokrata sen verran tilaa kuin oman tilansa lisäksi tarvitsevat. Koska kyse on puolijulkisesta tilasta, sinne kulkua helpotettiin aulaan avautuvan avoimen teräsportaikon avulla.

Talo ylimmissä kerroksissa on erikokoisia toimistoja. Yritykset voivat vuokrata tilan, joka räätälöidään heille tai sitten ne voivat muuttaa valmiiseen tilaan. Näistä Aina valmis -tiloista on valittavana kolme erilaista sisustustyyliä.

”Kun alle 500 neliön tilojen vuokra-ajat ovat lyhentyneet keskimäärin kolmeen vuoteen, niin Aina valmis -tiloilla vältämme turhat usein toistuvat remontit ja yritykset saavat uudet tilat käyttöönsä välittömästi”, Sahi sanoo.

Talotekniikkaa modernisoitiin vastaamaan nykypäivän energiansäästövaatimuksia. Lisäksi katolle asennettiin aurinkopaneelit, jotka kattavat 20 prosenttia sähkön tarpeesta. Rakennus on hiilineutraali sekä saanut Breeam Excellent tason ympäristösertifikaatin. Ympäristötietoisuuden merkityksen kasvusta kertoo myös se, että Pool-tilan kalusteet on tehty vintage-tyyliin kierrätysmateriaaleista.

Talossa vuosikymmenten tauon jälkeen vierailleet Seppo Kivilaakso ja Ari Partanen ovat tyytyväisiä siihen, että talon rakenteet ja pohjaratkaisu ovat olleet joustavat muutoksille. Talon päivitys on heidän mielestään onnistunut ja ilahduttavinta on, että talo on taas täynnä elämää.

”Meidän hieno koivumetsämme on poistettu ja purjeetkin ovat kadonneet”, Kivilaakso kuitenkin huomauttaa hieman kaihoisin mielin.

Talon konseptista vastanneessa Antiloopissa ei katsottu aulan koivumetsän kuuluvan 2020-luvun moderniin toimistoympäristöön. Talon sisäkatosta roikkuneet tilataideteoksenakin toimineet akustiikkaa pehmentäneet purjemaiset lakanatkin saivat väistyä ja nyt akustiikka on hoidettu huomaamattomammin seinille lisätyillä ääneneristyslevyillä.

Verkillä on hyvä vetovoima

Talon nimi vaihtui peruskorjauksessa Verkiksi, millä on Sahin mukaan haluttu viitata tontin teolliseen historiaan. Koko entisen Tukkutorin alue kulkee nykyisin nimellä Teurastamo. Se tunnetaan tänään trendikkäänä ravintolakeskittymänä, jossa Kööpenhaminan esikuvan tavoin vanhojen teollisuusrakennusten rouheudesta on saatu ihmisiä kiinnostava vierailuvaltti. Paikka on osoittautunut vetovoimaiseksi myös työpaikka-alueena. Sahi pitää Verkin vahvuutena myös sijaintia kahden metroaseman välissä ja ihan Redin kauppakeskuksen tuntumassa.

Koronavuodet olivat kaikilla toimistovuokraajilla vaikeita, mutta vuonna 2024 Verkissä kysyntä lähti vilkkaaseen nousuun. Vuokrausaste on nyt jo yli 80 prosenttia. Se on paljon isolle kiinteistölle, jossa vuokrattavaa toimistotilaa on 14 500 neliömetriä.

Tuomas Sahi sanoo, että Antiloopin tarkoituksena on kehittää Verkiä pitkäaikaisena omistajana sen seuraavienkin muutostarpeiden yli, mitä ne sitten ovatkaan.

Koivut antoivat nimen talolle

Pankin sisustussuunnittelija ja arkkitehti ideoivat talon vastaanottoaulaan 3,6 metriä korkean koivumetsän tilataideteokseksi. Hankkeen koko johtotroikka, Seppo Kivilaakso, Ari Partanen ja Markku Valjento,  lähti Vierumäelle valitsemaan metsästä sata kauneinta koivunrunkoa. Helsingissä oli ollut kesäkeli, mutta Vierumäellä oli nilkkoihin asti ulottuva lumikerros. Valjento johdatti kuitenkin rohkeasti joukkonsa kesäkengissä pariksi tunniksi lumiseen metsään tehtävää suorittamaan.

Kun rungot oli valittu, niin troikka alkoi pohtia, kestävätkö puut sisätiloissa halkeilematta. Neuvoa käytiin kysymässä Teknillisen korkeakoulun puuprofessorilta. Hän selitti, että jos poraatte riittävän ison reiän rungon keskelle, niin ulkokehä on sen jälkeen koko ajan puristuksessa eikä pääse halkeamaan kuivuessaan. Vierumäen Teollisuus kehitti sitten poran, jolla runkoihin pysyttiin poraamaan noin 15 sentin levyinen reikä.

”Laatujärjestelmäämme kuului tehdasvierailu, mutta tämä pora oli niin salainen, että sitä ei meille näytetty. Syynä oli se, että samaa poraa käytettiin myös valaisinpylväisiin niiden kolariturvallisuuden parantamiseksi”, Kivilaakso kertoo.

Koivumetsällä helsinkiläiseen pankkikiinteistöön saatiin muistuma suomalaisesta maaseudusta. Joku saattaisi nähdä tuohessa myös viittauksen rahaan. Koivuteema jatkui toimistohuoneiden koivurunkoisissa lasiseinissä ja koivun oksista sommitelluilla asetelmilla ruokalassa. Vaalea väri oli yleisilmeenä myös aulatiloissa.

Aulan koivumetsästä tuli Kivilaakson mukaan niin tunnettu, että kaupunkilaiset alkoivat kutsua taloa Koivumetsätaloksi. Pankin kiinteistöjohtaja Heikki Hyppösen mielestä 70 puun metsä oli liiankin tiheä ja hän kaadatti siitä muutaman puun. Talo muistutti häntä tästä myöhemmin aiheuttamalla talon ainoan vesivuodon juuri hänen työpöytänsä kohdalle.