Asuntoministerillä riittäisi työsarkaa

Muutenkin vaikeassa tilanteessa olevilla asuntomarkkinoilla nähtiin yksi erikoinen lisä muutama viikko sitten, kun Kuntarahoitus haki peräti 19:ää asunto-osakeyhtiötä konkurssiin. Kaikkien yhtiöiden taustalla on Pohjanmaan kuntien omistama Lakea-rakennuttaja, jonka hankkeita Kuntarahoitus on lainoittanut.

Asuntoyhtiöitä on mennyt harvakseltaan konkurssiin, ja parinkymmenen yhtiön kaatuminen on ennennäkemätöntä. Taustalla ovat Lakean pitkään jatkuneet talousvaikeudet, joita on yritetty lievittää pääomittamisella ja koko yhtiön myyntiyrityksillä. Oikeaa kuviota ei kuitenkaan ole löytynyt, ja nyt vaarassa ovat yhtiöt ja niiden asukkaat.

Pelissä ovat myös asukkaiden rahat, sillä osa asunnoista on myyty Lakean kehittämällä Omaksi-rahoituksella, jossa asukas maksaa ensin seitsemän prosenttia asunnon kokonaishinnasta ja sen jälkeen maksaa asuntoa omakseen vähitellen samalla, kun asuu vuokralla. Mikäli yhtiöt kaatuvat ja myydään eteenpäin, asukkaita uhkaa pahimmillaan sekä maksettujen rahojen että asumisoikeuden menetys.

Lakean ongelmat ovat yksi esimerkki asuntorakentamisen ja -markkinoiden kehittämisen vaikeuksista. Erilaisia omistamisen ja asumisen malleja on vuosien varrella kehitetty, mutta varsinaisia läpimurtoja ei ole saatu.

Tällä hetkellä asuntomarkkinoita myllertävät paitsi erittäin heikko suhdanne myös esimerkiksi maan hallituksen päätökset asumisoikeusjärjestelmän lopettamisesta ja Aran muuttumisesta Varkeksi. Helsingissä taas hitas-järjestelmä on päätetty lopettaa ja korvata uudella. Hallituksen puolivälin riihessä sitten taas omistusasuntojen ostamista pyrittiin vauhdittamaan asuntorahoituksen sääntelyä lieventämällä.

Paljon muutakin asuntojen ja asumisen ympärillä tapahtuu. Ja hyvä, että tapahtuu, onhan asuminen keskeinen osa kaikkien elämää. Mutta onko vaarana, että asuntomarkkinoita ja -rakentamista uudistetaan pala kerrallaan vähän siellä ja täällä ja vähän sieltä ja täältä? Miten lainsäätäjien, kaavoittajien, rakennuttajien, rakentajien ja asukkaiden tarpeet saataisiin tässä yhtälössä sovitettua parhaiten yhteen.

Tarvittaisiinko ennemmin kokonaisvaltainen asunto- ja asumispoliittinen tarkastelu? Ja ensi vaalikaudella pelkästään asuntoasioihin keskittyvä ministeri? Tarvetta varmasti olisi.