Innovaatioita etsimässä

Rakentamisen korkeasuhdanteessa yritykset puolustivat matalaa kehitysaktiivisuuttaan sillä, että kaikki miehet tarvitaan laivan kannelle ”oikeisiin töihin”. Nyt ei joudeta kehittämään, kun kaikki joutilaat tuupataan lankkusiltaa pitkin yli laidan. Tekesillä olisi kuitenkin tarjolla iso tukipotti ja rakennusala sai myös toivomansa shok-statuksen.

Tilauskirjojen ohentuessa vihkosiksi ei tulospaineita hälvennä, kun joku konsultti käy johdon sparrauspäivässä kertomassa, että ”taantuma on meille mahdollisuus”. Mutta olisiko se? Tuottavuuden ja kilpailukyvyn kohentamisessa on kyse ennakkoluulottomuudesta, aidosti uusista näkökulmista.

Putkiremontteja tekevissä yrityksissä on vähitellen hyväksytty, että sen asukasressun tarpeet ovat keskeinen osa palvelua. Voisiko tätä viedä pidemmälle? Putkisaneeraus
on monelle painajainen siksi, että tilapäisasunnon löytäminen on vaikeaa. Kuka keksisi linkittää putkifirman ja asunnonvuokrausyhtiön palvelut? Peruskuntoinenkin asunto kelpaa, jos se on kohtuuhintainen ja helposti saatavilla.

Passiivitalokeskustelu tuntuu juuttuvan kiistaan rakennusfysiikasta ja kosteudenhallinnasta. Äärimmäisen relevantteja kysymyksiä molemmat. Suuret rakennusliikkeet eivät voi rakentaa passiivitaloja ennen kun niistä on takuuvarmaa tietoa. Mitäpä jos joku iso asunto-omistaja rakennuttaisi ja iso rakennusliike rakentaisi yhdessä koetalon, johon muuttavat asukkaat sitoutuisivat monitorointiin ja asumistottumustensa tarkkaan raportointiin? Vuokraporkkanalla halukkaita löytyisi varmasti. Viiden vuoden seurannan jälkeen ei tarvitsisi arvailla kuinka paljon talossa saa tai pitää föönata tukkaa, jotta lämpö ja kosteus pysyvät hallinnassa.

Uusia näkökulmia kaivataan myös tukirahoitukseen. Koerakentaminen ainakin pitäisi nähdä puhtaammin kehitystyönä, jota erityisesti energiapihien talojen rakentaminen vaatii.