Rakennuslehdessä ilmoitettiin avoimeksi viime kevään aikana yli 200 kuntien teknisen toimen työpaikkaa. Selkein syy tähän on kuntien henkilökunnan yläpäästä turpea ikärakenne. Liian moni kunnanmies tai -nainen vaihtaa lähivuosina hikinauhattomaksi mainostetun hattunsa eläkeläisen lippalakkiin.
Rekrytointitilanne on jo nyt erittäin vaikea; kunnilla on isoja vaikeuksia löytää pätevää henkilökuntaa ja työpaikkoja on jäänyt täyttämättä sopivan hakijan puuttuessa. Pääkaupunkiseudulla vajetta on täytetty ostamalla konsulttipalveluita yksityiseltä sektorilta, mutta esimerkiksi Turun kaupungin kokemusten mukaan resurssit ovat myös yksityispuolella niin tiukassa, että etenkään paikkakunnalla läsnäoloa vaativiin tehtäviin ei tahdo löytyä konsultteja. Jos tilanne on tämä Turun kokoisella talousalueella, niin millainen se mahtaa olla sisä-Suomen pikkupaikkakunnilla?
Varsinkin pienten kuntien rekrytointitarve on vaikea yhtälö. Teknisessä toimessa saattaa olla tarvetta vain 1-2 insinöörille, mutta heidän pitäisi hallita valtavan laaja tehtäväkenttä. Sellaista nuorta, vasta valmistunutta ”ihmemiestä” ei olekaan, joka voisi kantaa tämän vastuun. Pieni kunta tarvitsee kokemusta. Konkareille on kuitenkin ottajia myös yksityisellä puolella, joka pystyy maksamaan reippaasti kuntia korkeampia palkkoja. Työnäkymät ovat edelleen koko rakentamisen toimialalla niin hyvät, että virkamiehen kapea leipä ei pituudestaan huolimatta houkuttele.
Epäilen, että syksyn kuntavaalien jälkeen teknisten toimien ahdinko nousee esiin. Pienten kuntien on pakko yhdistää resurssejaan tavalla tai toisella, jotta edes kunnan perustehtävät tulevat hoidetuiksi. Lähivuosina nähdään todennäköisesti myös useita teknisen toimen ulkoistamishankkeita. Nähtäväksi jää, löytääkö yksityinen sektori pienten maaseutukuntien toimihenkilöpulaan paremmat lääkkeet vai hoidetaanko teknistä tointa etävalvonnan avulla Espoon ja Vantaan konttoritorneista käsin.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Kunnaninsinööri on katoava luonnonvara”