Mitä rakentamisesta pitäisi jäädä jäljelle?

Tietoa kirjoittajasta Tapio Kivistö
Päätoimittaja, tapio.kivisto@sanoma.com
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Väestön pakkautuminen suuriin kaupunkeihin ja kova asuntojen tarve pakottavat etsimään tilaa uudelle rakentamiselle. Usein se tapahtuu olemassa oleville alueille. Siksi vanhaa joko puretaan tai rakennusten käyttötarkoituksia muutetaan.

Nykyhetkessä ajatellaan myös usein eri tavalla kuin vielä muutama vuosikymmen sitten: esimerkiksi toimistot ja työpaikat ovat nyt väärässä paikassa asuntoihin ja muuhun elämään nähden. Uusi kaupunkisuunnittelu lähtee erilaisten toimintojen sekoittamisesta, jolloin ei muodostu esimerkiksi iltaisin tyhjänä kumisevia toimistoalueita kaupunkien keskustojen liepeille.

Kun uutta halutaan, vanhan kohtalo on kinkkinen kysymys. Lyhyellä tähtäimellä päätöksiä on helppo tehdä. Puretaan vanhaa ja rakennetaan uutta, kun tarve on ilmeinen. Pidemmällä tähtäimellä asia ei ole lainkaan yksinkertainen.

Kysymys on arvoista ja kulttuurista. Mitä haluamme eri aikakausista jäävän tuleville sukupolville nähtäväksi? Ovatko vanhat puutalot tai koristeelliset kerrostalot säilyttämisen arvoisia? Entä 1970-luvun betonilähiöt? Ja arvioidaanko rakennuksia esimerkiksi kulloisenkin kauneuskäsityksen vai muun merkityksellisyyden avulla?

Rakentamisen näkökulmasta eri aikakausien säilyminen kaupunkikuvassa on myönteistä. Kerroksellisuus ja monipuolisuus innostavat tulevia tilaajia ja rakentajia.

Tämän hetken vaatimus kiertotalouden edistämisestä voi helpottaa säilyttämistä. Yhä useampi vanha rakennus jää katukuvaan, vaikka käyttötarkoitus muuttuu. Usein jäljelle jäävät vain rakennuksen runko ja kuoret. Voi tietysti kysyä, edustaako rakennus oikeasti vanhaa alkuperäistä ajatusta, jos siitä on jäljellä enää kulissi ja kaikki muu on modernia. Se on kuitenkin usein toimiva kompromissi, jossa monimuotoisuus säilyy edes jollakin tasolla.

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Mitä rakentamisesta pitäisi jäädä jäljelle?”

  1. Terve

    Kukaan ei tule kaipaamaan 70-luvun ankeita betonilähiöitä, kuten ei kaipaa neuvostoliittoakaan, vaikka EU-komissio onkin hieman kateellinen Leninin epäonnistuneelle valtio-projektille.

Vastaa