Kokeile kuukausi maksutta

Suomen vanhimmat ja suurimmat rakennusliikkeet yhdistyvät

Tietoa kirjoittajasta Seppo Mölsä
Erikoistoimittaja, seppo.molsa@rakennuslehti.fi, Twitter: @SeppoMls
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

YIT:n ja Lemminkäisen yhdistyminen on osa pitkää jatkumoa rakennusalan keskittymisessä. Kun Rakennuslehti vuonna 1972 listasi suurimmat rakennusliikkeet, tuosta 30 suurimman listalta ovat jäljellä enää vain YIT (Perusyhtymä), Lemminkäinen ja Hartela. Moni myytiin 80-luvun suuressa keskittymisaallossa ja iso osa katosi 90-luvun lamassa, osa konkurssin kautta ja osa ruotsalaisen kilpailijoiden syliin (Haka, Puolimatka, Ruola, Polar).

Onneksi tilalle on tullut uusia yrityksiä ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin 2010-lukua voidaan pitää keskisuurten rakennusliikkeiden nousun aikana. Varsinkin asuntorakentamisessa riittää tarjontaa ja tonteista kilpailua.

Rakennusliiketoiminta ei ole ollenkaan niin pahasti keskittynyt ja polarisoitunut kuin suunnittelu tai rakennustuoteteollisuus. Siksi kilpailuvirastolla ei liene ongelmia YIT:n ja Lemminkäisen yhdistymisen kanssa. Edes asfaltointi ei tuota ongelmia, sillä YIT luopui omasta asfalttibisneksestään eli Valtatiestä jo 1990-luvun puolivälin jälkeen.

YIT:n ja Lemminkäien yhdistyminen vaikuttaa eniten suuriin julkisiin urakoihin. YIT ja Lemminkäinen ovat kilpailijoina esimerkiksi pääkaupunkiseudun Raide-Jokerin allianssiurakassa, jossa muut tarjoajat ovat Destia ja Skanska.

Ihan kuin sattumalta selvitysmies Erkki Virtanen toivoi keväällä, että niitä tehtäisiin jatkossa allianssi- ja elinkaarimalleilla ja pari viikkoa sitten Kimmo Tiilikainen ja Juha Sipilä esittivät hallituksen siunauksensa näille kaavailuille. Keskisuurille rakennusliikkeille tekemämme kysely toukokuulta kertoi, että keskisuuret suhtautuvat varsin skeptisesti mahdollisuuksiinsa pärjätä allianssiurakoissa.

Takavuosina työyhteenliittymät olivat nimenomaan suurten rakennusliikkeiden keino vähentää kilpailua suurissa julkisissa urakoissa. Nyt ainakin kaksi merkittävää työyhteenliittymäosapuolta on pysyvässä kimpassa allianssi- ja elinkaarihankkeissa. Sekä Lemminkäisellä että YIT:llä on niistä runsaasti kokemusta.

Varsinkin elinkaarihankkeissa koosta on hyötyä. Esimerkiksi koulujen ja sairaaloiden elinkaarihankkeet ovat liian isoja jopa Hartelan kokoiselle yritykselle. Infrapuolella uusi yhtiö on todellinen jättiläinen, vaikka toki kilpailua riittää.

Suurissa yritysjärjestelyissä toimiva johto näyttää monesti olevan omistajien päätösten varassa. Puheet ja perustelut viritetään sitten tehtyjen päätösten mukaisiksi. Siltä kuulosti jo silloin, kun Caverion irtautui YIT:stä. Molempien yhtiöiden johto vakuutti, että nyt on aika keskittyä ydintoimintoihin. Pääomabisneksessä toimiva YIT ei kuulemma enää tarvinnut Caverionin kassavirtaa toimintojensa tueksi eikä toista tukijalkaa suhdannevaihtelujen varalle. Itse kuulostelin, että kyse oli enemmänkin Ehrnoothien halusta järjestellä sijoituksiaan uudelleen kuin varsinaisesta rakennusliiketoiminnan logiikasta.

Tänään puheet ovat kuin peilikuva edellisestä. Nyt Lemminkäisen asfalttitoiminta tuo kuulemma kivasti kassavirtaa YIT:n suurille kiinteistöhankkeille ja nyt on taas muodikasta, että on monta tukijalkaa tasaamassa suhdanteita.

Omistajien puheetkin heijastavat yleensä aikaansa. Lemminkäisen satavuotisjuhlien alla saimme haastateltavaksi Heikki Pentin tyttären Kristiina Pentti-von Walzelin. Hän vakuutti uusien Penttienkin olevan vastuullisia, sitoutuneita omistajia. Oman osuuden myyminen ei ollut kertaakaan käynyt mielessä. ”Seuraava sukupolvi haluaa olla yhtä hyviä omistajia kuin edelliset.”

Juhlan alla tuo oli vastuullista puhetta. Tänään arvioihin vaikuttaa varmaan myös yrityksen osingonmaksukyky ja omaisuuden arvon kehittyminen. YIT:ssä ne nähtiin ilmeisesti Lemminkäistä paremmiksi. Osakekurssin kehitys on varsinkin Lemminkäisellä ollut erinomainen eli diili oli hyvä.

Jo Heikki Pentti oli tiettävästi miettinyt yrityksen myymistä, ja Peabin tulo vähemmistöomistajaksi nähtiin aikoinaan seuraukseksi näistä keskusteluista. Jostain syystä tuo kuvio ei sitten edennyt sen pidemmälle. Peabin osuus uudesta yhtiöstä lienee neljän prosentin tienoilla, mutta se on piilossa hallintarekisterissä.

Muistan jo YIT:n aiemman toimitusjohtajan Juhani Pitkäkosken sanoneen, että yhtiön yksi tavoite on mahdollisimman korkea osakkeen arvo jo siitäkin syystä, että yrityksen valtaaminen käy vaikeaksi tai ainakin hyvin kalliiksi. Sama toimii toki niinkin, että osakkaiden määrä kasvaa lähes tuplaksi ja samalla heidän omistusosuutensa laskee, kuten käy nyt tapahtuvassa yhdistämisessä. En tiedä, onko tästä nyt kyse, mutta hyvä kuitenkin on, jos suomalaisomistus vahvistuu. Takavuosina näimme alalla aivan toisenlaista kehityskulkua.

Uusi yhtiö on edelleenkin pieni verrattuna ruotsalaisiin jätteihin. Siellä rakentaminen on pohjoismaiden keskittyneintä.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Suomen vanhimmat ja suurimmat rakennusliikkeet yhdistyvät”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Seppo Mölsähttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/seppo-molsa/