Vakava suhde vai flirtti mielessä?

Enää ei taida kovin moni pohtia siirtyvätkö finanssikriisin vaikutukset myös reaalitalouden puolelle. Ne ovat siellä jo. Kysymys kuuluu pikemmin miten pahasta ja pitkäkestoisesta laskusuhdanteesta on kyse.

Rakentaminen on tunnetusti suhdanteille herkkä alue, uusia taloja tehdään harvemmin tarkoituksellisesti varastoon odottamaan parempia aikoja. Nyt asuntoja ei osteta, kun omaa fyrkkaa ei ole eivätkä pankitkaan enää tyrkytä pienituloiselle pätkätyöläiselle yli 200 000 euron lainoja. Oikeastaan samasta asiasta on kyse toimitilarakentamisessa. Raskaalla velkavivulla puljaavista sijoittajista on näkyvissä vain lähtökiihdytyksen jäljet hiekassa.

Tilanteessa on hyvääkin, sillä markkinat tervehtyvät, kun pahimmat ylilyönnit jäävät pois. Ikävää on tietysti se, että lamaantunut mieliala ja pankkikriisi syövät pohjaa pois myös aitoon tarpeeseen perustuvilta järkeviltä hankkeilta. Käsiin jääneitä asuntojaan kaupittelevat grynderit varoittelevat seuraavan nousun kohdalla välkkyvästä asuntopulasta. Puheet ovat tietenkin paljolti propagandaa, mutta asuntorakentamisen täyspysähdys saattaa lyödä parin vuoden päähän hinnannousurekyylin, jos kysyntä viriää eikä myytävää ole.

Kiinnostavaa tämänhetkisessä tilanteessa on se, että tarjouskyselyjä on edelleen liikkeellä. Betoniteollisuudessa kysytään nyt runkoja erittäin vilkkaasti. Myös SRV:n toimitusjohtaja Eero Heliövaara kertoi yhtiön osavuosikatsauksessa samaa: tarjouskyselyitä liikkuu niin paljon, että niitä joudutaan valikoimaan. Mistä tämä kertoo? Kysytäänkö nyt kokeilumielessä ajankohtaan nähden täysin päättömiä hankkeita, jotka eivät varmuudella liikahda mihinkään? Testataanko nyt vaan kuinka paljon rakentamisen hinta on laskenut? Vai ovatko nyt liikkeellä omalla pääomalla sijoittavat toimijat, jotka aikovat oikeasti hyödyntää jäähtyneen tilanteen?

Rakentajien ja koko toimialan kannalta toivon jälkimmäistä.