Kokeile kuukausi maksutta

Nolla virhettä rakentamisen tavoitteeksi

Tietoa kirjoittajasta Hannele Pokka
Ympäristöministeriön kansliapäällikkö
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Rakentamisen laatu on asia, joka puhuttaa ihmisiä laajasti. Keskustelun kohteena ovat olleet sekä olemassa olevat rakennukset että tulossa olevat uudet energiatehokkuusmääräykset. Suomessa ollaan siirtymässä lähivuosina lähes nollaenergiarakentamiseen.

Energiatehokkuusvaatimusten paraneminen vaatii aikaisempaa huolellisempaa suunnittelua ja rakentamista, mikä luo hyvät edellytykset myös laadun paranemiselle. Määräyksillä ei kuitenkaan voida taata virheettömyyttä. Hyvään rakentamisen laatuun päästään vain hyvällä suunnittelulla, toteutuksella ja valvonnalla. Rakennuksia on myös kyettävä käyttämään oikein. Kun nollaenergiatalossa seinät ovat tiiviit ja talo on täynnä tekniikkaa, on selvää, että tällaisen talon rakentaminen sietää huonosti virheitä rakentamisen aikana.

Rakennetun omaisuuden tilaa seuraavassa ROTI-raportissa on arvioitu, että laiminlyötyjen korjausten määrä olisi 30-50 miljardia euroa. Suomen koko rakennuskannan arvo on noin 350 miljardia euroa.

Rakennuskantamme on laajasti peruskorjausiässä. Valtaosa rakennuksistamme on rakennettu 1960-80-luvuilla. Nyt jälkeenpäin on jouduttu toteamaan, että tuonaikaiset rakentamismääräykset eivät ole kosteus- ja homeasioiden osalta olleet kunnossa. Lisää virheitä on tapahtunut, kun rakennuksia on myöhemmin korjattu väärin. Kosteus- ja homeongelmia esiintyy kuitenkin aivan uusissakin taloissa.

Pahimmillaan kosteus- ja homeongelmat törmäävät heikentyviin asuntomarkkinanäkymiin – peräti 80 prosenttia Suomen pinta-alasta koostuu kaupunkiseutujen ulkopuolisista alueista, joilla kiinteistöjen arvot laskevat. Näillä alueilla remontoinnin taloudellinen perustelu tulee yhä vaikeammaksi, etenkin kun esimerkiksi asumismenot ovat nousseet viime vuodet keskimäärin neljän prosentin vauhdilla.

Kehitystä on selvästi myös tapahtunut. Enää kosteus- ja homevaurioita tai rakennusten sisäilmaongelmia ei enää lakaista maton alle. Ne otetaan vakavasti.

Ostajien tietoisuus vanhojen omakotitalojen riskirakenteista on kasvanut muun muassa ympäristöministeriön Hometalkoot-ohjelman ansiosta. Kiinteistökaupassa vakiovaatimukseksi on muodostunut tuore kuntoarvio, -tutkimus tai -tarkastus toimenpidevaatimuksineen. Asunto-osakeyhtiöissä samaa ajaa isännöintitodistuksen liitteenä oleva pitkän tähtäimen kunnossapitosuunnitelma PTS.

Myös rakennusten kosteudenhallintaa koskevia viranomaismääräyksiä on kiristetty. Rakentamista voidaan tehokkaasti ohjata vapaaehtoisuudenkin kautta. Esimerkiksi Oulun rakennusvalvonta tarjoaa pientalorakentajille laadunohjausta, jonka tukemana taloja rakennetaan jo energiatehokkaammaksi kuin määräyksissä vaaditaan. Pientalotehtaat ovat tuotteistaneet energiatehokkuuden. Myös Helsingin rakennusvalvonta on ryhtynyt valvonnan tehostamiseen. Nämä esimerkit todistavat osaltaan, että uudetkin vaatimukset pystytään hoitamaan hyvällä suunnittelulla, huolellisilla perusratkaisuilla ja tarjoamalla omistajalle tietoa.

Rakentamisen laatu on epäilemättä mainettaan parempi, mutta eniten julkisuutta saavat epäonnistumiset. Toimialalla itsellään on joka tapauksessa suuri vastuu. Sen olisi asettava tavoitteekseen nolla virhettä kaikessa rakentamisessa pääurakoitsijasta alihankkijoihin ja tavarantoimittajiin. Näiden rakennusalan laatutalkoiden käynnistymistä odotellessa on hyvä miettiä, mitä viranomaiset voivat tehdä.

Lain mukaan myös kuntien rakennusvalvonnalla on vastuu siitä, että rakentaminen tehdään oikein. Voisiko kunnan rakennusvalvonta puuttua huonoon rakentamiseen? Periaatteessa puuttuminen olisi lain mukaan nytkin mahdollista, mutta käytännössä rakennusvalvonta on jättänyt rakentamisen laadun rakennuttajan ja rakentajan väliseksi asiaksi.

Pitäisikö rakennusvalvonnalla olla oikeus määrätä välittömästi tuntuva ”sakko”, hallinnollinen maksu pääurakoitsijalle, jos esimerkiksi rakennustyömaan sääsuojaus on laiminlyöty? Ajatus huonon rakentamisen sanktioinnista ei ole uusi, mutta viime aikoina asia on usein noussut esille keskusteluissa kuntien rakennusvalvojien kanssa.

Käytännössä rakennusvalvonnan tehostaminen edellyttää, että siihen on tarpeeksi resursseja ja osaamista. Rakennusvalvonnan vahvistaminen kokoamalla kuntien rakennusvalvonta suuremmiksi yksiköiksi oli viime vaalikauden lopulla esillä. Silloinen Kataisen hallitus oli sisällyttänyt asian ohjelmaansa. Työryhmäkin valmisteli asiaa. Sipilän hallituksessa rakennusvalvonnan asia ratkaistiin maakuntauudistuksen yhteydessä viime huhtikuussa. Hallitus linjasi, että rakennusvalvontaa voidaan koota suuremmiksi yksiköiksi vain kuntien yksimielisellä suostumuksella. Yksimielisyyden vaatimus tarkoittanee, että käytännössä ylikunnallisia rakennusvalvonnan yksiköitä tuskin syntyy yhtään nopeammin kuin tähänkään asti. Toisaalta rakentamisen painopiste on Suomessa kasvukeskuksissa. Oulun ja Helsingin tapaan myös muut maakuntakaupungit voisivat miettiä, miten ne voisivat tehostamalla rakennusvalvontaa saada aikaan parempaa laatua rakentamiseen.

Kansliapäällikkö Hannele Pokan blogi on alun perin julkaistu ympäristöministeriön nettisivulla. Sieltä löytyy hänen muitakin blogejaan.

Tätä artikkelia on kommentoitu 9 kertaa

9 vastausta artikkeliin “Nolla virhettä rakentamisen tavoitteeksi”

  1. Jos kansliapäällikön tasoinen ihminen kirjoittaa tallaista huuhaata niin kaikki toivo rakentamisesta on heitetty kaivoon. Toisaalta mitäpä Pokka nyt rakentamisesta tietäisi ja millä avuin hänestä on tehty kansliapäällikkö ? Jaa……poliittista pelleilyä jälleen kerran.

    1. Voisitko hieman yksilöidä mikä osio tuossa kirjoituksessa oli huuhaata: Nimittäin kaikki ei ollut. Se on kyllä tosi, että oikeaan nollaenergiatasoon ei ikinä suomen oloissa päästä – ei taatusti. Eikä ikinä päästä nollavirherakentamiseen – jos ei valehdella. Mutta nuo kumpikin nolla-asia ovat niin hyviä asioita, että niihin kannattaa pyrkiä – vaikka ei ikinä pääsissikään.

    2. Parveke-kommentoija voisi pessimistisyytensä takaa miettiä, minkälaisen kuvan kommenttinsa rakennusalasta antaa (jos vielä itse alalla työskentelee). Kun turvallisuuteen saadaan terve asenne rakennuttajasta aina tekijään ja valvojaan saakka, voidaan muutoksia oikeasti saada aikaan. Turvallisuus tulee ymmärtää osaksi laatua, tavoite on niinkin yksinkertainen kuin pysyä terveenä ja ehjänä myös seuraavaan urakkaan.

      Energiapuolella tulevaisuuden haaste on suuri. Laatuun täytyy panostaa entistä enemmän, kun vaatimukset tiukentuvat. Kuntien rakennusvalvonnalla tuskin on resursseja tai vapaaehtoista halukkuutta valvoa laatua. Se onko Suomessa tarvetta saavuttaa nollaenergiatasoa, olisi mielestäni oikea kysymys.

  2. Hyviä kommentteja!
    1. Nollavirherakentamiseen ei ikinä päästä – jos ei valehdella 2. Turvallisuus tulee ymmärtää osana laatua.

    No miksi valehdella? Miksi virheitä ei uskalleta tuoda esille, niin laadussa ja turvallisuuspuutteissakin? Tämä on siksi että vanhakantainen tapa peitellä ja pitää asiakasta tyhmänä ja höynäytettävännä on edelleen vallalla. Tämä toimintatapa on varmasti tiensä päässa, samoin kuin ne yritykset jotka näin toimivat (mm. SRV)

    Ainoa tapa miten virheet eivät koidu kohtalokkaiksi on tunnistaa ne ajoissa. Tämä koskee niin laatua kuin työturvallisuuttakin. Mutta mittarit jolla virheitä tunnistetaan käytetään vain bonusten keräämiseen ja kilpailuun.

    Milloin tulee se rakennusliike joka sanoo, Hei, me käytämme laadunmittausta siihen että havaitsemme puutteet ja pyrimme korjaamaan ne ennen kuin ne vaikuttavat lopputuotteeseen! Sama työturvallisuusmittauksissa.. Havaitsemme puutteet viikoittain jotta voimme korjata ne, ja välttää näin vakavat loukkaantumiset ja turhat kuolemat. Tapahtuuko nyt näin? Ei, peittelyn kultuuri on niin syvällä, ja tämä jos mikä on uhka kansantaloudelle.

    Jos työmaalla havaitaan että tr-mittaus jollain viikolla on 70 – 80% on se lähinnä merkki siitä että mittaus on tehty kuten se kuuluu. (Väitän että pääkaupunkiseudulla 95 % työmaista sijoittuisi tähän joukkoon jos mittaus tehtäisi rehellisesti)

    No tuloksesta viis, tärkeintä olis puuttua havattuihin puutteisiin? Ketä tämä kiinnostaa.. aika harvaa. Helpompaa on vaan kynäillä joka viikko se 95 +% tulos taululle.. ei tule pomot uhkailemaan irtisanomisilla kuten esim. SRV:llä.

    1. Tuo lause: ”Mutta mittarit jolla virheitä tunnistetaan käytetään vain bonusten keräämiseen ja kilpailuun.” palauttaa mieleeni elävän muiston jostain yli 10 vuoden takaa.
      Eräällä nimeltä mainitsemattomalla rakennusliikkeellä oli silloin tavoitteena tehdä työmaan luovutus virheettömänä. Tarkoitti sitä, että vastaanottotarkastuksessa ei kirjattu yhtään virhettä pöytäkirjaan. No, oltiin vastaanottotarkastuksessa ja huomasin siellä yhtä jos toistakin pientä, mutta myös yhden oikeastaan aika pahankin virheen, joka toistui jokaisessa huoneistossa. Sitä ei ollut valvojakaan huomannut. Kun sitten vastaanottotarkastuksessa tätä käytiin läpi, ilmoitti rakennusliikkeen työpäällikkö, että nuo virheet kyllä kaikki korjataan, mutta voitaisiinko pöytäkirjaan merkitä, että ei virheitä. Hieman hölmistyin ja kysyin, että onko bonukset siitä kiinni – on siinä vähän sitäkin oli vastaus. Niinpä pöytäkirjaan merkittiin ei virheitä. Sinällään se sen rakennuksen kannalta kannatti; kaikki ne virheet mitä löysin oli korjattu jälkitarkastukseen viimeisen päälle ja ehkä hieman paremminkin. Silti väitän yhä, että tuokaan talo ei ollut virheetön: sinne jäi virheitä, joita kukaan ei silloin huomannut. Ei varmaan pahoja, mutta kuitenkin.
      Tämä samainen rakennusliike luopui myöhemmin bonusten antamisesta virheettömyydestä. Väitän silti, että tämä kampanja paransi sen rakennusliikkeen toimintatapoja ja laatua sekä virheiden määrää. Eli yhä työmaat luovutetaan yhtä suurella virheettömyyden hakemisella, mutta ”virheettömyydestä” ei makseta bonuksia. Eli virheettömyyteen pitää pyrkiä, vaikka ei pääsisikään. Samoin on tuon työturvallisuuden kanssa. Tärkeintä siinä on työmaalla asenne työturvallisuusasioissa. Kun kaikki työmaan henkilöt saadaan ymmärtämään, että työturvallisuudesta ei saa missään oloissa tinkiä, ovat ne tr-mittausten lukemat toissijaisia, mutta toki tärkeitä mittareita.

  3. Sitaatti: ”Nyt jälkeenpäin on jouduttu toteamaan, että tuonaikaiset rakentamismääräykset eivät ole kosteus- ja homeasioiden osalta olleet kunnossa. Lisää virheitä on tapahtunut, kun rakennuksia on myöhemmin korjattu väärin. Kosteus- ja homeongelmia esiintyy kuitenkin aivan uusissakin taloissa.”
    Mitään takeita ei ole siitä, että nykyiset määräysten tekijät olisivat viisaampia kuin ”tuonaikaiset” Sitä paitsi talotekniikan/lvi-tekniikan ja eristeteollisuuden lobbarit toimivat yhä härskimmin. Nyt ne ovat saaneet jo Luontoliiton ja WWF:kin samaan kelkkaan (HS 23.6.16).

  4. Tiede-lehdessä (4/2016) kysymys maailmankuululle syöpätutkijalle: ”Voidaanko syöpä tulevaisuudessa parantaa?” Professorin vastaus: ”Huomattavasti tärkeämpi kysymys on, miksi emme estä syöpää”.

    Rakennusten homeen synnyssä kosteuden estämisellä voimme estää homeen syntymisen. Miksi emme estä homeen syntyä, kun asian syy-yhteys on ilmiselvä – ollut aina? Ei tarvita tieteellistä tutkimusta, vaan arkijärjen käyttöä.

    Vastuukuriositeetti: kuntien rakennuttamien ja omistamien koulujen ja päiväkotien 100 % koko elinkaarwen ”homevastuu” on kunnalla eli sen valtuustolla.

  5. Onkohan olemassa mitään aurinkoenergialla toimivaa pientä ilmalämpöpumppua? Nämä nollaenergia-intoilijat ovat onnistuneet lämmityslaskelmissa saamaan viivan alle nollan, mutta ainakin hyvin eristetyissä kerrostaloissa pitäisi huoneistossa olla kesäaikana ilmastointi/viilennys, joka nykyisillä sähkökäyttöisillä lämpöpumpuilla kuluttavat kesäaikana sen mitä talvella saatiin säästettyä. Meillä mielellään unohdetaan osa nollaenergialaskelmien kustannuksista, ja ajatellaan että ihmiset asuu kesällä mielellään niissä 28 asteisissa kerrostalohuoneissaan, mitä nykyiset standardit sallii(!).

  6. Eilen 3.8. lukiessa HS:sta Peijas-sairaalan sisäilmäsurkeudesta tuli ajatelleeksi: ”Joko taas! Eivätkö nämä ikinä lopu?” Noihin kuuteen sanaan keskittyy viime parin kymmenen vuoden kehitys kosteus- ja homeongelmissa. Vaikka samaan aikana on tehty yli 100 laajaa kosteus- ja homeprojektia kattavine raportteineen, yhä jatkuu tämä luonnonlakien selvyyksien selvittely. Missä kosteutta, sinne hometta.

    Rakennusneuvos, tekniikan lisensiaatti Heikki Aronpää kirjoitti 5.7. HS:n mielipidesivulla: ”Rakennusbisneksessä henki on se, että hometaloja kannattaa rakentaa. Suunnittelu, rakentaminen, vikojen korjaamisen suunnittelu ja korjaaminen on ikiliikkuja, joka tuo tuloa suunnittelijoille, rakentajille ja rakennusteollisuudelle. Ei lypsävää lehmää kannata lähettää lihoiksi.”

    Eikös näitä maan tapoja rakennusalalla kokonaisjärkevyyden puitteissa pidä radikaalisti muuttaa? Meidän suomalaisten kansallisvarallisuudesta on 74 % kiinnitettynä rakennettuun ympäristöön. Missä ovat vastuut, asenneilmastot?

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Hannele Pokkahttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/hannele-pokka/