Ympäristöministeriö ja puuteollisuus ovat teettäneet VTT:lle selvityksen, jonka perusteella puurakentamisen määräyksiä pohtinut työryhmä esittää puun käyttömahdollisuuksien laajentamista kerrostaloissa kahdeksaan kerrokseen. Työryhmä yhdenmukaistaisi rakennusten paloturvallisuusvarustelua ja esittää tarkennuksia muun muassa tiiviiden ja matalien asuinalueiden rakennusten välisiin etäisyyssääntöihin.
Työryhmän mukaan korkeiden puurakenteiden palotekninen suunnittelu on ollut mahdollista vain toiminnallisen paloteknisen suunnittelun kautta ja esteenä on ollut tämän alan osaajien vähäisyys. Johtopäätöksenä on, että paloteknistä suunnittelua on siksi yksinkertaistettava. Enintään kahdeksankerroksisia tai 26 metrin korkuisia puurunkoisia asuin- ja työpaikkarakennuksia voitaisiin suunnitella taulukoitujen arvojen perusteella. Nyt näin voidaan toteuttaa korkeintaan nelikerroksisia puutaloja.
Kaurialan toimiston mukaan työryhmän taustalla ollut VTT:n selvitys on mutkia oikova yksinkertaistus ja toisaalta VTT:n laskelmiin liittyy suuria epävarmuuksia. ”Sprinklaus on paljon merkittävämpi paloturvallisuuden parantaja kuin VTT:n raportin tulokset kuvaavat. Se on myös kustannustehokas, yksikköhinnan ollessa 15 €/m2.”
”Jos maassamme lähdetään etenemään palosäädösten muuttamiseen ko. VTT:n raportin perusteella, niin työryhmän puheenjohtajan, ympäristöministeriön yli-insinöörin Jorma Jantusen esittämä ajatus, että ”Luokkien ja lukuarvojen käyttöalueen laajentaminen nykyistä korkeampiin puukerrostaloihin laskee paloturvallisuussuunnittelun kustannuksia” voi yhtäältä – paremmassa tapauksessa – merkitä säästämistä kyseisissä taloissa asuvien kukkaron kustannuksella tai toisaalta – pahemmassa tapauksessa – heidän turvallisuutensa kustannuksella”, Kauriala toteaa.
Kaurialan toimisto kannattaa puurakentamista, mutta ei paloturvallisuuden kustannuksella ja ilman paloturvallisuuden asiantuntijoiden panosta. ”On outoa, että ympäristöministeriö alan viranomaisena haluaa säästää paloturvallisuussuunnitelussa, joka kuitenkin on paloturvallisuuden pienin kustannustekijä, mitätön kulu verrattuna paloturvallisuustekniikkaan ja etenkin palojen aiheuttamiin vahinkoihin. Se, mitä vastustamme, on mahdollinen paloturvallisuuden heikentäminen ”säästöjen” nimessä.”
KIRJALLISUUSLÄHTEET
1. Mikkola, E., Karhula, T., Grönberg, P. & Ryynänen, J. 2010. Yksinkertaistetut vaatimukset
P2-paloluokan asuin- ja työpaikkakerrostalon palo-osaston kantavien rakenteiden
suojaukselle ja toiminnallisen palomitoituksen ohjeiden selkeytys. TUTKIMUSRAPORTTI
VTT-R-07556 -10.
2. Puukerrostalojen palolaskelmia yksinkertaistetaan. Rakennuslehti, 1.12.2010.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Puurakentamisessa ei voi tinkiä paloasiantuntemuksesta”
Olen puurakentamisen ystävä ja puolestapuhuja ollut koko insinööri-ikäni. Puualalla ei olla lähestytty riittävästi rakennuttajia, pääpäättäjiä. Ja päälobbaustahoja olisi ollut vain muutama sata eli kuntien kaavoitustahot. 1990-luvun ½-välissä laajassa asiantuntijahaastattelussa ´Puurakentaminen ja paloturvallisuus´ oli haastateltavina useita rakennusvalvonnan valtakunnallisia merkkihenkilöitä: ”Kyllä puukerrostaloja olisi leimattu, jos olisi pöydälle tuotu.” Eli jo vuoden 1975 E1 sekä silloinen rakennuslaki antoivat mahdollisuuden toiminnalliseen mitoittamiseen poikkeuksien muodossa. Sitä paitsi 1970-luvun puolesta välistä ollut tyyppihyväksyntätoiminta oli antanut puutuoteteollisuudelle mahdollisuuden tyyppihyväksyttää tyyppikerrostaloja puusta ja paloturvallisesti, vaan ei tapahtunut. E1 vuodelta 1997 antoi kaikille selvät eväät mitoittaa oletetun palonkehityksen eli toiminnallisuuden mukaan. Ei voi väittää, ettei Suomessa ole ollut ko. suunnittelijoita korkeille puurakennuksille. Heitähän on, heitä vähää vaan ei ole juuri työllistetty näihin projekteihin. Ja varmaan Ruotsista olisi saanut tarvittaessa apua. Korkeat puukerrostalot yleistyvät vasta sitten, kun rakennuttajat alkavat niitä tuottaa. Puualan pitää lobata rakennuttajia, kyllä sitten suunnittelijat ja rakentajat löytyvät. Kun puhutaan erityistä rakenteellista ja rakennusten paloturvallisuutta vaativista rakennuksista kuten nyt korkeista puurunkoisista kerrostaloista, mitoitus vaatii kokeneita alan mitoitukseen harjaantuneita insinöörejä. Kuten yleensäkään insinööri ei mitoittaessaan normeja tarvitse. Rakenteiden mekaniikan ja nyt nimenomaan myös palofysiikan vankka tuntemus on mitoittamisen normi. Lopputuloksen osa-alueita kuuluu tarkistaa normien välityksellä. Pienehköt rakennukset voi palomitoittaa kohtuullisen turvallisesti keittokirjanormeilla, mutta ei vaativia rakennuksia. Suurten puurakennusten mitoittajilta tulee vaatii erityispätevyys ja nimenomaan toiminnallisessa mitoituksessa referenssein kokeneen suunnittelijan kanssa toimimisesta. PS. Rakennusmateriaalimarkkinoista euroina suurista materiaaliryhmistä puu on ykkösmateriaali (RT:n tilastot 2009) ja puu on rakentamisen ykkösvientimateriaali. Puu on niin erinomainen rakennusmateriaali, että vähämyynnilläkin on päästy loistaviin tuloksiin.
Puu sopii moneen paikkaan vaikka saunan lauteeksi ja pesään, mutta onko puurakentajien pakko pyrkiä matkimaan betonirakentajia ja tavoitella monikerroksisten puukerrostalojen rakentamista, kun pienimittakaavainen ihmis- ja maanläheinen asuntorakentaminen sekä veistokselliset pienet ja isot kohteet, missä puu jää näkyviin, on puulle paljon luontaisempaa.
Tosiasiat eri materiaalien kohdalla on aina hyväksyttävä, puu mm. elää, lahoaa ja palaa. Mitä korkeampia puukerrostaloja rakennetaan, sitä vaikeampaa rakennusvaiheessa on myös painiskelu sääolosuhteiden kanssa. Levyrakenteiset kevyehköt seinät ja välipohjat ovat lisäksi ongelmallisia toteuttaa laadukkaasti.
Jokaista materiaalia niin betonia, tiiltä, terästä kuin puuta pitää käyttää siellä, mihin sen ominaisuudet parhaiten soveltuvat.
Monikerrosrakentamisessa ei pidä pelehtiä asukkaiden saati pelastushenkilöstön turvallisuudella. Arvostetuissa satavuotiaissa tiilikerrostaloissakin puuvälipohjat ovat talon haavoittuvin kohta palotilanteessa, eikä sitä tosiasiaa uudetkaan puuvälipohjien rakennustavat periaatteessa muuksi muuta. Kotelorakenteet ovat palotilanteessa hankalia ja hiiltyneen puurungon jäännösarvo on kehno. Asunnon ostajalle monikerroksinen puukerrostalo on huono sijoituskohde.