Miksi Rakennuslehti myytiin Sanomalle – kasvua ja kasvukipuja 2000-luvulla

Rakennusalan järjestöt olivat 1990-luvun traumojen vuoksi valmiita myymään Rakennuslehden ammattitaitoiselle kustantajalle vuonna 2001. Aluksi kaikki pääsivät nauttimaan vahvan kasvun tuomista hedelmistä, mutta vuosikymmenen vaihduttua tuli vauhtisokeudessa iso virheinvestointi, joka oli viedä kaiken.

Kirjoittaja(t) Rakennuslehti

Rakennuslehteä perustettaessa vuonna 1966 lähtökohtana oli mahdollisimman hyvän uutis- ja ammattilehden tekeminen omistajajärjestöjen jäsenille. Osinkojen sijaan taloudellinen hyöty jaettiin omistajille pitämällä tilaushinnat omakustannushintaa pienempinä. Mahdollinen ylijäämä jaettiin omistajille koulutusrahojen nimellä.

Tästä yleishyödyllisyysstatuksesta luovuttiin vasta vuonna 1985, jolloin Suomen Rakennuslehti Oy alkoi jakaa osinkoa omistajilleen. Edelleenkin merkittävä osa hyödystä tuli kuitenkin tilausmaksujen alihintaisuuden kautta.

Tilanne muuttui vuonna 1996, jolloin omistajat päättivät, että kaikkien osakkaiden ryhmätilausten vuosimaksu on sama ja vastaa likimain omakustannushintaa. Kukin osakas sai itse määritellä ryhmätilaustensa määrän. Omaa toimintaansa vahvasti saneerannut Rakennusteollisuuden keskusliitto RTK, joka oli tilannut lehteä yli 30 000 kappaletta, ilmoitti muiden tyrmistykseksi, että se ei tilaa lehteä ollenkaan. Suomen Rakennuslehti Oy muuttui sille finanssisijoitukseksi.

Vuonna 1999 Rakennusmestarien Keskusliitto RKL vaati tilausmaksunsa tuntuvaa alentamista. Muuten se tiputtaisi tilausmääränsä 9000:sta sataan. Toteutuessaan tämä olisi romuttanut lehden talouden.

Tilintarkastustoimisto KPMG:ltä pyydetyn lausunnon mukaan verottaja voisi tulkita RKL:n vaatiman alennuksen piilotetuksi osingonjaoksi. Verotuksellisesti olennaisena alennuksen tasona pidettiin 20 prosenttia, mutta se voi KPMG:n mukaan olla pienempikin, mikäli yhtiön tulos heikkenee hinnanalennuksen johdosta siten, ettei verotettavaa tuloa synny.

Tämän lausunnon jälkeen asiassa päästiin kompromissiratkaisuun, jossa tilausmaksut porrastettiin tilausmäärien mukaan. Vuonna 2000 henkilöjärjestöjen hyöty alennetuista tilausmaksuista oli yli puolen miljoonan markan suuruinen.

Vuonna 2000 hallituksen strategiakokouksessa vahvistettiin 1990-luvun puolivälissä sovittu linjaus, että yrityksen taloudellista tulosta tärkeämpää on se, että lehti palvelee hyvin jäseniä ja muita tilaajia. Samaan aikaan henkilöjärjestöt kävivät kuitenkin jo keskusteluja lehden myymisestä pörssiyritykselle, jossa päätavoite on osinkotuottojen saaminen kustannustoiminnasta.

Taloudellisia syitä myynnille ei ollut, sillä lehti oli taas erinomaisessa kunnossa. Varsinaiset syyt liittyivät 1990-luvun tapahtumiin, joiden johdosta järjestöt näkivät, että Rakennuslehden kustantaminen olisi hyvä siirtää ammattimaiselle lehdenkustantajalle. Järjestöillä ei nähty olevan osaamista kustannustoiminnan johtamiseen.

Syyt liittyivät myös keskusteluihin lehden sisällöstä ja haluun varautua digiaalisuuden tuomaan media-alan murrokseen. Yhtenä vauhdittajana myyntihaluille saattoi olla myös  it-kuplan puhkeamista seurannut taantuma 2000-luvun alussa. Vaikeat lamavuodet olivat vielä hyvin muistissa. Vastoin odotuksia rakentaminen veti euron tuoman matalan korkotason ansiosta koko kansantaloutta ylös, mutta tuota ei myyntihetkellä 2001 voitu vielä nähdä.

Omistajat olisivat halunneet lehteen järjestösivut

Omistajat olivat RIA:a lukuun ottamatta tyytymättömiä Rakennuslehden sisältöön, lähinnä järjestöjen toiminnasta kertovien juttujen vähäiseen määrään ja lehden juttujen kriittisyyteen rakennusalaa kohtaan. Näissä asioissa oli omistajien ja toimituksen välillä ollut jännitteitä lehden perustamisesta lähtien.

Syyskuussa 1999 hallitus velvoitti uutta päätoimittajaa Sampsa Heilää tekemään esityksen miten omistajajärjestöjen asioita voitaisiin tuoda paremmin esiin lehdessä. Omistajat vaativat samalla lehteen järjestösivuja, joissa omistajajärjestöt pääsisivät vuoron perään esittelemään asioitaan. Ajatus oli, että lehden toimitus tekisi nuo sivut yhteistyössä järjestöjen kanssa.

Kyse oli periaatteellisesti tärkeästä asiasta, sillä jo Rakennuslehteä perustettaessa oli sovittu, että järjestöt kertovat omat asiansa omissa järjestölehdissään. Silti vielä 1980-luvun lopussa käytiin kädenvääntöä siitä, pitääkö Rakennuslehden julkaista jopa mestareiden pilkkikilpailujen tulokset. Silloin ne kovan nurinan jälkeen päätettiin jättää julkaisematta.

Toimitus  ja lukijat torjuivat ne

Luottamusmies Mikko Kortelainen lähetti hallitukselle kirjeen, jossa oli otteita Journalistiliiton hyväksymästä Hyvästä lehtimiestavasta toimitustyön perustana. Siinä todetaan:

– järjestöjen tiedottamista ei voi sekoittaa toimituksellisten juttujen kanssa,

– juttujen sisältö on tehtävä journalistisilla periaatteilla ja päätösvalta on aina toimituksen sisällä,

– toimitus noudattaa hyvän lehtimiestavan pelisääntöjä myös lehden omistajia koskevissa jutuissa.

Heilä totesi, että suoranaisesti omistajien asioita ja kannanottoja ei ole järkevä kasvattaa. Liiallinen omistajien esiintuominen kääntyy itseään vastaan, koska Rakennuslehden uskottavuus koko alan lehtenä heikkenee, jos lehteä ryhdytään pitämään järjestölehtenä tai yritysten puffilehtenä.

Päätoimittajan ehdotus oli, että joka toisessa lehdessä olisi järjestösivu, jonka tekee free-toimittaja päätoimittajan ja järjestöjen yhteisen ideoinnin pohjalta. Tällä saataisiin läpinäkyväksi järjestösivun teon kustannusvaikutus, joksi arvioitiin 150 000 markkaa vuodessa.

Hallitus ei näiden keskustelujen jälkeen vaatinut enää erillistä järjestösivua. Se piti kuitenkin tärkeänä, että omistajien päätilaisuuksista kirjoitetaan lehdessä.

Tuore lukijatutkimus vahvisti, että vain prosentti RIL:n jäsenistä halusi lukea Rakennuslehdestä järjestöuutisia. Järjestöasioiden ja erityisesti järjestöjohtajien haastattelut olivat tärkein asia, mitä lehden oli lukijoiden mielestä syytä vähentää. Lukijatutkimuksessa lehteä pidettiin ensisijaisesti ammatti- ja tekniikkalehtenä sekä uutislehtenä, ei järjestölehtenä. Korjaaminen ja laatu kiinnnostivat lukijoita eniten.

Päätoimittajan ehdottama linjaus Rakennusteollisuutta hiertäneeseen laatukirjoitteluun oli seuraava: ”Uutisia ei väännetä väkisin alan kannalta positiivisiksi vaan asiat esitetään mahdollisimman todenmukaisesti. Lehti tukee rakentavaa kritiikkiä alan kehittämiseksi. Viime kädessä rakennusalan imago nousee vain alan omilla teoilla, ja se edellyttää ongelmien ja heikkojen kohtien esiin tuomista ja korjaamista. Myös ikävien asioiden, kuten laatuongelmien käsittely koituu pitkällä aikavälillä alan parhaaksi.”

Linjanveto oli kaukana Rakennusteollisuuden vuonna 1990 esittämästä vaatimuksesta, että lehdessä ei saa olla yhtään juttua, joka haittaa yhdenkään liiton jäsenyrityksen liiketoimintaa.

Varautumista media-alan digimurrokseen

Yksi syy Rakennuslehden myymiselle oli varautuminen siihen, että internetin tulon myötä mediamaailman kilpailu kiristyy eikä Rakennuslehdellä ole yksin resursseja ja osaamista vastata tähän muutokseen.

Vuoden 1999 syyskuun strategiaseminaarissa asiantuntijat kertoivat netin vaikutuksista mediakenttään. Selvänä kehitystrendinä nähtiin omistuksen keskittyminen. Toisaalta netin saamista kannattavaksi pidettiin haastavana.

”Laadittavan strategian keskeiseksi kysymykseksi nousee se, miten laajaan yhteistyöhön viestintäalan muiden yritysten kanssa omistajat ovat valmiita. Miten laajaa levikkiä ja millaisia uusia kohderyhmiä lehti tavoittelee? Millaista tuottoa omistajat haluavat pitkällä tähtäimellä ja kuinka paljon ollaan valmiita laittamaan lehden ja yrityksen toiminnan kehittämiseen? Miten varmistetaan kehittämisresurssit pitkällä tähtäimellä ja myös rakentamisen laskusuhdanteessa?” strategiatyön konsulttina ollut Wille Eerola analysoi..

Eerola totesi, että tietotekniikkayritykset, kuten Nokia, Sonera ja Microsoft tulevat myös viestintäalalle sisällön tuottamiseen.

”Niiden hyvä tuottavuus sallii isotkin yrityskaupat. Tämä kiristää kilpailutilannetta media-alalla. Ilmoitustulot pienevät ja osa ilmoituksista siirtyy verkkoon. Pienet yritykset pärjäävät vain verkottumalla ja valitsemalla vahvoja yhteistyökumppaneita.”

Mahdollisiksi yhteistyökumppaneiksi nähtiin suuret viestintäalan yritykset, kuten Sanoma, Alma tai Talentum.

Eerolan mukaan Amerikassa median murros ja netin vaikutus näkyivät jo. ”Verkko luo uusia sääntöjä, jotka määräävät yritysten eloonjäämisestä ja vaurastumisesta”, hän totesi ja kertoi, että lehtiyhtiöt olivat hermostuneita siitä, että sanomalehtien uudistuotanto alkoi jäädä netin jalkoihin.

Kilpailijoista Alma, Sanoma ja ennen kaikkea Talentum olivat jo käynnistäneet voimakkaan kehitystyön sähköisten palvelujen laajentamiseksi.

”Kustannustoiminta on jäämässä Talentumissa kakkoseksi. Interaktiivinen Satama on matkalla maailman huipulle”, kirjoitti Talentumin toimitusjohtaja Harri Roschier syyskuussa 1999. Jatkoa seurasi, kun Talentum ilmoitti kehittävänsä insinööri- ja ekonomiliittojen kanssa ammatilliseksi portaaliksi tähtäävän WOW-palvelun, johon ilmoitettiin investoitavan 40 miljoonaa markkaa.

Rakennuslehden kanssa kilpailevien tuotteiden ja palveluiden markkinoille tuloa pidettiin varsin todennäköisenä. ”Uhkana on Sanomien, Alman tai Talentumin intressit erikoistoimialan julkaisutoiminnassa. Ne ovat samalla myös potentiaalisia yhteistyökumppaneita”, strategiapaperisssa todettiin.

Rakennuslehden internet-palvelut haluttiin kehittää alan parhaimmiksi. Samalla haluttiin kuitenkin kriittisesti tarkastella Rakennuslehden omia mahdollisuuksia uusien sähköisen palveluiden rakentamisessa.

Jopa työpaikkailmoitusten odotettiin jollakin aikavälillä siirtyvän nettiin. Rakennuslehden kannalta työkaluksi tähän nähtiin rakennusalan internetpalveluita kokoava rakennusalan portaali, Rakennusportti, jonka kehittämiseen Rakennustietosäätiö ja Rakennustieto Oy pyysivät Rakennuslehden mukaan. Siitä oli tarkoitus kehittää ilmoituskanava, jossa olisivat mukana RT:n kirjat ja julkaisut sekä rakennusalan työpaikkailmoitukset. Portaaliin oli tarkoitus saada myös alan tapahtumakalenteri, keskustelupalsta ja asiantuntijarekisteri sekä rakennusalan henkilöjärjestöjen RIL:n, RIA:n, RKL:n ja Safan palvelut.

Helmikuussa 2000 hallitus hyväksyi 100 000 markan panostuksen Rakennuslehden internetsivujen ja sähköisen arkiston kehittämiseen. Portaalihankkeeseen esitettiin 120 000 markkaa, mutta sen hyväksyntää lykättiin. Huhtikuussa lehden hallitus totesi, että Rakennusportti ei ole sellaisenaan hyvä Rakennuslehdelle ja henkilöjärjestöille. ”Se suosii liikaa Rakennustietoa ja Rakennustietosäätiötä eikä esitystä siksi voi hyväksyä.”

Hallitus päätti selvittää uudenlaisen, avoimen portaalin kehittämistä, johon tulisi mukaan alan järjestöjä. Toukokuussa uudesta portaalihankkeesta lähetettiin rahoitushakemus Tekesiin. Mukana siinä olivat nyt Rakennustiedon ja Rakennuslehden lisäksi myös henkilöjärjestöt RIL, RIA, RKL ja Safa. Tekes kuitenkin hylkäsi hakemuksen.

Nettisivuja kehitettiin uutissivustoksi

Rakennuslehdessä kehitettiin Rakennuslehti.fi-sivustoa netissä. Osa sen palveluista oli tarkoitus jakaa vain rekisteröityneille käyttäjille, jolloin heistä saataisiin samalla esiin lukijaprofiili. Saatuja sähköposteja oli tarkoitus käyttää lukijaprofiilin mukaisiin mainoksiin. Nettisivustolle suunniteltiin myös ammattilaisten portaalia, josta saisi laajan palvelukokonaisuuden.

Nettisivujen kehittämisen uhkana pidettiin sitä, että verkkouutiset voivat syrjäyttää itse Rakennuslehden uutislehtenä. Mahdollisuutena pidettiin sitä, että lehti on itse verkossa uutisten tuottajana mielellään osana isompaa kokonaisuutta. Eerola ehdotti tähän liittyen yhteistyöneuvotteluja Talentumin ja Alman kanssa allianssin muodostamiseksi.

Tammikuussa 2001 Sanoma-WSOY arvioi, että sen verkkoliiketoiminnasta tulee erittäin kannattavaa liiketoimintaa. Se ilmoitti panostavansa verkkoliiketoiminnan kehittämiseen 100-200 miljoonaa markkaa vuodessa. Tämä uutinen noteerattiin Rakennuslehden hallituksessa, joka päätti, että Rakennuslehden kannattaa hakea uusia jakelukanavia tuottamalleen tiedolle yhteistyöllä suurempien mediayritysten kanssa.

Rakennuslehti pantiin myyntiin

Äkäslompolossa helmikuussa 2001 pidetyssä kolmen henkilöjärjestön RIL:n, RIA:n ja RKL:n kokouksessa RIL:n puheenjohtaja Risto Kangas-Ikkala toi esiin ajatuksen Rakennuslehden myymisestä jollekin isolle kustantajalle. Osakkeiden arvioksi arvioitiin 15 miljoonaa markkaa. Niistä kaavailtiin myytäväksi 60 prosenttia noin 9 miljoonalla.

Rakennusteollisuuden puheenjohtajaa Mikko Pekkalaa informoitiin myöhemmin asiasta eikä hänellä ollut Kangas-Ikkalan mukaan mitään myymistä vastaan.

Risto Kangas-Ikkala ja RIL:n jo entinen toimitusjohtaja Jyrki Keinänen kertoivat allekirjoittaneelle vuonna 2011 miten asiat etenivät. RIA:n entinen toimitusjohtaja Pertti Vaasio kommentoi myöhemmin tästä tehtyä muistiota.

Risto Kangas-Ikkala: ”Järjestöt olivat tyytymättömiä lehden kirjoitteluun. Ei niinkään RIL, vaan ne muut. Järjestöjen omia asioita ei esimerkiksi ollut tuotu riittävästi esiin. Päätoimittaja esimerkiksi oli käynyt erään järjestön (RKL) kesäkokouksessa, mutta ei ollut kirjoittanut siitä mitään.”

Pertti Vaasio: ”Erityisesti RIL ja Kangas-Ikkala olivat kriittisiä lehden kirjoittelua kohtaan, RIA vähiten. Lehden toivottiin olevan kriittinen, mutta sitten kun se sitä oli ja kritiikki osui omalle kohdalle (taustaryhmälle), silloin suututtiin.”

Rakennuslehden strategiakokouksessa Lontoossa Kangas-Ikkala oli muiden mukaan kovimmin kritisoinut lehden kirjoittelua.

Yksi RIL:n hallituksen jäsen kertoi toimitukselle pian kaupan jälkeen puheenjohtajan sanoneen, että jos lehteä ei saada mieleiseksi, se pistetään lihoiksi.

Kangas-Ikkala: ”Tämän kiistän. RIL oli niin varakas, ettei se tarvinnut rahaa.”

Vaasio: ”Järjestöt eivät itsekään pitäneet hyvänä sitä, että lehden sisältöä puidaan jatkuvasti hallituksen kokouksissa. Järjestöt olivat käsitelleet lehden tulevaisuutta monissa kokouksissa usean vuoden ajan varsinkin rakentamisen lamavuosien aikana ja tukea oli haettu ulkopuolisten konsulttien arvioinneista, mutta ne eivät olleet vakuuttaneet.”

RKL:n historiikissa ”Mestarien matkassa” kerrotaan, että Risto Kangas-Ikkala tuli RKL:n hallituksen kokoukseen kesäkuussa esittelemään Rakennuslehden myyntiä. Hän oli yhdessä RKL:n Jari Lainion ja Timo Niemisen kanssa selvittänyt Rakennuslehden uutta strategiaa.

”Taustalla oli leijunut kolmen vuoden ajan pelko sähköisen viestinnän kehittymisestä. Rakennuslehden uudelleenjärjestelyjen kulmakiveksi muodostui uuden yhtiön perustaminen, joka mahdollistaisi sekä mobiili-internetin että digi-tv:n hyödyntämisen”, todetaan tuossa kirjassa.

Vaasio ei allekirjoita tuota kirjausta. ”Sähköisestä viestinnästä keskusteltiin jonkin verran, mutta sillä ei ollut vaikutusta lehteä koskeneisiin päätöksiin. Eniten vaikutti se, kun Lontoossa omistajat olivat strategiakokouksensa yhteydessä käyneet tutustumassa englantilaisiin rakennusalan lehtiin (mm. Building). Siellä oli vakuuttauduttu, että Rakennuslehden kustantaminen olisi hyvä siirtää ammattimaiselle lehdenkustantajalle.”

Kangas-Ikkala ei pitänyt  järjestöjä pätevinä lehden omistajina ja kustannustoiminnan johtajina.

Vaasion mukaan lehden myynti johtui ainakin RIA:n puolelta halusta päästä eroon kustannustoiminnasta, joka ei kuulu liiton keskeisiin tehtäviin ja joka vaatii erityisosaamista.

”Kustannustoiminnan tulevaisuus näytti sen verran haastavalta, että toimijaksi haluttiin Suomen oloissa merkittävä taho.”

Lehti myytiin lopulta ilman kilpailua Sanomalle

7.6.2001 lehden hallitukselle ilmoitettiin, että omistajat käyvät neuvotteluja Suomen Rakennuslehti Oy:n osakekannan 60 prosentin myynnistä. Lisäksi RKL ja RIL ilmoittivat myyvänsä samalla omistamansa Rakennuslehti-nimen 500 000 markalla.

Ajatuksena oli myydä enemmistö lehtikustantajalle, jotta lehdessä olisi yksi selkeä isäntä. Järjestöjen haluttiin kuitenkin jäävän suurina tilaajina omistajiksi, jotta lehden tilaukset järjestöetuna säilyisivät jatkossakin eikä lehden tulevaisuus vaarantuisi sillä, että jokin järjestö uhkaisi vetää pois tilauksensa, kuten oli jo tapahtunut.

Risto Kangas-Ikkala hoiti kaupalliset neuvottelut. Hän oli yhteydessä Talentumiin, Rakennustietoon, Helsingin Sanomiin ja Alma Mediaan.

Kangas-Ikkala soitti Alman Matti Packaleninille ja Sanomien Jaakko Rauramolle, koska ostajiksi hän oli kaavaillut joko Kauppalehteä tai Helsingin Sanomia. Molemmat ilmoittivat Rakennuslehden kiinnostavan. Rauramo kehotti kuitenkin käymään neuvottelut Helsingin Sanomien sijaan aikakauslehtiä julkaisevan Helsinki Median toimitusjohtajan Eija Ailasmaan kanssa. Käytännössä näitä neuvotteluja kävi Helsinki Mediassa Eija Soratie.

Rakennustieto karsiutui ostajana pois, koska se Rakennustaidon ja muutaman muun rakennusalan lehden kustantajana ei ollut valmis säilyttämään Suomen Rakennuslehti Oy:tä itsenäisenä tytäryrityksenä.

Talentum oli 1980-luvun lopulla halunnut ostaa Rakennuslehden, mutta nyt se ilmoitti, että se ei voikaan osallistua kilpailuun. Syynä oli se, että Alma Media oli juuri hankkinut omistukseensa ison osan Talentumin osakkeista.

Viime hetkellä Almakin vetäytyi tarjouskilpailusta. Perustelu oli sama kuin Talentumilla. Risto Kangas-Ikkala kertoi, että hän sopi Alman kanssa, että tätä tietoa ei vuodeta Helsinki Medialle, jotta se ei tietäisi olevansa ainoa tarjoaja.

sanomaSanomien kanssa päästiin pian sopimukseen. ”Rakennuslehden perustajat RKL ja RIL myivät ensin Rakennuslehden nimen Suomen Rakennuslehti Oy:lle 500 000 markalla ja sen jälkeen Helsinki Medialle myytiin neljän järjestön omistamista Suomen Rakennuslehti Oy:n tuhannesta osakkeesta 60 prosenttia 15 000 markan kappalehintaan”, kerrotaan Mestarien matkassa kirjassa.

Rakentamisen käännyttyä hyvin lyhyeksi jääneen ja loivan taantuman jälkeen taas vahvaan kasvuun oston takaisinmaksuaika jäi muutamiin vuosiin.

Helsinki Media omisti Suomen Rakennuslehti Oy:stä kaupan jälkeen 60 prosenttia ja Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA, Rakennusinsinöörien liitto RIL, Rakennusmestarit ja -insinöörit RKL ja nykyinen Rakennusteollisuuden Keskusliiton ja Rakennustuoteteollisuus RTT:n yhdistymisestä vuonna 2001 syntynyt Rakennusteollisuus RT yhteensä 40 prosenttia.

Tehdyssä osakassopimuksessa todettiin, että kaikkien osakkaiden suostumusta vaativat sellaiset toimet jotka voivat johtaa omistussuhteiden muuttumiseen. Omistajat sitoutuivat kolmeksi vuodeksi osakkeiden myynnistä ja muille osakasjärjestöille annettiin myyntitapauksessa lunastusoikeus osakkeisiin. Järjestöt sitoutuivat olemaan perustamasta Rakennuslehdelle kilpailevia lehtiä tai digitaalisia julkaisuja.

Osingonjaosta sovittiin, että se on enintään 30 prosenttia tuloksesta. Rajoituksesta luovuttiin kuitenkin jo vuonna 2005, kun tulos rakentamisen kasvun myötä alkoi ylittää kaikki odotukset.

Helsinki Median omistuksessa

Rakennuslehti liitettiin Helsinki Median Business Media -yksikön Ammattilehdet-liiketoimintaryhmään. Helsinki Median Eija Soratiestä tuli Suomen Rakennuslehti Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Helsinki Mediasta hallituksen jäseniksi tulivat muun muassa Veijo Käyhty ja Heikki Nurmela.

Tässä alkuvaiheessa Rakennuslehti kuului vielä Blue Bookin vetäjän Heikki Lanton alaisuuteen, mutta kun Helsinki Media myi Blue Bookin jo seuraavana vuonna, vastuu Rakennuslehdestä siirtyi Heikki Nurmelalle. Hänen alaisuudessa olivat silloin myös tekniikkalehdet Mikrobitti, Prosessori, Tietokone, Turvallisuus sekä muutamat autolehdet.

Rakennuslehden levikki oli 26 000, josta järjestötilauksia oli 22 500 ja muita tilauksia 3500. Levikki oli rakentamisen kasvusta huolimatta vielä lamavuosien tasolla, vaikka esimerkiksi Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL oli saatu jo 1990-luvun lopulla tilaajaksi arkkitehtitoimistoihin.

Levikki oli vuonna 1988 jo ennen Rakennustuotanto-fuusiota ollut 33 000, josta kolmen henkilöjärjestön osuus oli 29 000. Ne  olivat siis menettäneet laman aikana jäseniään yli 6000. Erityisen paljon niitä oli menettänyt RKL, jolle teknikkokoulutuksen loppuminen oli iso menetys. Päätös käynnistää rakennusmestarikoulutus ammattikorkeakouluissa uudelleen tuli sille tarpeeseen. RIL oli menettänyt jäseniä varsinkin Oulussa, koska järjestö oli ollut tukemassa yliopiston rakennusalan diplomi-insinöörien koulutuksen lakkauttamista. RIA puolestaan kärsi rakennusarkkitehtikoulutuksen lopettamisesta. Tuo koulutus alkoi uudestaan vuonna 2014.

Rakennuslehden sisällä odotukset ison lehtitalon tuomiin mahdollisuuksiin kohdistuivat ennen kaikkea levikin lisäämismahdollisuuksiin. 1990-luvun lamavuosina levikkityöhön ei voitu panostaa. Sanomilla tähän oli valmis organisaatio. Jo syksyllä 2001 päätettiin kartoittaa lehden potentiaalisimmat uudet lukijaryhmät.

Helsinki Media halusi kehittää Rakennuslehden ympärille rakennus- ja kiinteistöalan johtavan sähköisen media- ja palvelukokonaisuuden. Rakennusalan sähköisiä palveluhakemistoja lähdettiin kehittämään yhdessä Blue Bookin kanssa. Sen vetäjä, julkaisujohtaja Reino Lantto Helsinki Median Business Media-yksiköstä totesi, että Rakennuslehden vetonaula on uutistarjonta, mutta myös muuta tietoa tarvitaan.

”Lehtien internet-palvelujen kehittämisen ongelmana on, että netin mainostulot eivät näytä riittävän palvelujen rahoittamiseen. Myös palvelun käyttäjien on osallistuttava kustannuksiin. Maksulliset tietopalvelut toimivat jo yritys- ja finanssipalveluissa, yleensä tilauspohjalta. Kertamaksuveloituksen toteuttaminen on vielä ongelma, mutta suunta on selvä. Jalostettu tieto muuttuu maksulliseksi heti, kun sitä varten on järkeviä tekniikoita.”

Tämä yhteistyö päättyi pian Blue Bookin myyntiin.

Rakennuslehden internetsivut uudistettiin, uutisten tuottaminen nettiin aloitettiin ja lukijoille tarjottiin sähköistä uutiskirjettä sekä keskustelupalstaa vuoden 2002 alusta. RIL oli samaan aikaan avaamassa jäsenilleen maksullisen mobiilipalvelun.

Suomen Rakennuslehti Oy:n tulosluvut julkaistiin vuonna 2002 ensimmäistä kertaa euroina. Vuoden 2001 liikevaihto oli 2,8 miljoonaan euroa. Henkilöä kohden liikevaihto oli 191 000 euroa, mikä kertoi kovasta tehokkuudesta ja myös siitä, että henkilökunnan määrä ei ollut kasvanut, vaikka lama oli päättynyt. Liikevoitto oli yli puoli miljoona euroa eli lähes 20 prosenttiin liikevaihdosta. Lehtiyhtiö noteerattiinkin Kauppalehden vertailussa täyden kympin yhtiönä kaikilla mittareilla mitattuna.

Suomen talouden ja rakentamisen suhdanne-ennusteita oli it-kuplan puhjettua alennettu, joten Rakennuslehden ilmoitusmyynnin 30 prosentin kasvutavoitetta ei enää pidetty realistisena. Vuonna 2002 liikevaihto kasvoi silti vielä 3,5 prosenttia.

Laajentumismahdollisuuksia etsittiin kiinteistöpuolelta

Uusi omistaja odotti Suomen Rakennuslehti Oy:ltä kasvua ja uusia tuotteita. Pelkkään Rakennuslehteen ei saanut tyytyä. Laajentumismahdollisuuksia nähtiin pientalopuolelle, talotekniikassa ja kiinteistöalalla. Tammikuussa 2001  strategiaan oli kirjattu markkinatutkimuksen teko mahdollisuudesta tehdä Korjausplussasta A4-kokoinen lehti, jonka voisi tilata myös erikseen. Tätä ei kuitenkaan tehty. Sen sijaan jo vuoden 1999 strategiaan kirjattu ehdotus julkaista Pientalo-lehteä 2-4 kertaa vuodessa, herätti kiinnostusta.

Helsinki Mediassa oltiin kiinnostuneita pientalorakentamisen lehden lanseerauksesta. Koska Rakennuslehti omisti edelleen oikeudet 1990-luvun alussa lopetettuun Pientalo-lehteen, päätettiin yhdessä selvittää kasvumahdollisuuksia tällä alueella.

Rakennuslehti oli vuonna 1997 tehdyn asuntorakentamisen historiakirjan myötä päässyt hyvään yhteistyöhön Asuntomessujen kanssa ja julkaissut siitä lähtien pientalorakentamisen teemanumeron messuille. Niin sen kuin muidenkin pientaloteemojen myynti oli hyvä.

Seuraavana vuonna asia eteni niin, että pientaloteemasta päätettiin kehittää oma lehtikonsepti.  Perusteluna muille omistajille käytettiin sitä, että kuluttajamarkkinat tasaisivat yhtiön suhdanteita silloin kun ammattipuolella menee huonommin. Järjestöistä erityisesti RIL oli kiinnostunut pientalolehdestä.

kodinraRakennuslehden toimitus johto osallistui lehden konseptin suunnitteluun, mutta itse lehteä alettiin tehdä Helsinki Mediassa Veijo Käyhdyn johdolla.

Toukokuussa 2002 hallituksen puheenjohtajan Eija Soratie totesi, että Rakennuslehti on tienhaarassa: se joko pysyy oman sektorinsa erikoislehtenä tai kehittyy laajalevikkiseksi yleisuutis- ja talouslehdeksi. Levikkitavoitteeksi hän asetti 40 000 kappaletta.

”Miten sisällön laajentaminen onnistuu siten, ettei nykyistä lukijakuntaa karkoteta?” Soratie kysyi.

Laajentumismahdollisuuksia nähtiin erityisesti kiinteistöpuolella. Kiinteistöala oli vahvassa myötätuulessa euron tuomien halpojen korkojen ja ulkomaisten sijoittajien tulo myötä. Rakennusalan sijaan alan toimijat halusivat puhua muodikkaammin kiinteistö- ja rakennusklusterista, jonka kooksi arvioitiin noin puoli miljoonaa henkeä. Rakennuttajaliitto Raklikin oli muuttanut nimensä Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitoksi. Se haluttiin mukaan Rakennuslehden tilaajaksi.

Uutena aluelaajennuksena pohdittiin Talotekniikka-lehden ostamista. LVI-alaa oli ihan Rakennuslehden perustamisesta lähtien haluttu mukaan lukijoiksi, mutta tehtävä oli aina osoittautunut vaikeaksi. Talotekniikka-lehteäkin oli yritetty ostaa jo 1990-luvulla.

Talotekniikka-lehden ostamisselvittelyt jatkuivat vuonna 2004, mutta ilman tulosta. Sen paremmin ei käynyt neuvotteluille Raklin tarjoaman Locus-lehden kustantamisesta. Locuksen päätoimittaja Arto Rautiolle oli työhuonekin katsottuna Hämeentien Kurvissa, jonne Rakennuslehti oli juuri muuttanut Mannerheimintieltä. Locuksen talousanalyysi paljasti kuitenkin niin isoja eroja myyntipuheiden ja faktojen välillä, että kauppaa ei tehty.

Kun kiinteistömarkkinoille ei päästy Locus-lehden kautta, niin Rakennuslehti lanseerasi A4-kokoisen Kiinteistöt-lehden. Niitä oli tarkoitus tehdä muutama lehti vuodessa. Ilmoitusmyynti ei vastannut kuitenkaan odotuksia, joten lanseeraus loppui muutamaan numeroon.

Rakennusteollisuus palasi vuonna 2003 vanhaan ajatukseensa rakennusalan kuukausilehden, eräänlaisen rakennusalan Option, perustamiseksi. Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Terho Salo ehdotti, että se voitaisiin perustaa yhdistämällä olemassa olevia järjestöjen vahvoja lehtiä. Siitä ei tullut kuitenkaan mitään.

Sen sijaan rakennusalan liitot RIL ja RKL halusivat siirtää omat jäsenlehtensä sellaisinaan Sanomien tehtäväksi. Tällaisia keskusteluja oli käyty jo Rakennuslehteä myytäessä. Rakennustaidon osalta Sanomien tarjous ei ollut kuitenkaan kilpailukykyinen, joten sen tekeminen jatkui Rakennustiedossa. Rakennustekniikka sen sijaan siirtyi Sanomien Yritysjulkaisulle, joka kuitenkin muutaman vuoden jälkeen luopui siitä.

Rakennustaito käväisi Sanomilla vuonna 2014, mutta visiitti jäi vuoden mittaiseksi. Sanomilla ja osin Rakennuslehdessäkin suunniteltu konsepti kelpasi kuitenkin sellaisenaan logoineen päivineen uudelle, halvemmalle kustantajalle.

Päätoimittajaksi Veijo Käyhty

Vuonna 2004 Rakennuslehti oli vahvassa tuloskunnossa. Liikevaihto oli yli 3 miljoonaa euroa ja liiketulos puoli miljoonaa euroa.

veijo

Keväällä 2005 ja päätoimittajan ja toimitusjohtajan tehtävät jaettiin taas eri henkilöille. Osaavan Kodinrakentajan päätoimittaja Veijo Käyhty nimitettiin myös Rakennuslehden päätoimittajaksi. Samalla Osaava Kodinrakentaja siirrettiin Sanoma Magazinesilta Suomen Rakennuslehti Oy:n tehtäväksi.

Käyhty oli koko työuransa työskennellyt Sanomilla eri lehdissä ja muun muassa Yritysjulkaisujen vetäjänä.

Toimitusjohtajaksi nimitettiin Heikki Nurmela, joka jatkoi työtään lehtiryhmän johtajana.

Vuonna 2005 Rakennuslehden levikki oli yli 28 000 kappaletta. Levikkityön tuloksena ulkopuolisten tilausten määrä oli lähes kaksinkertaistunut vuosituhannen alusta yli 6000:een. Nettikävijöiden määrä oli 45 000 kuukaudessa. Henkilömäärä oli kasvanut kolmella kahdeksaantoista.

Uusia toimittajia olivat Mervi Turunen ja Sanna Autio (Kostiainen) joka innostui seuraamaan kiinteistöasioita sellaisella tarmolla, että hän on tänään Cityconin tiedotuspäällikkö.

maratonRakennuslehden uusi aluevaltaus oli, että perinteisten ammattimatkojen ohjelmaan tuotiin muutamien lukijoidemme toiveesta maratonjuoksu. Ajatuksena oli, että kun aikataulu- ja kustannussyistäkin ohjelma venyy usein viikonlopun yli, niin tuon viikonlopun voisi ajoittaa samaan ajankohtaan, kun kohdekaupungissa järjestään maratontapahtuma. Itsestään selväksi ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Berliini, jonne lehti oli järjestänyt kaksi ammattimatkaa aiemmin, kun kaupunki oli ollut Euroopan rakennustoiminnan keskus. Idea lähti liikkeelle Kunnon rakentaja –haasteena. Matkalle osallistui 32 rakentajaa, joista kolmasosa, muun muassa allekirjoittanut, ei ollut koskaan juossut maratonia. Tältä osin kuntohaaste toimi mainiosti ja myös ammattiohjelma Berliinin suurine rakennushankkeineen kiinnosti.

Hyvien kokemusten pohjalta nuo matkat saivat jatkoa, mutta päättyivät sitten 2011, kun Espoon kaupungin teknisen toimen johtajaa Olavi Loukoa alettiin syyttää rakennusalan yritysten piikkiin tehdyistä huvimatkoista. Rakennuslehden matkojen osalta oikeuden päätös oli lopulta vapauttava.

Vuonna 2007 Suomessa rakennettiin asukasmäärään nähden Euroopassa eniten toimistoja ja rakentaminen oli muutenkin poikkeuksellisen vilkasta. Rakentamisen työvoimapula näkyi Rakennuslehdessä työpaikkailmoitusten valtavana kasvuna. Liikevoitto lähestyi jo miljoonaa euroa ja voitto yli kaksinkertaistui. Levikki ylitti sitten 1990-luvun alun ensimmäistä kertaa 30 000.

Rakentamisen pitkä nousu päättyi romahdukseen

Rakentamisen määrä oli noussut pientä 2000-luvun alun notkahdusta lukuun ottamatta tasaisesti vuoden 1996 lopusta alkaen. Euron tuoman matalan koron vuoksi rakentamista riitti koko Euroopassa ja ilmassa oli samanlaista uskoa ikuiseen kasvuun kuin 1980-luvun lopullakin.

Rakennuslehti oli vuonna 2005 tehnyt Economistin markkinakatsauksen pohjalta aukeaman jutun, jossa varoitettiin, että asuntokuplan puhkeaminen ajaa maailmantalouden paljon pahempaan lamaan kuin 2000-luvun alun pörssikuplan puhkeaminen, koska asuntoihin on sitoutunut niin paljon enemmän kuluttajien rahoja. Varoituksia ei välttämättä uskottu, sillä asuntokuplan puhkeamisesta oli varoitettu monta kertaa ennenkin.

Asuntorakentamisen aloitukset lähtivät kuitenkin laskuun, mutta varsinkin toimitilarakentamisessa vauhti vain kiihtyi Suomessa Euroopan ennätystasolle. Vuosi 2007 oli tulosmielessä rakennusalalle kaikkien aikojen paras.

Elokuussa 2007 Rakennuslehdessä arvioitiin, että USA:n asuntolainakriisi heijastui jo Suomeenkin, sillä asuntokauppa oli vähentynyt kesällä ja pienillä gryndereillä alkoi olla vaikeuksia myymättömien asuntojen kanssa. Silti vielä vuoden 2008 alkupuolella Suomessa oli vallalla tunnelma, että mahdollinen kansainvälinen talouskriisi ei koskettaisi Suomea. Syksyllä tunnelmat kuitenkin synkkenivät ja lokakuussa 2008 Rakennuslehti otsikoi: ”Asuntokriisi on täyttä totta.” Myymättömistä asunnoista oli tullut jo iso ongelma. Lokakuun lopulla Rakennusteollisuus RT ennusti jyrkän alamäen alkaneen.

Markkinoiden epävarmuudesta johtuen Rakennuslehden hallituksessa varauduttiin joulukuussa kustannuskiristyksiin ja pian budjetista laadittiin myös B-versio, jossa varauduttiin kustannussäästöihin jopa etupainotteisesti.

Taloustilanteen heikentymisestä huolimatta Rakennuslehti lähti osakkaaksi RYM-SHOK Oy:n 25 000 eurolla. Perusteluna mukaan menolle oli se, että osakkuus voi synnyttää tutkimusohjelmien kautta sellaisia digitaalisen viestinnän kehitysprojekteja, josta saattaa syntyä mediayhtiölle uusia kaupallisia mahdollisuuksia. Rakennusala oli ollut syvästi pettynyt, kun kauppa- ja teollisuusministeriö ei ollut katsonut rakentamista sellaiseksi kehityshakuiseksi kasvualaksi, joka tarvitsisi strategisen huippuosaamisen keskittymän eli Shokin. Kovan lobbaustyön tuloksena sellainen kuitenkin saatiin aikaan. Rakennusalalla oli siinä kova näytön paikka, joka kuitenkin hukattiin. Kun RYM:iä alettiin ajaa alas vuonna 2015, voitiin todeta, että sen paremmin rakennusalan kuin Rakennuslehdenkään tavoitteet eivät RYM:ssä toteutuneet.

Rakennuslehden ilmoitusmyynti yhdistettiin vuonna 2009 osaksi Sanomien myyntiä. Tästä oli keskusteltu pian lehden oston jälkeen. Myyntijohtaja Hannu Virtanen ei ollut nähnyt kuitenkaan mitään etua siinä, että samat myyjät myisivät ilmoituksia sekä Rakennuslehteen että konsernin kuluttajalehtiin.

Tilanne muuttui, kun Virtanen lähti kilpailijan palvelukseen.

Asiasta keskusteltiin hallituksessakin. Järjestöt pitivät esityksen huonona puolena ohjauksen ja myyjien rakennusalan tuntemuksen vähenemistä. Myös kiinteiden kulujen pelättiin kasvavan

Yhdistymistä perusteltiin sillä se, että se toisi Rakennuslehdelle ns. yleisasiakkaita ja antaisi Osaavalle Kodinrakentajalle paremmat mahdollisuudet pärjätä. Nämä odotukset eivät kuitenkaan toteutuneet, joten vuonna 2015 myyntiorganisaatio palautettiin takaisin Rakennuslehteen.

Uusia lehtiä haluttiin Rakennuslehden rinnalle

Suomen Rakennuslehti Oy:ssä pohdittiin uusia kasvun mahdollisuuksia. Kiinteistöalue nähtiin edelleenkin yhtenä laajentamismahdollisuutena. Heikki Nurmela esitti vaihtoehtoina Kiinteistölehden ja Talotekniikka-lehden ostoa ja mahdollisesti myös sähköalan lehtien hankkimista.

Tammikuussa 2010 Suomen Rakennuslehti Oy neuvotteli Talotekniikka Julkaisut Oy:n kanssa Talotekniikka-lehden ostosta ja Rakennuslehden tilaamisesta lvi-alueen järjestöjen jäsenille. Vastapuoli ei lämmennyt myynnille vaan ehdotti yhteisyritystä tai osakkuutta Suomen Rakennuslehti Oy:ssä. Rakennuslehden omistajajärjestöillä ei kuitenkaan ollut halukkuutta osakkuusjärjestelyihin ainakaan nopealla aikataululla.

Talotekniikkalehdestä tehtiin syksyllä analyysi, jonka mukaan lehden toimituksellinen laatu ja kannattavuus olivat rapautuneet ja omistajat olivat siihen tyytymättömiä. Yksi syy tyytymättömyyteen oli ehkä siinäkin, että Rakennuslehti oli värvännyt palvelukseensa ensin lehden päätoimittajan Heikki Heikkosen ja myöhemmin toimittaja Johanna Hellstenin, joka tänään on Rakentaja-lehden vt. päätoimittaja.

Talotekniikka-lehden oston riskinä pidettiin sitä että lehti on kapeana erikoislehtenä liian pieni markkinoille tai se jää omassa toiminnassaan Rakennuslehden varjoon.

Rakennusalan yt-aalto irtisanomisineen oli vuonna 2009 laskenut hieman Rakennuslehden levikkiä. Keväällä 2010 tapahtunut nopea ja yllättävä suhdannenousu aiheutti sitten rakentamiseen jopa kapasiteettiongelmia, kun kovaan kysyntään ei tehtyjen sopeutusten vuoksi pystytty vastaamaan riittävän nopeasti. Rakennuslehdessä tämä näkyi työpaikkailmoittelun 50 prosentin kasvuna. 1,3 miljoonan euron tulos ylitti budjetin puolella miljoonalla eurolla ja liikevaihto nousi 5,9 miljoonaan. Osaava Kodinrakentajakin pääsi vihdoin niukasti positiiviseen tulokseen.

Suomen Rakennuslehti Oy:n hallituksen puheenjohtaja Petri Karjalainen halusi kuitenkin vielä suurempaa kasvua. Hän esitteli helmikuussa 2011 hallitukselle hankkeen, jolla yhteistyössä Uuden Insinööriliiton UIL:n kanssa tähdättiin kilpailevan lehden perustamiseen Tekniikka & Taloudelle. Samassa yhteydessä Suomen Rakennuslehti Oy:n nimeksi päätettiin vaihtaa Sanoma Tekniikkajulkaisut Oy.

kolmeT

Syksyllä 2011 uutta Marko Haikosen vetämää 3T-lehteä lanseerattaessa teknologiateollisuuden suhdanteet olivat heikentyneet jo selvästi, ja kun lehti alkoi ilmestyä vuonna 2012, tilanne oli Nokian ja muiden teknologiayhtiöiden vaikeuksien vuoksi hankala. Lehden levikki oli peräti 70 000 kappaletta.

Toisena uutena lehtenä Sanoma Teknikkajulkaisuissa aloitti Talotekniikka. Sen mukana tuli toimittaja Jaana Ahti-Virtanen. Talotekniikan entisestä päätoimittajasta Heikki Heikkosesta tuli nyt lehden toimituspäällikkö Veijo Käyhdyn ottaessa päätoimittajan tehtävät.

Raskaat yt-neuvottelut koko media-alalla

Syksy 2012 oli synkkää aikaa Sanomille ja koko lehtialalle. Mainoksia oli siirtynyt nettiin ja uusi arvolisävero oli vähentänyt lehtien levikkiä.  Sanoma Magazines Finlandissa ilmoitettiin yt-neuvotteluista. Ne koskivat myös Sanoma Tekniikkajulkaisuja, sillä 3T osoittautui miljoonaluokan virheinvestoinniksi.

3T:n osalta väliaikaisratkaisu oli, että Veijo Käyhty siirtyi myös sen päätoimittajaksi vuoden kestäneen alasajovaiheen ajaksi.  Samalla hänestä tuli Sanoma Tekniikkajulkaisujen toimitusjohtaja.

3T:n ja Kodinrakentajan tekeminen loppui vuoden 2013 lopussa. 3T:n rakentamisen kirjoittelusta vastanneelle toimittajalle Johanna Aatsalolle löytyi työpaikka Rakennuslehdestä. Kodinrakentajan toimituspäällikkö Anne Korhonen siirtyi Rakennuslehteen aluksi vetämää nettiuudistusta ja sitten toiseksi toimituspäälliköksi. Kodinrakentajan toimittaja Henriikka Hellström siirtyi RIL:n palvelukseen.

Talotekniikka oli Rakennuslehden sisarlehtenä vain puolitoista vuotta. Rakennuslehden johto olisi mielellään pitänyt lehden, mutta tehdyt organisaatiomyllerrykset vaikeuttivat jatkoneuvotteluja ja toivat liikaa epävarmuutta niihin. Kun lehti palasi Talotekniikka Julkaisuille, Heikki Heikkonen siirtyi takaisin sen päätoimittajaksi. Jaana Ahti-Virtanen jäi vuodeksi Rakennuslehteen ja siirtyi sitten Projektiuutisten päätoimittajaksi.

Rakennuslehti on pärjännyt erinomaisesti 2010-luvulla

Rakennuslehden myyntikin oli esillä siinä vaiheessa, kun Sanoma osana saneerausohjelmaansa luopui auto- ja tekniikkalehdistänsä. Lyhyen myyntikartoituksen jälkeen tilanne kuitenkin rauhoitettiin, sillä osa henkilöjärjestöistä vastusti myyntiä.

Myyntihetkikin oli huono, sillä Talentum ja Alma kävivät samaan aikaan neuvotteluja yhdistymisestään. Sanomissa todettiin pian, että Rakennuslehden vahva kassavirta ja 20-30 prosentin liiketulos kannattaa pitää mieluummin itsellä kuin myydä lehti halvalla pois.

Rakennuslehti on pärjännyt 2010-luvulla erinomaisesti. Kun internet on vienyt lähes kaikilta muilta lehdiltä ison osan ilmoituksista ja lukijoita, on Rakennuslehden asema säilynyt vakaana. Ilmoitusmyynnissä mitattuna se on ollut jo pitkään Suomen aikakauslehtien kärkiviisikossa ja Sanomien aikakauslehdistä se on nyt ykkönen. Levikkiä netin tulo on laskenut vain hieman samaan aikaan kun nettisivujen kävijämäärä on kasvanut.

Hyvä kehitys on jatkunut vuonna 2016, lehden 50-vuotisjuhlavuonna. Kolmen ensimmäisen kuukauden ilmoitusmyynti kasvoi noin 40 prosenttia. Rakentaminen alkoi elpyä 3-4 vuoden hiljaisen kauden jälkeen vuoden 2015 syksyllä, mikä näkyi ensimmäisenä työpaikkailmoittelun voimakkaana kasvuna.

Siellä ne rakennusinsinöörit on

Suurin syy Rakennuslehden menestykseen on lehden hyvä ja ajankohtainen sisältö ja sen myötä hankittu ylivoimaisen vahva asema rakennusalan rekrytointimarkkinoilla. Edes internetin tulo ei ole tätä asemaa muuttanut, vaikka jo vuoden 2000 skenaarioissa näin ennustettiin. Monella muulla alalla netti on vienyt työpaikkailmoitukset, mutta ei ainakaan vielä rakentamisessa.

Tähän on monta syytä. Yksi on Rakennuslehden kansainvälisestikin poikkeuksellisen laaja levikki tärkeässä ammattilaisten kohderyhmässään. Noin 32 000 kappaleen levikki kattaa käytännössä lähes kaikki rakennusalan korkeakoulututkinnon suorittaneet.

Tämä koko alan kattavuus oli tavoitteena jo kun lehteä perustettiin 50 vuotta sitten. Lehti saavutti sen ansiosta nykyisen asemansa jo 1970-luvulla. Rakentajat ovat tottuneet, että alan työpaikat ovat Rakennuslehdessä, ja se on ollut samalla myös tärkeä syy sille, miksi lehteä luetaan joka viikko niin uskollisesti.

Viimeisimmän, marraskuussa 2015 tehdyn lukijatutkimuksen mukaan 61 prosenttia lukijoista katsoo työpaikkailmoitukset, vaikka ei olisi edes harkitsemassa työpaikan vaihtamista. 3T-lehden esimerkki osoittaa, että tällaista asemaa ei voi synnyttää hetkessä. Historialla ja lukijauskollisuudella on merkityksensä.

Toinen syy on 1990-luvulla tehdyissä koulutuksen leikkauksissa, joiden johdosta alalla on krooninen mestari- ja insinööripula. Ainakin yksi insinöörisukupolvi puuttuu suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle.

Insinöörien tarvetta lisää myös rakennusalan määräysviidakon kasvu. Mestareiden ajasta yhä isompi osa menee erilaisten dokumenttien ja viranomaisohjeiden täyttämiseen, ja suunnittelijoita työllistää kolmannen osapuolen tarkastukset ja energiamääräysten lisäämät laskelmat ja todistukset.

Työpaikkailmoittelu on yrityksille myös tärkeää imagoilmoittelua.

Viimeinen syy liittyy kaikkiin edellisiin. Rakennuslehden rekrytointi-ilmoittelusta vastaava Juha Pekkinen sanoo, että niin kauan kuin rakennusinsinööreistä on pulaa, yritysten kannattaa hakea heitä Rakennuslehdestä, koska siellä ne rakennusinsinöörit on. Vasta jos tilanne kääntyisi toisin päin, rakennusinsinöörit alkaisivat itse hakea töitä aktiivisesti esimerkiksi yritysten nettisivuilta, jos töitä ei muuten löytyisi.

Mikä on Rakennuslehden tulevaisuus digissä?

Digitaalisuus ei ole tuhonnut Rakennuslehteä senkään vuoksi, että rakentamisen ammattilaiset haluavat lukea lehden lehtenä. Tämän vahvisti Rakennuslehden marraskuussa 2015 tekemä lukijatutkimus. Tässä asiassa nuoret lukijat eivät eroa merkittävästi muista. Edes uutisia valtaosa lukijoista ei halua käydä katsomassa netistä. Vain 12 prosenttia lukijoista lukisi lehden mieluiten digitaalisessa muodossa ja vain seitsemän prosenttia olisi valmis siitä maksamaan.

”Unohtakaa digistrategia”, oli tutkijan yhteenveto lukijatutkimuksesta, ”rakennusinsinöörit eivät roiku verkossa.”

Kyselyyn vastasivat myös rakennusalan yritysten mainosväki. Heidän näkemyksensä digitaalisuuden merkityksestä ja kasvusta olivat kuin toiselta planeetalta rakennusalan ammattilaisiin verrattuna. Lukijat eivät koe digilehteä tärkeäksi, kun taas mainostajat pitävät sitä tärkeänä ja uskovat Rakennuslehden digiversion menevän lähitulevaisuudessa paperilehden ohi.

Syksyllä 2015 haastattelemani Sanoman aikakauslehtipuolen liiketoimintajohtaja Kaisa Ala-Laurila ennusti, että digitaalisuus pyyhkäisee parissa vuodessa Rakennuslehdenkin yli samalla tavalla kuin se on tehnyt 2010-luvulla koviin yt-neuvotteluihin joutuneissa konsernin naistenlehdissä. Itse oli toista mieltä, sillä Rakennuslehden lukijatutkimus ei tällaisesta muutoksesta kertonut.

Digitaalisuuden vaikutus tulee eri lehtiin eri tahdilla. Silti Rakennuslehdessäkin suurimmat kehityspanostukset kohdistuvat digitaalisuuteen, jotta tulevaisuus ei tulisi yllätyksenä. Toisaalta Economistin kaltaisten kovaa tietoa tarjoavien lehtien menestys kertoo, että painetulle sanallekin on edelleen vahvasti kysyntää.

Laatu ja virheet kiinnostavat lukijoita

Rakennuslehden kiinnostavimmaksi aiheeksi lukijat nostivat laadun ja virheet. Tilanne oli sama jo vuosikymmeniä sitten, mistä toimitus voi olla sekä iloinen että surullinen: lehti on kirjoittanut tärkeistä, lukijoita kiinnostavista asioista, mutta kirjoitettavaa valitettavasti riittää näistä asioista edelleen.

Rakennuslehden nettisivujen kaksi ylivoimaisesti suosituinta juttua käsittelevät homeongelmia.

Työmaa- ja asiantuntijajututkin kiinnostavat lukijoita paljon, kuten ovat tehneet aina.

Ajankohtaista uutistietoa lukijat arvostivat Rakennuslehdessä eniten ja tämän asian merkitys oli edelleen kasvanut. Lukijatutkimuksen mukaan Rakennuslehden kova ydin on rakentamisen ajankohtaisen uutistiedon välittäminen. Yli 80 prosenttia lukijoita halusi kuitenkin, että lehteä kehitettäisiin ammatilliseen suuntaan. Nämä kaksi asiaa eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään.

Asiantuntemusta sekä toimituksessa että myynnissä

Ansio Rakennuslehden menestyksestä kuuluu sekä toimitukselle että lehden ilmoituspuolelle. Niillä molemmissa on vankka kohderyhmänsä asiantuntemus.

Vuonna 2014 otetussa kuvasssa paikalla Rakennuslehdestä ovat toimittajat (vasemmalta) Hannu Lättilä, Mikko Kortelainen, Merja Mannila, Auri Häkkinen, myyntiryhmän päällikkö Jyrki Palmu, aineisto- ja taittosihteeri Tytti Lötjönen, toimittaja Anne Korhonen, myyntipäälliköt Jari Inkinen ja Elina Rökman, toimituspäällikkö Seppo Mölsä, toimittaja Johanna Aatsalo, toimittaja Jaana Ahti-Virtanen ja päätoimittaja Veijo Käyhty.

Kullakin toimittajalla on omat seuranta- ja asiantuntemusalueensa. Auri Häkkinen seuraa erityisesti infrarakentamista, arkkitehtuuria ja suunnittelua, Merja Mannila tuoteteollisuutta ja työelämäasioita, Johanna Aatsalo talo- ja kiinteistötekniikkaa, Mikko Kortelainen asuntorakentamista ja -rahoitusta, Hannu Lättilä talous- ja pörssiasioita sekä nyt myös rakennusliikkeitä. Toimituspäälliköistä Anne Korhonen on digiasioiden kehittämisen ohella paneutunut erityisesti puurakentamiseen ja viime aikoina myös suunnittelutoimistoihin. Vakituisista avustajista erityisesti Vesa Tompuri ja Arto Rautiainen ovat perehtyneet rakennustyömaihin ja rakennustekniikkaan.

Sanomissa ymmärrettiin muutaman vuoden harharetken jälkeen se, että Rakennuslehden toimitus ja myynti kuuluvat samaan asiantuntijaorganisaatioon, jotka tukevat osaamisellaan ja rakennusalan kontakteillaan toisiaan. Tänään myyjien ja toimituksen välinen yhteistyö erilaisissa kehityshankkeissa koskevat ne sitten lehteä, nettiä tai tapahtumien järjestämistä on tiiviimpi kuin koskaan.

Nyt niin muodikas natiivimainonta (advertoriaalit) tuli Rakennuslehteen jo 1990-luvun alussa Tekijät esiin -ilmoitusten muodossa. Rakennusalalle sopivat hyvin tuollaiset ilmoitukset, joissa on paljon asiaa.

Vielä vanhempaa perua on rakennusalan tapahtumien järjestäminen. Jyrki Palmun vetämä myyntitiimi on tuonut niihin aivan uutta ilmettä ja yhteisöllisyyttä.

Toimituksen riippumattomuus parani Sanomien omistuksen myötä

Rakennuslehden toimittajilta on usein kysytty, mikä muuttui, kun enemmistöomistajaksi tuli iso kustannusyhtiö. Kaikilla asioilla on plussansa ja miinuksensa, mutta suurin merkitys Sanomien omistuksella on varmaan ollut siinä, että toimituksen riippumattomuus kasvoi.

Hyvää linjakeskustelua käytiin pian sen jälkeen, kun Sanoma oli tullut omistajaksi. Lehden uusi hallitus joutui nimittäin tammikuussa 2002 ottamaan kantaa Suomen Arkkitehtiliitto Safan moitteisiin, jotka kohdistuivat allekirjoittaneen laatimaan pääkirjoitukseen. Siinä epäiltiin riittääkö taiteeseen painottuva arkkitehtikoulutus sellaisenaan pääsuunnittelijan tehtävien hoitamiseen. Tuo suunnitelmien yhteensovittamiseen liittyvä tehtäväkuva oli uusi ja rakennusalalla oli erilaisia käsityksiä siitä, millä koulutus- ja osaamistaustalla se hoituisi parhaiten. Vuoden Työmaa –kilpailussakin oli kohde, jossa arkkitehtitoimiston nimekäs omistaja oli ottanut hohdokkaalta kuulostavan pääsuunnittelijan tittelin itselleen, mutta oli jättänyt nuo käytännön tehtävät tekemättä eikä ollut delegoinut niitä muillekaan.

Rakennuslehden hallitus linjasi, ettei se voi lain mukaan puuttua lehden sisältöön vaan siitä vastaa päätoimittaja. Hallitus päätti kuitenkin lähettää Safalle yhteistyöhenkisen vastauskirjeen.

Uuden omistajan kanssa toimitus pääsi keskusteluihin siitä, miltä ammattilehden tulee näyttää. Lehteen oli juuri tehty ulkoasu-uudistus, mutta nyt sitä jatkettiin Sanomien ohjauksessa. Eija Soratie halusi, että Rakennuslehden ilmettä kevennettäisiin ja juttuja lyhennettäisiin samalla tavalla kuin oli tehty talon muissakin aikakauslehdissä. Tiede-lehdessäkään tämä ei ollut sujunut ilman kipakoita keskusteluja.

Vuonna 2003 tehty ulkonäkö- ja rakenneuudistus sai ristiriitaisen vastaanoton. Eija Soratie haukkui uudistuksesta sekä päätoimittajan että toimituspäällikön: jutut olivat hänen mielestään edelleen liian pitkiä. Tunnin kuluttua tästä purkauksesta toimituspäällikön pöydälle ilmestyi kuitenkin Soratien lähettämä valtava kukkakimppu.

Hallituksessa lehtiuudistukseen oltiin tyytyväisiä. Heikki Nurmelan ja Veijo Käydyn mukaan sille asetetut tavoitteet oli saavutettu hyvin.

Pari vuotta myöhemmin Sanomien konsulttina käyttämä professori Samir Husni jo ihmetteli Rakennuslehden uutissivuja selatessaan, että miksi jutut ovat noin lyhyitä. Hänen mielestään lehtien ei pitäisi matkia tässä asiassa nettiä vaan erottautua siitä juttujen syvällisyydellä.

Soratien asenne siihen, että viikkolehti oli samalla uutislehti, oli osin ristiriitainen. ”Samat tiedotteethan tulevat päivälehtienkin pöydälle”, hän ihmetteli toimittajien mahdollisuuksia kilpailla rakennusalan uutisista päivälehtien kanssa. Tätä oman uutistyön merkitystä toimitus joutui pitkään perustelemaan.

Hallituksen kokouksessa Soratie jo totesi, että muuten hyvä uutisointi kaipaa vielä jonkin verran lisää hampaita.

Toimitusneuvoston toiminta loppui

Rakennuslehdessä pitkänä perinteenä oli, että toimituksen kanssa käytävästä keskustelusta vastasi omistajien nimeämä toimitusneuvosto. Se korvattiin vuonna 2004 kerran vuodessa kokoontuvalla neuvottelukunnalla, joka oli pitkälti toimituksen itsensä valitsema asiantuntijajoukko. Se ei toiminut kuitenkaan kuin muutaman vuoden ennen kuin sekin todettiin tarpeettomaksi.

Toimitusneuvoston kokouksessa vuonna 2002 käytiin napakkaa keskustelua lehden kriittisyydestä. Tekesin Ilmari Absetzin mukaan Rakennuslehdessä oli aivan liikaa sellaisia negatiivisia otsikoita kuin ”Rakentajat riitelevät aiempaa enemmän”. Lehti loi hänen mielestään negatiivista imagoa otsikoillaan.

Rautaruukin viestintäjohtaja Esko Lukkari oli toista mieltä: ”Jos lehti todella puolustaa alaa, se ei voi vaieta asioista, jotka eivät ole kunnossa.” Hän otti esimerkkinä Ruotsin urakoitsijaliiton toimitusjohtaja Bo Antonin haastattelun, jossa tämä nosti alan ongelmiksi laadun, kartellit ja harmaan talouden.

”Osoittaa Antonilta suurta rohkeutta ottaa nämä asiat esiin ja myöntää, että alalla on parannettavaa.”

Lukkarin mielestä varmin tapa tuhota hyvä lehti ja karkottaa lukijat oli tehdä vain ns. myönteistä lehteä. RKL:n toimitusjohtaja Ari Angervuori oli samaa mieltä.

Lehden neuvottelukunnan kokouksessa arvioitiin muun muassa Rakennuslehden halua laajentua kiinteistö- ja talotekniikkapuolelle. YIT:n talotekniikkapuolen johtaja Antero Lehtinen piti tätä hyvänä, sillä hänen mielestään lehti painottuu nykyisellään liiaksi rakennusliikkeisiin ja teollisuuteen. Finnmapin johtaja Leif Sebbas totesi kuitenkin, että jos aikoo olla kaikkien kaveri, niin kohta ei ole kenenkään kaveri. ”Unohdetaanko nykyiset ydinlukijat?”

SRV:n talotekniikkajohtaja Eero Nuutinen toivoi juttuja työvoiman kansainvälistymisestä. ”Esimerkiksi virolaisia putkimiehiä näkyy jo työmailla.”

Ympäristöministeriön ylijohtaja Helena Säteri toi esiin energia-asioiden tärkeyden: ”Energiatehokkuusdirektiivi ja energiatodistuskin tulevat, vaikka Suomi ei aio ollakaan eturivin mallioppilas niiden käytössä.”

Tähän asiaan lehti tarttui varsin vahvasti. Keskustelu siitä, kuinka hyvin rakennusala pystyy sopeutumaan jatkuvasti kiristyviin energiamääräyksiin, jatkuu edelleen.

Rakennuslehden hallituksessa toimituksellisia asioita on 2000-luvulla käsitelty todella vähän edellisiin vuosikymmeniin verrattuna.

Vuonna 2005 RKL:n edustaja Taisto Loponen moitti hallituksessa jäsenistöltänsä tulleen palautteen pohjalta lehteä siitä, että työmaa-asioista oli kirjoitettu liian vähän. Tämä oli hyvä muistutus ammattiasioiden tärkeydestä lehden sisällössä. Lukijatutkimuksissa ne ovat aina olleet tärkeimpien kiinnostuksen kohteiden joukossa.

Vuonna 2006 Rakennuslehden yhtiökokouksessa käsiteltiin aivan poikkeuksellisesti Rakennuslehden kirjoituksia. Rakennusteollisuus RT:n puheenjohtaja, YIT Rakennuksen toimitusjohtaja Ilpo Jalasjoki kysyi lehden linjasta. Hän oli omien sanojensa mukaan jo pitkän aikaan pannut merkille, että toimituksessa oli kriittinen toimituksellinen linja, joka kohdistui erityisesti rakennusliikkeisiin. Esimerkkinä hän käytti kirjoittelua laatukysymyksistä.

Jalasjoki oli miettinyt, onko toimituksessa joku tai joitakin, jotka ovat tämän linjan takana.

Jalasjoki oli sitä mieltä, että alan ammattilehden ei pidä ruokkia populismia, jota muut mediat rakennusalan käsittelyssä toisinaan käyttävät. ”Yleistykset alalla ovat kaikkein vaarallisimpia.”

Jalasjoki korosti, että hän ei tarkoita, ettei kriittisiä kirjoituksia saisi olla, mutta kirjoittelun pitäisi perustua hyvään tuntemukseen kritiikin kohteista.

Eija Toiviainen (entinen Soratie) sanoi kaiken palautteen olevan tärkeää. Hän totesi olevan tärkeää, että lehdet toimivat toimituksellisesti riippumattomuuden periaatteella ja näin ollen niiden tehtävänä on osallistua myös kriittiseen keskusteluun. ”Kuitenkin on tärkeää, että kaikki kirjoittelu perustuu asiantuntemukseen”, hän sanoi.

pääkkäriJalasjoki ei konkretisoinut mitä laatukirjoittelua hän tarkoitti. Rakennuslehdessä oli kuitenkin ollut vuodesta 2003 alkanut sarja kattoromahdusten syistä. Siinä oli kritisoitu heti suorin sanoin sitä, että rakennusala oli hyvin haluttomasti ottanut huomioon Onnettomuustutkintakeskuksen varoituksia ja toimenpidesuosituksia.

Jalasjoki esitti kritiikkinsä lähes samalla viikolla, kun Onnettomuustutkinta ilmoitti ottavansa taas uuden kattoromahdussarjan tutkintaansa. Jalasjoki vetikin nopeasti kritiikkiään takaisin.

Syksyllä 2012 Rakennuslehden lehden hallituksessa keskusteltiin Mikko Kortelaisen kirjoittamasta Kehärata-artikkelista.

kehärataKortelainen oli selvittänyt Vantaan Kehäradan urakan omituisia sopimuskiemuroita.

Juttu herätti paljon keskustelua, sillä liikenne- ja viestintäministeri Merja Kyllönen oli vaatinut jutun takia Liikennevirastolta selvitystä. Liikenneviraston käytäntöjä muutettiin ja virkamiehet saivat huomautuksen.

Toimituksen riippumattomuus parantaa lehden uskottavuutta

Osa lehden hallituksen jäsenistä oli sitä mieltä, että lehden ei pitäisi hakea julkisuutta alan kannalta negatiivisten kirjoitusten kautta. Toisaalta juuri tällaiset kriittiset jutut ovat aina olleet Rakennuslehden uskottavuuden tae ja niitä, joita lukijatutkimuksissa on haluttu lisää.

Sanomissa on suurena lehtitalona aina ymmärretty lukijoiden ja hyvän sisällön merkitys. Sanomien aikakauslehtiryhmän (jo entinen johtaja) Clarisse Berggårdh sanoi Mikko Kortelaiselle, että aina kun vuorineuvos Jaakko Rauramo soitti hänelle lähettääkseen terveisiä jostakin lehtijutusta, hän arvasi, että kyseessä on Rakennuslehti. Rakennusalan johtajilla oli tapana ottaa yhteyttä suoraan ylimpään johtoon lähettäessään palautetta. Kortelainen tulkitsi viestin kannustukseksi.

Tärkein jäsenetu

RIL:n tuoreimmassa jäsenkyselyssä Rakennuslehti noteerattiin taas kerran liiton tärkeimmäksi jäseneduksi. Arvosana viisiportaisella asteikolla oli 4,3. Kaukana perässä kolmosella alkavalla luvulla olivat muut lehdet. Tämä kertoo lukijoiden arvostuksesta ja siitä, että lehti on täyttänyt tältäkin osin perustajansa odotukset.

 

Rakennusalan vaikuttajia 2000-luvun alussa

Vuonna 2007 Rakennuslehti listasi tärkeimmät rakennusalan sen hetken vaikuttajat ja laati lyhyet perustelut valinnalle (lainausmerkeissä). Tässä ovat heistä ne, joiden vaikutus on kestänyt parhaiten 2010-luvullekin saakka.

airakselaMika Airaksela, Rakennusliike Reposen toimitusjohtaja. ”Matalaenergiarakentamisen edelläkävijä”, lehti luonnehti häntä.

Mera-Reponen-matalaenergiatalo oli kerännyt valtavasti huomiota ja palkintoja jo siinä vaiheessa, kun siitä oli testattu vasta yksi koeasuntoa Espoon Leppävaarassa. Yksi ihastuksen aiheista oli se, että talossa ei ollut muuta lämmitysjärjestelmää kuin ilmanvaihtolämmitys eli se lämpeni suoralla sähköllä.

”Ymmärsin, että on itsestään selvää, että energian hinta ei tule laskemaan ja että öljy tulee loppumaan jossakin vaiheessa”, hän perusteli valintojaan vuonna 2009. Hän ei kuitenkaan sähkölämmitteisten talojen tekijänä hyväksynyt ympäristöministeriön linjausta laittaa korkea primäärienergiakerroin (2,8) ydinvoimalle ja sitä kautta sähkölämmitykselle.

Vielä silloin hän tituleerasi itseään betonimieheksi. ”Betoni on itsestään selvä valinta. Riskien hallinta on puun kanssa paljon hankalampaa. Puutalossa ei ole massaa, joka tasaisi lämpötilan vaihteluja. Puun hiilidioksidipäästöt ovat lyhyellä aikajänteellä tarkasteltuna betonia pienemmät, mutta betonitalon elinkaari on pidempi.”

Tänään rakennusinsinööri Airakselan mielipiteet ovat muuttuneet niin energian hinnan ikuisen nousun odottelun kuin puurakentamisen järkevyydenkin osalta. Hänestä on tullut puurakentamisen edelläkävijä. Toki Airaksela rakentaisi mielellään edelleenkin betonitaloja, mutta keskisuuri rakennusliike pärjää tonttimarkkinoilla parhaiten tekemällä sitä mitä kunnat haluavat eli puukerrostaloja. Suuret rakennusliikkeet ovat vuoron perään saaneet siinä niin pahasti siipeensä, että markkina on suosiolla jätetty pienemmille.

Miimu Airaksinen, VTT:n erikoistutkija. ”Suunnitteli ekokaupunkia Kiinaan.” Tänään Airaksinen on ekorakentamisen ja energiaa säästävän rakentamisen kärkinimiämme tutkimusmaailmassa, mutta ekokaupungit ovat toistaiseksi jääneet rakentamatta, vaikka VTT:n lisäksi niitä kävi Kiinaan markkinoimassa tekniikan tohtori Eero Paloheimo ja arkkitehti Mauri Tommilakin.

Matti Alahuhta, Koneen silloinen toimitusjohtaja. ”Hän on nostanut perinteikkään sukuyhtiön alan teknologiayritykseksi.”

Alahuhdan panostukset konehuoneettomien hissien ja sitten korkeimpien pilvenpiirtäjien hissien rakentajaksi ovat tehneet Koneesta taloudellisesti erittäin menestyksekkään globaalin yrityksen. Menestys ei ollut itsestäänselvyys, sillä vielä 1990-luvun lopulla Jarmo Leppiniemi ihmetteli yhtiön heikkoa tuloskuntoa.

Yrjänä Haahtela, rakennuttamisen ja kustannusohjauksen kehittäjä. Haahtela tunnetaan myös erinomaista tulosta tekevän rakennuttajakonsulttitoimiston omistajana.

Mika Halttunen, Haltonin hallituksen puheenjohtaja. ”Kansainvälistänyt yrityksensä kunnianhimoisen tuotekehityksen kautta.”

Matti Harjuniemi, Rakennusliiton puheenjohtaja. ”Tarttunut tiukasti laittoman työvoiman ongelmaan.”

harjuniemi

Harjuniemi on epäpolitisionut räyhäkommunistien aikoinaan konrolloiman Rakennusliiton ja nyt liitto kulkee asiat eikä aate edellä, mikä miellyttää niin työnantajia kuin tavallisia duunareitakin. VVO:n hallituksessa vasemmistoliittolainen Harjuniemi on sujuvasti oppinut asettautumaan isännän ja kapitalistin saappaisiin ja liitto on nauttinut ay-liikkeen aikoinaan perustaman työväen oman yleishyödyllisen asuntorakennuttajan hulppeista osinkotuotoista.

Aino Heikkinen, betonitutkija CT Laasteilla. ”Tullut tunnetuksi innovatiivista betonituotteista.”

Heikkisen tutkimustyö alkoi tuhkan ja laastien parissa ensin Lujan tytäryrityksessä Fesconissa. Heikkisen nousu toimitusjohtajaksi oli liikaa miehisessä maailmassa, joka ei ollut tottunut itsepäisen naisen komentoon. Niinpä Aino Heikkinen perusti vuonna 1992 oman yrityksen. Sen tie on ollut kivikkoinen, sillä tuhkan lisääminen betonimassaan ei ole mitenkään ongelmaton asia. Vuonna 2007 Euroopan unionin naiskeksijöiden ja -innovaattoreiden verkosto EUWIIN antoi Heikkiselle eurooppalaisen naiskeksijäpalkinnon. Vuonna 2009 CT Laastit meni konkurssin.

Martti Hetemäki, valtiovarainministeriö. ”Veti virkamiestyöryhmää, joka valmisteli asuntopoliittista toimenpideohjelmaa.”

hetemäki

Hetemäki oli vuonna 2007 huolissaan, että asuntomarkkinat heiluttavat koko kansantaloutta. Niin se teki kohta Suomen lisäksi monessa muussakin maassa.

Monen asuntovaikuttajan mukaan valtiovarainministeriö on Suomen kovin asuntopolitiikan harjoittaja tiukalla linjallaan. Hetemäelle itselleenkin on ollut yllätys, että ns. yleishyödyllinen asuntorakentaminen ei yhteiskunnan tuesta huolimatta tuotakaan kohtuuhintaisia eli markkinoita edullisempia vuokra-asuntoja. Kohtuuhintaisuus on ollut tuen lähtökohta.

Reijo Hänninen, Olof Granlundin toimitusjohtaja. ”Lvis-suunnittelun edelläkävijä.” Tänään ”raninen” on energian säästön korostumisen vuoksi entistäkin vahvempi toimija.

Henri Juva, Mikentin omistaja. ”Takapiruna useissa lvi- ja rakennusalan yritysjärjestelyissä.” Noita yritysjärjestelyjä filosofiseen pohdiskeluun taipuvainen Juva on jatkanut tuo jälkeenkin.

Lauri Jääskeläinen, Helsingin rakennusvalvonnan virastopäällikkö. ”Juristi, joka on osoittanut, että rakennusvalvonta ei ole pääkaupunkiseudullakaan rakentamisen este.”

JKMM eli arkkitehdit Asmo Jaaksi, Teemu Kurkela, Juha Mäki-Jyllilä, Samuli Miettinen. ”Palkittiin nuoresta iästään huolimatta Rakennustaiteen valtionpalkinnolla.”

Tänään JKMM on edelleen ajankohtainen, mutta rinnalle on tullut monta muuta vielä nuorempien arkkitehtien toimistoa. Yksittäisten tähtiarkkitehtien sijaan nykyisin luotetaan yhdessä tekemisen luovaan vaikutukseen.

Arto Kiviniemi, professori Englanti. ”On edistänyt tietomallinnusta.” Tänään Englanti on kirinyt tietomalllinnuksessa Suomen rinnalle.

Hannu Leinonen, YIT:n toimitusjohtaja. ”Uudisti yhtiön rakennetta, strategiaa ja johtoa.”

hannu

 

Leinonen otti voimakkaasti kantaa muun muassa rakennusliikkeiden turhiin valituksiin toisiaan vastaan. Rakentajat valittivat herkästi varsinkin, jos urakoitsijan valintaan sisältyi laatupisteitä, sillä kukaan ei halunnut hävitä laadulla. YIT ei ollut täysin syytön, sillä se valitti SRV:n voitettua Helsingissä Kampin keskuksen jättihankkeen.

Tänään Leinonen on Destian toimitusjohtaja, sillä vuonna 2008 toteutuneet Venäjän riskit johtivat hänen erottamiseensa. Kovin pitkäikäiseksi ei jäänyt strategia viedä rakennusjätti remonttien tekijäksi. Leinonen tuli YIT:hen Primatelista, josta YIT luopui pian.

Perttu Liukku. Tuli 27 vuotiaana YH-Suomen toimitusjohtajaksi huolehtimaan yli 13 000 asunnon varallisuudesta. Tänään 5500 asuntoa tuosta valtion aikoinaan rahoittamasta asuntovarallisuudesta on Liukun hallitseman Avain Asumisoikeus Oy:n omistuksessa. Rakennuslehti kirjoitti näistä pilkkahinnalla tehdyistä kaupoista vuonna 2010.

Rainer Mahlamäki, arkkitehti. ”Kotkaan rakennettavan merimuseon ja Varsovan juutalaismuseon suunnittelija.” Tänään listalle mahtuisi myös puurakenteisen Halti-rakennuksen suunnittelu Espoon Nuuksioon.

Arkkitehtien listalle olisi ilman muuta kuulunut myös Pekka Salminen, joka yli 70 vuoden iässä on menestyksekkäin arkkitehtimme ulkomailla suurten Kiinan hankkeidensa ansiosta.

Kalervo Matikainen, Lohja Ruduksen toimitusjohtaja. ”Laajensi vauhdilla toimintaa Pietariin.”

Matikaisen edeltäjä Lauri Ratia oli vienyt yhtiön menestyksekkäästi Puolaan, mutta menetti sitten tuo markkina-alueen emoyhtiölleen CRH:lle. Ratia joutui konsernin linjan mukaisesti lähtemään eläkkeelle 60 vuoden iässä, mutta työntekoa hän ei jättänyt vaan on jatkanut hallitustyöskentelyä ja viimeksi ihan käytännön johtamistakin kaivosyhtiö Talvivaaran jälkihoitoa tehdessään. Matikainen puolestaan on siirtynyt CRH:n toisen yhtiön, Finnsementin toimitusjohtajaksi.

paasikivetJari, Jukka ja Pekka Paasikivi. ”Lvi-alan supervaikuttajat Oraksessa, Uponorissa ja Kemirassa.”

Pekka Pajakkala. ”VTT:n asiakasjohtaja ja suhdannekspertti, jonka näkemyksiin rakennusala on tottunut luottamaan.”

Pajakkala on nyt Foreconin hallituksen puheenjohtaja, joka edelleen jatkaa tulevaisuuden seurantaa. Viime vuonna hän oli optimisti suhdanteiden kääntymisen suhteen paljon ennen rakennusteollisuutta, joka jopa hieman moitiskeli Rakennuslehdessä julkaistuja  liian optimistisiksi katsottuja asuntomarkkinauutisia.

Tarmo Pipatti, Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja vuodesta 2007.

pipatti

”Aloitti räväkästi arvostelemalla rakennusalan tuotekehityksen olemattomuutta.”

Rakennusala on saanut nauttia demaritaustaisen Pipatin hyvistä yhteiskuntasuhteista ja räväkät puheet ovat tasoittuneet eivätkä tule samalla tavalla puskista alan johtajille ja järjestön työntekijöille kuin uran alkuaikoina.

Hannu Rossilahti, Asuntorahaston pääjohtaja, jonka puheet huonokuntoisten 1960-70-luvun talojen purkamisesta nostattivat enemmän vastarintaa mitä ne nyt tekisivät.

rossilahtiKritiikkiä on tullut siitä, että Perttu Liukun tekemiä asuntokauppoja katseltiin läpi sormien, vaikka siinä siirtyi yhteiskunnan tuella tehty valtava asuntomassa pilkkahinnalla yksityiselle toimijalle. Vuonna 2016 on käyty VVO:n ja Y-Säätiön välisistä kaupoista, joissa asukkaiden jo maksamat miljooninen eurojen korjausrahat mitätöitäisiin. Joku vertasi keskustelupalstallemme sitä jo siihen, että eläkeyhtiö myynnin yhteydessä jo kerätyt eläkemaksut mitätöitäisiin.

 

Hannele Rämö, johtava asumisterveysneuvoja. ”Homeaktisti joka kampanjoi homeloukossa kamppailevien perheiden puolesta.”

Rämöltä eivät työt ainakaan lopu kesken. Tänään homeasioissa aktiivisia asiantuntijoita ovat tohtorit Kari Reijula, Anne Hyvärinen ja Tuula Putus ja jossain määrin ristiriitojakin herättävä, ahkerasti eri tilaisuuksissa kiertävä Mirja Salkinoja-Salonen. Tutkijoiden erimielisyydet kertovat siitä, kuinka vaikeasti määriteltävä asia homeeseen sairastuminen edelleen on.

Kimmo Sandberg, RIA:n toimitusjohtaja, joka on muuttanut järjestöä ammattijärjestön suuntaan.

Energiansäästäjät

Helena Säteri, ympäristöministeriön johtaja. ”Ajoi rakennusalalle ajan hengen mukaiset energiamääräykset.”

helena

Energiamääräysten kiristyksistä Säteri on saanut myös tiukkaa palautetta, kun osa on pelännyt homeriskien kasvua ja osa on kritisoinut turhaa kustannusten lisäystä.

Toimettomana oloonsa kyllästynyt arkkitehti Jouni J Särkijärvi lähti ympäristöministeriöstä ennen aikojaan eläkkeelle, kun LVI-insinööri Helena Säteri aloitti ympäristöministeriön ylijohtajana. Säteri lupasi, että korjausrakentamisen energiansäästöä ei tulla ohjaamaan pakolla kuten uudisrakentamisessa. Hän aloitti Normitalkoot tehdäkseen tilaa energiamääräysten tuomille määräysten kiristyksille. Tälle määräystyölle ei näy loppua, sillä 2010-luku on ollut varsinaista energiamääräysten tehtailun aikaa, kun tavoitteena on, että rakennukset olisivat 2020 niin hyvin eristettyjä, ettei niitä tarvitsi lämmittää ollenkaan.

Helena Säterin tukena energiamääräysten kiristyksissä oli erityisesti kokoomuksen oikeistosiipeen aikoinaan luettu Jan Vapaavuori, joka asuntoministerinä otti energiamääräysten ajajana yhtä aktiivisen roolin kuin taistolaistaustainen vihreä ympäristöministeri Satu Hassi häntä ennen..

energiansäästö

Tänään Vapaavuori muistetaan ennen kaikkea asuntorakentamisen välimallin lanseeraajana, jolla rakentajat pelastettiin vuoden 2008 lopulla alkaneesta lamasta. Se oliko välimalli liiankin edullinen kuten Mikko Kortelainen on kirjoittanut, on sitten jo toinen asia.

Suuntana ja kohtalonakin Venäjä

Vuonna 2007 Venäjän buumi oli kovimmillaan, mikä näkyi yritysjohtajien haastatteluissa.

Kari Inkinen, Spondan toimitusjohtaja yhdisti määrätietoisesti Kapiteelin ja Spondan ja lähti viemään YIT-taustalla kiinteistöyhtiötä myös uusille markkinoille.

inkinen

Hän vei muodikkaasti Spondaa Venäjälle vuonna 2007, mutta tänään tuosta idän valloitusretkestä on jäljelle enää osuus SRV:n kauppakeskushankkeesta Pietarissa. Muilta osin Venäjältä on jo vetäydytty eikä se enää kuulu strategiaan.

Risto Vahanen. ”Perheyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja suomalaisen omistamisen saarnamies.”

vahanenVuonna 2007 Vahanen vei innokkaasti suunnittelutoimistoa Venäjälle.

Vaikka osa Vahasen kokeneimmista suunnittelijoista lähtikin entisen toimitusjohtajan Jyrki Jallin mukana vahvistamaan suomalaista suunnitteluosaamista omaan toimistoonsa, on Vahanen edelleen korjausrakentamisen ykkösnimi ja Suomen suurin arkkitehtienkin työllistäjä Innovarch-kaupan myötä.

Polarista tullut Erkka Valkila, Saton (jo entinen) toimitusjohtaja halusi viedä Saton pörssiin ja Pietarin asuntomarkkinoille. Viimeistään Valkilan aikana Sosiaalinen asuntotuotanto Sato karisti itsestään kaiken sosiaalisuuden ja muuttui puhtaaksi kiinteistösijoitusyhtiöksi, joka alkoi kiinnostaa sijoituskohteena ulkomaisia toimijoitakin..Samalla tavalla VVO:sta on tullut ay-liikkeen ja vakuutusliikkeiden hyvin tuottava lypsylehmä, vaikka naisvaltaisten liittojen ay-pomot välillä valittavatkin, että kohtuullisemminkin voisi lypsää.

Juha Vättö, YIT Lentekin toimitusjohtaja, joka oli Suomen uuden Venäjän vientibuumin pääarkkitehteja. Hän aloitti asuntogryndauksen Venäjällä, mutta joutui Hannu Leinosen tavoin jättämään YIT:n vuoden 2008 lopulla, kun kansainvälinen finanssikriisi iski Venäjän asuntomarkkinoihin ja riskejä lähdettiin karsimaan kovin ottein.

Tänään Vättö on Lemminkäisen palveluksessa sikäli epäkiitollisessa työssä, että Lemminkäinen on toistaiseksi lopettanut asuntogryndauksen Venäjällä sillä Krimin miehitystä seuranneet EU:n pakotteet toivat yhdessä öljyn hinnan laskun myötä taas uuden talouskriisin Venäjälle vuonna 2015.

”Venäjällä ei pidä hötkyillä”, on Vätön mielilause, jota pörssiyhtiöiden nuorten miesten on ollut välillä vaikea uskoa. Vättö on nähnyt niin vuosien 1990, 1998 kuin 2008:nkin kriisit, ja aina se Venäjä on noussut. Mutta meneekö siihen 30 päivää, 30 kuukatta tai vielä enemmän, ei ole kenenkään ennustettavissa, kuten sijoitusasiantuntija Jarmo Leppiniemi on Rakennuslehden analyyseissaan todennut. ”Sijoittaja nukkuu yönsä paremmin, jos rahat eivät ole kiinni Venäjällä”, hän on todennut.

Venäjä on ollut kompastuskivi monelle yritysjohtajalle, sillä suuria voittoja  seuraavat aina suuret riskit, kuten sijoittamisessa yleensä. YIT:n konsernijohtaja (2009- 2013) Juhani Pitkäkoski ilmoitti vuonna 2009 haasteikseen ytimekkäästi: Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Se on ollut hänen seuraajansa Kari Kauniskankaankin ykköshaaste.

kari

 

Kun Kauniskangas aloitti vientijohtajana oli tavoitteena vielä 50 prosentin kasvuluvut. Hän piti tehtävää haastavana, mutta mahdollisena. Vuoden kuluttua luku oli säilynyt, mutta etumerkki oli vaihtunut.

Venäjään tiivistyi SRV:sssä vuonna 2010 aloittaneen toimitusjohtajan Jukka Hienosenkin työ. Kun Venäjän uusi buumi taittui vuonna 2015, oli Hienosen aikakin täyttynyt ja tilalle tuli kotimaan asiat hyvin hallitseva Juha Pekka Ojala. Tosin niin hänen kuin hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkilankin aika on kulunut venäläisten kanssa neuvoteltaessa, koska SRV:llä on esisopimus Fennovoiman ydinvoimalaitoksen rakentamisesta venäläisten projektinjohtourakoitsijakumppanina.

Idänkaupan konkari, vuorineuvos Ilpo Kokkila muisteli keväällä 2016 omaa uraansa Auri Häkkisen haastattelussa näin.

Lemminkäisen konsernijohtaja Timo Kohtamäki (2008-2015) aloitti palkittuna johtajana. Venäjä osoittautui kuitenkin hänenkin kohtalokseen, joskin taakaksi tuli myös edellisten johtajien aikaansaamien asfalttikartellisotkujen siivoaminen panemalla Lemminkäisen osia myyntikuntoon seuraamusmaksujen keräämiseksi. ”Kalevalaisen” Lemminkäisen johto hallituksesta lähtien on tänään vahvasti ruotsinkielisten hallussa. Huhut olivat pitkään viemässä Lemminkäistä ruotsalaisen Peabin syliin.

 

2000-luvun puolitoista ensimmäistä vuosikymmentä

Rakentamisessa euron vakauttama hyvä kehitys jatkuu vuoden 2008 puoliväliin.
Ulkomaalaiset syrjäyttävät suomalaisia työmailla, yritysten omistuksessa näin tapahtui jo 1990-luvulla.
Aikoinaan maailmanlaajuinen projektivienti supistuu asuntogryndaamiseksi. Venäjällä ja Itä-Euroopassa ja vuonna 2015 Venäjänkin suosio alkaa hiipua.
Suomalaisesta ydinvoimalaitoksesta tulee maailman kallein rakennus, mutta silti vielä yksi uusi ydinvoimalaitos lähtee rakenteille, nyt venäläisvoimin.
Tuulivoimarakentamisessa buumi anteliaiden tukien vuoksi.
Energian säästö ja ilmastonmuutoksen torjunta alkavat ohjata rakentamista.
Elinkaari- ja allianssimallit tulevat rakentamiseen, samoin eurokoodit ja CE-merkinnät.
Liikerakentamisessa saavutetaan Euroopan ennätystaso asukaslukuun nähden 2007, mutta toimistoista alkaa sen jälkeen olla tilojen tehostumisen myötä ylitarjontaa
Asuntokupla puhkeaa monissa euromaissa vuoden 2008 lopulla. Suomessa rakentaminen romahtaa vuonna 2009, mutta vain vuodeksi.
Elvytyksen vetämä nousu jää lyhyeksi, 2010-lukua on ennustettu hitaan tai nollakasvun vuosikymmeneksi, mutta rakentaminen alkaa elpyä jo vuoden 215 lopulla.
Raiderakentamisen uusi nousu ilmastonmuutoskeskustelun siivittämänä.
Kaivosrakentaminen elpyy ulkomaisten sijoittajien myötä, mutta hiipuu sitten maailmantalouden heikentyneen kysynnän myötä, mikä kärjistyy Talvivaaran ongelmiin.
Maassamuutto ja ennen kaikkea maahanmuutto tuovat paineita asuntorakentamisen kasvattamiseen, mutta 2010-luvulla enää vain harvoissa kasvukeskuksissa. Maaseutu tyhjenee.
Kansalaisten ikääntyminen näkyy asuntokysynnän painottumisena pieniin asuntoihin ja kaupunkien keskustoihin, pientalorakentaminen on 2010 luvulla vähäistä.
Korjaaminen ylittää uudistalonrakentamisen.
puu
Puukerrostalot alkavat 2010-luvulla olla uskottava vaihtoehto ara-tuotannossa, mutta läpimurto kovan rahan tuotannossa jää vielä tekemättä.
Asuntosijoitusyhtiöt nousevat merkittäviksi vuokra-asuntojen tilaajiksi samalla kun vanhat sosiaaliset asuntotuottajat muuvat kiinteistösijoitusyhtiöiksi.
Uudet arkkitehtitoimistot JKMM ja Ala tekevät pesäeroa perinteiseen minimalismiin ja Pekka Salminen ja Rainer Mahlamäki kypsyvät kuin vanha viini koti- ja ulkomaiseen menestykseen.

 

2000-luvun  ensimmäisen vuosikymmenen uutisia

2000

Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan.
Nokia teki yhteistoimintasopimuksen NCC:n, Lemminkäisen ja SRV Viitosten kanssa. Nokia ilmoitti rakennuttavana pääosan toimitiloistaan näiden kolmen kanssa. Nokia työllisti jo suoraan tai välillisesti 20 000 rakentajaa. Sen rooli Suomen toimistorakentamisesta oli kolmannes.
Rakennusliike Kummilan entiset omistajat Jari Aiminen ja Jaakko Salmela tuomittiin maksamaan 27 miljoonaa markkaa konkurssipesälle.
Vesioikeus antoi luvan Vuotoksen tekoaltaan ja voimalan rakentamiselle. Vaasan hallinto-oikeus kumosi sen vuonna 2001.
Valtiosihteeri Raimo Saari moitti rakennusalaa kustannusten karkaamisesta.
Ympäristöministeri Satu Hassi halusi, että betonielementtien käytöstä luovuttaisiin julkisivuissa ja hän käynnisti energiamääräysten kiristykset.
Nykytaiteen museon Kiasman kattovuoto nousi julkisuuteen.
Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tutkimus osoitti, että kosteiden rakenteiden tiivis pinnoitus saa aikaan ammoniakkipitoisuuden nousun. YIT reagoi pidentämällä rakennusaikoja.
Oulussa Osuuskauppa Arina rakennutti markettinsa vastoin kaavaa luottaen siihen, että sen rahoittamat poliitikot hoitavat poikkeusluvan jälkikäteen. Arina oli tukenut avokätisesti oululaisen kulttuuriministeri Suvi Lindenin vaalikampanjaa. Linden erosi vuonna 2002, mutta ei suinkaan Arinan vuoksi, vaan sen takia, että oli myöntänyt tukea golfkentälle, jossa itse pelasi.

Kaavoituksesta väitellyt Asuntohallituksen viimeinen pääjohtaja Olavi Syrjänen totesi kuin itsestäänselvyytenä, että rahalla on valtaa: ”Aina on vaikuttajia, joiden vaikutusvalta on suurempi kuin muiden.”

Tekran entinen toimitusjohtaja ja yrityksensä Skanskalle myynyt Heikki Alanen kirjoitti Rakennuslehteen kuinka kalliiksi valtiolle tuli Skanskan ja Tekran yksityisrahoitusmallilla rakennuttama Lahdentie. Taustalla paistoi Alasen tyytymättömyys Tekrasta saatuun hintaan, josta osa määräytyi sen mukaan mitä tulosta se teki Skanskan enemmistöomistuksessa.

Lahden Sibeliustalo valittiin RIL:n Vuoden rakennusinsinöörityöksi. Taloa korjattiin avajaisten jälkeenkin ja Sibeliustalon toimitusjohtaja Antti Vihinen ihmetteli vuonna 2002 rakentajien aikakäsityksiä: ”Rakennusbisneksessä näyttää olevan ihan eri aikakäsitykset. Kaksi ja puoli vuotta saattaa lykkääntyä komiasti.” Sibeliustalon rakentaja NCC ilmoitti raskaiden tappioiden jälkeen, että puurakentamisen edistäminen loppu sen osalta tähän. YIT puolestaan ”sponsoroi” Mäkelänrinteen uimahalliakin. Suunnittele ja Rakenna –toteutusmuoto vääntyi näiden hankkeiden myötä muotoon Suunnittele ja Maksa.

Rakennusinsinööri Antero Huhta siirtyi Puolimatkasta Tekmannin toimitusjohtajaksi. Lemminkäinen osti pian tämän jälkeen Tekmannin ja perusti televerkkojen rakentamisyhtiön.
Matti Haapalan lähtö NCC:n palvelukseen johti YIT:ssä organisaatiouudistukseen, jonka myötä Ilpo Jalasjoki siirtyi YIT Rakennuksen toimitusjohtajaksi ja Reino Hanhinen siirtyi konsernijohtajaksi.
Eero Karjaluoto aloitti Tiehallinnon pääjohtajana ja Heikki Koivisto YIT:stä nimitettiin Tieliikelaitoksen johtoon.
Rakennusteollisuuden keskusliitto RTK ja Rakennustuoteteollisuus RTT ilmoittivat yhdistymisestään.
Konehuoneeton hissi paransi Koneen tulosta.
Märkätilasentajille henkilösertifikaatti.
Suunnittelutoimiston omistaja Risto Vahanen kaapattiin sukellusmatkalla Malesiassa.
Rakennusalan valtava kuittikauppa paljastui Vantaalla.
Optirocin tiilitehtaat myytiin itävaltalaiselle Wienerbergerille.
Metra palasi juurilleen ja muutti nimensä Wärtsiläksi.
YIT osti ruotsalaisen talotekniikkaurakoitsijan Calorin.
Soneran ja YIT:n yhteinen yritys aloitti toimintansa.
YIT käytti Cove-nimistä 3D-mallinnusta Itämerentorin hankkeessa Helsingin Ruoholahdessa.

Tornion terästehdasta laajennettiin.
Kehä II ja Helsinki-Tampere -moottoritie valmistuivat.

kamppiHelsinki hylkäsi kaikki Kampin tarjouskilpailun ehdotukset. Jatkoneuvotteluissa SRV Viitoset ja Pekka Helinin suunnittelutoimisto saivat Kampin keskuksen rakennushankkeen yhdistämällä ehdotuksensa. Viitoset teki taloudellisesti parhaan tarjouksen ja Helin taas parhaan suunnitelman. Skanskan ja YIT:n työyhteenliittymä ilmaisi tyytymättömyytensä pelisääntöjen muuttumisesta kesken kaiken. Skanska ei kuitenkaan yhtynyt YIT:n tekemäään valitukseen, mikä vesitti sen.

2001

Valtiosihteeri Raimo Saari tyrmäsi ympäristöministeriön kaavaileman asuntotuotannon elvytyspaketin. ”En näe mitään erityisen kiireellistä elvytyksen tarvetta.”
Nokian rakennuttajaryhmä sai ProBuild-Rakeva-palkinnon. Nokia luopui Lepakon tontille rakennuttamastaan kiinteistöstä Helsingin Ruoholahdessa ja se siirtyi Ilmariselle.
Elinkaariajattelu alkoi yleistyä ja siihen liittyen isot rakennusliikkeet, kuten YIT ja Lemminkäinen laajensivat kilvan toimintaansa kiinteistöhuollon puolelle.
Tieliikelaitos suljettiin ulos Koskenkylä-Kouvola-tien urakkakilpailusta, minkä kilpailuneuvosto totesi valituksen jälkeen laittomaksi päätökseksi.

Poliisi- ja oikeustalojen kilpailuttamistavat herättivät keskustelua, kun Palmberg alkoi neuvotella niistä suoraan käyttäjien kanssa ohi Senaatin, joka oli pitänyt valtion rakennushankkeita ominaan. Palmbergin mukaan ne eivät olleet rakennusurakoita vaan pitkiä vuokrasopimuksia.

Lahden oikoradan kahden miljardin markan rakennushanke pilkottiin projektinjohtokonsultiksi valitun Lemminkäisen johdolla yli kymmeneen osaurakkaan. Aiemmin ratojen rakentaminen oli ollut VR Radan eli nykyisen VR Trackin monopolia.

Energiamääräysehdotuksessa tavoitteena oli 30 prosentin vähennys lämmitysenergiankulutukseen vuoden 2003 alusta. Kritiikkiä herätti erityisesti ehdotus, että sähkölämmitystä käyttävään taloon tulisi 20 prosenttia muita tiukempi vaipan eristysvaatimus. Kansanterveyslaitos varoitti homeriskistä.
Oulun rakennusvalvonnan uusi johtaja Tapani Mäkikyrö alkoi edellyttää rakentajilta erillisen kuivaussuunnitelman tekemistä rakentamiskosteuden hallitsemiseksi nopeutetussa rakennustuotannossa. Hän oli huolissaan siitä, että Oulussa 20 000 neliön laajuisia tai kahdeksan kerroksen korkuisia rakennuksia valmistuu kuudessa kuukaudessa. Erityisesti tällaista vauhtia oli vaadittu Nokian hankkeissa.

Suurista kauppakeskuksia valmistui Espoon Iso-Omena ja Raision Mylly.
Oopperan ja monen muunkin lasitalon lasijulkisivu vuoti

Uudella työturvallisuuskilpailulla, Turvallisesti 2000-luvulla, tavoitteena oli pyrkiä kohti nollaa tapaturmaa. Aiemmassa kilpailussa mukana olleilla yrityksillä tapaturmat olivat jopa puolittuneet.

Seitsemän kiinalaista kivenhakkaajaa tuli Kalvolaan Iittalan Kivijaloste Oy:lle töihin. Heidän palkkaehtonsa aiheuttivat pian isoja kiistoja.

Keväällä kolmea norjalaisrakentajaa epäiltiin asfalttikartellista. Syyskuussa nousi esiin epäily hinta- ja tarjouskartellista. Mukana olivat Skanska, NCC ja Veidekken. ”Emme ymmärrä lainkaan väitteitä hintayhteistyöstä”, sanoi Selmer-Skanskan tiedostuspäällikkö. Norjassa kilpailulain rikkomisesta voi saada sakkoja tai jopa vankeutta.

Heikki Allonen Viitosten toimitusjohtajaksi.
Timo U Korhonen NCC Finlandin toimitusjohtajaksi, kun Matti Haapala nimitettiin NCC-konsernin rakennustoiminnan johtoon. ”Kovilla jätkillä menee hyvin”, Haala kehaisi, mutta Ruotsin visiitti jäi lyhyeksi.

Partek ja Industri Kapital ilmoittivat myyvänsä Addtekin irlantilaiselle CRH:lle. EU-komissio otti kaupan selvittelyyn. Komissiota huolestutti, voiko CRH:n jo omistama Finnsementtti tehdä yhteistyötä Addtek-ryhmän elementtivalmistajien kanssa antamalla näille kilpailuetua esimerkiksi myymällä sementtiä halvemmalla kuin muille. Näillä perusteilla komissio esti kaupan.

Wärtsilä myi Sanitec saksalaisellle pääomasijoittajalle BC Partnersille.
Pentti Murole myi LT-Konsultit englantilaiselle WSP:lle. Syynä olivat rahavaikeudet Libyan suunnittelukohteissa.

Harry Harkimo rakensi Lemminkäisen kanssa jäähallia Hampuriin. Tavoitteena oli monistaa Hartwall Areenan konseptia vientituotteeksi. ”Halleja nousee Eurooppaan kuin sieniä sateella”, Harkimo kertoi suunnitelmistaan. Ensimmäiseksi näistä kariutui Berliinin suunniteltu hanke ja kohta muutkin. Vaikeuksia kertyi myös Hampurin hallista ennen kuin Harkimo pääsi siitä irti.

YIT Lentekin toimitusjohtaja Juha Vättö teki läpimurron asuntogryndauskokeilullaan Pietarissa ja pian YIT otti sen koko Venäjän rakentamisensa strategiaksi.

Yhdysvaltoihin lentokoneilla tehty terrori-isku syyskuusssa 2001 kiristi ydinvoimalaitosten turvavaatimuksia myös Suomessa. Uusien voimaloiden pitää kestää matkustajakoneen törmäys.

2002

Euro otettiin käyttöön 12:ssa Euroopan unionin maassa.

Talonrakentamisen ennustettiin laskevan 3-4 prosenttia. Laskua odotettiin erityisesti toimistorakentamiseen.
Sato ja VVO boikotoivat Ara-kohteiden rakennuttamista saadakseen paremmat ehdot.

Helmikuussa NCC AB tunnusti osallistuneensa Ruotsissa asfalttikartelliin. Epäiltyjen joukossa oli myös Skanska, Peab, Vägverket. Peab ilmoitti, että sen osallisuutta asfalttikartellista ei voi sulkea pois.

kartelli
Maaliskuussa kilpailuvirasto teki Suomessa tarkastusiskuja asfalttiyrityksiin ja Asfalttiliittoon. Tutkimukset käynnistyivät helsinkiläisen asfalttiyritys Viarexin valituksesta ja Tekran entisen omistajan Heikki Alanen tunnustuksesta. Alasen mukaan urakoiden jakamisesta ja hintojen koordinoinnista vastasi Lemminkäinen. Skanskalle hän oli kertonut kartellista siinä vaiheessa, kun yritys osti Tekran. Ruotsalaiset ostajat olivat hänen mukaansa erikseen kysyneet harrastettiinko Suomessa tällaista diskuteeraamista.

Syyskuussa Skanska Ab tunnusti osallisuutensa Ruotsin asfalttikartelliin, mutta Suomessa Skanska Oy haastoi Alasen välimiesoikeuteen vastaamaan itse kartellisakoista. Oikeus uskoi Skanskan johtajia, kun he vakuuttivat, etteivät muistaneet Alasen mainitsemia kartellipuheita. Alasta syytettiin myös myyntisopimuksensa vastaisesta kilpailevan toiminnan aloittamisesta, sillä hänen poikansa oli perustanut asfalttiyrityksen.

Kesken kartelliselvitysten Suomen suurimman asfalttiyrityksen Lemminkäisen Heikki Pentistä tuli TT:n eli nykyisen EK:n edeltäjän puheenjohtaja.

Liikenneministeriö näpäytti Tieliikelaitosta siitä, että se on vastoin siirtymäkauden ehtojansa laajentanut toimintaansa yksityisten urakoitsijoiden alueelle. Valituksia oli tullut 60 hankkeesta. Erityisen aktiivisena asiassa oli Maarakentajien keskusliiton toimitusjohtaja Osmo Mettänen, joka kulki tilaisuudesta toiseen mukanaan musta lista Tieliikelaitoksen väärin hankkimista urakoista.

Lidl ilmoitti rakennuttavansa 30 myymälää Suomeen.
Skanska osti enemmistön pietarilaisesta asuntoja rakentavasta OAP Peterburgstroysta.
Sato ja VVO perustivat Suomen Asumisoikeus Oy:n. Into asumisoikeusasuntojen rakentamiseen laantui kuitenkin nopeasti. Vuonna 2014 yhtiö myytiin Asuntosäätiölle.
YIT osti Soneralta puhelinverkkoja rakentavan Primatelin, josta se luopui kuitenkin viiden vuoden kuluttua. Kaupan mukana yhtiön palvelukseen tuli Hannu Leinonen.

Valtio myi 30 prosentin osuutensa Partekista Koneelle ja pian vastoin lupauksiansa Kone alkoi myydä Partekin rakentamiseen osia. Itsellään se piti vain Cargoteciin niputtamansa teknologiayritykset.

hakaKonkurssiasiamiehen virasto alkoi selvittämään, onko Hakan konkurssipesästä myyty omaisuutta alihintaan. Selvitys oli kuivua heti alkuunsa kasaan, mutta Mikko Kortelaisen sinnikäs työ johti selvitysten jatkamiseen ja lopulta tuomioihin ja hänelle itselleen Tutkivien toimittajien myöntämään Lumilapio-palkintoon.

Tieliikelaitos voitti Lohja-Lohjanharju-tien urakkakilpailun. Tarjoajia oli vain kaksi, joista Skanska valitti ja sai valituksen jälkeen urakan itselleen.
Helsingin kaupunginvaltuusto käynnisti hyväksynnällään Vuosaaren sataman rakentamisen.
Lohja Ruduksen toimitusjohtaja Lauri Ratia valittiin uuden Rakennusteolllisuus RT:n puheenjohtajaksi.
Rakennusten energianvalvonta alkoi kiristyä EU-direktiivin myötä.
Kansallisteatterin remontti tuotti yllätyksiä, sillä rakennus nousi 2-3 senttiä ja seiniä halkeili epäonnistuneiden suihkupaalutusten seurauksena.
Espoo päätti siirtyä yksityisrahoitusmallin eli elinkaarivastuumallin käyttöön Kuninkaantien lukiota rakennettaessa. Elinkaariurakoitsijana 25 vuoden vastuulla siinä oli NCC. ”Tavallisissa kouluhankkeissa on saatu vain kahden vuoden takuu ja kaikki homeet päälle”, kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen perusteli.

2003

Kattosortumien synkkä vuosi: Jyväskylän messuhalli, Botnia-halli Mustasaaressa, Citymarketin katto halkeili Oulussa ja monta muuta.

Kilpailuvirasto vaati Ruotsissa asfalttikartelliin osallistuneilta jättikorvauksia.
Avoin korruptio ja kartellinomainen toiminta kuuluvat suomalaiseen aravarakentamiseen, väitti ympäristöministeriön osastopäällikkö Martti Lujanen Helsingin Sanomissa. Rakennusteollisuus vaati vain kartelliväitteille todisteita.
Kilpailuvirasto julkisti kesällä saaneensa näyttöä asfalttikartellista Suomessa. Kartelli toimi ainakin vuosina 1995-2002. Lemminkäisen Heikki Pentti erosi TT:n puheenjohtajan paikalta nähtyään kilpailuviraston esityksen.

Kotitalousvähennys ihmetytti pimeitä remonttimiehiä. ”On tämä maailma mennyt kummalliseksi, kun ei pimeä työkään enää kannata.”

Tutkijat väittelivät pitääkö rakennuksen olla tiivis vai hengittävä. TTY:n rakennustekniikan professori Ralf Lindbergin mukaan ehdottomasti tiivis ja TKK:n puurakentamisen professori Georg Grotenfeltin mielestä hengittävä.

VTT irtisanoi 43 henkeä rakennus- ja yhdyskuntatekniikan yksiköstä eli 10 prosenttia henkilökunnasta.
YIT osti Ruotsista ABB Building Systemsin. Rakentamisen osuus konsernin liikevaihdosta oli kaupan jälkeen enää 37 prosenttia.
Lohja Rudus osti Abetonin
Parma siirtyi kokonaan Addtekin eli nykyisen Consoliksen omistukseen, kun HeidelbergCement myi 50 prosentin osuutensa.
Kone ja Industri Kapital myivät Parocin Bank of America Equity Partnersille
Finnmap osti Aaro Kohonen Oy:n.

Peab osti seinäjokelaisen rakennusliikkeen Seiconin. Pohjanmaalaiset rahamiehet Reima Kuisla, Jaakko Aukia, Esa Rannila ja Ari Maskoranta olivat tulleet Antti Peltoniemen tueksi rahoittajina, mutta myynniltä ei pystytty välttymään.

Kesko, Nordea ja Henki-Sampo myivät Cityconin kansainvälisille sijoittajaryhmille.

Lasse Alanteen johtama Quattogemini sai Shelliltä kahden öljynporauslautan tukirakenteiden rakentamisurakan Sahalinin saarelle. Jättiprojekti oli yritykselle menestys, mutta muutama muu urakka ei, minkä johdosta Quattrogemini teki konkurssin vuonna 2013.

Oikorata Keravalta Lahteen rakenteilla.
LVI-Keskusliiton toimitusjohtaja Helena Vuorelma (Säteri)  palasi ympäristöministeriöön kehittämisjohtajaksi.

Skanska Oy teki historiansa huonoimman tuloksen. Syynä olivat tappiolliset projektit, joista yksi oli Tekralta tullut Elielin parkkitalon urakka. Tappiota tuli myös ulkomailla. Eero Makkonen jätti Skanskan puheenjohtajan paikan. Skanska Oy:ltä vietiin Venäjä. Muun muassa Martti Rautee ja Tapio Korkka jättivät yhtiön. Venäjän vetäjäksi nimitettiin ruotsalainen Anders Göransson. Toimitusjohtaja Mauri Niemi vakuutti, että Skanska ei ole luopumassa Venäjästä. Ennuste osoittautui pian vääräksi.

Sisämininisteriön asettama työryhmä löysi puutteita poliisitalojen kilpailuttamisessa, vaikka Markkinaoikeus oli päätynyt Palmbergia puoltavaan ratkaisuun.
E18-tien moottoritieosuus Paimion ja Muurlan välillä avattiin liikenteelle.

2004

EU sai kymmen uutta jäsentä, minkä pelättiin vaikeuttavan ulkomaisen työvoiman valvontaa.
Romuteräksen ja sen myötä betoniteräksen hinta nousi pilviin Kiinan rohmutessa kaiken saatavilla olleen romuteräksen.
Kiina-ilmiö alkoi siirtää suomalaista teollisuustyötä pois Suomesta.
Asfalttikartelliselvitykset valmistuivat. Päätekijäksi todetulle Lemminkäiselle esitettiin 68 miljoonan seuraamusmaksuja.
Outokumpu sai Euroopan komissiolta 36 miljoonan euron sakot kuparikartelliin osalllistumisesta.
Safa muutti kilpailusääntöjään vasta 60 000 euron uhkasakon siivittämänä.

Olkiluodon ydinvoimalaitoksen rakentaminen käynnistyi pohjatöillä. Pelkona oli, että poliittinen lupaus 50 prosentin kotimaisuusasteesta ei sido millään tavalla toteuttajakonsortiota. Siemens teetti jo rakennesuunnittelua Intiassa.

Pääkaupunkiseudulla koettiin ennätystulvia.
Suomessa koettiin ulkomaisten kiinteistösijoittajien invaasio, vaikka toimitilarakentaminen pysyi edelleen jäissä.
Helsingin kiinteistölautakunta päätti muuttaa Malmin lentokentän asuinalueeksi. Aihe herätti valitusryöpyn.

Oulun rakennusvalvonnan päällikkö Tapani Mäkikyrö selvitti ympäristöministeriön pyynnöstä keinoja rakenteellisen turvallisuuden parantamiseksi. Onnettomuustutkintakeskus oli jo vuonna 1998 vaatinut rakennusalaa kohentamaan rakenteellista turvallisuuttaan, mutta työ oli jätetty tekemättä.

”Ilman jälkiviisautta voidaan sanoa, että rakennusalan liitot ja ympäristöministeriö eivät pitäneet rakenteiden turvallisuutta samanlaisena ongelmana kuin onnettomuustutkintakeskuksen asettamat tutkijat”, ympäristöministeriön kehittämisjohtaja Risto Mäkinen puolusteli tekemättömyyttä.

Kansanedustaja, rakennusmestari Eero Reijonen teki eduskunta-aloitteen rakennusmestarien koulutuksen palauttamisesta ammattikorkeakouluihin. Reijonen ei kuitenkaan kannattanut teknikkokoulutuksen palauttamista, koska työnjohtajien ammattitaitovaatimukset olivat nousseet.

Rakennuslehti aloitti Tocomanin kanssa rakennusmateriaalien hintaseurannan. Aiemmin sitä tehtiin Rakennusteollisuudessa, mutta kilpailuvirasto piti tällaista seurantaa sopimattomana järjestölle. Samasta syystä järjestö luopui myös gryndiasuntojen kaupan ja hintojen seurannasta. Rakennuslehti ryhtyi tekemään sitä yhdessä STH Groupin Seppo Töyrälän kanssa vuoden 2005 alusta.

YIT rakensi Pekka Helinin suunnitteleman eduskunnan lisärakennuksen.

Elinkaarimalli haki muotoaan Lohja-Muurla-moottoritiehankkeessa. Professori Juhani Kiiras arvosteli sitä valtiolle kalliiksi. Syyt oli osin samat kuin Lahden yksityisrahoitusmallissakin, jonka kalleuden Heikki Alanen oli paljastanut.

SRV:n urakoima Kampin keskuksen ensimmäinen vaihe valittiin Vuoden Työmaaksi. Ulkomaisen työvoiman käyttö aiheutti paljon keskustelua sekä tällä työmaalla että koko alalla. SRV teki kuitenkin pioneerityötä harmaan toiminnan karsimiseksi.

2005

Asuntorakentamisen 2000-luvun ennätysvuosi, syksyllä kysynnässä  oli näkyvissä jo taite, mikä käänsi aloitukset laskuun.

Professori Jarmo Leppiniemi kuvasi Rakennuslehdessä vuotta rakentamisen kaikkien aikojen sijoitusvuodeksi, mutta tulosmielessä kaksi seuraavaa osoittautuivat vielä paremmiksi.

Juha Hetemäki seurasi Mauri Niemeä Skanska Oy:n toimitusjohtajana. Omien sanojensa mukaan Hetemäki päätti opiskella rakentajaksi, kun naapurin poika Saarijärveltä heitti hänet rättisitikallaan valmennuskurssille ja kehui, ettei rakentaminen ole hullumpi ala. Tuo rättisitikan omistaja oli Ilpo Kokkila.

Kokeneet VVO:n Ben Grass ja YIT:n Reino Hanhinen tekivät tilaa nuoremmilleen, Olli Salakalle ja Hannu Leinoselle. Kuusikymppisellä Grassilla olisi ollut kovasti jatkamishaluja. Hanhinen siirtyi sujuvasti hallitustyöhön, ja YIT:n hallituksen puheenjohtajan tehtävät hän jätti vasta vuonna 2016.

Partekin betoniteollisuudessa ja Lemminkäisen kaukoviennissä uraansa tehnyt Lauri Palojärvi vaihtoi puuhun ja lähti Finnnforestin rakentamisen johtajaksi. Vantaan Ylästöön ja Kirkkonummen Sundsbergiin ryhdyttiin tekemään puukaupunkialueita.
YIT:stä lähteneen Saku Sipolan johtaman Ruukki Constuctionin strategia tähtäsi johtavaksi metallipohjaisten rakentamisen ratkaisujen toimittajaksi Pohjoismaissa ja itäisessä Keski-Euroopassa. Sen myötä Ruukki päätti ostaa PPTH:n YIT:ltä. Sakari Tammisen johtaman Rautaruukin vauhti oli kova myös pörssissä ja johdon palkitsemisissa.

Kauppakeskus Sellon laajennus valmistui Espoon Leppävaaraan vanhan Maximarketin paikalle. Myös Vantaan Jumboa laajennettiin ja Helsingissä Kamppi avasi toimintansa.
NCC:n Jorma Ahokkaan ideoima Vantaan Aviapolis nousi suosituimmaksi toimistotaloalueeksi pääkaupunkiseudulla. Jo Ruolan Hannu Parikan Tapiolan Spektrissä kehittämä toimitilarakentamisen konsepti osoittautui onnistukseeksi.

Suomi todettiin Skanskan tekemässä vertailussa työturvallisuudeltaan muita Pohjoismaita ja Englantia turvattomammaksi maaksi. Tapaturmakustannukset olivat Suomessa kolme kertaa korkeammat kuin Englannissa ja kuusi kertaa korkeammat kuin Norjassa.

turvallisestiSama havainto Suomessa oli tehty jo 20 vuotta aiemmin, mutta erona oli se, että nyt ne aiheuttivat myös toimenpiteitä. Jo toimitusjohtaja Mauri Niemi oli vaatinut lopettamaan ihmisten tappamisen työmailla. Juha Hetemäki lähti uutena toimitusjohtajana vielä suuremmalla tarmolla pistämään työmaita järjestykseen, sillä konsernijohto ilmoitti, että jos hän ei saa aikaan muutosta, niin sitten tilalle tulee toinen mies, joka saa. Skanskan esimerkki alkoi tarttua muihin yrityksiin.

Sisäministeriö ryhtyi selvittämään ovatko väestösuojavaatimuksia koskevat uhkakuvat enää ajankohtaiset. Odotukset määräysten lievennyksistä osoittautuivat kuitenkin ennenaikaisiksi. Kysymys nousi uudelleen esiin 2010-luvun normitalkoissa.

Valtiovarainministeriön mukaan Suomessa työskenteli 10 000 ulkomaalaista, joista yli puolet pimeästi. ”Määrä on järkyttävän suuri”, kommentoi Rakennusteollisuus RT:n puheenjohtaja, YIT:n Ilpo Jalasjoki.

Finnforestilla valmistui puurakenteinen pääkonttori Espooseen. Pekka Helinin suunnitteleman rakennuksen rakensi Peab Seicon. Finnforest oli tyytymätön Hartolan moduulitehtaansa toimintaan ja vaihtoi sen koko johdon. Myös Finnforestin toimitusjohtaja Ari Martonen sai lähteä. Finndomo osti Hartolan tehtaan seuraavana vuonna.

Consolis siirtyi Industri Kapitalin järjestelyissä ranskalaisen Bonna Sablan omistukseen ja pääkonttori lähti samalla Suomesta. Consoliksella oli 51 tehdasta 11 maassa, joista Suomessa Parmalla 14. Hannu Martikainen siirtyi eläkkeelle ja Jarmo Murtonen aloitti Parman toimitusjohtajana.

Helsingin rakennusvalvontavirasto suomii kovin sanoin ympäristöministeriön energiatodistuksia koskevaa ehdotusta: kyse on turhasta byrokratiasta, kun todistuksen energiansäästövaikutuskin on pieni. Järki voitti eikä todistuksia lopulta vaadittukaan vanhoilta omakotitaloilta.

Pekka Salminen voitti Kiinassa arkkitehtuurikilpailuja. Hän oli mennyt Kiinaan valitsemaan graniittilaattoja Helsinki-Vantaan lentokenttäterminaaliin ja päässyt samalla esittelemään referenssejään.

Vakuutusyhtiö Pohjolan entinen toimitusjohtaja Eero Heliövaara aloitti SRV Yhtiöiden toimitusjohtajana. Tehtävänä oli yhtiön vieminen pörssiin.
Matti Mannonen Pöyrystä WSP LT-konsulttien toimitusjohtajaksi.
Vahanen osti Insinööritoimisto Matti Ollilan.
Pekkalat siirsivät sukuyhtiönsä Rakennustuotteen Jari Miettisen johtoon ja omistukseen. Yhtiö hakeutui konkurssiin vuonna 2014.

Kehä III:n parantaminen oli Uudenmaan suurin tiehanke.
Skanskan urakoima Helsingin yliopiston Porthanian peruskorjaus sai ensimmäisenä korjauskohteena Vuoden Työmaan -arvon.
Jyväskylä–Kirri-moottoritie valtatie 4:llä avattiin liikenteelle.
Lohja–Lohjanharju-moottoritie avattiin liikenteelle.

2006

huippu2006

Rakentamisen suhdanteet jatkuivat hyvinä, mikä näkyi yritysten tuloksissa. Ainoastaan asuntorakentamisessa huippu oli jo ohitettu.

Rakennusteollisuus RT:n puheenjohtaja Ilpo Jalasjoki ei katsellut pitkään kuinka haluttomasti liiton toimitusjohtaja Terho Salo oli valmis purkamaan itse rakentamaansa liiton organisaatiota. Lähtö päätoimiseksi metsästäjäksi tuli ennen aikojaan. Uusi johtaja löytyi Lahdesta, jossa Tarmo Pipatti oli kaupunginjohtajana seurannut muun muassa Sibeliustalon rakentamista.

Betoniteollisuuden ulosliputus jatkui: CRH:n omistama Lohja Rudus osti Elpotekin ja Skanska Betonin liiketoiminnan ja Consoliksen omistama Parma osti Lakan Betonilta Joutsenon tehtaan.
Tanskalainen Ramboll osti Insinööritoimisto Paavo Ristolan.

Sponda osti valtion kokonaan omistaman kiinteistöyhtiön Kapiteelin osakekannan noin 950 miljoonalla eurolla. Spondan toimitusjohtaja Kari Inkinen oli vielä 2005 Kapiteelin toimitusjohtaja.

Skanska vetäytyi odotetusti Moskovasta ja saman tien koko Venäjältä. Ruotsalaisilla toimintatavoilla ja etiikalla ei kuulemma pärjännyt Venäjällä.

Rakennuslehden 40-vuotisseminaarissa valtiosihteeri Raimo Sailas varoitti ilmastonmuutoksesta, joka vihdoinkin alettiin ottaa vakavasti koko maailmassa.
Rakennusinsinööri Juha Pekka Ojala aloitti SRV Viitosten toimitusjohtana Eero Heliövaaran alaisuudessa. Yksi ensimmäistä tehtävistä oli miettiä, mitä tehdä perinteikkäälle Teräsbetonille. Nimi päätettiin jättää heavy-bändin käyttöön.

kattoromahdusUusi kattoromahdusten sarja otettiin onnettomuustutkinnan tutkintaan. Myös navetoiden turvallisuus päätettiin selvittä.  Ympäristöministeriö vaati rakennusalaa vastaamaan nollatoleranssilupauksestaan.

Gazprom ilmoitti ottavana itselleen SRV:n havitteleman tontin Ohtan sillan luona. Siihen se kaavaili Gazprom-Cityä, jonka huippu nousisi 300 metriin saakka. Uutinen jäädytti SRV:n liikekeskushankkeen suunnittelun ja uuden tontin etsintä käynnistyi samalla alueella.
Pietarissa asuntomarkkinat kävivät ylikierroksilla. Hinnat nousivat vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla 50 prosenttia.

Hakan entisen pesänhoitajat joutuivat oikeuteen luottamusaseman väärinkäytöstä. Rakennuslehti oli kirjoittanut konkurssipesän epäselvyyksistä ja alihintaisista kaupoista ensimmäisen kerran jo vuonna 2002.

Ideapark valmistui Lempäälään. SRV:llä jäi paljon hampaankoloon tilaajaa vastaan.
Skanskan Reimantornin nokkamies Kari Alakoski näytti Skanska AB:n konsernijohdollekin, miten torni nousee minuuttiaikataululla ja miten mallinnus siirtyy käytännön osaajan näpeistä tietokoneelle insinöörien ihmeteltäväksi.
Olkiluodon työmaan viiveet pahenivat ja virallisen arvionkin mukaan myöhästyminen oli jo kahden vuoden mittainen. Ranskalainen Boyugues tuli vetämään rakennustöitä laskutyöpohjalta.
Lahden oikorata otettiin käyttöön.
Tampereen läntisen kehätien Valtatie 3:n ensimmäinen vaihe (Pirkkala–Nokia) valmistui.

2007

Vuodesta tuli tulosmielessä rakennusyritysten kaikkien aikojen paras.

Ennustelaitokset olivat arvioineet pahasti alakanttiin rakentamisen suhdanteet, mikä johti pulaan monista materiaaleista. Toimitiloja rakennettiin Suomessa Euroopan ennätystahtiin. Tämä näkyi muun muassa sementtipulana. Kovista kattovilloista oli pulaa koko Euroopassa.

talvivaara

Osin Kiina-buumin seurauksena raaka-aineiden hinnat olivat korkealla, mikä käynnisti kaivosinvestointeja Suomessakin.

Myös Venäjä-buumi kävi kiivaana, minkä vuoksi Nokian Renkaat jatkoivat kiivasta laajentumistaan Pietarissa. Vuonna 2007 tehtiin tehtaan laajennusinvestointeja, jotka oli alun perin tarkoitus tehdä vasta 2011. Rakentajana oli Lemminkäinen.

mestaripulaRakennusmestarikoulutus käynnistyi uudestaan ammattikorkeakouluissa ja suosio oli tällä kertaa hyvä, sillä työnjohtajapula oli kova ja yritykset maksoivat mestareista jopa päänahkarahaa.

Rakennusliike Reposen kehittämä Mera-kerrostalojärjestelmä keräsi palkintoja. Tavoitteena oli pärjätä talossa ilman lämmityspatterita ihmisistä ja laitteista tulevalla lämmöllä. Vain kaikkein kylmimpien aikojen varalla on ilmanvaihtolämmitys.

Espoon asuntomessuilla isoimman huomion keräsi Olavi Koposen suunnittelema puinen Kotilo-talo, jossa julkisivu oli paanua.
Virolainen AS Teho tuli Suomeen kilpailemaan teiden hoitourakoissa. Menestys jäi vaatimattomaksi.
SRV meni pörssiin. Viitoset putosi pois yhtiön nimestä. SRV tulee sanoista Suomen Rakennusvienti.
Pöyry osti Evatan ja Insinööritoimisto Pöysälä & Sandbergin.

Saksalainen HeidelbergCement myy Maxit Groupin ranskalaiselle Saint-Gobainille. Suomessa Saint-Gobain omistaa muun muassa Isoverin ja Gyprocin.

Asfalttikartelliin osallistuneet yhtiöt selvisivät Ruotsissa alle 50 miljoonan euron sakoilla, kun syyttäjä oli vaatinut 130 miljoonaa. Suurimmat 18,6 miljoonan euron sakot menivät Skanskalle. Suomessakin maksut putosivat vaaditusta lähes sadasta miljoonasta ja olivat lopulta 19,4 miljoonaan euroa, josta Lemminkäiselle lankesi 14 miljoonaa.

asfalttikartelliOdotettavissa oli vielä asiakkaiden vahingonkorvausvaateet, joiden osalta Lemminkäinen vaati, että kunkin niistä on erikseen osoitettava mahdollisesti kärsimänsä vahinko. Rakennuttajaliitto Rakli lähti valittajien tueksi.

Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Tarmo Pipatti vaati rakentajia mukaan strategisen huippuosaamisen tutkimushankkeisiin eli Shokkeihin. Kauppa- ja teolllisuusministeriö ei alun perin ollut kelpuuttanut rakentajia mukaan low-tech-alana.

RIL aloitti rakennetun omaisuuden tilaa koskevien ROTI-raporttiensa teon. Huolena oli korjausvelan kasvu. Varsinkin tiestö rappeutui huolestuttavaa tahtia.

Elokuussa arvioitiin, että USA:n asuntolainakriisi heijastuisi myös Suomeen. Asuntokauppa oli jo hiipunut ja pienillä gryndereillä alkoi olla vaikeuksia. Lokakuussa jo yli tuhat asuntoa oli myymättä maakunnissa.

Länsimetron hankesuunnittelu välillä Ruoholahti-Matinkylä käynnistyi.

2008

Rakentamisen vuoden 1996 syksystä alkanut nousukausi päättyi syksyllä 2008. Syyskuussa Yhdysvaltain suurimmat asuntoluotottajat Fannie Mae ja Freddie Mac kaatuivat liittovaltion syliin ja pian sen jälkeen investointipankki Lehman Brothers hakeutui yrityssaneeraukseen. Vielä huhtikuussa rakentamisen näkymät näyttivät valoisilta ja Rakennuslehteen suurimpia yrityksiä analysoinut Jarmo Leppiniemi kertoi lukeutuvansa optimisteihin ja odotti yritysten arvojen kehittyvän myönteisesti.

Toukokuussa kuluttajien luottamus meni miinukselle ja elokuussa YIT aloitti asuntorakentamisessa yt-neuvottelut ja Skanska asuntojen alennusmyynnin. Syksyllä luottolama iski asuntotuotantoon ja kovan rahan asuntoaloitukset loppuivat lähes kokonaan.

Osin suhdanteiden muuttumisen vuoksi vuodesta tuli varsinainen toimitusjohtajien vaihtovuosi. Lemminkäisessä Risto Bono ja Matti Mantere tekivät tilaa Juha Nurmelle ja Timo Kohtamäelle,  josta tuli pian konsernijohtaja Juhani Sormaalankin lähdettyä eläkkeelle.

Vielä kesällä lehti otsikoi, että YIT:n toimitusjohtaja Hannu Leinonen riehuu yrityskauppamarkkinoilla kuin abiturientti kevätalessa. Kyse oli silloin meno Keski-Euroopan kiinteistötekniikkamarkkinoille. Venäjälle yltänyt kansainvälinen talouskriisi johti kuitenkin hänen potkuihinsa vuoden lopulla, kun sijoittajat kauhistuivat valtavien asuntoaloitusmäärien tuomia riskejä. Leinonen päätyi ralliajalle sopivasti seuraavana vuonna Destian johtoon, kun siellä Jukka Laaksovirta joutui lähtemään tv-ohjelmassa esiin nousseiden sotkujen vuoksi.
Ilpo Jalasjoki ei halunnut YIT:n konsernijohtajaksi vaan siirtyi osa-aikaeläkkeelle. Johtoon nousi talotekniikkapuolen hyvään tuloskuntoon laittanut juristi  Juhani Pitkäkoski saaden tuekseen kolmekymppiset Kari Kauniskankaan ja Tero Kiviniemen.
Finnsementissä Eero Laation visiitti osoittautui lyhyeksi ja tilalle tuli Ruduksesta Kalervo Matikainen.
Rambollin johtoon nousi Fortumista tullut Markku Moilanen. Valmennusopeillaan julkisuudessa paljon ollut Jaakko Heikkilä siirtyi kilpailijan Siton hallitukseen.

Heikki Malinen siirtyi Ehrnroothien hallitseman Pöyryn toimitusjohtajaksi. Ehrnroothit lisäsivät omistustaan YIT:ssä, sillä sen osake oli poikkeuksellisen halpa. Vuonna 2013 Ehrnroothit käyttivät valtaansa ja jakoivat YIT:n kahtia ja siirsivät omistustaan pienemmillä riskeillä toimivaan Caverioniin.

Helsingissä Musiikkitalohanke käynnistyi kustannustason ollessa huippukorkealla ja ensimmäinen tarjouskierros meni uusiksi eikä Peabin halvinta tarjousta hyväksytty. Tilanne muistutti hyvin paljon Oopperan rakentamista 1980-luvun lopun huippusuhdanteessa. Suhdanteet kääntyivät kuitenkin nopeasti rakentamiselle edullisesti, kuten projektinjohtourakan ottanut SRV oli ennakoinut.

YH-Rakennuttajat muutti nimensä Avaraksi ja toimitusjohtaja Perttu Liukku ilmoitti yhtiön keskittyvän kovan rahan tuotantoon. Huhtikuussa kuntaomistajat ilmoittivat luopuvansa Avarasta.

Sveitsiläiset huippuarkkitehdit Herzog ja de Meuron kiinnostuivat heille tarjotusta mahdollisuudesta suunnitella Alvar Aallon talon viereen Helsingin Katajanokalle norjalaiselle sijoittajalle hotelli. Safan vastustus oli ankara, sillä kyse oli tontista, jolle Safa oli kaavaillut Armi-taloaan, joka ei  koskaan toteutunut. Toisin kuin Kiasman kohdalla, nyt mediakampanja tuotti tulosta.

Maakunnalliset betoniyhtiöt Lujabetonin johdolla suuttuivat CRH:n omistaman Finnsementin hinnankorotuksiin laskusuhdanteessa ja perustivat yhtiön tuomaan maahan sementtiä.
Ruotsi ilmoitti syksyllä elvyttävänsä rakentamista infrakentamisen avulla. Suomessa pääministeri Jyrki Katainen sen sijaan totesi, että infra-ala on vielä ylikuumentunut.

Eristeteollisuus hermostui Ralf Lindbergin johtamasta TTY:n tutkimuksesta, jonka mukaan eristemäärien lisääminen kasvattaa kosteusriskejä. Eristeteollisuus oli ollut Euroopassa kovin ilmastonmuutoksesta puhuja eikä se hyväksynyt energiansäästötavoitteista lipsumista. Lindbergin jäätyä eläkkeelle rakennusfysiikan professori Juha Vinha on 2010-luvulla jatkanut energiamääräysten kriittistä tarkastelua kosteusriskien kasvun näkökulmasta. Hänen toimintaansa on pyritty monin tavoin jopa boikotoimaan, koska kyse on monelle teollisuudenalalle tärkeistä taloudellisista intresseistä.

Pääomasijoittaja Intera alkoi koota talotekniikkakorjauksiin ja julkisivukorjauksiin erikoistuneita yhtiöitä Constin nimen alle. Kasvua haettiin yrityskaupoilla.

Lohjan ja Muurlan välinen moottoritie valmistui monta kuukautta myöhässä tunnelitöiden turvalllisuustekniikan säätöongelmien vuoksi ja koko osuus otettiin käyttöön vasta vuodenvaihteen jälkeen tammikuussa 2009. Lemminkäinen ja Skanska rakensivat tien elinkaarimallilla (PPP), joka kestää vuoteen 2029.

2009

Rakennusalan yritysten yt-neuvottelut jatkuivat kiivasta tahtia.
Pientalojen myynti puolittui.
Ulkomaiset kiinteistösijoittajat lipesivät useista rakennushankkeista jopa kesken rakentamisen. 85 ulkomaisesta kiinteistösijoittajasta enää viisi oli aktiivisia.

korhoinen
Hallitus vastasi rakentamisen romahdukseen lisäämällä korjausrakentamisen tukea ja tuomalla asuntotuotantoon uuden ns. välimallin, jossa korkotuki on kymmenen vuotta.

RYM-SHOK:n saamista pidettiin rakennusalan tutkimustoiminnan suurena voittona. Odotukset olivat kovat, mutta kuutta vuotta myöhemmin koko RYM-SHOK hanke todettiin isoksi pettymykseksi.

Varkaus ja Mikkeli ulkoistivat tekniset yksikkönsä. Paikalliset yritykset pelkäsivät markkinoiden keskittyvän YIT:n tapaisille jäteille.

Energiatehokkuusajattelu teki läpimurtoa rakentamiseen ja esimerkiksi YIT julisti rakentavansa pelkästään A-luokan taloja. Seuraavina vuosina asiasta pidettiin jo paljon matalampaa profiilia.

Kuopion ja Siilinjärven välille rakennettiin 90 miljoonalla markalla Kallansiltoja. Sitä pidettiin pääministeri Jyrki Kataisen lahjana kotikunnalleen.
YIT rakensi Kehä I:n tunnelia Leppävaaran Vallikalliossa. Siinä oli otettu opiksi Lohjan ja Muurlan välisen moottoritien tunneliosuuksien turvallisuustekniikan säätöongelmista.
Kemissä rakennettiin moottoritietä välillä Maksniemi – Kemijoki.

Hakamäentien parannushanke valmistui Helsingissä. Suurin yksittäinen rakennuskohde oli 320 metriä pitkä Kivihaan tunneli.  Hankkeen kokonaiskustannukset olivat noin 100 miljoonaa euroa.
YIT:stä erotettu Juha Vättö kumosi Rakennuslehden haastattelusssa entisen työnantajansa levittämät tiedot eläkkeelle jäämisestään. Lemminkäinen tarjosi hänelle välittömästi Pietarin toimintojensa vetäjän paikan.
Ari Ahonen nimitettiin RYM-Shokin toimitusjohtajaksi. Tavoitteena on kaksinkertaistaa kiinteistö- ja rakennusalan panostukset tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan vuoteen 2020 mennessä.

Nuorisosäätiön rahanjako keskustapuolueelle nousi otsikoihin. Kansanedustaja Antti Kaikkosella oli jääviysongelmia toimiessaan Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajana ja Aran johtokunnnan jäsenenä. Se oli jatkoa vuoden eduskuntavaalien 2007 vaalirahotuskohulle, jossa tarkoin valikoidut kansanedustajat saivat vaalitukea Kehittyvien Maakuntien Suomen kautta muutamilta keskeisiltä kauppakeskusyrittäjiltä.

Helsingin käräjäoikeus asetti Nova Group Oy:n ja Nova Kiinteistökehitys Oy:n konkurssiin. Sen kiinteistöhankkeita vetänyt Arto Merisalo vangittiin epäiltynä törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Merisalo sai myöhemmin 4 vuoden 6 kuukauden vankeustuomion. Tuomioita oli tullut tätä ennenkin, mutta se ei ollut osoittautunut esteeksi neuvoteltaessa ministereiden, yritysjohtajien ja vaalirahaa hamuavien poliitikoiden kanssa. Novan kumppanina Rovaniemen entiseen moottoritehtaaseen tehdyssä kiinteistöhankkeessa oli Palmbergin tytäryritys Oka.

Saton ja Swecon Helsingin Arabianrantaan rakennuttama ns. loft-asuintalo osoittautui painajaiseksi asukkaille. Työvoimapulassa viimeistelemättä jäi jopa vesieristys. Rakentajana oli pieni Arctic Team.

pajakkalaYleensä luotettava VTT:n Pekka Pajakkala arvioi maaliskuussa uudisrakentamisen syöksyn jatkuvan kaksi vuotta. Virhe oli tällä kertaa pienempi kuin 1990-luvun alun liiallinen optimismi.

Synkistelyn pohjaa edusti nyt Rakennusteollisuus RT:n puheenjohtaja Timo U Korhonen, joka arvioi, että rakentaminen romahtaa alemmaksi kuin 1990-luvun lamavuosina.

lama
Asuntogryndaus alkoi elpyä jo syksyllä 2009. Uudet välimallin ara-asunnot olivat elvyttäneet muuta asuntorakentamista jo kesällä. Rakentaminen piristyi loppuvuonna ja varsinkin vuodenvaihteen jälkeen paljon odotettua nopeammin.

Ennusteiden virhearviot johtivat siihen, että jo vuoden 2010 puolella rakentamisessa oli materiaalipulaa kysynnän yllätettyä tehtaat. Elpyminen ei jäänyt kuitenkaan pysyväksi vaan vuoden 2011 jälkeen Suomi vaipui euroalueen ongelmien vuoksi uuteeen taantumaan.

Juhlavuonna elpymistä ja lehdelle tunnustusta

Rakentaminen alkoi elpyä vasta vuoden 2015 lopulla ja ikään kuin Rakennuslehden juhlavuoden kunniaksi rakentamisesta ja varsinkin asuntorakentamisesta tuli koko kansantalouden veturi vuoden 2016 loppupuolella. Samoin oli käynyt 20 vuotta aiemmin, kun lehden juhlissa juhlittiin samalla pitkän laman päättymistä.

Lehden toimitus sai myös tunnustusta. Maarakennusalan neuvottelukunta antoi vuoden Pikkutömppä-tunnustuspalkinnon Rakennuslehden toimittaja Auri Häkkiselle.

Rambollin johtaja Mikko Leppänen esitteli Aurin ja palkinnon perustelut näin:

– Auri Häkkinen valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta Otaniemestä vuonna 1982 opiskeltuaan liikennetekniikkaa ja yhdyskuntasuunnittelua. Vuonna 1984 Auri aloitti Rakennuslehdessä toimittajana. Auri on jaksanut edelleen raportoida niin meille alan ihmisille kuin ulkopuolisillekin rakentamisen ja erityisesti infrarakentamisen ihmeellisestä maailmasta.

Nykyisessä pätkätyömaailmassa ei voi kuin kunnioituksella ihmetellä Aurin sitoutuneisuutta. Niin poikkeuksellisen pitkäkestoinen ura hänellä Rakennuslehdessä on.

Työskentelytavoiltaan Auri on osoittanut olevansa pesunkestävä journalisti. Hän ei ole kaihtanut eikä kaihda tarttua epäkohtiin. Auri kirjoittaa niin herrojen metkuista kuin narrien itkuistakin, mutta koskaan ei Aurin jutuista ole välittynyt sellaista mielikuvaa, etteikö hän arvostaisi infrarakentamista.

Suurimmalle osalle meistä infrarakentajista Auri on tuttu näky erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, joissa alan asioita ruoditaan. Harvempi meistä sen sijaan tietää, että Auri on toiminut aktiivisesti myös politiikassa, mm. Helsingin joukkoliikennelautakunnan puheenjohtajana, josta seuraavassa pieni muistelu vuoden 2012 Väylät & Liikenne –päiviltä Pentti Murolen kynästä:

”Vuonna 1986 kehiteltiin Helsingin Hakamäentielle vaihtoehtoja. Kaupunginhallituksen esityslistalla todettiin ”tarve teettää vaihtoehtoinen suunnitelma, jolloin tavoitteena olisi paremmin kaupunkirakenteeseen sopiva, paremmin liikennepoliittisia tavoitteita tukeva ja kustannuksiltaan halvempi ratkaisu.” Kaupunginhallituksen mukaan suunnitelman teettäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaupunki ennalta sitoutuisi sen mukaisiin ratkaisuihin.

Helsingissä oli harjoitettu sata vuotta joukkoliikennettä. Lautakunnan puheenjohtajana toimi vihreiden Auri Häkkinen. Hänen tukkansa väri vaihteli violetista vihreään. Hän halusi juhlavuoden kunniaksi kilpailua. Kilpailu järjestettiin vuonna 1986. Kilpailun voittajat saatiin esiin, mutta todellinen voittaja oli kai kolmannen palkinnon saanut Timo Kallaluoto. Hän keksi Pisara‐radan.”

Lisää Rakennuslehden historiikkia:

Rakennuslehden ja rakentamisen puoli vuosisataa – pääosissa Kokkila, Pajakkala, Isotalo…

Rakennuslehti 50 vuotta 2016: juhlaa ja juhlijoita

Juhlia vietettiin entisessä elokuvateatterissa Astoriassa. Edessä oikealla lehden pitkäaikainen avustaja Vesa Tompuri.

Alemmassa kuvassa Johanna Aatsalo, Tytti Lötjönen, Anne Korhonen, Jari Inkinen, Mikko Kortelainen, Tomi Huiko, Elina Rökman, Auri Häkkinen, Veijo Käyhty, Pia Markkanen, Seppo Mölsä, Merja Mannila, Jyrki Palmu ja Juha Pekkinen.

Toimituksen entisiä ja nykyisiä vahvoja naisia (Sanna Kostiainen, Johanna Hellsten, Mervi Turunen ja Anne Korhonen) yhteistyökumppaneiden Jaana Kuokkasen ja Tiina Kaskiaron kanssa.

 

Entisiä myyntitykkejä, eläkkeelle siirtynyt Matti Kärkkäinen (oik) ja Maaseudun Tulevaisuudessa työskentelevä Olli Kantola.

Keskellä entinen päätoimittaja Heikki Ranssi rinnallaan RIA:n entinen toimitusjohtaja Pertti Vaasio ja toimituspäällikkö Seppo Mölsä.

Rakennuslehden päätoimittaja ja Sanoma Tekniikkajulkaisujen toimitusjohtaja Veijo Käyhty juhlii hyvillä mielin. Vuonna 2016 yhtiön talous oli taas erinomaisessa kunnossa.

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Miksi Rakennuslehti myytiin Sanomalle – kasvua ja kasvukipuja 2000-luvulla”

  1. Locuksen osalta on pikkuisen eri näkemys siitä, miksi Locus ei tullut Rakennuslehdelle. RAKLI sai kylmästi paremman tarjouksen toisaalta. Kun olen itse neuvotellut sekä Heikki Nurmelan ja Veijo Käyhtyn kanssa että sen sopimuksen, joka sitten tehtiin toisen kustantajan kanssa, luulisin asiasta jotakin tietäväni. Kyllä Rakennuslehti sai ihan kunnon tietoa Locuksesta. RAKLI ei vain ollut halukas sitoutumaan sellaiseen sopimukseen, mitä Rakennuslehden kustantaja tarjosi.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi