Home kuumentaa keskustelua – säästämmekö energiaa terveyden kustannuksella?

Mitä enemmän muotoja, sitä enemmän vuotoja. Mitä enemmän kulmia, sitä enemmän pulmia. Home tykkää molemmista.

Kirjoittaja(t) Seppo Mölsä

Rambollin ja Rakennuslehden järjestämä seminaari ”Rakennusten terveellinen ja älykäs tulevaisuus” tiistaina 13.9.  nosti jälleen esiin sisäilmaongelmien vaikeuden.

Suomalaisen rakentamisen homehistoria on pitkä ja synkkä, kertoi toimituspäällikkö Seppo Mölsä katsauksessaan Näin Suomi homehtui. Tänään home on kuitenkin niin lääkäreille kuin insinööreillekin yhtä suuri mysteeri kuin 1990-luvun puolivälissä, kun ensimmäinen homehysteria syntyi. Sitäkään ei varmasti vielä tiedetä, miksi Suomen erinomaisesti eristetyissä, tiiviissä ja hyvän koneellisen ilmanvaihdon turvaamissa koulurakennuksissa on enemmän homesairaita kuin Etelä-Euroopan heikosti eristetyissä ja hatarissa taloissa, joissa on paljon enemmän hometta.

TTY:n väitöskirjatutkija Petri Annila toi esiin sen, että kuntien kiinteistökanta on osin edelleen heitteillä, ja välttämättömiä korjauksia on lykätty, jolloin kosteusongelmat ovat pahentuneet ja muuttuneet pahimmissa tapauksissa home- ja sisäilmaongelmiksi. Iso osa ongelmarakennuksista on Annilan mukaan moniongelmaisia eli ongelmia löytyy niin perustuksista kuin muistakin rakenteista. Erityisen ongelmallinen tuntuu olevan ryömintätilainen perustusratkaisu puurunkoisessa talossa. Hänen tutkimukseensa oli valikoitunut 168 erityisen ongelmallista kunnan omistamaa rakennusta.

Suomen Yliopistokiinteistöjen toimitusjohtaja Mauno Sievänen toi esiin ristiriidan energiansäästö- ja terveystavoitteiden välillä. Kun yliopistokiinteistöjen lämmityslasku on 9 miljoonaa euroa vuodessa ja yhden vakavan sisäilman korjauksen hinta 2 miljoonaa euroa, niin jo yksi sisäilmaongelma vie vuosikymmenten säästöt energiassa. Hänen mielestään energiaa ei kannata säästää ihmisten terveyden kustannuksella.

Hän ihmetteli, miksi vanha, hyvä lastulevy korvattiin kohtuuttomiin mittoihin yltäneen formaldehydijupakan seurauksena kipsilevyllä. Pahimpina aikona niitä tuotiin kylpyhuoneisiinkin surullisin seurauksin.

Ympäristöministeriö on valmistelemassa uusia määräyksiä kosteusteknisen turvallisuuden varmistamiseksi. Edelliset ovat 1990-luvun lopulta, joten jo oli aikakin. Yli-insinööri Katja Outinen esitteli tulevia ohjeita, mutta siihen hänellä ei ollut vastausta, kuinka näiden ohjeiden totetusta valvotaan tuota lyhyttä rakentamisvaihetta pidemmällä tähtäimellä. Oikeusministeriön mukaan nykyiset vastuut kuulemma riittävät.

Arkkitehtuurin haasteet kitetti hyvin Rambollin toimialapäällikkö Timo Turunen: ”Mitä enemmän muotoja, sitä enemmän vuotoja. Mitä enemmän kulmia, sitä enemmän pulmia.”

 

 

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 15 kertaa

15 vastausta artikkeliin “Home kuumentaa keskustelua – säästämmekö energiaa terveyden kustannuksella?”

  1. Koko rakennusprosessi pitää saada uudelle laatupolulle, kuivaketju ei saa katketa ja energiaa ei pidä säästää aihettumalla sisäilmaongelmia. Järkevät energiatehokkuusratkaisut eivät lisää kosteusriskejä, päinvastoin.
    Selkeäpiisteinen rakennus pitäisi olla tavoitteena suunnittelussa. Mitä enemmän muotoja, sitä enemmän vuotoja. Vähemmän kulmia tuottaa vähemmän pulmia!

  2. Kummat ovat ongelmallisia , rakennukset vai ihmiset.
    On henkilöitä jotka eivät voi käytännössä mennä yhteenkään rakennukseen töihin,kotikin vaatii laboratoriotasoa.

    1. Hei ”realiteetit”, Rakennukset ovat ihmisiä varten. Ne tulee rakentaa ihmisten ehdoilla. Jos nyky menetelmillä ei tule terveelistä rakennusta, on menetelmiä korjattava.

      1. Rakennukset on ihmisiä varten, mutta mitä jos nämä nimenomaan suomessa havaitut home-herkistymiset liittyvät tai kulkevat jopa käsi kädessä allergioiden lisääntymisen kanssa. Silloinhan ongelma ei välttämättä liity rakennusten rakenteisiin…

  3. Eikö energiatehokkuus myytillä pelottelun aika olisi jo ohi.? Vuotavilla 70- ja 80-luvun rakennuksilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä energiatehokkuuden kanssa. Jutun kohta ” Sitäkään ei varmasti vielä tiedetä, miksi Suomen erinomaisesti eristetyissä, tiiviissä ja hyvän koneellisen ilmanvaihdon turvaamissa koulurakennuksissa on enemmän homesairaita kuin Etelä-Euroopan heikosti eristetyissä ja hatarissa taloissa, joissa on paljon enemmän hometta.” on erittäin mielenkiintoisesti ilmaistu.
    Koska tämä kiertoilmaisu ei varmastikaan kaikille aukea olisi se selkeää kirjoittaa: Suomen huonosti eristetyt 70- ja 80-luvun koulut, joissa vuotavat rakenteet ja ilmanvaihdon sulkeminen yöksi sekä huollon laiminlyönti, ovat turmelleet koulurakennukset nopeasti ja tehokkaasti. Se on mysteeri miksi Suomessa mikrobiongelmiin reagoidaan Etelä-Eurooppaa herkemmin.

    1. Alalla lienee tiedossa, että tuore ”tiivis” koulurakennus edellyttää ilmastoinnin täyttä ympärivuorokautista käyttöä pari vuotta. Sitten vasta rakennus alkaa olla kuiva. Kunnat ovat saituuksissaan säästäneet ilmastoinnin käytössä ja napsauttavat uuden rakennuksen ilmastoinnin pois päältä heti päivän päätteeksi. Olihan se iso kustannus rakentaa uusi koulu. Näin vaikka kaikki tietävät, että niin opettajat ja koululaiset hengittäessään tuottavat vesihöyryä. Sitä kertyy paljon. Eikä se kuivahda koulusta samalla hetkellä kun koululaiset ryntäävät ulos. Höyrypisaroihin tarttuu samalla epiteeli- yms. pöly. Homeella on mitä syödä.
      Etelä-Euroopassa etuna on juuri talojen sopiva vetoisuus ja huoleton tuulettelu.

      1. Hometalkoiden entinen vetäjä Juhani Pirinen FCG:stä totesi Kuntamarkkinoilla, että homeen osuus koulurakennusten korjauskustannuksissa on vain 25 prosenttia. Julkisuudessa kaikki kustannukset pannaan kuitenkin helposti homeen piikkiin. Suurin osa korjaustannuksista menee siihen, että usein jo 50 vuoden ikäisessä koulurakennuksessa lähes kaikki pitää korjata ja tai uusia. Sisäilmakorjaus vain käynnistää korjaamisen, joka olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä.

        Vain noin 30 prosenttia rakenteista on sellaisia, jotka jäävät jäljelle. Rakenteellisesti parhaassa kunnossa ovat Pirisen mukaan sata vuotta vanhat massiivitiilestä tehdyt rakennukset, ns. jugendtalot, Helsingin keskustassa. ”Ne kestävät vaikka tuhat vuotta.”

        Ne ovat myös paljon energiataloudellisempia kuin 60-80-luvuilla rakennetut talot, kuten kirjoitin vuosi sitten Rakennusfysiikapäiviltä. Syitä siihen ovat paksut seinät, pienet ikkunat ja toisaalta koneellisen ilmanvaihdon puuttuminen.

        Pirinen myös totesi, että energian säästö ei ole koskaan taloudellinen peruste purkaa vanha talo. Uuden rakennuksen ja vanhan talon ero energiankulutuksessa on varsin vähäinen, joten taloudellisinta on tehdä tolkullinen energiaremontti muun korjauksen yhteydessä vanhaan taloon.

        Jos korjaaminen maksaa yli 70 prosenttia uuden talon hinnasta, on Pirisen mukaan tarpeen tilata puskutraktori, jos purkamiselle ei ole kaupunkikuvallisia tai muita esteitä. Tuon rajan alle päästään, jos korjattavaksi tulee vain yksi vaipan osa, esimerkiksi julkisivut. Mutta jos korjattavaksi tulee toinenkin osa, kuten välipohjat tai perustukset, ollaan jo taloudellisuuden rajoilla. Ja kolmea vaipan osaa korjattaessa, taloudellisuus on usein jo mennyt.

        1. Tärkeä näkökanta. Olen itsekin tullut siihen tulokseen, että likimain kaikki korjaaminen laitetaan ainakin julkisuudessa homeen piikkiin – valitettavasti. Rakennustemme vaatima normaali ylläpito ja korjaus on kovin usein laiminlyöty etenkin julkisissa rakennuksissa. Kuinka usein näemme kirjoituksia, että yksityisten yritysten toimitiloissa olisi sisäilmaongelmia tai hometta? Väittäisinpä, että ei juuri milloinkaan. Noita rakennuksia ja tiloja hoidetaan ja ylläpidetään asianmukaisesti. Jos sisäilamongelmista tulee epäilyä, niin korjaus tehdään välittömästi. Ei siellä ole varaa menettää ihmisten työtehoa homeselkkausten vuoksi, kuten näyttää olevan asianlaita julkisella puolella -valitettavasti.

          1. Kun kerran kunnosapitoa ei näköjään pystytä hoitamaan, niin silloin kannattaisi siirtyä ratkaisuihin, jotka eivät ole näin riskialttiita.

            On täysin totta, että puuttuva tai heikko kunnossapito ja huolto ovat yksi paha ongelman synnyttäjä.

  4. Miksi monesti kuitenkin on kyse vanhoista rakennuksista, joissa on tämä ongelma? Tiedän että monia ko. rakennuksia on korjailtu myöhemmin ja saatettu tehdä virheitä, mutta ongelmia on täysin korjaamattomissa, ”hatarissakin” rakennuksissa. Ei siis voi syyttää nykyrakentamista välttämättä.

    Mitä ongelmaa, joka olisi formaldehydiin lastulevyissä, muuten on todettu kipsilevyissä?

  5. Kai ongelma on se, että Suomessa rakennetaan liian steriilejä ja hyviä rakennuksia. Siinä tavalliset homeet, johon ihminen on sopeutunut, ei pärjää vaan sitkeimmät toksiineja tuottavat homeet ottaa vallan.

    1. Tätä teesiä kun tarpeeksi jankkaan, niin joku vielä uskoo. Laboratoriossa voi toimia mutta todettuja (tutkimukset) puuttuvat. Sisäilmanäytteiden ottamisen aikakausi on päättymässä, mitän ei juuri koskaan löydy ja jos löytyy tiedolla ei tee mitään. Pois lukien täysin selvät tapaukset joissa näytteitä ei olisi tarvinnut alun perinkään ottaa yhtään.

  6. Kehityksestä on vastuussa ideologisesti toimiva ympäristöministeriö, joka ei kykene tunnustamaan tosiasioita. Vain energiansäästö on tärkeää.

  7. Paha säästää, kun ei kulu… Nykyaikainen kerrostalo ja ongelmana on jatkuva ylilämpö, joten lämpöä täytyy päästää harakoille ja tuhlata energiaa ylilämmön jäähdyttämiseen. Tuntuu todella typerältä talvella jäähdyttää, kun ilma on muutenkin todella kuivaa…

    Mutta todelliseen ongelmaan: Miten muodostuu (julkisen-)rakennuksen homeongelma:
    1) Ihan normaalia rakentamista, mutta aikansa tavan mukaisesti, mm. ”tuulettuvan” alapohjan muottilaudoitus on jätetty purkamatta, kallistukset ja pihamaan muotoilu laiminlyöty, sadevesijärjestelmä pahasti puutteellinen, eikä salaojituksen kunnosta kukaan ole kiinnostunut.

    2) Käytönaikaisten korjausten laiminlyönti: remonttien pitkittäminen, korjausvelka jne. Vikoja kyllä havaitaan, mutta niistä ei kukaan ole kiinnostunut.

    3) Käyön laiminlyönti: Kiinteistöpäällikkö määrännyt ilmanvaihdon sammutettavaksi ilta- ja yöaikaan, sulatukset sadevesijärjestelmästä raksittu pois jo aikoja sitten, lattialämmitykset pois käytöstä, nykyinen kännykkäsukupolvi ei tuulettele välitunnilla luokkahuoneita…

    4) Käyttötarkoitukset muuttuvat ja vahinkoja sattuu, mutta kaikki muutokset ja korjaukset jäävät dokumentoimatta ja rakennuksen huolto ei ole lainkaan suunnitelmallista, vain tulipalojen sammuttelua.

    1. Julkisissa rakennuksissa ei kai yleisesti ottaen ole juuri sen enempää kosteus- ja homevaurioita kuin yksityissäkään rakennuksissa. Poikkeuksena saattavat olla koulurakennukset, joita ei yksityisessä omistuksessa kauhean montaa vertailukohtana edes ole. Koulut ovat monella tavoin erityislaatuisia kohteita jo käyttäjämäärien puolestakin neliötä kohti – sen lisäksi, että huolto on monessa tapauksessa ainakin jossain kohtaa historiaa laiminlyöty.

      Yksi ongelma kai on siinäkin, että isoille korjaushankkeille voi julkisen sektorin rahoituspäätöksistä saada jopa helpommin rahoitusta kuin pienempiin ennakoiviin kunnostus- ja huoltotöihin. 20 miljoonaan voi olla varaa ongelmien jo kumuloiduttua, mutta 500 000 euron ennakoiviin toimenpiteisiin ei…

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi