Kiinteistöt Rakentaminen Suunnittelu Uutiset Rakennuslehti 11 kommenttia

Ostajat himoitsevat pientä asuntoa radan varrelta tai keskustasta – omakotitalot kiinnostavat yhä harvempaa

YIT on kartoittanut ”ihanneasunnon” mieltymyksissä tapahtuneet muutokset vuosina 2013–2017.

Omakotitalojen suosio väheni YIT:n selvityksessä. Kuva: Merja Mannila

Omakotitalon suosio on laskenut 61:stä 54 prosenttiin. Vuokralla asumisen suosio on kasvanut viidestä yhdeksään prosenttiin. Halu käyttää rahaa asuntoon on laskenut, mikä selittää sitä pienemmät, alle 80 neliön asunnot kiinnostavat aiempaa enemmän.

Muutoksia selittää johtaja Pekka Helinin mukaan se, että helppo ja vaivaton asuminen kiinnostaa sekä nuoria että eläkeikäisiä. Suurimpien kaupunkien kiinnostavuus on edelleen kasvanut.

Ostajat eri heimoihin

YIT on jakanut asunnonostajat eri heimoihin: luonto-ihmisiin, joille punainen tupa ja perunamaa ovat tärkeitä, yhteisöllisyyttä arvostaviin, asunnon sijoitusarvoa tai esteettisyyttä arvostaviin sekä niin sanottuihin varikkoihmisiin, joille asunto on paikka, jossa käydään vain nukkumassa. Näistä luonto-heimo on pienentynyt ja yhteisö-heimo kasvanut.

Yhteisö-heimossa on entistä enemmän nuoria lapsiperheitä. He arvostavat aiempaa enemmän myös asunnon arvoa ja siihen panostamista.

Varikko-heimoon kuuluu ihmisiä, jotka ovat valinneet edullisen lähiön hyvien kulkuyhteyksien päässä. He ovat nyt valmiita panostamaan aiempaa enemmän asumiseenkin. Toisen ryhmänä ovat ihmiset, jotka haluavat asua keskustassa palveluiden keskellä, ja ovat siksi valmiita tinkimään asunnon koosta.

Odotuksissa ja tarjonnassa ristiriitaa

Ihmisten odotukset ja tarjonta eivät useinkaan kohtaa.

Maisema-arkkitehti Eija Hasu Vantaan kaupungilta kertoi Rakennustiedon asuntorakentamisen keskustelutilaisuudessa väitöskirjansa pohjalta, että vanhemmat ihmiset hakevat usein yksikerroksista rivitaloa läheltä palveluita. Niitä ei kuitenkaan enää rakenneta eikä kaavoitetakaan, koska parhaat paikat varataan kerrostaloille ja kaupunkien reuna-alueillekin tulee tonttipulan vuoksi kaksikerroksisia rivitaloja tai vielä korkeampia, muodikkaita town-houseja.

Husu on jakanut väitöskirjassaan asumisen heimot kolmeen: optimoijat, kompensoijat ja sopeutujat tai oikeammin alistujat. Vain optimoijat ovat niin varakkaita, että he voivat itse päättää, missä ja miten asuvat. Kompensoijilla vapaa-ajan asunto usein kompensoi kaupunkiasunnon pieniä neliöitä ja olematonta pihaa.

Keskustelu artikkelista: 11 kommenttia

  • Veronmaksajan mielipide

    Kuullostaa kornilta että veronmaksajien palkkaa nauttiva maisema-arkkitehti tekee sosioekonomista tutkimusta siitä missä ja miten ihmiset haluavat asua. YIT varmaankin tietää mistä ja millaisia asuntoja ihmiset haluavat ostaa, ilman maisema-arkkitehdin väitöskirjaa. Toivottavasti tällaiset väitöskirjat eivät ohjaa kaavoitusta, sillä yhtymä todellisuuteen elämään on vähintäänkin kyseenalainen.

    Vastaa
  • Ok. Omakotitalossa isolla tontilla asuu onnellinen perhe .Saa kusta rauhassa vaikka rappusilta. Eikä tarvitse pokata halliruksen puheenjohtajalle. Eikä nuolla usännöitsijää.

    Vastaa
    • Eikä kuunnella naapurin sekakäyttäjän jokaöistä tunnelmointia. Ja niinpä oma muuttoni Kalliosta kolmenkymmenen vuoden jälkeen Kehä I:n kupeeseen omikseen olikin aikuisen elämäni tähän mennessä paras päätös 😉

      Vastaa
  • ”Halu käyttää rahaa asuntoon on laskenut, mikä selittää sitä pienemmät, alle 80 neliön asunnot kiinnostavat aiempaa enemmän.”

    Onko tuosta näyttöä, että halu käyttää rahaa asuntoon olisi laskenut? Minä olen siinä käsityksessä, että halu käyttää rahaa asuntoon on voinut vuosina 2013-2017 jopa nousta jonkun verran. Mutta asuntojen neliöhinnat ovat nousseet kovempaa kuin käytössä olevat rahatulot. Markkinat toimivat niin, että hintojen ja tulotasojen muutokset yhdessä vaikuttavat siihen, mihin ihmisillä on varaa, ja mikä kiinnostaa. Hintojen noustessa haluttujen asuntojen keskikoko laskee, ja jos asuntojen hinnat olisivat alemmat, isommat asunnot kiinnostaisivat enemmän.

    Vastaa
  • Aika metkaa mielipide muokkausta. Tutkimuksen tuloksena ihmiset sattuvat haluamaan juuri sellaisia asuntoja mitä YIT rakentaa. Siis kerrostalo asuntoja ei omakotitaloja. 🙂

    Vastaa
  • Jos ihminen velvoitetaan matkustamaan lyhyidenkin työkeikkojen perässä ympäri maata, ei kukaan (eikä pankitkaan) halua sijoittaa rahojaan asuntoon

    Vastaa
  • Faktaa on, että 70 prosenttia suomalaisista haluaisi edelleen asua omakotitalossa! MUTTA nuoren perheen talouden realiteetit, rakennusoikeuden hinnan nostattaminen niukalla tonttitarjonnalla, vihervasemmiston kaavoitusohjaus, raideliikennehömpötys, vasemmiston vuokra-asunto/ asumistukibusiness on synnyttänyt uuden lähiörakentamisen buumin. Suuret rakennusliikkeet kiittävät! Tulevat sukupolvet maksavat!

    Vastaa
    • Seppo Mölsä

      Kannattaa katsoa mitä kysyttiin eli kyse oli ihanneasunnosta.

      Yli puolella vastaajista ihannetalo on vanha tuttu: oma tupa veden äärellä. Joukko jakautuu kahtia omakotitalon sijaintitoiveiden perusteella. On niitä, jotka haluavat luonnonrauhaa: oma kartano kaukana naapureista, ja niihin jotka haluaisivat asua lähellä keskustaa ja palveluja.

      Käytännön realiteetti on, että vain osalla ihmisistä on varaa tähän ihanneasuntoonsa. Me muut olemme sopeutujia ja kompensoijia.

      Sopeutujatkaan eivät välttämättä osta mahdollisimman pientä asuntoa vaan Skanskan BoKlok-asuntojen kyselyssä kävi selvästi ilmi, että omaan tarpeeseen ostaessaan ihmiset haluavat selvästi isompia asuntoja kuin silloin, kun asunto ostetaan sijoitusmielessä vuokrakäyttöön. Boklokeissa pienet asunnot eivät ole olleet kovin paljon suositumpia kuin suuremmatkaan. Kun hinta on ollut kohtuullinen, ovat ihmiset arvostaneet asunnon väljyyttä toisella tavalla kuin silloin, kun hinta on maksukyvyn rajoilla. Skanskan kyselyssä yksiöiden suosio oli lähes olematon. Kaksioissakin suosituin neliömäärä oli 50 eikä suinkaan sijoittajien suosima 40 neliötä.

      Grynderit antavat omista syistään mielellään kaavoittajille sellaisen kuvan, että pienet asunnot olisivat erityisen haluttuja, mutta eivät kerro tuota todellista syytä.

      Kun tein vuosi sitten jutun rakennusliikkeiden asuntokonsepteista, kävi selvästi ilmi, että kuluttaja- ja sijoittajamyynnin ero näkyy asuntojen koossa. Sijoittajat haluavat pieniä asuntoja, ja esimerkiksi Lapwallilla suosituin malli on runsaan 30 neliön yksiö.

      Skanskan kyselyssä ostajat myös totesivat, että talon ulkonäöllä on vähemmän merkitystä kuin asunnon hinnalla. Tämä näkyykin halpatalojen pelkistetyssä ulkonäössä.

      Tässäkään ei kuitenkaan ole kyse ihmisten todellisista haluista vaan lompakon suuruudesta.

      Sijoittajakysyntä osin selittää sen, miksi kaupunkikeskustojen tai asemaseutujen pienet yksiöt ja kaksiot menevät niin hyvin kaupaksi. Pahimmissa tapauksissa grynderi on myynyt ne tiskin alta suoraan sijoittajalle ennen kuin on tarjonnut niitä kuluttajamyyntiin. Hinta on voinut sitten tässä veivauksessa nousta päivässä kymmeniä prosentteja, kuten Rakennuslehti jokin aika sitten kertoi. Niitä menee tätä kautta sitten myös yksinäisille ihmisille, joilla ei muutenkaan ole varaa toteuttaa unelmaansa.

      Valitettavasti näitä asuntoja joutuvat ostamaan myös ne sinänsä maksukykyiset seniorit, jotka oikeasti haluaisivat muuttaa isosta omakotitalostaan tai kaksikerroksisesta rivitalostaan yksikerroksiseen rivitaloon lähelle palveluita. Tuohon kysyntään ei kuitenkaan vastata. Noita senioreiden ja liikuntarajoitteisten suosimia asuntoja ei enää rakenneta, koska kaavoittajat eivät niitä halua kaavoittaa. Kaavoittaja on ehkä istunut liikaa gryndereiden seminaareissa tai sitten hän ajaa kaupungin etua tonttien myyjänä. Tontit nimittäin saadaan paljon tehokkaampaan käyttöön kaavoittamalla ”tiivistä ja katalaa” eli korkeita rivitaloja, joita tänään halutaan nimittää muodikkaasti townhouseiksi.

      Keskellä palveluita sijaitseva pieni kerrostaloasunto voi toki olla monelle se ihanneasuntokin ainakin jossakin vaiheessa elämänkaarta. Itse ainakin selvittäisin ennen asunnon ostoa sen, kuinka moni näistä asunnoista on myyty oikealle asukkaalle ja kuinka moni sijoittajalle. Jos enemmistön on rohmunnut ahne sijoittaja, joka on vielä saanut neuvoteltua itselleen 3-5 vuoden lyhennysvapaat yhtiölainojensa lyhennykseen, pitäisi hälytyskellojen soida. Naapurissa saattaa rampata alinomaan Airbnbiin porukkaa. Isompiakin riskejä on, sillä sijoittaja tekee taloyhtiössä yksin päätökset ja jos sijoitukset menisivät oikein pahasti mönkään, niin kiinteistön ylläpidon maksumiehiä saatetaan sitten hakea vähemmistöosakkaiden joukosta.

      Eli markkinoiden ”halutuin” asunto ei olekaan välttämättä se oikea muulle kuin sijoittajalle.

      Vastaa
      • Town House volyymit ovat kuitenkin melko pienet, enemmänkin kummastuttaa että Kalasatamassakin tällaiselle erikoisuudelle uhrataan kerrostalojen rakennuspaikkoja kävelymatkan päästä metroasemalta.

        Ympäristöhömppä on nyt viimeaikoina suosinut raideliikenteen investointeja, maksaisiko Länsimetron aseman vieressä yksitasoisessa rivitalossa asuva eläkeläinen koskaan omaa osuuttansa kustannuksista.

        Vastaa
  • Veronmaksajan mielipide

    2008 rakennusliikeiden taseet olivat pullollaan asuntoja sopeutujille, alistujille ja kaikille muille ihme gategorioille. Oli merenrannalta, lähiöistä ja keskustasata. Oli pientä rivaria vanhuksille ja perheasuntoja nuorisolle, alle omakustannehinnan, ei ollut liikeellä edes sijoittajat. Eipä ostanut vanhuksetkaan pieniä rivareita alennuksella, vaikka pankkitilit pullistelivat käteistä. Markkinatalous on ihmeellistä, jokainen gategoria on yksi ja sama ja käyttääytyy kuitenkin rationaalisesti tai irrationaalisesti, ilman tutkimuksia. Oma mielipiteeni on, että se mikä myy kiinnostaa ihmisiä, gategorioista riippumatta.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia