Emeritusprofessori: Eristäminen ja ilmanvaihto yksinkertaisimmat ja kustannustehokkaimmat keinot koronaviruksen tuhoamiseen

Kansainvälinen ryhmä tieteentekijöitä laati pääsiäisen aikana yksityiskohtaisen tieteellisen artikkelin  koronaviruksen torjuntatekniikasta, josta Suomessa ei ole vielä julkisuudessa juurikaan puhuttu.

Kansainvälinen ryhmä tieteentekijöitä laati pääsiäisen aikana yksityiskohtaisen tieteellisen artikkelin  koronaviruksen torjuntatekniikasta, josta Suomessa ei ole vielä julkisuudessa juurikaan puhuttu.

Aalto-yliopiston talotekniikan emeritus-professori Olli Seppänen esittelee tuoreessa Suomen LVI-järjestöjen yhteistyöliittouman Finvacin blogissaan esille uusimman artikkelin, jossa nousee esille kaksi torjuntakeinoa, joista Suomessa ei ole vielä julkisuudessa puhuttu.

Kansainvälisten tutkijoiden mukaan paikallisilla tehokkailla huoneilman puhdistimilla voidaan erikoistapauksissa vähentää yksittäisen huoneen ilman viruspitoisuutta, ja ultraviolettisäteilyä voidaan käyttää viruksen tuhoamiseen.

Seppäsen mukaan eristäminen ja ilmanvaihto ovat kuitenkin oleellisesti yksinkertaisempia ja kustannustehokkaampia keinoja viruksen tuhoamiseen.

Ilmanvaihto kuntoon

Eurooppalaisten LVI-alan järjestöjen yhteenliittymän Rehvan tuoreessa ohjeessa on käyty yksityiskohtaisesti läpi tekniset ratkaisut, joita pitää välttää tai suosia. Tärkein näistä on riittävä ilmanvaihto.

Rehvan ohjeista erityisesti lämmön talteenoton vuodot ja ilmanvaihdon käyttöaika saivat osakseen kritiikkiä, ja näitä korjattiinkin ohjeiden toisessa versiossa.

”On huomattava, että Rehvan ohjeet koskevat koko Eurooppaa eivät pelkästään Pohjoismaita, joissa ilmanvaihto on yleensä paremmin järjestetty kuin monessa muusa maassa”; Seppänen kirjoittaa.

Kylmä ilmasto asettaa myös omat rajoituksensa. Esimerkiksi maailman terveysjärjestö WHO:n painovoimaisen ilmanvaihdon ohjetta, joka antaa ilmanvaihdon tavoitearvoksi sairaaloissa 121/h ikkunoita avaamalla, on mahdoton toteuttaa Suomessa.

”Onneksi sairaalailmanvaihto on Suomessa toteutettu koneellisesti. Ikkunoiden avaaminen ilmanvaihdon lisäämisessä on kuitenkin hyvä muistaa erityisesti sään lämmetessä”, Seppänen jatkaa.

Rehvan ohje perustuu yleiseen varovaisuusperiaatteeseen: jos ei ole varmaa tietoa, mutta kuitenkin epäilys, on parempi ryhtyä toimenpiteisiin kuin olla ryhtymättä.

Huomio pisarakokoon

Kokeneet tutkijan mukaan tiedosta on edelleen pulaa.

”Jotain kuitenkin tiedetään. Erikokoisia pisaroita syntyy aina, kun suu avataan, ja pisarakokojakauma riippuu tilanteesta ja henkilöstä. Tartunta riippuu pisaran sisältämästä tai kantamasta elävästä virusmäärästä.”

Pisara pienenee haihtumalla halkaisijaltaan noin puoleen alkuperäisestä sekunnissa tai jopa nopeamminkin. Mitä enemmän ja suurempia virusta kantavia pisaroita ihminen saa, sitä todennäköisempää sairastuminen on.

Suuret pisarat torjutaan pitämällä fyysistä etäisyyttä. Pienet pisarat torjutaan sisätiloissa ilmavaihdon ja ilmanjaon avulla.

Kokonaisaltistukseen vaikuttaa suuresti myös altistumisaika. Altistumisaikaa voidaan vähentää kieltämällä ja vähentämällä pitkäkestoisia vierailuja ja tilaisuuksia.

Viruksista noin 50 prosenttia kuolee ilmassa tunnissa. Se perustuu siihen, että pitoisuuden puoliintumisaika on noin tunti. Elävä virus ehtii siis hyvin levitä ilmanvaihdon palautusilman mukana.

Tuotekehityksen etsikkoaika

Ilmanvaihdon- ja ilmanjaon merkitys virusten leviämisessä on tiedostettu myös pohjoismaisten tutkijoiden piirissä.  Pohjoismaisten LVI-yhdistysten liitto Scanvac julkaisi viime viikolla vetoomuksen, jossa toivotaan nykyistä enemmän kiinnittämään huomiota ilman mukana kulkeutuvien virusten torjuntaan.

”Vetoomus on kohdistettu teollisuuden tuotekehitykseen, ilmanvaihtoa koskevien säädösten ja ohjeiden tarkistamiseen ja tutkimuksen rahoittamiseen. Vetoomus ei koske pelkästään tämän hetken koronavirusta, vaan myös tulevaisuudessa mahdollisesti leviäviä muita viruksia ja niiden torjuntaa kohtaan”, Seppänen kirjoittaa.

Julkisen terveydenhuollon kanta hengityssuojainten käyttöön on myös muuttunut. Seppäsen mukaan on selvää, että mikä tahansa hengityssuoja sieppaa suurimmat pisarat suojaa käyttävän hengityksestä ja vähentää samalla ilmaan leviävien virusten määrää.

”Pienhiukkasten (alle 5 mikrom.) erottaminen sisäänhengitysilmasta sen sijaan on kokonaan toinen juttu. Se on tuttua kaikille ilmanvaihtolaitosten suodatusta suunnitelleille. Siinä erotusasteen lisäksi ohivuodot ovat keskeisiä, niin myös hengityssuojainten kohdalla.”

Pienet hiukkaset eivät laskeudu vaan kulkevat ilmavirtausten mukana ja poistuvat nopeasti ilmanvaihdon mukana tai hitaasti pintoihin kiinnittymällä.

Hengityssuojaimien käytöllä hoitotilojen ulkopuolella on varmasti myös vahva käyttäytymiseen liittyvä vaikutus.

”Se muistuttaa käyttäjäänsä tilanteen vakavuudesta ja voi vähentää esimerkiksi viruksen siirtymistä omista käsistä hengitysteihin. Julkisuudessa esitetty ”hengityssuojainten käytön synnyttämä katteeton turvallisuuden tunne” lienee turha pelko.”

Virus leviää myös pintojen kautta. Seppänen toivookin, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL  tai muu taho ottaisi kantaa siihen, millaisilta pinnoilta ja kuinka kauan virus leviää haitallisena.

”Objektiivista, asiallista tietoa kaivataan. Ihmiset eivät ole niin yksinkertaisia kuin julkisuuteen tulevat asiantuntijat tuntuvat luulevan”, Seppänen huomauttaa.

 

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Emeritusprofessori: Eristäminen ja ilmanvaihto yksinkertaisimmat ja kustannustehokkaimmat keinot koronaviruksen tuhoamiseen”

Vastaa